Uudet hiukset

Viime viikolla paloi lopulta käpy 6kk mittaiseen juurikasvuun ja haalistuneeseen pinkkiin. Repäisin kauppamatkalla ja kävin varaamassa kampaaja-ajan itselleni tiistaille. Päätin samalla, että nyt ei valitakaan sitä perinteistä ratkaisua.

Tukka oli joko kiinni tai auki, riippuen siitä oliko töitä vai vapaapäivä. Aamun hätänuttura tai hainhammas hiusklipsi toimi ulkonäköpelastajana niin monena aamuna, että tunsin itseni ihan tylsäksi, enkä yhtään itsekseni.

Vein luottokampaajalleni (Hairlekiini Sampokeskus, Riikka) ohjeen, että aika tosi paljon sais ottaa pojes ja haluaisin vihreää. Päädyttiin tummaan pohjaan sekä vihreisiin "latvoihin". Ja tämä on niin freesi. Olo on kuin olisin uudestisyntynyt takaisin itsekseni. Olen edellisen kerran ollut vihreä muistaakseni joskus kymmenisen vuotta sitten, jos neonvihreitä kuiturastoja ei laske mukaan.

Mätsään nyt taas kaikkiin vihreisiin assesoreihini. Ja nuo Gorilla Glassin lasiplugit pääsevät arvoiseensa asemaan uuden tukan kanssa, kokonaisuus korostaa molempia.

Tukkaa ja töitä

Voeee pyhä juurikasvu, no näillä nyt mennään. Viime vuonna kävin kampaajalla kahdesti, ennen Tuskaa sekä ennen joulua. Josko tuo riittäisi tänäkin vuonna, johan se on kohta juhannus ja 27-vuotissynttäritkin.. Olen ollut muuten 20 vuotta, kun olen aloittanut tämän blogin ja tuntuu että justiinsa leikkasin kaljun 23-vuotissynttäreiden kunniaksi. Niin se hurisee elämä ohitse. Ja tukka kasvaa. On ikävä sivukaljua, mutta kaikki muistaa muistuttaa kuin nätiltä ja naiselliselta näytän tämän kuontaloni kanssa. Rastatkin houkuttelisivat, kaapissa olisi tekokuiturastat pinkkeinä, mutta mie haluaisin omaa hiusta. 

Toissa viikonloppuna esiinnyin julkisella paikalla koltussa, rasti seinään.

Ja nautin samana viikonloppuna vaan yleisesti oleskelusta, söin hyvin ja himmailin.

Yllä oleva kuva on meidän uudelta, marraskuussa avatulta liikkeeltä (Halla Tattoo & Piercing) jossa viettelen päiviäni kahden tatuoijaneidin kanssa, tökkien ihmisiin terävillä asioilla reikiä ja laitellen niihin reikiin kauniita koristuksia sekä esitellen vitriinissä olevaa ja kasvavaa koruvalikoimaa.

Oma yritykseni täyttää ensi viikolla 5 vuotta. Jos joku olisi sanonut 20 vuotiaalle blogia perustavalle tytölle, miten maailma ja työt makaavat 7 vuotta myöhemmin, se olisi puistellut päätään epäuskoisena ja ihmeissään. Ja nyt tää on miun arki, aika hullua. Mutta samalla hirmu suurta ja tämä mesta on jotain mistä olen niin kovin ylpeä. Se on 5 vuojen armottoman työn tekemisen tulos ja voin alkaa varovasti nauttia sen tuottamista hedelmistä. Tietenkin, hedelmiä on vaihtelevissa määrin, kuten kaikissa ammateissa. Juuri nyt istuskelen ja juon kahvea ja alan kohta siivoamaan, sillä päivät ennen palkka- ja tukipäiviä ovat yleensä hiljaisempia kuin muu kuukausi.

New hair

Viime perjantaina menin kampaajalle ja repäisin itselleni uuden hiustenvärin.

Last Friday I had an appointment with a hairdresser and got myself a new hair color.

Hiusten väri on Elumenin kirkas kylmä pinkki. Oikean sävyn saavuttaminen vaati värinpoiston ennen itse  värin päähän lätkimistä. Suhtauduin vähän skeptisesti värinpoistoon ja siihen mitä se saa aikaiseksi, mutta jo yksi käsittelykerta teki minusta vienosti oranssiin taittuvan porkkanablondin. Vielä värinpoiston jäljiltä kampaajan kuivailleissa tukkaa pohdin, että haluaisinko sittenkin vetäistä tukan kirkkaan vihreäksi, mutta päädyin kuitenkin sitten punertavaan sävyyn pienen harkinnan jälkeen.

The hair color is bright cold pink from Elumen. To reach the right tone with the hair color, the hairdresser needed to remove my existing color. I was a bit skeptic if it would work but even the first color removal caused my hair to be a really bright color of a blondish carrot. After it had been done, I was still wondering would I like to dye my hair with really bright green. But in the end I decided to go with this color.

Alkuviikon olen taltutellut sunnuntaina päälle hiipinyttä flunssaa makoilemalla sohvalla ja huomenna olisi tarkoitus syöksähtää autolla (joo tiedän, tie vapaaksi, olen ratissa ja pahoittelen jo valmiiksi) Mursun sotilasvakuutusta sekä valajuhlallisuuksia seuraamaan. Ajan autoa keskimäärin kolme kertaa vuodessa joten jännän äärellä ollaan, taas.

The beginning of the week I have been sick. I have mostly been laying on the couch since Sunday and tomorrow I am suppose to drive (yes I know, free the road, I am behind the wheel and I am already apologizing) to see Walrus's soldier vow and see the celebrations with it. I drive a car like about three times a year so we'll see what happens.

Hiuskriiseilyä

Välillä miulla meinaa loppua mielikuvitus tuon kupariksi kulahtaneen karvakasan kanssa, jota tukaksi myös kutsutaan. Erään aamun ahaa-elämys oli tämä: "Enpä oikein pirruillessani harjaa tukkaa ennen kuin se kuivuu ja katotaan mitä tapahtuu" -kokeilu. Siitähän muodostui ihan kohtuullinen bed head nuttura höystettynä luurankokäsi hiusklipsillä.

Every now and then my imagination runs out with doing my hair. It's just a worn out red that looks more like the color copper or totally unfinished hair dyeing project. One morning I really surprised myself with this new type of a bun. I was having an experiment: "What will happen if I don't comb my hair after shower?" It dried up to be very fluffy and I worked a bed head bun out of it that was adorned with one of my skeleton hand hair pins.

Ostin klipsut jo viime vuoden puolella, mutta en ole päässyt niitä kampausten koristeena käyttämään, sillä hyvin harvoin tulee tukkaa laitettua. Normaalisti minulla on aivan älyttömän tiukka nuttura tai tukka on auki takana McGyver-mulletti tyyliin. Pienet ja hiuksia kiinni pitämättömät klipsut ovat lähinnä koristekäyttöön. Tukan värin elävöittämiseksi varasin kampaaja-ajan perjantaille, saa nähdä josko löytyisi sellainen punainen väri joka pysyisi hyvänä pidempään. Olen käyttänyt color maskeja hiuksiini toistuvasti, eivätkä nekään näytä elävöittävän tukan väriä enää siinä vaiheessa, kun tilanne on jo pahimmillaan.

Haluaisin kovasti rastat, mutta se on kyllä niin pysyvä päätös, että pitää miettiä ennen kuin toimii ajattelematta yhtään sen pidemmälle. Olen niin maltilla antanut tukan kasvaa ja toivonut, että se olisi niissä mitoissa joissa se on helppo pitää kiinni ja nutturalla.

I bought the hair pins already last year but I haven't worn them that often to adorn my hair because I don't really do my hair. Normally I have a tight bun on the back of my head or it is open in the back of my head as a McGyver mullet. Those small pins don't really keep your hair on order and work mostly as an accessories. To enhance the hair color I booked myself an appointment to a hairdresser for Friday. I wish that we could find a color that suits for me and stays bright for a long time. I have used color masks to enhance and keep up the brighter color but when the color fades too far they don't help anymore.

I would really like to have dreads, but it's such a permanent solution that I really need to think about it before I act. I have been so patient trying to let my hair grow as long as it is now. And before that I wished that the hair would be so long that I could keep it up on a bun.

Lenkkeily kovin myöhään illalla on kauhian rentouttavaa. Viime viikko oli kohtuullisen kylmä Rovaniemellä, eikä iltaisin näkynyt muita lenkkeilijöitä, muutama taksi ja pyöräilijöitä vain. Eilen käytiin ystävän kanssa kohtuu pitkällä lenkillä ja koitettiin juostakin, tai siis minä koetin. Ystävä on niin hiton kovassa fitissä, että meikäläinen puuskutti perässä ihmetellen että mihinkäs se kunto on kadonnut.

I have found that jogging in the late hours of the day is quite relaxing. Last week it was quite cold at Rovaniemi and there were not a lot of other joggers outside. Just few taxes and bikers. Yesterday we went for a really long walk with a friend of mine and we also tried to run, or I tried to run. My friend is in a really good fit and I was just trying to keep up and breath while wondering where I have lost my running skills.

Edellinen viikonloppu vietettiin Mursun kanssa hänen luonaan, mähöttiin vaan, tehtiin ruokaa ja kateltiin leffoja. Rentouttavaa välillä vaan olla ja ihmetellä toisen seurassa. Kohtuu hyvää tasapainoa pitää vaa'assakin, kun vetää herkkuburgerin lenkkeilyn vastapainoksi. Mie oon tosiaan näin vanhoilla päivillä päätynyt vielä inttileskeksi ja oon vähän hämilläni tilanteesta. Jo aiemmin lyhyeltä tuntuneet viikonloput tuntuvat vielä lyhyemmiltä. 

Last weekend we spent at Walrus's place, just relaxing, making food and watching movies. It is good not to do something all the time and just hang out together doing quite nothing. And you can also keep a good balance with exercising by eating a yummy self-made hamburger. I am now being an "army widow" while Walrus is participating on the compulsory army service for at least half a year. If the weekends didn't seem short earlier, they are feeling even shorter now.

Miscellaneous Thoughts

Syksy on kaunis. Ajoittain harmaa ja sateinen, mutta myös aurinkoinen ja kirpsakka. Onneksi uuden kämpän ikkunasta näkyy keskustan lisäksi myös vähän puiston kaistaletta eikä vain vastapäisen kerrostalon seinä.

Autumn in showing it's pretty sides. It's both grey and rainy but also sunny and chilly. Luckily the view from my new apartment's window shows also a part of a garden and not just the city and a wall of the opposite building.

Kaiken hyvän ruuan nauttimisen jälkeen lokakuu on ollut "takaisin ruotuun palaamista" -kuukausi. Olen kerännyt ilmeisesti talvivarastoja koko kevään ja kesän, mutta koska ne eivät näytä auttavan kylmään, olen päättänyt hankkiutua niistä eroon!

After enjoying every type of delicious foods it's time to get back in shape and October has been a month of making boundaries. During the spring and summer I have been collecting something to keep me warm for the winter. And because of it's non-warming reaction I have decided to get rid of it!

Kävimme ystäväni kanssa katsomassa Lapin Ylioppilasteatterin ¿Mikä Narttu! - näytelmän ensi-illan toissa viikonloppuna. Olin positiivisesti yllättynyt näytelmästä. Lyhkäinen, tiivis ja ajankohtainen tiivistys nykypäivän naisen elämästä stereotypioineen. Harmi, että näytelmän alku meinasi hieman mennä ohitse, sillä takanamme istui porukka, joista yksi käänsi seuraavalle dialogia englanniksi ja toinen kolmannelle sitä enspanjaksi. Kesti tovi sulkea tuo takana käytävä supina pois korvista.

We went to see a premier of Lapin Ylioppilasteatteri's play called ¿Mikä Narttu! (¿What a bitch!) with a friend of mine. I was very positively surprised about it. The play was short, compact and current with the plot of showing the life of a modern woman, included with some stereotypes. Too bad that I almost missed the beginning of the play. There was a punch of people sitting behind us that translated the beginning of the play's dialogue. First one translated it in English and the other one told what was said to the third one in Spanish. Had a hard time trying to concentrate on to the actual dialogue on stage.

Käyn läpi myös joka syksyistä hiuskriisiä. Mitä tälle voi tehdä? Miten tämän voi laittaa? Miksi punainen väri haalistuu niin nopiaa? Color maskilla parin päivän välein elävöittäminenkin käy kohtuullisen työlääksi ja haaveilen kunnon muhkiasta rastapöheiköstä. Sua nähhä! Nyt tuntuu, että tukka on vain joko kiinni tai auki, enimmäkseen pienellä nutturalla takana, sillä en tykkää että töissä hiukset roikkuvat silmillä.

I am going through the "every year autumn battle" with my hair. What can I do to it? How I can try to style it? Why the red color is fading so fast? I have been repairing it with color mask every few days but it's getting overwhelming. So I am dreaming of a nice punch of dreads. We'll see what happens! Now it feels that mostly I just let it be as it is or keep it in a bun in the back of my head because I don't want it to hang in front of my eyes while I am working.

Muuntautumiskykyinen fleda kyllä on sitä ei voi kiistää, mutta häiritsee silti tämä tylsyys.
Changing the style can make it look quite different, but I am still confused what to do with it.

Paluu joulukuun kuulumisiin

Palataan muutaman kuvan kera joulukuun puolelle.

Lets go back to December with few photos.

Kävin joulukuussa leikkauttamassa hiukseni kampaajalla. Etuletti alkoi roikkua silmillä, kaljulla ja näyttää valjulta. Värjäytin samalla tukan astetta punaisemmaksi. Perushommia vaan itelle rynnätä kampaajalle silleen, että mallikuva hiuksista oli kuva miestenmallin irokeesista. Naurattaa aina roudata miesten kuvia kampaajalle, mutta minkäs sille voi, kun ne mallit vain imartelevat omaa päänmuotoa paremmin.

I went to a hair dresser to cut my hair on December. The hair started to hang in front of my eyes, on my bold and look a bit pale. I also got it colored a bit more red. It is normal for me to just rush in to a hair dresser with a picture that has a male with a mohawk styled hair. It always makes me laugh to take male hairstyle pics to a hair dresser but what can you do if they just suit you better.

Järjestimme myös joulunpyhien jälkeen lähimpien ystävieni kanssa tyttöjenillan ja kokoonnuimme kaikki uuteen asuntooni lattiapiknikkeilemään punaviinin, juustojen ja dipattavien kera. Hetkeen ei ole näin hauskaa ollutkaan. Muistin miksi läheiset ystävät ovat tärkeitä. Kerran vuodessa pitäisi vähintään kokoontua ja nyt kun joulunpyhinä kaikki olivat käymässä Rovaniemellä niin saimme ihmiset saman katon alle. Kaukaisimmat vieraat olivat Helsingistä ja Oulusta.

We also had a get together with my closest friends as a form of ladies night. We gathered at my new apartment to hang and have a floor picnic with red wine, cheese and snacks. I haven't had that much fun and laughter in a while. I remembered also why close friends are important to me. We should be able to meet even once a year with everyone and now was the perfect timing after Christmas holidays because everyone were visiting their home town or at the right city. Utmost guests were from Helsinki and Oulu.

Tytöt istuvat meikäläisen suht autiohkon kämpän lattialla. Olen kuvan oton jälkeen vaihtanut hieman järjestystä asunnolla. Itse asunnosta sitten ehkä enemmän, kun saisin mattoja lattialle ja oikeanlaisia verhokankaita roikkumaan. / Girls are sitting on the floor of my new apartment. I have changed the order of the furnitures a bit after the party. I might introduce the flat better after I have bought some carpets and right type of drapes.

Joulukuun alussa pidimme myös tatuointiliikkeemme pikkujoulut. Note to myself: en juo enää koskaan viskiä. En oikeaoppisesti opetettuna enkä muutenkaan. Muistan vaan katsoneeni kelloa 19.40, että jaha, olen kyllä nyt aika humalassa jo.

At the beginning of December we also had a pre-christmas party at our tattoo shop. Note to myself: I shall never drink whisky again. Not the right way tought or any other way either. I just remember looking at the clock at 7.40pm and thinking that I am quite drunk already.

Yllä olevat kuvat ovat hyvä esimerkki siitä, että huolellisella meikkaamisella saa tuloksia aikaiseksi. Valjuhkon näköisestä poikatytöstä kuoriutui hetkeksi lumikin kaltainen olento. Onneksi humala pyyhki kaikki nätit ja eteeriset piirteet pois muutama tunti kuvan ottamisen jälkeen.

The pictures taken before the party are a good example of the fact that when you do your make up well you get some results. Pale looking tomboy transferred in to a snow white for one evening. Luckily the drunkenness wiped away all the essential features few hours after taking those pictures.

Hair update ja nahkatakki

Jos et jaksa aamulla pelleillä tukan ja muotoilutuotteiden kanssa, on joskus lopputulos kuitenkin ihan siedettävä. Suurimman osan ajasta näytän kyllä joko ihan räjähtäneeltä tai todella lässähtäneeltä. Tukka on joko keesillä, pitkin päätä tai sojottaa itsepintaisesti kohti taivaita. Kaukana ovat vielä ne päivät, että letin saa kammattua vain toiselle sivulle tai vetästyä niskaan ponkkarille.

Värjäsin tukan tumman violetiksi, enkä onnistunut ottamaan siitä sellaista kuvaa jossa se näyttäisi oikeasti violetilta. Oh well, värjäyksestä on muutama viikko jo aikaa ja pian saa värjäillä uusiksi tällä super nopealla hiustenkasvu tahdilla.

Samana päivänä hiustenvärjäyksen kanssa löysin itselleni kirpputorilta uuden nahkatakin kymmenellä eurolla. Hyvä sijoitus. En nyt muista kuollaksenikaan onko nahkis aitoa genuiinin nahkaa (heh heh, kuten nahkarotsini on) vai ei, mutta hyvin toimii tuulessa, sateessa sekä tuiskussa.

Reissun odottelua ja uusi kolttu

Syksy tulee ihan hirveällä tohinalla, viime viikkoina puissa kauniina syysväreinä olleet lehdet ovat tänä hyisenä +5 aamuna muisto vain. Talvea odotellessa. Mieltä ylentää aamulla ostetut lentoliput Saksaan ja päälle painava reissukuume BMXnetin konferenssiin Esseniin ensi kuussa. Konferenssi koostuu kurssituksista, jotka liittyvät lävistämiseen, hygieniaan, tatuoimiseen sekä alan toimintaan. Into lähteä on suuri, mutta jännitys myös kova, sillä edellisestä ulkomaanreissusta on neljä vuotta aikaa enkä ole koskaan ollut reissussa ulkomailla yksin.

Passi on uusi ja kesällä hankittu, lentoliput sekä osallistuminen konferenssiin kunnossa, nyt vain hotelli lyödä lukkoon ja setviä miten löydän itseni parhaiten Helsinkiin ensi kuussa. Rovaniemeltä kun lähtee reissaamaan, niin aina pitää miettiä miten ensinnä pääsee paikan päältä ihmisten ilmoille aloittelemaan matkaa.

Ostin tätini väitöstilaisuutta varten uuden mekon alkukuusta, sillä tajusin ettei kaapissani ole yhtään asiallista mustaa mekkoa. Rovaniemeläisestä Luna Second Hand -liikkeestä löysin etsimäni, ensin nettikauppoja tuntitolkulla koluttuani. Päätin, että mekon on löydyttävä paikkakunnalta ja minun pitää päästä testaamaan se paikan päällä. Luna sattui juuri mainostamaan facebookissa ja minä olin töissä toimettomana, että eikun kamat kasaan ja shoppailemaan. Testasin varmaan kymmentä eri mekkoa ennen kuin löysin etsimäni. Mekko istuu todella kauniisti ja keräsikin kehuja juhlissa. 

Olimme väitöstilaisuuden ohessa viikonlopun Oulussa, pieni irtiotto arjesta tulikin hyvään saumaan, eikä tullut muutä tehtyä kuin syötyä hyvin ja oleiltua. 

Pipo on eksynyt päähän useampana kuin yhtenä aamuna tämän kuukauden puolella, sillä hiusvärkki on saanut oman tahdon itselleen. Itsepintaisesti se sojottaa aamulla jokaiseen ilmansuuntaan tehden minusta hieman hauskannäköisen. Kävin värjäyttämässä tukan tumman violetiksi viime viikolla ja väri sopii mielestäni minulle paremmin kuin hyvin.

"None get in the way"

Diipa daa, aika perkeleesti töitä. Ja käsittelemättömiä kuvia, sekä valmiita kuvia postauksissa joissa ei ole tekstiä. Seuraava vapaapäivä parin viikon päästä. Heh-heh. Vähän univelkaakin festareilta. Leikkasin viime viikolla kesätukan itselleni. 

Ps. Tipaton ja herkuton 28. päivä heinäkuuta asti.

KHROMA- Chariots

Viikonlopun irtiotto

Mikseivät kaikki aamut voi olla näin voimauttavia? Tuli sellainen fiilis viime viikolla, että nyt ei ole kaikki ulkona kohillaan ja vilkaisin ulos ikkunasta. Niin upea auringonnousu, että kylmiä väreitä riitti. Koko taivas oli hehkuvan sininen, violetti ja punainen. Joskus kannattaa olla hereillä aikaisin.

Nyt on suikka vaihteeksi taas musta eikä 10 cm vaaleanruskeasta juurikasvusta ole tietoakaan. Kävin kampaajalla värjäyttämässä tukkani, sillä hiusväriallergiapelko on nostanut päätään viime kerran värjäyksen jälkeen. Parin päivän kutina ei enteillyt hyvää. Nyt ei mitään, tukka on musta kuin yö ja päänahkani kunnossa. Taidanpa vastekin satsata hiuksiin ja terveeseen päänahkaan. Torstai äityikin henkisen hyvinvoinnin tsemppauspäiväksi, kun kampaajan lisäksi oli ensimmäinen kerta uudella kuntosalilla. Siitä ehkä enempi lisää myöhemmin!

Kuva täältä.

Illalla juna suuntaa kohti Oulua ja huomenna siirrymme miehekkeen kanssa nauttimaan Sabatonin keikasta. Kuuntelin tuossa juuri varovasti lämppäreitä, eivätkä odotukset niiden suhteen nousseet kovin korkealla. Dynazty kuulosti siltä kuin kivekset olisivat jääneet kotiin ja Raubtier kuulosti kuin laulajalla olisi jäänyt limaa kurkkuun. Plussaa kuitenkin Teatrian aikaisista soittoajoista. Itse pääesiintyjä aloittaa 21.30 ja lämppärit jo 19.00! Ei tarvitse pyöriskellä ja odotella ikuisuutta.

Rastat, rockit & ruoka

Pääsin viikonloppuna testaamaan uusia rastoja ja niiden sopivuutta. 15 rastaa vähän löyhemmin letitettynä mahtui tuohon minun hiirenhäntään kiinni ja aikaa väkerrykseen meni 30 minuuttia. Mielummin sitä tätä letittelee, kuin koko päätä. Rastojen paikoilleen väkerryssessiot ovat aikoinaan olleet sellaisia kolmen tunnin projekteja.

Rastojen värit ovat kyllä ihanan keväiset. Tosiaan pitkän pinnan vuoksi ja osaksi myös kuntokuukaudenkin, irroittelin baari-illan päätteksi rastat päästäni. En tykkää harrastaa liikuntaa rastat päässä, sillä tukan pesu liikunnan jälkeen on mielestäni jokaisen hikoilevan kuntoilijan vastuu. Rastojen peseminen on raivostuttavaa, joten näin pääsee yksinkertaisesti helpommalla. Päänahan likaantuessa muutenkin herkästi, en pidä käyttää rastoja yli 2-3 päivää päässäni kerralla.

Pääsin eilen ulkoiluttamaan New Rockeja ensimmäistä kertaa. Ylenpalttinen hehkutus ja fiilistely kuuluivat tähän hurjaan tien toisesta päästä toiseen päähän matkalle. Päätin kokeilla kenkiä ensin vähän lyhyemmällä matkalla. Uusista kengistä rakkojen saaminen ei ole lempipuuhaani. Matka tien toisessa päässä olleisiin illanistujaisiin taittui uudet kengät jalassa hienosti. 

Illanistujaisista johtuen alla olevat kaksi kuvaa ovat täyttä valhetta ruokavaliostani! No eivät onneksi aivan, mutta vähän. Kuka nyt kuvaa itseään mässäämässä juusto- tai daimkakkua. Tai kermaista pekoni-porokiusausta lakkiaisjuhlissa. Nom nom <3 Mutta tosiaan, näitä kahta juhlapäivää lukuunottamatta olen jaksanut aika hyvin kytätä noita ruokailuja.

Mie en tosiaan kuulu niihin ihmisiin, jotka syövät vähän laihtuakseen ja nillittävät koko ajan että on nälkä ja mitään ei voi syödä. Kaikkea voi syödä ja pitääkin. Mielellään vielä monipuolisesti ja vaihtelua hakien. En käynnisty ollenkaan pienellä aamupalalla, varsinkaan tunnin tyhjällä vatsalla suoritetun aamulenkin jälkeen.

Lounaissa en ole kyllä kovasti käyttänyt mielikuvista, vaan olen vetänyt töissä 250 gramman tölkin maitorahkaa ja oheisena joko tölkillisen ananasta, banaanin palasia tai persikan palasia. Sekä 2-3 omenaa. Kerran viikossa speciaalina kaupan valmista kanaceasar-salaattia.

Ehkä tämä tästä. Syömisiäni enemmän olen huolissani liikunnan harrastamisesta. Nytkin siihen pitää varastaa aikaa aamuista. Voin sanoa, että tänään 06.14 astuessani ulos alaovesta oli hiljaista. Myös minä olin hyvin hiljainen, sillä olisi nukuttanut. Parempi kuitenkin näin. Loppu päivän voi miettiä, että päivän liikunnat on jo hoidettu pois alta. Varsinkin, kun tänään on sellainen päivä että pitää mennä töistä töihin ja olla vasta myöhään illalla kotona.

Summer dreads

Ah, niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa. Viikko on hurahtanut kohti viikonloppua hirveää kyytiä, liekö itse pysyn enää edes kelkkani perässä. Aktiivisena ovat pitäneet työt (monikossa), jalkapallotreenit, kirpputoripöytä, pakettien roudailu ja muu mukava. Minulla on muutama jutuntynkä blogia varten vain vanhentunut koneella ja nyt olisi aika palata takaisin ajassa viitisen päivää. Sunnuntaina nimittäin askartelin vähän pitkästä aikaa.

Avokki palasi musiikkivideon kuvauksista illalla ja ihmetteli, että miten olin innostunut näpräämään hiuskuidun kanssa pitkästä aikaa. Ja vielä rastoja itselleni enkä jollekin toiselle. Sain vähän pontta sunnuntaina, sillä kävimme ystäväni kanssa tunnin lenkillä ja tunsin itseni reippaaksi ja energiseksi kotiin tullessani. Halusin tehdä myös jotain hyödyllistä, mutta rentouttavaa. Käsillä tekeminen ja näpertäminen auttaa rauhoittumisessa.

Haaveissa on pitkään ollut jotain kevät- ja kesätyylistä tukantekelettä. Mietin ensin vihreää sekä oranssia, mutta yhdistelmä oli vähän liian villi itselleni. Onneksi sohvapöydän sisus on täytetty kuitupaketeilla niin ei tarvitse kuin valita haluamansa värit ja alkaa väkertää. Luvassa on siis neonvihreää ja taivaansinistä, ainakin joksikin aikaa. Kunhan saan vain nipistettyä aikataulusta ajan kiinnittää nämä pötkylät päähäni. Sitä odotellessa luvassa olisi asioiden hoitamista sekä kirpputoripöydän purkamista. 

Ps. Kesäkuun ensimmäinen, lehti puissa mutta ulkona todella kylmä. Mihin viime syksy, talvi ja kevät menivät? Blogista päätellen olen jotain tehnyt, mutta mitä kaikkea. Syntymäpäivät taas tässä kuussa ja yhdeksäs Tuska luvassa. Hui! Lähipäivinä tulee sitten vähän päivitystä shoppailurintamalta, sillä olen ollut siellä suunnalla hieman aktiivisempi mitä blogi paljastaakaan.

Hiusväreistä

Mitähän tököttiä sitä uskaltaa tukkaansa enää laittaa? Olin alkamassa värjäämään hiuksia Garnierin mustalla hiusvärillä, kunnes törmäsin seuraavaan tekstiin..

Ymmärrän kyllä allergiatestausten tärkeyden hiustenvärjäyksen yhteydessä. Olen nähnyt mitä paha allerginen reaktio tekee päänahalle. Mutta eniten pisti huolestuttamaan nämä; 

"Musta hennatatuointi: Jos olet ottanut mustan hennatatuoinnin ihollesi edes yhden ainoan kerran, on hyvin todennäköistä, että olet allergisoitunut tietämättäsi." 

ja "Allergiatesti on ehdottomasti tehtävä 48h ennen jokaista käyttökertaa, sillä allergia voi kehittyä äkillisesti, vaikka olisit värjännyt hiuksiasi aikaisemmin tällä tai erimerkkisellä hiusvärillä."

Para-fenyleenidiamiinista puhuttaessa alkaa pelottaa. Suomessa aiemmin kosketusallergiatapausten johdosta kielletty aine on EU:n säädösten myötä sallittu hiusväreissä. Minusta on järjetöntä että ennen haitalliseksi todettu aine palaa käytettävien joukkoon EU:n säädösten perusteella. Garnierinkin kyljessä lukee pienen etsinnän jälkeen "värivoide sisältää fenyleenidiamiineja". Yhteydenotot Helsingin allergia- ja astmayhdistykseen hiusväriallergioiden vuoksi ovat lisääntyneet.

Allergisoituminen saattaa tapahtua heti ensimmäistä kertaa hiusväriä kokeiltaessa tai kehittyä hiusvärin käyttäjälle vuosien saatossa. Jos tällä hetkellä ei allergisoidu hiusväreistä, tilanne voi olla toinen muutaman vuoden päästä.

En muista milloin viimeksi olen värjännyt hiukseni Garnierin hiusvärillä, mutta viime käytön jälkeen allergiatestien suositustekstit ovat tulleet vaativammiksi. Aloin avaamaan pakettia ja seuraamaan käyttöohjeita, kun huomasin hennatatuointi-varoituksen. Tuli sellainen olo etten ehkä haluakaan lähtä kokeilemaan onneani tämän tuotteen kanssa. Palaan takaisin vanhaan hiusväriin, jonka käytön yhteydessä ei ole ollut mitään ongelmia tähän asti. Pitää ilmeisesti alkaa kiinnittää huomiota siihen mitä tököttiä ostaa. En ole koskaan pitänyt hiusvärejä minään terveimpänä vaihtoehtona, mutta en välttämättä halua eroon päänahastani.

Mustaa tuttua hiusväriä odotellessa päässä jumittelee Fantasy Gloss Colourin violetti shokkiväri. Se ei tunnu ainesosien puolesta sisältävän mitään hirveän vaarallista, ei kirvele eikä haise pahalta. On vaan sen verran tehokas että tukan lisäksi meinaa värjätä aina kaakelitkin.

Millä sinä värjäät hiuksesi? Oletko kokenut hiusväriallergiaa?

Haluatko suositella jotain hiusväriä?

Lähteet: Kosmetiikka-allergia