Vihreää Aarikkaa

Kappas, edellisestä päivityskerrasta on päässyt lipsahtamaan taas kuukausia. 

Mihin aika katoaa? Se on vain imeytynyt jonnekin universumiin ja arki rullaa eteenpäin. Eli niin, mie en pahoittele laiminlyöntiäni, sillä näitä sattuu. Se on vähän sama kun innostut salilla käymisestä ja treenaat ihan hitosti puoli vuotta. Sitten se vaan unohtuu.. ja muistat taas joulun jälkeen että jotain pitäs vissiin tehdä.

Miulla on käytössäni enää semi-toimiva pirun vanha ja päivittämätön läppäri jonka suurimpia kompastuskiviä on esim. kaikki. Mm. Dropbox ja Spotify eivät enää toimi. Nettiselaimet toimivat auttavasti, mutta esim. sähköposteihin ei vaan voi vastata, napit kun järjestyvät uudelleen ja "lähetä" -napin tilalla onkin "tallenna" -nappi. Elkää vähätelkö ohjelmistopäivitysten arvoa, terveisin täti-ihminen 26v jolla on 8 vuotta vanha näppäimistömasiina jota ei ole koskaan päivitelty. Oma vika siis ja nyt on pirun liian myöhästä mä luulen, ehkä. Kuvia käsitellessä tuuletin uhkaa muuttaa läppäriraukan helikopteriksi yli 600 x 600 kuvissa.

Ja nyt mie yritän opetella päivitteleen älylaitteilla, sillä mua itteäni harmittaa että bloggausharrastus on meinannut jäädä unholan varjoihin. 

Joku tovi sitten tajusin, että miulla saattaa olla pieni ongelma Aarikan vihreiden peltipurkkien kanssa. Harrastuksensa kullakin, vai miten se meni. Tosin kyllä, mitään muuta maallista materiaalia ei ole tullutkaan keräiltyä, vaikka sisustusvimma on kova ja kaikki perusmustat vaatteet alkavat olla enempi harmaita ja reikäisiä kuin laki sallisi.

Ja on miulla tuon vihreän kanssa muutenkin ongelma!

Kahtotaan josko tämä hiipivät kevät toisi innostuksen palata tännekin vähän tasaisempaan tahtiin. Olen juuri päättänyt sulkea kaikki sosiaaliset mediat aina klo 22 - 09, että kerkeäisi tehdä jotain muutakin kuin töitä ja hukkua sosiaaliseen mediaan. Joululoma karkasi alta niin vikkelään että tuntuu kuin sitä ei olisi ollutkaan ja nyt juuri tajusin että kappas, maaliskuuhan se siinä.

Black & White shopping part II

Kangaskassini on ollut repimässä itseensä reikää jo pidemmän tovin. Nyt kun aukko alkoi olla kokoluokkaa sellainen, että maitopurkkikin sujahtaa kohta ulos sieltä, päädyin hankkimaan uuden. Etsin, etsin ja etsin, mutta kaikki oli vaaleaa mustalla printillä. Minulla ei pysy mikään vaalea vaaleana. Sattuihan silmiini sitten oikeanlainen, kun hieman verkkokauppoja kierteli.

Lapasestahan se lähti, kun näin Fiorellan sivuilla myös kangaskassiin mätsäävät collarit. Materiaali housuissa on kohtuu ohukainen, mutta odotan että kevätlämpimät saapuvat. Collarit näyttävät jalassani kohtuu hassuilta ihan pitkänä, mutta tulen pitämään niitä polvien alle lahkeet käärittyinä.

Enpäs nähnyt tämän päivän tulevan, että klikkailen jotain ostoskoriin Fiorellalta. Verkkokalvoilleni ovat edelleen piirtyneet hiekkapestyt vaaliat farkut sekä silloiset muotivehkeet. Mutta okkultismihan on muotia, tai oli, Fiorellakin taitaa hitusen olla jäljessä. Nämä pökät jalassa kelpaa sitten manailla kesäkuumia poismeneväksi. Sekin on ihan nurkilla, kesä meinaan. Mie en ole heräillyt vielä keväthorroksestakaan.

Black & White shopping

Ostin tuossa taannoin itselleni laukun, second hand hommia, eli jonkun vanha mutta miulle uusi. Olen etsinyt uutta aarrelaatikkoa jo pidemmän tovin, sillä vaikka nykyinen laukkuni hyvä onkin, niin olen ollut hieman pettynyt sen  vetoisuuteen. Löin sitten heti vähän överiksi ja ostin tämän melkein matkakapsakkia muistuttavan kameraprintillä varustetun laukun. Sinne mahtuu kaikki ja kun sanon kaikki, todella tarkoitan sitä. Kalenteri, meikkipussi, lompakko, lounas, kamera.. name it I has it in there. Köysitikkaatkin mahtuisivat pohjalle, jos sellaiset omistaisin.

Ostin myös uuden treenipökät, koska tuo printti <3 Ja tottakai, jotta ne mahtuvat jalkaan, pitää ensin ihan pikkuisen vielä treenata, kaksinverroin siis treenihousut. Olen aina ihan mustavalkoisten printtihommien vietävissä, mitä selkeämpi, sitä parempi. Jos on kuvassa vielä joku catch, niin en voi hillitä itseäni. Lompakko hoitaa sitten sen jarruttelun jos tarve vaatii.

Joulu / Christmas

Kihisin oikein odotuksesta  ja innosta 19. päivä joulukuuta, sillä tiesin puolitoista viikkoisen joululoman alkavan ihan niillä näppäimillä. Joululahjojen ostamisen olin jättänyt muutamaa löytöä vaille viime tippaan, joten viimeiset päivät kuluivat töiden lisäksi ihmistungoksissa ihmetellen.

I was so very excited and waiting at 19th of December, because I knew that my nine day Christmas holiday would start in any minute. I had left buying presents to last minute also, so for the few last days I spent not only working but also shopping in really crowded stores.

Hyökkäsin ensin pariksi päivää sukulaisiin siivoilemaan sekä nauttimaan ylläpidosta ennen joulunpyhiä.

First weekend I went to clean and spend some time at my relatives place for few days before the Christmas week.

Maanantaina siirryimme Mursun kotikonnuille henkisesti lepoilemaan sekä viettelemään viikon aktiivilomaa kaukana kaikesta. Ohjelmassa oli muun muassa moottorikelkkailua, laavuilua, potkukelkkailua, umpihankijalkapalloa, treeniksellä istuskelua sekä koko sen puolen sukukaartin tapaaminen ensimmäistä kertaa. Tuli kerrankin enempi kyllä jouluna liikuttua kuin syötyä.

On Monday me and Walrus traveled to his hometown to mentally rest and to spend one weeks active holiday far away from everything. We drove snow mobiles, hanged at a lean-to, went to kick-sledging, played football at unbroken snow, hanged at their bands rehearsal place and I met his whole family and relatives for the first time. For a change I moved more than I ate during Christmas.

Suurin osa viikosta kului kohtuullisen meikittömänä, savunhajuisena, karvalakki päässä toppavaatteissa sekä yli parinkymmenen asteen pakkasista nautiskellen.  Hermo lepäsi eikä ollut kiirus mihinkään. En pysynyt ihan niin tiukkana kuin olisin halunnut, vaan sorruin muutamiin työyhteydenottoihin vastailemaan loman aikana, maltillisesti kuitenkin.

I spent most of the week without make-up, smelling like smoke, wearing my furry cap and winter outfit and enjoying the over -20 degrees of freeze. I took it easy and we had no hurry to anywhere. I didn't unfortunately stayed as strong as I wanted to and I answered some of my work emails during the holiday.

Mursu ravistelee paketteja jouluaattoaamuna. / Walrus is checking the presents under the tree on Christmas morning.

Few days before I started my holiday I saw this article (picture on the right) that said: "To have a happy life it is enough to have decent living, the feeling of belonging in to a certain type of group and to know who you are and accept yourself on that way. He also reminded about the importance of love and that a people feel better if they convince themselves about the fact that they are working on something that advances the commonweal."

Olin ollut ilmeisesti kilttinä, sillä sain mukavan määrän joululahjoja. Muun muassa Lupaus-elokuvan, karvalakin, käsintehtyä saippuaa, Eläkeläiset-keittiöessun sekä suklaata. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin ystäväni minulle ostama "Huolisyöppö", jonka harteille voi kasata huoleet, murheet ja kiukut. Tarpeellisin lahja oli kyllä Mursun minulle hankkima neonvihreä Zippo, johon on kaiverrettu nimeni. Ovela lahja joka on käytössä monta kertaa päivässä, sekä joka kerta kun otan Zipon käteeni, mietin Mursua.

I got quite a nice amount of gifts so apparently I had been nice last year. For example I got a movie called Lupaus, a furry cap, handmade soap, Eläkeläiset band's kitchen apron and chocolate. On the top of my mind is my friends gift which was very suitable for me. I got a "worry eater" which is a plush toy that is suppose to eat your worry, sorrow and anger. The most useful gift I got was a neon green Zippo lighter that Walrus bought me and it also has my named carved on it. It is really a clever gift, because I use it several times a day and every time I have it in my hands, I think about him.

Ebayn ihmeellinen maailma

Olen eksynyt ebayhin, hurmaantunut halvoista hinnoista ja koittanut rajoittaa "tilaa" napin käyttöä. Oon nyt viimeisen vajaan kolmen vuoden yrittäjänä olon aikana oppinut sen, että se raha millä sie syöt ja pidät katon pääsi päällä, tulee tasantarkkaan asiakkailta jotka siun luona käy ostamassa palveluitasi tai tuotteitasi. Nettishoppailu on semmoinen, jota mie en enää oikein semmosenaan sulata. Perustelen nettiostokset itselleni sillä, että tilaan vain asioita, joita ei ole mahdollista Rovaniemeltä ostaa. 

Aina kannattaa tukea paikallista yrittäjää, ostaa läheltä ja mielellään myös kotimaista. Joskus sattuvat vain löytymään ne kolme vuotta haaveissa olleet polvimittaiset tennarit näköpiiriin netin kautta. Ja Rovaniemen kaupat kierrelleenä, voin sanoa, että ilman ebayta, en olisi niitä koskaan saanut hankittuakaan.

Viime vuonna ostin mekon paikallisesta vaateliikkeestä. Tiesin jo kauppoja tehdessäni, että maksan ekstraa siitä, että joku auttaa minua löytämään mekon oikeankokoisena, saan sovittaa sitä paikan päällä ja joku toinen, työkseen vaatteita myyvä ihminen, saa tuottonsa koltusta. Ja kuten olikin, hintaeroa netin tuotteisiin löytyi muutama kymppi. Maksoin kuitenkin mielelläni sen pari kymppiä voittoa yrittäjälle, joka jaksaa pyörittää liikettä vuodesta toiseen ja palvella asiakkaitaan siitä huolimatta, että melkein kaikki markkinat ovat siirtymässä nettikauppoihin.

Monet pienet erikoisliikkeet ovat kuolleet ja kuopattu Rovaniemeltä asiakaskunnan puutteen vuoksi. Enkä yhtään ihmettele tilannetta siinä vaiheessa, kun elanto pitää oikeasti repiä selkänahasta. Itelläkin hyvä ettei tekisi mieli niiata asiakkaalle kiitokseksi, että mie saan ens viikolla käytyä ruokakaupassa, kiitos paljon tästä. Samaan aikaan perus työpaikat kuihtuvat kasaan, rahaa on vähemmän ja ihmiset myös säästävät joko jättämällä tavaroita ja palveluita kuluttamatta tai vertailemalla hintoja löytävät sen halvimman vaihtoehdon joka ei ole paikallinen. Onko ihme, että taloustilanne kuihtuu?

Syy, miksi blogi on muuttunut lähinnä "tätä siistiä ostin" -blogista "tällaisia asioita tein ja tällaisia asioita kuvasin" -blogiksi johtuu siitä, että kaikkeen ei ole varaa. Omat ajatusmallit kuluttamisesta ovat muuttuneet shoppailusta kestävämmiksi hankinnoiksi, etsinnäksi siitä kestävästä tuotteesta joka kannattaa ostaa nopean kulutustuotteen sijaan. Punnitsen todella pitkään nykyään ennen jonkun vaatteen ostamista, että tuleeko se päätymään useammin kaappiin kuin päälle ja ostan tuotteen vasta siinä vaiheessa, kun vastaus on jälkimmäinen. Kuulin fiksun lauseen siitä, että ihmiset pitävät nykyään kirpputoreja ns. synninpäästöinä omille shoppailuilleen. Laitetaan kiertoon se hädässä ostettu vaate josta pitää päästä eroon, kun kaapit alkavat pursuta. Ehkä miekin menen mielummin käymään keikoilla ja reissussa, kun täytän vaatekaappeja hetken mielihyvällä.

Hirvee hippiavautuminen, mutta tähän on tultu. Mie haluan elämyksiä enkä niinkään materiaa. Tuntuu vain silloin tällöin blogia kirjoitellessa, että onko miulla enää lukijoille mitään tarjottavaa ja pysyykö tässä enää kukaan perässäkään.


**

And the same in english:

I am getting myself to know Ebay, being charmed about the low prices and trying to avoid using the "order" button as much as I would like to. Last three years I have been a entrepreneur (one woman business) and learned that the money you spend to buy food for yourself and pay the roof on top of you comes from your clients  who buy things or services from you. Internet shopping is something that I have learned to despise over that time. I explain my own orders from internet shops with the fact that I only buy things that I cannot find from my hometown or the cities that I visit regularly.

You should always support local, buy stuff near you and support things that are made in your country. Sometimes you just happen to find the sneakers you have been looking for three years. And after checking the supply here in Rovaniemi, I've probably never would have gotten these shoes from here.

Last year I bought a dress from a local shop. I already knew when making the purchase that I was also paying a bit extra to test the dress before buying it and someone helping me to find the right one and the person gets the profit from their work. And as I supposed, if I had ordered the dress online, I would have saved twenty-or-so euros but I rather paid to the person keeping the store going and helping their customers with the best possible service. Even though most of the stores are now selling only online.

Many small one or two person shops have been closed here in Rovaniemi because they don't have enough customers. And I don't wonder it at all when you have to collect your living from random customers that happen to step in. I myself, would like to bow and thank my customers every single time someone buys something. Because with that money I pay my food and the roof on top of me. On the same time regular jobs are vanishing, people have less money and they buy even fewer items and spend a lot less by ordering from the internet. Is it anything to wonder that the economy is going down the drainer?

The reason why my blog has changed from "I bought this cool stuff" - blog on to a "this is what I did and these kinds of photos I've taken" is mostly because as a one woman business I can't afford to spend my money that I am left with on things that aren't necessary. I need to find clothes that last long and are crucial. Now I think few weeks do I really need something, am I going to wear it and how I need to live that month so that everything is still covered if I happen to buy something. I heard a good opinion about flea markets. People use them now as their remission to get rid of stuff they don't need anymore. You sell something that you have bought in hurry because it was cheap and nice. I rather spend my few extra money on traveling and gigs than on things I don't need to succeed a moment of happiness from buying something.

Phew, what a hippie post but here we are now. I want experiences more than material. Sometimes when blogging I just think if I have anything to offer my readers anymore and is anyone following anymore.

18mm korvat ja uudet kengät

Korvat ovat nyt venytetty 18 milliin. Molemmat kuulolärpäkkeet antoivat melkein puolen vuoden odottelun, hieronnan ja korujen pyörittelemisen jälkeen löysää isommille koruille. Olen joskus kymmenisen vuotta sitten liian nopealla tahdilla reväyttänyt toisen korvani ja kantapään kautta oppinut olemaan kärsivällisempi venyttämisen kanssa. Muistona tuosta repeämästä on toisen korvalehden alapuolella arpi, joka ei onneksi enää näy mutta tuntuu.

Both ear lobes are now stretched to 18 mm. My ears let it loose for bigger jewelry after six months of waiting, massaging and moving the jewelry every now and then. When I was stretching my ears for the first time like ten years ago I did it way too quickly and had a quite a nasty tear on my lobe. Still have a scar on the bottom of my ear lobe to remind me of that. After that I have remembered to take it nice and slow.

Ja ostin hätäpäissäni uudet kengät parisen viikkoa takaperin. Tennareista (jo kesän toisista) irtosi pohja ennen viikonloppureissua ja jouduin kävelemään kenkäkauppaan ja ostamaan "kuhan on jotkut millä kävellä" -kengät. Kengät olivat tarjouksessa, kaupan halvimmasta päästä ja ihan kohtuullisen näköiset sekä tuntuiset jalassa. Viikonlopun jälkeen tulin lopputulokseen, etten tykkääkään näistä yhtään. No, noilla se on kuitenkin mentävä toistaiseksi. Ebaysta on onneksi tulossa jotain vielä halvempaa ja parempaa postissa.

I had an emergency situation and I needed to buy new shoes few weeks ago. My sneakers' (the second ones for this summer) sole got ripped of from both of the shoes and I needed even a one pair that was fully in good condition. I just needed something to get me through the weekend, cheap and nice. I bought these shoes from the sale and while buying them they feld and looked decent. After the weekend I realized that the shoes don't look anything like me and I don't actually really like them. Just need to settle with these for a moment. Luckily I ordered something even cheaper and nicer from Ebay.

Koti

Uuden kodin sisustaminen on kohtuu pahasti vaiheissa ja edistyy tuskastuttavan hitaasti lompakon määräämällä tahdilla. Halusin heitellä silti muutamia palasia siitä, miltä uusi koti ja sen muutamat kohokohdat näyttävät.

Decorating and picking up stuff to the new apartment isn't really going as smooth as I thought because my wallet is calling the shots about the speed in the progress. I still wanted to show few pieces of the unfinished apartment and let you see you some highlights of it.

Pöytä ja tuolit olivat second hand löytö ja setti oli hirmuisen halpa. Ystävällinen pariskunta vielä kiikutti setin kotiovelle saakka, mistä autottomana ihmisenä olin todella iloisesti yllättynyt.

The table and two chairs was a second hand found and the set was really affordable. The friendly couple who from I bought the set brought the table and chairs straight to my place. I was really happily surprised about this because I don't own a car.

Sain kesätyökaveriltani ja ystävältäni lahjaksi tällaisen Marimekon purnukan jota ihailin kovasti kaupunkikierroksellamme kesäkuussa.

We were taking a tour at the local shops on June with my coworker and good friend. At Marimekko I saw this tin box and admired it for a long time. As a surprise she had bought it as a present for me.

Purkista tuli hippilaatikkoni. Yritän laittaa sinne joka päivä vähintään yhden lapun, jossa lukee asia joka on tehnyt minut iloiseksi sinä päivänä. Sitten jos minulla on huono päivä, niin saan nostaa kolme lappua kiposta ja lukia ne piristykseksi.

The box became my hippie box. I am trying to write at least one note a day that tells one thing that made me happy that day. Then, if I have a bad day I can pick up three notes and read them so the good memories would make me feel better.

Koitan hankkia kaikki sisustustavarat joko vihreinä, mustana, metallinvärisenä tai valkoisena. Sänky oli musta ja satuin alennusmyynneistä löytämään vielä neonvihreän muotoonommellun lakanan viimeistelemään alkovin. Lepakkotuoli on vanhemmiltani lainassa ja toivon että siihen voisi ostaa jossain vaiheessa mustan kankaan.

I am trying to buy everything on green, black, metal and white. The bed I found black and from the sales I spotted a neon green bedsheet to finish the alcove. The design chair is borrowed from my parents and I am hoping to buy a black fabric on it.

Tämän lampun löysin Anttilasta ja rakastuin ensisilmäyksellä. Minulla on myös toinen samanlainen lamppu jalkalamppu versiona. (Näkyy edellisessä ylläolevassa kuvassa)

This lamp I found from Anttila and fell in love with it instantly. I also have a floor lamp with the same look. (Can be seen in the picture before this one.)

Jääkaapista on tullut hyvien muistojen säilytyspaikka ja se on täynnä saatuja kortteja sekä post-it lappusia kavereilta.

My fridge has became a good place to keep safe all my good memories and it's filled with cards and post-it notes from my friends.

Floristin uusi kesäpaita

Ostin viime viikolla shortsien lisäksi uuden kesäpaidan. Lindexin villien kukkakuosien ja räikeiden värien keskeltä löysin vähän hillitymmän floristipaidan, joka sopi omaan makuun. Paita on reippaankokoinen, viskoosia ja tuntuu viileältä päällä. Eli siis kaikki kesäpaidan prioriteetit kunnossa. Perjantaina +24 asteen lämmössä paita tuli testattua ja hyväksi todettua.

Viikonlopun Euroviisujen kisakatsomoon kuului ties minkälaista herkkua. Alkuviikko onkin mennyt syötyjä ruokamääriä liikunnalla sulatellessa. Kaksi pumppituntia ja kolme kertaa lenkkeilyä keskiviikkona puoleen päivään mennessä, tuntuu lievästi sanottuna joka helvetin lihaksessa.

Ps. Äääärgh, kesäfiilis oli hyvä tähän asti. ♥

Not Obsessive, Just Collecting

Kuten on jostain aikaisemmistakin postauksista voinut huomata, allekirjoitan kaikki kynsien lakkaukseni Dependin kynsilakkamerkin alle. Tämä ei ole sponsoroitu postaus, olen vain täysin rakastunut peittäviin pigmentteihin sekä herkullisiin väriyhdistelmiin. Järjestin lakkoja kaappiin ja päätin laskea sekä kuvata kynsilakat samalla.

27 eri väriä sekä viittä erilaista cracked-lakkaa kuuluu kokoelmiin. Muutamia lempivärejä, sinistä ja violetteja on tuplakappaleet kaapissa odottamassa. Sävyt vaihtuvat ja niitä tulee lisää, joten jos suosikki löytyy niin sitä täytyy sitten ostaa kaksin kappalein. Uusimpia kevätvärejä, vaaleaa vihreää ja vaaleaa violettia kävin ostamassa shoppailuhimojen tyydyttämiseksi. Lakkoja tulee osteltua silloin, kun ei ole varaa ostaa mitään isompaa ja haluaa piristää itseään jollain uudella hankinnalla. Cubuksesta näitä herkkuvärejä saa edulliseen 2,5€/kpl tai 3,90€/2 kpltta.

Pari päivää vanhaa tummansinistä lakkaa elvytettynä mintunvihreällä crackedillä on tällä hetkellä kynsien iloksi.

Sairastelun jälkeen paino on alkanut taas pudota. Tosin aika tiukalla ruokavaliolla, sillä liikuntaa ei voi harrastaa vieläkään. Keuhkoputki tuntuu kipeältä pitkiä matkoja kävellessä ja röörit ovat alkaneet aueta vasta eilisen illan ja tämän aamun aikana tujumman nenäsumutteen avulla.

Maanantai.

Haaveilen nopeasta yhden päivän reissusta toiselle paikkakunnalle viikonlopuksi. Jos asiakasvarauksia ei ole, niin lähden käymään mamman kanssa tädin perheen luona pyörähtämässä. Tekisi varmaan ihan hyvää välillä poistua kotipaikkakunnaltakin hetkeksi :D

Uusi objektiivi ja Instagram

Koska köyhällä ei ole varaa ostaa uusia kuvausvehkeitä, voi luottaa siihen, että työkaveri ainakin ostaa kamera-aiheista sälää lahjaksi huvin vuoksi. Ne, jotka kerkesivät jo loukkaantua, että perkeleen porvari, turmelee objektiivin kinuskipullalla niin valaistaan sen verran, että kyseessä on muki eikä oikea kuvausvempele.

Nerokasta! Voin leikkiä suurta valokuvaajaa juodessani Finrexiä kinuskipullan kanssa töissä. Kiitos Erika!

Ja jotta saadaan ylettömät jo valmiit hipsteripisteet vielä taivaisiin.. 

Tuli myös rantauduttua Instagramiin sunnuntaina, kuvaa klikkaamalla pääsee perille. Olenhan mie yksinäni siellä "bloggaillut" jo melkein vuoden, mutta päätin nyt julkaista tuon profiilin ja vähän läiskiä itseäni naamalle sen ylläpitämisen kanssa. Siellä tulee varmaan olemaan aika yleisiä, inspiroivia sekä työläheisiä kuvia sekaisin. 

Lisäsin Instagram-painikkeen myös tuonne oikealle sivulle Links-kohdan alle, että sieltäkin pääsee  perille, jos haluaa kurkkia onko mitään tapahtunut eikä käytä Instagramia tai jaksa seurata sitä aktiivisesti. Vavise sosiaalinen media, sitä varmaan kuuluu kohta jokaikiseen pikkujuttuun missä voi vain olla ja elämä leviää interwebsiin kuin jokisen eväät.