"Mitä vielä"

Ystäväni kirjoitti Hyvää päähän blogissaan mitä haluaisi vielä tehdä lopun elämänsä aikana. Tästä inspiroituneena aloin miettimään, mitkä ovat omat toistaiseksi toteuttamattomat haaveeni loppuelämälle.

• Olla hyvä ihminen
• Olla paras mahdollinen minä läheisille ihmisilleni
• Jakaa arki ihmisen kanssa jota rakastan
• Päästä elämässä sellaiseen taloudelliseen tilanteeseen, että viikon loman pitämistä ei tarvitsisi suunnitella vuotta etukäteen
• Matkustaa kerran kahdessa vuodessa johonkin uuteen paikkaan
• Ottaa niin monta tatuointia, etten keksisi enää paikkaa uudelle
• Julkaista runo- tai novellikirja

Toivon, että elämä tulisi elettyä sillä tavoin, että jos nyt sattuisi jotain, niin en jäisi katumaan mitään. Että olisin ihmisenä ollut enemmän läsnä ja hyvää seuraa kuin taakka kenellekään. Jotta ihmiset joiden kanssa olisin ollut tekemisissä muistaisivat minut hyvistä pitkistä keskusteluista sekä naurusta. En osaa sanoa niinkään konkreettisia tekoja mitä pitäisi tehdä tai saada aikaiseksi. Esimerkiksi omistaa omakotitalo, kiivetä Mount Everestille tai purjehtia purjeveneellä, en ole sellainen ihminen.

Olen elänyt viime vuodet niin, että katsellaan tämä viikko ja sitten sen jälkeen vasta seuraava. Kaksi asiaa vaikuttavat siihen suuresti, ensimmäinen niistä on yrittäjänä toimiminen ja toinen kaukosuhde. Koskaan ei tiedä onko rahaa vai eikö sitä ole ja missä olen ensi viikolla tai mitä teen. Minä olin eri ihminen viitisen vuotta sitten, enkä tiedä kuka olen viiden vuoden päästä.

Eniten pelkään sitä, että elämäni on ohitse ennen kuin tajuan edes eläneeni. Mutta toisaalta olen myös koti-ihminen ja tykkään siitä, että ystäväpiirini on pieni. Riittää että on töitä, terveys kunnossa, ihminen jonka kanssa jakaa tätä elämää ja turvallista olla. En siis osaa määritellä sen tarkemmin, onko jotain kummallisempaa mitä voisin elämälleni tehdä, jotta olisin niin sanotusti tyytyväisempi. En kaipaa mainetta enkä järjettömiä määriä mammonaa, haluan vain että seitsemästä viikonpäivästä yli puolena olisin tyytyväinen siihen mitä minulla on.

Että olisi arkea ja silloin tällöin juhlaa. Hitaita aamuja, grillibileitä, harrastamista, töistä nauttimista sekä leffa- ja saunailtoja. Hauskoja ihmisiä joiden seurassa tulee hyvä olo. Valoisia päiviä ja pitkään hereillä kukuttuja öitä. Hyviä keskusteluja elämästä ja ehkä vähän kuolemastakin. Paljon valokuvia hymyilevistä ihmisistä ja paikoista joissa on ollut hyvä olla. Tartteeko sitä sen enempää?

Tällä hetkellä elämääkin suurempi seuraava etappi on kesän ensimmäiset jäätelöt. Kuninkaallinen hetki, jota olen luvannut säästää Mursulle juhannukseksi. Odotan että pääsen taas Takapajulan vesistön ääreen istumaan, nauttimaan auringonpaisteesta sekä syömään jonkun ällösokerisen ja ihan liian makean jäätelön parhaassa mahdollisessa seurassa.

Johannes Raitjoki - Ohikiitävä elämä

Ps. Haiskahtaa myös hieman ikäkriisiltä tämmöset pohdinnat, 25 vuoden merkkipaalu lähestyy..

#effyourbeautystandards

Moon shaped little boxin Milla oli kirjoitellut blogissaan Pin the Fuck Upin blogipostauksesta inspiroituneena jotain poikkeavia kauneuskäsityksiään ja niinpä minäkin hetken lueskelun jälkeen tajusin, etten ehkä pidä kauniina aina niitä tavallisimpia asioita. Tykkään, että ihmisessä on twistiä, jotain sellaista kropassa tai kasvoissa, joka erottaa hänet muista.

Törröttävät lapaluut, solisluut tai ranteen luut

Ja kysymys ei ole siitä, että henkilö olisi niin anorektisen näköinen, että luut paistavat. Miehillä selän puolelta kiinnitän yleensä aina ensimmäisenä huomiota lapaluihin ja miten ne asettuvat. Jos ne jäävät huomattavasti korkeammalle kuin esim. keski- ja alaselkä ja selkään tulee kaunis notko, on se mielestäni äärimmäisen kivannäköistä.

Pyöreät tai rajusti kulmikkaat kasvot sekä korkeat poskipäät

Pyöreät kasvot miellyttävät omaa silmääni, sillä minusta ihminen näyttää lempeämmältä, mukavammalta ja helpommin lähestyttävältä. Kulmikkaat kasvot taas ovat yleensä persoonallisen näköisiä ja muistankin yleensä huonon kasvomuistini kanssa niitä ihmisiä paremmin, joiden kasvot erottuvat selkeästi normaalista.

Muutamia muita äkkiseltään mieleen tulevia ominaisuuksia jotka miellyttävät silmääni: erottuvat arvet, syntymämerkit, sirot kädet ja pitkät sormet, täyteläiset huulet, leveät hartiat, vaalea iho, terävät nenät sekä isot mulkosilmät.

Sen verta olen nihkeäksi tullut ajan saatossa, että päin vastoin sitä miltä itse näytän, mielestäni lävistykset ja tatuoinnit eivät tee ihmistä kauniimmaksi tai komeammaksi. Naamakarvat ja parta sen sijaan tai kauniisti asettuvat hiukset kehystävät valmiiksi jo kivannäköisiä kasvoja mielestäni usein upeasti. Kokoparrat ovat nam ja olenkin tykännyt tästä valloillaan olevasta metsuriseksuaali villityksestä.

2011

Olen itse kohtuu erikoisennäköinen. Enkä pidä itseäni erikoisennäköisenä siksi, että minulla on useampi lävistys, sivukalju ja pinkki tukka tai kauheasti tatuointeja vaan yksilöllisyyteni tulee muista ominaisuuksista jotka eivät olet itse päättämiäni. Naamani on yhtä aikaa sekä pyöreä että kulmikas. Vahva leukalinjani jää usein ihmisten mieleen. Minulla on nökönenä sekä silmäni ovat pienet, syvällä päässä, erikokoiset ja toinen niistä harittaa. Yläetuhampaani ovat isot ja erottuvat muista hampaista kun hymyilen. Ranteeni ja nilkkani ovat hirveän kapeat ja sirot verrattuna loppukroppaan, jossa massaa kyllä riittää.

Tuska 2013

Ja vaikka kuvailenkin itseäni näin, en pidä mitään noista edellämainituista ominaisuuksistani huonona. En haluaisikaan näyttää keneltäkään muulta. Samoiten, minusta on maailman lohdullisin asia se, että minulla on ihminen joka pitää minua maailman kauneimpana olentona. Sekä muutama muukin on joskus sanonut etten ole sielä peikkoluolan pimeimmästä päästä. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että hymy jonka kasvoillesi leväytät on isompi käyntikortti kuin se, mikä sinua peilistä takaisin katsoo. Ja pidänkin itse kauniina ihmisenä sellaisia ihmisiä, jotka ovat mielestäni mukavia. Ei auta kaunis naama, jos olet ihmisenä ilkeä ja ikävä sekä sinusta huokuu negatiivista energiaa.

Kanna siis kroppasi ylpeydellä, sillä jokaiselle on olemassa joku joka pitää sinua kauniina tai viehättävänä sellaisena kuin olet. Myös silloin, kun heräät tukka pystyssä, edellisen illan meikit silmissä ja tuntien olosi kaameaksi. Ja myös silloin kun joku kohta kropassasi inhottaa sinua itseäsi, joku muu ajattelee lämmöllä isoa lantiotasi, pieniä silmiäsi tai kapeita huuliasi, ihan varmasti.

Ebayn ihmeellinen maailma

Olen eksynyt ebayhin, hurmaantunut halvoista hinnoista ja koittanut rajoittaa "tilaa" napin käyttöä. Oon nyt viimeisen vajaan kolmen vuoden yrittäjänä olon aikana oppinut sen, että se raha millä sie syöt ja pidät katon pääsi päällä, tulee tasantarkkaan asiakkailta jotka siun luona käy ostamassa palveluitasi tai tuotteitasi. Nettishoppailu on semmoinen, jota mie en enää oikein semmosenaan sulata. Perustelen nettiostokset itselleni sillä, että tilaan vain asioita, joita ei ole mahdollista Rovaniemeltä ostaa. 

Aina kannattaa tukea paikallista yrittäjää, ostaa läheltä ja mielellään myös kotimaista. Joskus sattuvat vain löytymään ne kolme vuotta haaveissa olleet polvimittaiset tennarit näköpiiriin netin kautta. Ja Rovaniemen kaupat kierrelleenä, voin sanoa, että ilman ebayta, en olisi niitä koskaan saanut hankittuakaan.

Viime vuonna ostin mekon paikallisesta vaateliikkeestä. Tiesin jo kauppoja tehdessäni, että maksan ekstraa siitä, että joku auttaa minua löytämään mekon oikeankokoisena, saan sovittaa sitä paikan päällä ja joku toinen, työkseen vaatteita myyvä ihminen, saa tuottonsa koltusta. Ja kuten olikin, hintaeroa netin tuotteisiin löytyi muutama kymppi. Maksoin kuitenkin mielelläni sen pari kymppiä voittoa yrittäjälle, joka jaksaa pyörittää liikettä vuodesta toiseen ja palvella asiakkaitaan siitä huolimatta, että melkein kaikki markkinat ovat siirtymässä nettikauppoihin.

Monet pienet erikoisliikkeet ovat kuolleet ja kuopattu Rovaniemeltä asiakaskunnan puutteen vuoksi. Enkä yhtään ihmettele tilannetta siinä vaiheessa, kun elanto pitää oikeasti repiä selkänahasta. Itelläkin hyvä ettei tekisi mieli niiata asiakkaalle kiitokseksi, että mie saan ens viikolla käytyä ruokakaupassa, kiitos paljon tästä. Samaan aikaan perus työpaikat kuihtuvat kasaan, rahaa on vähemmän ja ihmiset myös säästävät joko jättämällä tavaroita ja palveluita kuluttamatta tai vertailemalla hintoja löytävät sen halvimman vaihtoehdon joka ei ole paikallinen. Onko ihme, että taloustilanne kuihtuu?

Syy, miksi blogi on muuttunut lähinnä "tätä siistiä ostin" -blogista "tällaisia asioita tein ja tällaisia asioita kuvasin" -blogiksi johtuu siitä, että kaikkeen ei ole varaa. Omat ajatusmallit kuluttamisesta ovat muuttuneet shoppailusta kestävämmiksi hankinnoiksi, etsinnäksi siitä kestävästä tuotteesta joka kannattaa ostaa nopean kulutustuotteen sijaan. Punnitsen todella pitkään nykyään ennen jonkun vaatteen ostamista, että tuleeko se päätymään useammin kaappiin kuin päälle ja ostan tuotteen vasta siinä vaiheessa, kun vastaus on jälkimmäinen. Kuulin fiksun lauseen siitä, että ihmiset pitävät nykyään kirpputoreja ns. synninpäästöinä omille shoppailuilleen. Laitetaan kiertoon se hädässä ostettu vaate josta pitää päästä eroon, kun kaapit alkavat pursuta. Ehkä miekin menen mielummin käymään keikoilla ja reissussa, kun täytän vaatekaappeja hetken mielihyvällä.

Hirvee hippiavautuminen, mutta tähän on tultu. Mie haluan elämyksiä enkä niinkään materiaa. Tuntuu vain silloin tällöin blogia kirjoitellessa, että onko miulla enää lukijoille mitään tarjottavaa ja pysyykö tässä enää kukaan perässäkään.


**

And the same in english:

I am getting myself to know Ebay, being charmed about the low prices and trying to avoid using the "order" button as much as I would like to. Last three years I have been a entrepreneur (one woman business) and learned that the money you spend to buy food for yourself and pay the roof on top of you comes from your clients  who buy things or services from you. Internet shopping is something that I have learned to despise over that time. I explain my own orders from internet shops with the fact that I only buy things that I cannot find from my hometown or the cities that I visit regularly.

You should always support local, buy stuff near you and support things that are made in your country. Sometimes you just happen to find the sneakers you have been looking for three years. And after checking the supply here in Rovaniemi, I've probably never would have gotten these shoes from here.

Last year I bought a dress from a local shop. I already knew when making the purchase that I was also paying a bit extra to test the dress before buying it and someone helping me to find the right one and the person gets the profit from their work. And as I supposed, if I had ordered the dress online, I would have saved twenty-or-so euros but I rather paid to the person keeping the store going and helping their customers with the best possible service. Even though most of the stores are now selling only online.

Many small one or two person shops have been closed here in Rovaniemi because they don't have enough customers. And I don't wonder it at all when you have to collect your living from random customers that happen to step in. I myself, would like to bow and thank my customers every single time someone buys something. Because with that money I pay my food and the roof on top of me. On the same time regular jobs are vanishing, people have less money and they buy even fewer items and spend a lot less by ordering from the internet. Is it anything to wonder that the economy is going down the drainer?

The reason why my blog has changed from "I bought this cool stuff" - blog on to a "this is what I did and these kinds of photos I've taken" is mostly because as a one woman business I can't afford to spend my money that I am left with on things that aren't necessary. I need to find clothes that last long and are crucial. Now I think few weeks do I really need something, am I going to wear it and how I need to live that month so that everything is still covered if I happen to buy something. I heard a good opinion about flea markets. People use them now as their remission to get rid of stuff they don't need anymore. You sell something that you have bought in hurry because it was cheap and nice. I rather spend my few extra money on traveling and gigs than on things I don't need to succeed a moment of happiness from buying something.

Phew, what a hippie post but here we are now. I want experiences more than material. Sometimes when blogging I just think if I have anything to offer my readers anymore and is anyone following anymore.

Kuka mie olen?

Olen pyöritellyt päässäni kysymystä siitä, kuka minä olen? Minkälaisiin asioihin, raameihin, mielenkiinnonkohteisiin ja ideologioihin jaottelen itseni. Millaisena näen itseni ja millaisena muut minut näkevät. Millainen ihminen haluaisin olla? Psst. Postaus on höystetty ajankohtaisilla sekä vanhoilla webkamerakuvilla, sori. Ja jos liika teksti hirvittää, niin just nyt on sopiva aika painaa tuota raksia, josta saa välilehden kiinni.

Ulkonäkö kohtaa musiikin ja lokerointi
En ole gootti, vaikka pukeudun kyllä ainoastaan mustaan. Useimmiten t-paitoihin ja farkkuihin, joskus mielenhäiriöissä myös siistimpiin vaatteisiin. En kuitenkaan lähtökohtaisesti pidä goottimusiikista. Kuuntelen ebm:ää, mutta en käy reiveissä. Tykkään tukastani, mutta en silti ole punkkari, vaikka punkkiakin kuuntelen ja siitä pidän. Pidän esimerkiksi räkäisestä grind coresta, melkein kaikenlaisesta hevistä, black metallista, nu-metallista, kevyestä suomalaisesta ja hyväbiittisestä räpistä. Vihaan vain yhtyeitä joiden laulajan äänestä en pidä, tai jos musiikki on mielestäni väärällä tavalla löysää eikä iske millään tunnetasolla. En tuppaa tykkäämään kategorisoinneista, mutta jos joku kysyy, että kuka tai mikä olen, niin vastaan siihen yleensä etunimeni.

Miksi mustaa?
Miksi ei? Miksi violettia, vihreää tai pinkkiä? Olen pukeutunut mustaan väriin todella pitkään (noin 10 vuotta), enkä tunne muita värejä omakseni. Harmaata ja tummansinistä olen joskus kokeillut, mutta koska kärsin vakavasta liikahikoiluongelmasta, eivät muun sävyiset värit ole hirveän edustavia värivalintoja vaatteisiin. Tykkään mustasta väristä, mustista vaatteista, niiden graafisuudesta ja yhdistelymahdollisuuksista.

Liikahikoilu
Määrittää tai on ainakin määrittänyt minua pitkälle siinä raamituksessa, joka olen omissa silmissäni ihmisenä. En ikinä uskonut pystyväni toimimaan asiakaspalveluammatissa, saati ammatissa jossa pidetään kumihanskoja toistuvasti. Iontoforeesilaitteen (klik info täältä) kanssa pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää, mutta minulla on melkein aina vaihtopaita laukussani mukana. Kuitenkaan lyhyet hoitojaksot eivät auta, joten olen hankkinut laitteen kotikäyttöön sen sijaan, että lainaisin sitä koko ajan sairaalasta. Käytän laitetta 3-4 kertaa viikossa noin 15min per jalat, kädet ja kainalot. Valmisteluineen ja vaihtoineen se tekee 3-4 tuntia viikossa. Se on kuin olisi joku intensiivinen harrastus. Laittaisin vain tuntini mielummin johonkin muuhun kuin kädet altaassa istumiseen, mutta nou kän duu. Kauhein asia, mitä hikoilustaan epävarmalle ihmiselle voi sanoa, on kätellessä: "Ohhoh, onpa sinulla hikiset kädet!" Jes, kiitti hei, en itse tiennytkään! Ja jos joku nyt kommentoi, että: "Heii mäki hikoilen ihan tosi paljon liikkuessa, kokeile antiperspiranttia", niin tuun ja väännän kommentoijan sormet solmuun! :D Vaiva on neurologinen ja hormonaalinen, ei kiinni kunnosta, painosta, jännityksestä yms.

Hyvä/huono ihminen - kompleksi
Haluaisin olla hyvä ihminen, avulias ja kiltti, asiakaspalvelija isolla a-kirjaimella. Helppo lähestyä ja kaikin puolin mallikelpoinen ihmisenä. Välillä olen kaikkea tätä sekä mielestäni varsin hauska ja mukava ihminen. Mutta sitten kun en ole, tunnen siitä ihan hirveää syyllisyyden tunnetta. Haluaisin antaa enemmän, olla se ihminen joka tavataan ja ollaan että "Vitsi, olipa kyllä mukava tyyppi." Se joka pysähtyy, kun joku itkee lohduttomasti ja se joka auttaa jos apua tarvitaan. Kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, vaikka se löysältä kliseeltä kuulostaakin.

Uskonto
Ei ole. En ole koskaan kuulunut mihinkään uskontokuntaan. Elämänkatsomustiedon opiskelu siivitti kouluaikojani. Lukiossa kävin yhden kurssin uskontoa, jotta sain opintopisteet täyteen. Yritin joskus tutustua luontoon ja siihen liittyviin uskontoihin. Kunnioitan luontoa, mutta en näe sitä jumalallisena. Kunnioitan muiden oikeutta uskoa asioihin, joihin he haluavat uskoa. Käsitykseni moraalista, oikeasta ja väärästä on kuitenkin uskonnottomuudesta huolimatta mielestäni kunnossa. Tiedän millainen on hyvä elämä, kultainen keskitie ja oikeus valita oma elämänsä piirteet itse haluamallaan tavalla, muita ihmisiä vahingoittamatta.

Tatuoinnit ja lävistykset
Ovat mielestäni esteettisesti kauniita. Pidän itsestäni enemmän niiden kanssa kuin ilman. Se on kuin olisi pienitissinen ja haluaisi silikonit. Mie olen vain iso tyhjä kangas ja haluan liian kireänoloisen koristellun sukelluspuvun päälle. Minusta tatuoitu iho on kaunis, kauniimpi kuin tyhjä. Miten eri tavalla ihon näkee, kun se ei ole vain tyhjä, miten sen tekstuuri erottuu ja miten iho kerää katseita. Se taas on minun oma tapani nähdä, enkä tuputa näkemyksiäni kenellekään muulle. Jokaisella on oikeus valita oman kehonsa käyttötarkoitukset sekä nauttia erilaisista kauneuden aspekteista. En puolustele ulkonäköäni ja ymmärrän sen, ettei joku pidä siitä miltä näytän, joku toinen voi taas tykätä.

(Fit 03/2013, alemmassa kuvassa tekstipätkästä syntynyt fb-päivitys)

Harrastukset / työt
Harrastuksina valokuvaaminen, bloggaaminen ja liikunta. Tykkään myös hirveästi lukea ja paljon, mutta olen laiskistunut kirjan käteen ottamisessa aika paljon viime vuosina. Töitä teen henkilökohtaisena avustajana ja lävistäjänä. Ne määrittelevät minua ehkä enemmän kuin harrastukseni. Tykkään tehdä ylipäätänsä töitä, ne pitävät minut järjestyksessä ja aikataulut kohillaan. Joku voisi sanoa työnarkomaaniksi, mutta minusta se on hieman kiroilemista. Sana kalahtaa jotenkin ikävästi, kuin olisi väärin pitää työnteosta. Tykkään tehdä henkilökohtaisen avustajan hommia, auttaminen tuntuu palkitsevalta. Työ tekee minut hyödylliseksi, itselleni, muille ja yhteiskunnalle. Ja hyödyllisyys tekee minut onnelliseksi.

Kulttuuri
Minut on kasvatettu museon, näyttelynavajaisten, teatterin, musiikin, yliopiston ja hyvin erilaisten ihmisten keskellä. Olen kahden pienen kaupungin kasvatti, en ole koskaan asunut isoissa kaupungeissa, enkä koe viihtyväni niissä aivan yhtä hyvin kuin pienemmissä. Arvostan kulttuurien monimuotoisuutta, eri taidelajeja sekä teatteria äärettömästi. Rakastan pienikaupunkisuudestani huolimatta vierailla suurissa kaupungeissa, mutta viihdyn pitkään myös hiljaisuudessa sekä rauhallisuudessa.

Kuka siis olen?
Se pitää selvittää, mutta vastaus siihen ei valitettavasti löydy eikä aukea näistä blogipostauksista. Pidän näitä postauksia keveänä ajanviettotapana, joissa saan esitellä ottamiani kuvia sekä elämäntyyliäni sellaisena kuin se siloteltuna ulospäin vaikuttaa. Sillä bloggaaminen on minulle harrastus, kirjoittaminen ajanviete ja valokuvaus intohimo.

Hollow

Missä helvetissä kaikki mun energia on? Allekirjoitinko sopimuksen jonkun kanssa siitä, että elämä koostuu halvimmasta mahdollisesta light colasta, sohvannurkasta sekä telkkarin ja sylissä makaavan läppärin mielenkiinnon varastamisen jatkuvasta valtataistelusta. Dyn, dyn dyy. Kevät, tule jo!

ROTTEN SOUND - HOLLOW

" .. You keep yourselves busy

By serving your masters

Slaves of society

Ignoring reality

Enjoy the emptiness of fake happiness

Become the rightful owner of the unnecessary

To gain more material

To improve exterior

To strive for excellence

To become superior .. "

Itsenäisyyspäivä ja jouluhkoa rakentamassa

Keskiviikkona pikkuveljeni sai lakin ja olimme juhlistamassa tapahtumaa porukalla. Missiona oli kuitenkin nautiskella nautintoaineita niin, etten kärsisi itsenäisyyspäivänä rapulasta. Pyhänä tarkoituksena oli viettää vapaapäivä itselleen mieluisalla tavalla eikä höösäten aasta ööhön.

Ostoskeskuksiin ei keskiviikkona uskaltanut astua jalallakaan ruokakauppaa pidemmälle. Ostoshelveteissä oli nimittäin shoppailupäivät menoillaan. Lahjojen yön ja Joulupukin yön varjolla ostoskeskukset venyttivät myyntiaikansa klo 00.00 asti yöllä. Huuto, melske ja soitto soi, kun kävin ruokakaupassa aiemmin päivällä. Keskiyöksi tämä ja 95-vuotias itsenäinen Suomi poiki kuitenkin kauniin ilotulituksen, jota ihailimme parvekkeelta.

Itsenäisyyspäivän aamuna heräsin ja makasin ensimmäistä kertaa kuukausiin jonkin aikaa sängyssä hereillä. Olin päättänyt, etten liikauta itseäni mihinkään koko päivänä. Keitin kahvit, löin pesukoneen pyörimään, keitin kananmunia ja nautin pitkästä pitkästä aamiaisesta lukien kaikki viikkojen aikana kerääntyneet kaupunkilehdet sekä aikakausilehdet läpi.

Minulla on tapana leikellä mukavannäköiset kuvat talteen askartelutarpeiksi, sekä houkuttelevan oloiset reseptit reseptikansioon talteen. Askartelua varten tarkoitetut kuvan lojuvat yleensä muutaman kuukauden laatikossa, kunnes ne päätyvät askartelulaiskuuden vuoksi roskiin. Reseptien kanssa joskus innostun. En ole koskaan tehnyt porkkanalaatikkoa ja löysin simppelin oloisen porkkanalaatikkoreseptin. Ehkä tänä jouluna otan itseäni niskasta kiinni.

Kävin alkuviikosta ostamassa Tiimarista lahjanaruja sekä joulukorttien askartelutarpeita, lahjojen nimilapputarroja ja erittäin edullisen jouluvalon.

Järjestelin paikkoja, pesin toisen koneellisen pyykkiä ja imuroin asunnon ennen kuin istuin alas. Tein Spotifyihin joulusoittolistan, joka tulvii varmaan korvista ennen aattoa, mutta annetaan joululauluille mahdollisuus tänä vuonna.

Itsenäisyyspäivän vastaanoton alkaessa olin parkkeerannut perseeni sohvalle joulutorttujen, glögin, punaisen kynsilakan ja mielenrauhan kanssa. Kämppä siisti, joulukuusta vaille kaikki paikoillaan ja minä istuin alas sekä tuijotin pariskuntaa kättelemässä hirveän määrä muita ihmisiä mitä omituisemmat muotivillitykset päällä. Olen kuullut ihmisten tuhlaavan aikaa huonomminkin. Puolessa välissä meni kyllä hermo ja siirryin toiselle kanavalle.

Paljon on ollut puhetta, että "ääääh, vihaan joulua" ja "äääääh rakastan joulua"-topiceilla. Itse vietän joulua, en sen kristillisistä lähtökohdista, mutta en myöskään sen pakanallisista lähtökohdista. En ole kuulunut kirkkoon elämäni aikana tai käynyt uskonnontunneilla. Minulle joulu on vuoden pimeintä aikaa. Sinne pitää tuoda hieman valoa ja iloa kaiken kaamoksen keskellä. Kuuntelen joululauluja, myös virsipainotteisia, sillä mielestäni ne ovat rauhoittavia. Joulu on itselleni se aika, kun kaikki pysähtyy, ajatus saa levätä ja maailma on hetken hiljaa ja rauhallinen. Työnarkomaanin ja ylisuorittajan elämässä se on kieltämättä vuoden kohokohtaa ja syy vähän löysätä itsensä kanssa.

Ja, koska kaikki kirkas ja kimalteleva on kaunista niin pidän myös joulukoristeista ja jouluisuudesta. Kämppämme imaisee yhden valaistun joulutähden, valaistun joulupallon, olohuoneen pöydällä olevan valonauhan, tekojoulutähtikukan (nerokas, halpa eikä kuole) ja joulukuusen. Pidän hyvästä ruuasta, mutta mielestäni väkisillä joululahjojen osto on kummallista.

Itselleni joulu on jouluhko, lähinnä ulkonäöllisiin ja mielenrauhallisiin asioihin painottuva vapaa-aika ennen vuoden vaihtumista ja kaiken hössötyksen alkua.

Naked truth

Melkein kaikki kuvat joita näemme päivittäin, käsitellään jollain tavalla. Virheiden poistoa, naaman kiiltoa, jenkkakahvat, finnit yms. Siksi lueskellessani aamulla Mustaa maitoa - blogia ja Miklan sinne linkittämää Tyyliä metsästämässä -blogin postausta päätin itsekin kantaa korteni kekoon. Sillä meidän huushollissa ei herätä meikit tällingissä, ellei kyse ole pitkään venähtäneestä baari-illasta ja silloinkin ne meikit on jossain muualla kuin silmissä. Päätin itse jättää meikit kaappiin ja näyttää vain miltä photaroimaton ja photaroitu kuva näyttävät toisiinsa verrattuna. 

Kuva noin viiden minuutin photoshop-käsittelyn jälkeen. Ei vaatinut kovasti edes vaivaa.

Originaali, kamerasta suoraan saatu, vain kuvan kokoa pienennetty.

Tykkään itsekin korjailla virheitä. Kiillot naamasta saa onneksi pois jo meikkivoiteella ja puuterilla ettei editointivaiheessa tarvitse olla näin radikaali. Viime joulukuussa muistutin totuudesta valokuvausblogipostauksessani täällä. Photoshopin ja kuvankäsittelyohjelmien kautta kaikki on saatavillasi. Olen itsekin sitä mieltä, että ihmisen kuuluu näyttää luonnolliselta, mutta siitä huolimatta käsittelen melkein kaikkia kuviani jotenkin. Ristiriitaista, pitäisiköhän mennä vähän itseensä ja tuntea pistos rinnassaan tästä täydellisten mielikuvien jakamisesta aiheutuvista paineista. 

Puolustuksekseen voi kai sanoa, että jätän lävistysarvet aina naamaani photaroidessa? :D Heikko puolustus, mutta kuitenkin, tuntuisi typerältä patch toolilla korjailla sellaisia asioita jotka eivät meikilläkään peity. Eron huomaa myös siinä, kun blogin pitäjä kuvauttaa itse itseään tai kun on jonkun toisen kuvattavana. Sama henkilö näyttää kahdessa kuvassa kahdelta eri henkilöltä.

Harvoin sitä tulee tällaisia photobomber kuvia julkaistua blogissa.

Pitäisiköhän sitä kerran viikossa aina jossain postauksessa julkaista "the truth"-face, eli kuva ennen kuin pynttäytyy parhaimpiinsa ja meikkaa naamansa. Tai laittaa jonkun ulkopuolisen ottamaan kuvan ja joutuu julkaisemaan sen, vaikka se ei omaa silmää miellyttäisikään. Montakohan kuvahelmeä on jäänyt kansioihin pölyttymään, kun itse on kauhistellut että herran jumala tuoltako mie näytän, kun nauran suu auki!

"This time I'm doing it for me and me alone"

Perjantai. Voi vain ihmetellä, että minne se viikko on taas hujahtanut. Kävin keskiviikkona corevenyttelyssä. Tunti sisälsi 20 minuuttia lihaskuntoa ja 25 minuuttia venyttelyä. Ei ollut ihan rautakangen hommaa. Viimeisenä lihaskunto-osiossa oli lankkupitoja ja alaselkä niksahti ikävästi. Tunnista ja venyttelyistä kyllä selvittiin, mutta oli kyllä kankia olo. Pohkeet sekä reidet on niin jumissa, että on hankala yrittää taipua asentoihin mitä venyttelyissä vaadittiin. Teki varmaan ihan hyvää, mutta kävi kyllä kipiää. Mielummin notkuisi ehkä jossain pilates-tunnilla. Sellainenkin on syksyn kokeiluohjelmistossa luvassa.

En viettänyt meikitöntä torstaita. Ylläoleva kuva on kyllä tältä päivältä, mutta torstain meikki oli ihan yhtä vahva. En osaa suhtautua tuollaisiin luomu-päiviin oikein mitenkään. Meikitön päivä on silloin kun ei tarvitse liikahtaa kotoa mihinkään. Laitan pakkelia naamaan kuitenkin lähinnä itseni vuoksi. Naama ei kiillä ja punota, se on iso itsetunnon nostaja. Kaipa se meikittömyys toimii jonain protestina nykymaailman ulkonäkökeskeisyyttä vastaan. Minua itseäni ei haittaa muiden ihmisten pakkeloituminen ja vielä vähemmän omani. Enemmän mainosteollisuuden nykyinen naisihannekuva, mutta sillehän pieni ihminen ei voi kuin hymistellä.

Pääsin myös kokeilemaan uutta valkoista cracked-lakkaa. Jostain syystä toisen käden kynnet tulivat pienempikuvioiseksi kuin tämän oikean kädet kynnet. Nättiä jälkeä kuitenkin ja lakka on pysynyt hyvänä kolmatta päivää. 

Olin haaveillut jotain jumppatuntia myös tälle illalle, mutta mitään ei ole tarjolla. Pumppipaikassa on nimittäin ohjaajien koulutus. Jos sitä itsensä lenkille rusentaisi, kun eilen en jaksanut tehdä mitään. Koomasin vain ruoan jälkeen kotona, join teetä sekä väritin värityskirjaa. Löysin laatikoita kaivellessani puu- sekä vahavärikynäni ja siinähän se ilta meni, dekkarisarjaa katsellessa, teetä hörsiessä ja Prinsessat-aiheista värityskirjaa väritellessä. Hermot kiittää latauksesta kyllä. En nimittäin osaa piirtää kovinkaan hyvin, niin värittäminen vähän tyynnyttää epätoivoisia taiteellisia taipumuksia. Ihan omassa wtf-kategoriassaan tämä vapaa-ajanvietto paljastus kyllä :D

Otsikko: Five Finger Death Punch - Menace

Asioita, jotka minusta tekevät hyvän blogin

1. Omat, itseotetut tai puolisolla/kavereilla kuvatetut kuvat. 

En yleensä seuraa blogeja joissa käytetään vain netistä löydettävissä olevia stock-photoja eli kaikkien käytettävissä olevia kuvia. Esimerkkinä weheartit.com:ista löydettävät tunnelma-kuvat. Kaikki eivät synny kamera kädessä, mutta minusta on ihana seurata ihmisten itse kuvaamia kuvia. Niissä on se oma kädenjälki. Oli kuva omasta mielestä miten tahansa "suttunen" ja "huono". Se on ainakin sinun, ei mistään lainattu.

2. Tekstit kuvien lisäksi. 

Koska lähinnä luen ja selailen blogeja, minusta on myös mukava nähdä tekstiä seuraamissani blogeissa. Minua eivät haittaa räikeätkään kielioppivirheet, sillä teen niitä itsekin toistuvasti. Päväkertomukset sekä lyhyehköt mielipidekirjoitukset ovat mukavaa luettavaa.

3. Selkeät fontit. 

Helpottavat lukemista todella paljon. Se perusfontti ei ehkä ole erikoisin, mutta se on käytetyimpien joukossa syystä. Hauska erikoinen fontti voi näyttää kivalta blogissa, mutta hankaloittaa lukijan duunia huomattavasti. Et välttämättä jäisi seuraamaan blogia, jonka lukeminen vaatii siristelyä sekä päänsärkyä.

4. Tasapaino aiheissa. 

Sopivasti henkilökohtaista elämää, mielipiteitä, kuvia, arkea, muotia, meikkejä, shoppailua ja uusia innovaatioita. Aina kun joku osa-alue lähtee vetämään kelkkaa niin seuraamisesta tulee hieman pakkopullaa. Vaihtelu virkistää.

5. Kanssabloggaajiin suopeasti suhtautuminen. 

Laskee fiilistä lukea blogeja, joissa puhutaan ilkeästi muista ihmisistä tai bloggaajista. Kaikesta ei voi jokainen tykätä ja on olemassa ihmisiä joilla on erilainen tai samanlainen tyyli kuin sinulla. Se täytyy vain hyväksyä. Miksi lukisit blogia, jota lukiessa tulee huono mieli?

Mies lähetti terveisiä töistä yksi kaunis päivä. Näin ingengörit.

6. Erilainen ja/tai kepeä kirjoitustyyli. 

Koska blogit ovat pääsääntöisesti ajanviihdettä ja huvia, tykkään seurata blogeja jotka ovat ns. vähän pinnallisia. Ei mennä ajatussyövereissä hirveän pitkälle. Kaikki osaavat kirjoittaa mikä ottaa päästä, mutta vain harva sanoa miksi. Toisinaan on myös mielenkiintoista lukea poliittisia mielipiteitä tai kansankiihotuslauseita, mutta paasaus on aidosti mielenkiintoisen asian kääntöpuoli.

7. Bloggaajan ymmärrys siitä, että mielipide-eroja sekä -yhtäläisyyksiä on. 

Mielipide- ja makuerot eivät tee ihmisistä toisiaan huonompia. Sinä pidät yhdestä asiasta ja minä toisesta. Osa ihmisistä tykkää samoista asioista. Sillälailla se maailma vaan seisoo. 

8. Selkeä blogin rakenne. 

Riisuttu ja mainokseton blogi on yleensä omaan silmääni kaunis kuin mikä. Ei montaa eriväristä härpäkettä joka paikassa ja kaikkia gadgetteja sekaisin niin, ettei tiedä lukeeko postausta vai mitä.

Bonuksena kaupan päälle: 

En itse ikinä jaksa katsoa videopostauksia. Realitya tulee kyllä telkkaristakin, jos sitä haluaa seurata ;D

Itsehän olen hirveän vaihteleva, siisti, tyylikäs sekä mielenkiintoinen bloggaaja. Ei vaines, tarkoitus ei ole saada ketään vetämään hernettä nenuun eikä tökkiä selkään ketään bloggaajaa. Olen vain pyöritellyt mielessäni, että miksi tiettyjen blogien kohdalla painan "luen" nappia ja osan kohdalla en. Seuraan omasta mielestäni valtavaa määrää blogeja aktiivisesti. Yli 60 blogia löytyy lukulistalta. Samalla tavalla mietin, mistä syystä muut ihmiset lukevat tiettyä blogia niinkin paljon tai vähän. 

Mikä tekee upean ja maagisen blogin? Onko se parhaat ja kalleimmat vaatteet? Vai paljastavat vuodatukset henkilökohtaisesta elämästä?

Näin kommentoit laihtumista A-B-C

Ympärillä olevilla ihmisillä on aina jotain kommentoitavaa, jos satut pudottamaan painoasi enemmän kuin 10 kiloa. Alla oleva kasa kuulluista lausahduksista ovat kaikki suoraan tai epäsuorasti kuultuja ja kokemuksen syvällä rintaäänellä kasattuja. (Täällä viime keväältä postaus; projekti -26kg.) Se on kumma, että se oma mielipide pitää aina tuoda esille.. Olen saanut oman projektini aikana, sen jälkeen ja sitä ennen kuulla ties minkälaista asiantuntijalausuntoa tilastani.

1. "Montako kiloa olet laihtunut?"

Niin, tarpeeksi että sinä sen huomaat. Toisaalta vastaajalta voi paistaa ilo, kun hän ensimmäisen kerran saa sanoa laihtuneensa hurjan määrän kiloja. Toisaalta taas laihdutettujen kilojen määrä ei ehkä ole määrässä vaan ulkonäössä verrattavissa. Jos kysyjä huomaa toisen laihtuneen, niin miksi udella vielä kilotkin päälle, näkeehän sen naamasta.

2. "Mikä on sun salaisuus?"

Kulutan enemmän kuin syön. Tasaisesti kaikkea ruokaa jonkin verran ja reipas määrä liikuntaa. Mikä sinun? Ai peräsuolihuuhtelu, vatsahieronta, akupunktio, levähoito, kengurukengät yhdistettynä johonkin aivan ufoon ruokavalioon. Kappas, eikä ole pudonnut paino?

3. "Onko sinulla anoreksia/bulimia/ortoreksia/muu trendikäs syömishäiriö?"

Ei. Jos pudotan terveellisessä ajassa terveillä tavoilla reippaan määrän painoa, ei se automaattisesti tarkoita että olen syömishäiriöinen. Myös syömishäiriöttömät ihmiset osaavat pudottaa painoa.

4. "Sie olit kaunis jo ennen painonpudotusta."

Tämä lause herättää aina mietteitä. Olin varmasti sinun mielestäsi, mutta voi olla etten tuntenut itseäni kovinkaan kauniiksi. Enkö ole mielestäsi enää kaunis?

5. "Älä enää pudota yhtään kiloa!"

Se on hyvä, että tulet sen minulle nyt sanomaan päin naamaa etten vaan grammaakaan enää laihdu. Sehän onkin täysin kommentoijan päätettävissä.

6. "Sie oot taas laihtunut lisää!"

Oikeasti, en grammaakaan viime näkemisestä, enemmänkin kolme kiloa on tullut takaisin. Voi olla, että viime kerrasta on vain sen verran aikaa ettet meinaa taaskaan uskoa silmiäsi.

7. "Meinaatko vielä pudottaa painoa?"

En, päätän sen tässä ja nyt etten koskaan enää katsokaan vaakaan päin. Mitä kuvittelet? On kiva pysyä siinä painossa, jonka on vaivalla saavuttanut. Siksi on hyvä pudottaa kertyneet joulukilot samaan hengenvetoon eikä odotella niiden kasvavan korkoa hamaan tappiin.

8. "Suunnitteletko mullekin ruokavalion?"

Voin suunnitella mitä vain, mutta takaan ettei se välttämättä sovi sinulle. Jokainen ihminen pitää eri ruoista, ruokailuajoista, tavoista ja määristä. Olemme ihan eri kokoisiakin, enkä osaa silmämääräisesti todeta paljon kaloreita sinun kuuluisi syödä. 

9. "Sulla on ihan liian tiukka kuri, mie en pystyis tollaseen."

No sitten et pysty. Toisilla on kovempi itsekuri.

10. "Siis mitäh, et syönyt yhtään keksiä vuoteen, meneeköhän vähän liioitteluksi?"

Ei mene. Keksit menee justiinsa ahterin jatkoksi ja jos tosissaan pudottaa painoa niin ei auta keksejä hirveästi mutustella. Tiukalla painonpudotuskuurilla niitä ei napostella. Nykyään ns. normipainossa voin nauttia mitä ruokia ja herkkuja haluan, kunhan en mene liiallisuuksiin. Esimerkiksi tällä hetkellä en itse osta herkkuja, mutta syön niitä jossain tarjottaessa.

11. "Tossa on kakkua/sipsiä/pullaa ole hyvä. Miten niin et ota?"

Kiitos, mutta ei nyt kiitos. Viikon pulla/sipsi/kakku mittari on täynnä ja nyt mennään vain tällä kahvilla. Suomalaisessa kulttuurissa on kuulemma epäkohteliasta kieltäytyä jos joku tarjoaa. Minusta on törkeämpää tyrkyttää epäterveellistä ruokaa kuin se olisi jotain todella arvokasta tavaraa.

12. "Kauhea niin kuin sulla ois tukka harventunut! Saatko tarpeeksi vitamiineja?"

Saan, tarkkailen sitä. Syön lihaa, kasviksia, maitotuotteita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja tarkkailen että kaikki osat ravintoaineympyrästä täyttyvät tasaisesti. Ja se tukka on ihan hyvässä kunnossa, sitä on vain tupsu tuolla pään päällä kun se on leikattu lyhyeksi.

13. (Puoli vuotta laihtumisen jälkeen, kommentoija kännissä) "Shiihs, emmä ushkaltanu shanoa että shä olet laihtunut."

Niin, mitäpä sitä. Kuuntelijalle olisi voinut tulla jopa hyvä mieli ja fiilis omasta itsestään, jos joku olisi alkuvaiheessa huomauttanut painon pudonneen.

14. "Saa nähdä saatko pidettyä kilot poissa vai tulevatko takaisin.

Ihana, kun sinulla on noin eteenpäin suuntaava neuvo annettavissa. Onneksi tämä kommentti ei sorra minua syömään vaan muistuttaa lähtemään lenkkipolulle.

15. "Miksi sä piilottelet noin isoissa vaatteissa kaunista uutta kroppaasi?"

Aina ei ole sellainen olo aamulla, että kroppa on yhtä timmi kuin mieli. Silloin tekee mieli vetää vähän löysemmät kuteet ylle. Ja miksi tunkea tiukempaa ihonmyötäistä makkaraa päälle, jos ei ole sellainen olo että vaatteissa on hyvä olla?

16. "En ollut tunnistaa!"

17. "Herranjumala mitä sulle on tapahtunut?"

Öö, laihduin? Vaiko sittenkin; sain lapamadon ja menetin boakäärmeenkokoisen madon verran nestettä kehosta..  Mitä ihmiset odottavat tähän vastattavan? 

Welcome to my nightmare

Se olo, kun heräät aamulla säpsähtäen, tuskan hiestä märkänä ja todistellen itsellesi olevasi omassa sängyssäsi. Ei, takana ei ole kostea ilta paikallisessa pystybaarissa, vaan todella todentuntuinen painajainen. Zombit ovat jahdanneet sinua, olet ollut unessa kahvilla frankenstainin kanssa tai tipahtanut todella korkealta ja herännyt tunteeseen että kuolet. 

Jokainen ihminen muodostaa painajaisensa alitajuntansa pohjalta. Näen itse usein painajaisia elokuvista tai televisiosarjoista joita on tullut katsottua. Vilkas mielikuvitus sysää tapahtumat liikkeelle jossain kuupan uumenissa. Muistan itse yleensä osia unistani aamulla silloin, kun olen nukkunut noin 7-8h ja herään yllättäen herätyskelloon.

Yksi vahvimmista ja todentuntuisimmista painajaisistani käsittelee putoamista. Nousen yleensä jyrkkiä portaita ylös porraskäytävässä. Itse portaiden nouseminen voi kestää todella pitkään ja olen hyvin huojentunut päästessäni portaat ylös asti. Nojatessani ylimmän kerroksen kaiteeseen ja katsoessani alas sinne mistä olen tullut, kaide pettää ja lähden putoamaan. Putoaminen kestää todella kauan, painottomuuden tunne on ahdistava, sillä tiedän jo rysähtäväni alas. Samalla kun iskeydyn portaiden alapäähän unessa, herään. Yleensä vielä keuhkot tyhjänä ja ihan siinä olossa, että olisin tipahtanut todella jostain korkealta.

Haluaisin haastaa yöllisen painottomuuden pelkoni jollain tavalla ja päästä eroon putoamispainajaisista. Laskuvarjohyppyyn en ehkä olisi valmis, mutta "Bucket listilla" (mitä haluan tehdä ennen kuolemaa) olisi body suspension ja sen avulla itsensä ylittäminen, painajaistan voittaminen sekä maasta luovuttaminen edes hetkeksi.

(kuva täältä)

En nykyään katso hirveästi kauhuelokuvia juuri vilkkaasta mielikuvituksesta johtuen. Sen lisäksi, että painajainen valtaa yöunet, tunnen painajaisten jälkeisenä aamuna itseni hyvin säikyksi. Suihkussa ei uskalla sulkea silmiä hiuksia pestessä ja jokainen narahdus ja rasahdus on varmasti jotain kauheaa. Draamojen sekä fantasiaelokuvien katsominen pitävät yleensä yöunet selkeinä ja järkevinä. Aina silloin tällöin pitää kuitenkin haastaa itsensä jollain post apocalypse elokuvalla, sillä en voi peloista huolimatta vastustaa maailmanloppuun ja maailmanlopun jälkeiseen elämään keskittyviä elokuvia.