Ruoasta sekä liikunnasta

Mie tykkään tehdä ruokaa, syyä ja mielellään vielä sellaista ruokaa joka maistuu hyvälle. Toisinaan vähän liiankin hyvälle! Mursun kanssa ollaan erikoistuttu kotitekoisiin hampurilaisiin joissa on yleensä itse tehdyt piffit ja hifistellessä pämpylätkin. Alkaa tämä heikkous näkyä vaan vyötärölläkin. Kevät on mennyt vanhoihin hyviin tapoihin palaillessa ja muutama kilo on tullut tiristettyä pois sekä kuntosalikortti uusittua. Ruokaa enempi huolena on se, että täytän monesti illan tyhjiä tunteja ennen nukkumaanmenoa lappamalla suuhuni herkkuja joita en tarvitse.

Jos päivä on mennyt ihan harakoille, on hyvä kotiin mennessä tehdä jotain pikaista ja iisiä, kuvassa juusto-kukkakaali lämmin kuppi keitto kera perunarieskan. Olen syönyt ihan hitosti porkkanoita ja tomaatteja. Niillä voi koittaa paikata tuota omaa leukojen louskuntaan tottunutta suuta jollain melkein tyhjänpäiväisellä eikä niin epäterveellisellä.

Kauppayhtiöllä oli hirmuisen hyvää ceasar-salaattia. Lähdimme hampurilaiselle, mutta näin tiskillä salaattikyltin ja päädyin viimehetkellä valitsemaan ehkä hitusen terveellisemmän vaihtoehdon.

Jälkiruoan toivossa keksin tehdä eräänä iltana hedelmäsalaatia, jossa oli banaania, kiiviä, omenaa ja päärynää sekä kaveriksi vispikermaa. Toimi aivan loistavasti. Pitää piettää mielessä useamminkin kun makianhimo iskee.

Jo joku tovi sitten tein ensimmäistä kertaa itse bataattiranskalaisia. Onko mitään vinkkiä blogin lukijoilla kuinka noita kehveleitä saisi rapsakaksi polttamatta? Itsellä ei oikein toiminut vaikka bataatit kuori, pilkkoi, pesi tärkkelyksen pois ja kuivasi huolellisesti ennen uuniin (250 astetta) tökkäämistä noin 50  minuutiksi.

Vappupäivänä natusteltiin sohvan uumenissa Mursun tekemiä guesadilloja. Oli mukava maata sohvalla peiton alla tuijottelemassa jotain meri aiheista dokkaria, kun mies häärii keittiössä. Olen oppinut nauttimaan siitä, etten ole parisuhteessa ainut joka viihtyy keittiön puolella.

Aamiaisten suhteen olen epäterveellisessä minicocktail-piirakka koukussa. Olen sallinut syödä moisia max. kaksi kertaa viikossa, mutta pullamössöpiirakat syövät suuren osan kuluvan päivän kaloreista.

Hiuskriiseilyä

Välillä miulla meinaa loppua mielikuvitus tuon kupariksi kulahtaneen karvakasan kanssa, jota tukaksi myös kutsutaan. Erään aamun ahaa-elämys oli tämä: "Enpä oikein pirruillessani harjaa tukkaa ennen kuin se kuivuu ja katotaan mitä tapahtuu" -kokeilu. Siitähän muodostui ihan kohtuullinen bed head nuttura höystettynä luurankokäsi hiusklipsillä.

Every now and then my imagination runs out with doing my hair. It's just a worn out red that looks more like the color copper or totally unfinished hair dyeing project. One morning I really surprised myself with this new type of a bun. I was having an experiment: "What will happen if I don't comb my hair after shower?" It dried up to be very fluffy and I worked a bed head bun out of it that was adorned with one of my skeleton hand hair pins.

Ostin klipsut jo viime vuoden puolella, mutta en ole päässyt niitä kampausten koristeena käyttämään, sillä hyvin harvoin tulee tukkaa laitettua. Normaalisti minulla on aivan älyttömän tiukka nuttura tai tukka on auki takana McGyver-mulletti tyyliin. Pienet ja hiuksia kiinni pitämättömät klipsut ovat lähinnä koristekäyttöön. Tukan värin elävöittämiseksi varasin kampaaja-ajan perjantaille, saa nähdä josko löytyisi sellainen punainen väri joka pysyisi hyvänä pidempään. Olen käyttänyt color maskeja hiuksiini toistuvasti, eivätkä nekään näytä elävöittävän tukan väriä enää siinä vaiheessa, kun tilanne on jo pahimmillaan.

Haluaisin kovasti rastat, mutta se on kyllä niin pysyvä päätös, että pitää miettiä ennen kuin toimii ajattelematta yhtään sen pidemmälle. Olen niin maltilla antanut tukan kasvaa ja toivonut, että se olisi niissä mitoissa joissa se on helppo pitää kiinni ja nutturalla.

I bought the hair pins already last year but I haven't worn them that often to adorn my hair because I don't really do my hair. Normally I have a tight bun on the back of my head or it is open in the back of my head as a McGyver mullet. Those small pins don't really keep your hair on order and work mostly as an accessories. To enhance the hair color I booked myself an appointment to a hairdresser for Friday. I wish that we could find a color that suits for me and stays bright for a long time. I have used color masks to enhance and keep up the brighter color but when the color fades too far they don't help anymore.

I would really like to have dreads, but it's such a permanent solution that I really need to think about it before I act. I have been so patient trying to let my hair grow as long as it is now. And before that I wished that the hair would be so long that I could keep it up on a bun.

Lenkkeily kovin myöhään illalla on kauhian rentouttavaa. Viime viikko oli kohtuullisen kylmä Rovaniemellä, eikä iltaisin näkynyt muita lenkkeilijöitä, muutama taksi ja pyöräilijöitä vain. Eilen käytiin ystävän kanssa kohtuu pitkällä lenkillä ja koitettiin juostakin, tai siis minä koetin. Ystävä on niin hiton kovassa fitissä, että meikäläinen puuskutti perässä ihmetellen että mihinkäs se kunto on kadonnut.

I have found that jogging in the late hours of the day is quite relaxing. Last week it was quite cold at Rovaniemi and there were not a lot of other joggers outside. Just few taxes and bikers. Yesterday we went for a really long walk with a friend of mine and we also tried to run, or I tried to run. My friend is in a really good fit and I was just trying to keep up and breath while wondering where I have lost my running skills.

Edellinen viikonloppu vietettiin Mursun kanssa hänen luonaan, mähöttiin vaan, tehtiin ruokaa ja kateltiin leffoja. Rentouttavaa välillä vaan olla ja ihmetellä toisen seurassa. Kohtuu hyvää tasapainoa pitää vaa'assakin, kun vetää herkkuburgerin lenkkeilyn vastapainoksi. Mie oon tosiaan näin vanhoilla päivillä päätynyt vielä inttileskeksi ja oon vähän hämilläni tilanteesta. Jo aiemmin lyhyeltä tuntuneet viikonloput tuntuvat vielä lyhyemmiltä. 

Last weekend we spent at Walrus's place, just relaxing, making food and watching movies. It is good not to do something all the time and just hang out together doing quite nothing. And you can also keep a good balance with exercising by eating a yummy self-made hamburger. I am now being an "army widow" while Walrus is participating on the compulsory army service for at least half a year. If the weekends didn't seem short earlier, they are feeling even shorter now.

Garmin Vivofit 1 aktiivisuusranneke (only in finnish)

Mie päädyin joulunpyhien harkinnan jälkeen humputtelemaan itselleni Garminin Vivofit aktiivisuusrannekkeen ja sykevyön. Lueskelin erinäköisiä arvosteluja viikon päivät ja päädyin ostamaan tämän mallin sen vuoksi, että rannekkeen sai ostettua sykevyön kera, se kestää vettä sekä uimista, patteri kestää vuoden vaihtamatta (ei siis tarvi latailla 3-6 päivän välein, kuten useimmat mallit), malli ei lakkaa laskemasta askeleita 10 000 askeleen täytyttyä ja ranneke seuraa liikehdintää nukkuessa.

Käyttöönotto oli puhelimen kanssa helppoa (itselläni Samsung Galaxy S4 mini). Rannekkeesta patterin takaa muovisläibäre ensin irti. Lataa Garmin Connect sovellus puhelimeesi ja luo itsellesi käyttäjätili sovelluksen kautta. Bluetooth puhelimesta päälle ja parita ranneke sekä puhelimesi toisiinsa yhteydessä olevaksi. Tämän jälkeen voit yhdellä napin painaluksella synkronoida tietosi puhelimeesi silloin kun siinä on bluetooth päällä.

Uuteen Vivofit 2 rannekkeeseen on tehty korjauksia tämän minun mallin jälkeen, mm. näyttöön on lisätty taustavalo ja kiinnitystä on paranneltu. Harmittaa hieman näin jälkeenpäin, etten malttanut ootella uutta mallia, kun en mistään tiennyt semmoista olevan tulossakaan. Olen kuitenkin pärjännyt omani kanssa aivan hyvin. Lenkillä käydessä pitää vaan oottaa kohdalle aina katulamppu, jotta näkee askeleet ja sykkeen sekä laittaa nukkumisasetus päälle ennen valojen sammuttamista. Eikä ranneke ole tähän mennessä kertaakaan kädestä pudonnut.

Tietokoneelta Garmin Connectin sivuilta saat näkyviin mm. (näkyy myös puhelinsovelluksessa) sykevyön kanssa tehdyt liikuntasuoritukset ja niiden diagnostiikan. Keskisykkeen sekä korkeimman sykkeen, liikkuessa kulutetut kalorit ja tahdin.

Sykemittaus rannekkeessa pyörähtää päälle heti kun sykevyön laittaa paikoilleen, eikä sitä tarvitse erikseen liittää tai parittaa rannekkeen kanssa. Liikuntasuorituksen mittaaminen loppuu, kun sykevyön ottaa pois paikoiltaan, tai painaa aktiivisuusrannekkeesta syketoiminnon pois päältä. Sen jälkeen vaan rannekkeen synkronoiminen puhelimeen bluetoothin avulla ja Garmin Connectin palvelu näyttää sinulle kauanko lenkki kesti ja mitä siellä tapahtui.

Ranneke ei tunnu kädessä mielestäni liian isolta, kesti vain tottua pitämään ranteessa jotain, kun kelloakaan ei tule koskaan käytettyä. Slimmimpiäkin malleja tosin löytyy, myös Garminilta itseltään, mm. Vivosmart malli, joka yhdistetään puhelimeen niin, että voit lukea rannekkeen omalta näytöltä esim. sinulle saapuvat tekstiviestit yms. Käytän ranneketta kaikkialla muualla paitsi töissä ollessani, sillä en pidä sormuksiakaan yms. toistuvan käsien pesemisen ja käsihygienian ylläpitämisen vuoksi. Samoiten suuri möhkäle kumihanskojen alla ei tunnu hyvältä. Tämä tietenkin sen verta vääristää diagnostiikkaa, että ranneke saattaa antaa infoksi esim. etten ole liikkunut 5-6 tuntiin askeltakaan. (Työkaveri justiinsa heitti, että laittaa rannekkeen nilkkaan, niin eiköhän aja saman asian. Pitää testata!)

Yläreunaan ranneketta, askelten lukumäärän yläpuolelle, tulee punainen palkki, jos olet ollut liikkumatta yhden tunnin ja sen jälkeen neljä pientä punaista viivaa vastaten jokaista 15min liikkumatta (yht. 2h). On kohtuu murhe laittaa työpäivän jälkeen ranneke käteen ja kahtella ko palkki huutaa punaisena ettei mitään ole tapahtunut.

Ranneke antaa sinulle päivätavoitteen, joka ei ole automaattisesti 10 000 askelta, kuten suurimmassa osassa muista aktiivisuusrannekkeista. Tavoite vaihtelee sitä mukaan, miten paljon kävelet. Jos muutamana päivänä jäät tavoitteen alle, laskee se hieman ja kävellessäsi enemmän, nousee seuraavan päivän askeltavoite korkeammaksi. 

Askelmittari on kohtuu tarkka. Heitot ovat lähinnä parin sadan askeleen luokkaa ja käytettäessä välillä pois kädestä, ei niitä paljoa päivän aikana kerry. Autossa kolmen tunnin istuminen hyppyytti ilmeisesti sen verran, että 170 ylimääräistä askelta se taisi istuskellessa ottaa. Askelmittari ei myöskään laske ihan lyhyitä muutaman askeleen siirtymisiä, joten esim. punaisista liikkumattomuus palkeista eroon pääseminen vaatii ihan kohtuullisen ajan verran tepsuttelua.

Tykkään itse myös tuosta rannekkeen unenseuraamis-toiminnosta. Liikehdintä diagnostiikalla ei nyt oikein muuta virkaa ole, kun tiedät herätessäsi, oletko nukkunut levottomasti vai ei. Itselläni on ainakin tullut tarkkailtua tarkemmin, että saisin nukuttua vähintään sen 7,5 - 8 h unet yössä. Ja harmittaahan se, kun aamulla herätessä Garmin Connect lausuu loihtimahan, että olet ummistanut silmäsi vain kuudeksi tunniksi. Sitä sitten osaa laskea yksi ynnä yksi, että seuraavana iltana pitää mennä aiemmin nukkumaan, piste.

Rannekkeen hyvä puoli askelmittarin vuoksi on se, että hyötyliikunta kävelyä tulee yksinkertaisesti enemmän. Tulee tehtyä kiertoreittejä sekä käytyä asioilla erikseen, ei keskitetysti hoitamalla kaikki yhdellä reissulla. Samoiten, jos illalla askelmäärä näyttää vähäiseltä, tulee lähdettyä iltakävelylle tai asioikseen vain käymään jossain. Asun itse hyvin keskeisellä paikalla ja kävelymatkat ovat lyhyitä, joten ranneke kyllä aktivoi liikkumaan enemmän.

Ps. Postaus EI ole sponsoroitu.

Joulu / Christmas

Kihisin oikein odotuksesta  ja innosta 19. päivä joulukuuta, sillä tiesin puolitoista viikkoisen joululoman alkavan ihan niillä näppäimillä. Joululahjojen ostamisen olin jättänyt muutamaa löytöä vaille viime tippaan, joten viimeiset päivät kuluivat töiden lisäksi ihmistungoksissa ihmetellen.

I was so very excited and waiting at 19th of December, because I knew that my nine day Christmas holiday would start in any minute. I had left buying presents to last minute also, so for the few last days I spent not only working but also shopping in really crowded stores.

Hyökkäsin ensin pariksi päivää sukulaisiin siivoilemaan sekä nauttimaan ylläpidosta ennen joulunpyhiä.

First weekend I went to clean and spend some time at my relatives place for few days before the Christmas week.

Maanantaina siirryimme Mursun kotikonnuille henkisesti lepoilemaan sekä viettelemään viikon aktiivilomaa kaukana kaikesta. Ohjelmassa oli muun muassa moottorikelkkailua, laavuilua, potkukelkkailua, umpihankijalkapalloa, treeniksellä istuskelua sekä koko sen puolen sukukaartin tapaaminen ensimmäistä kertaa. Tuli kerrankin enempi kyllä jouluna liikuttua kuin syötyä.

On Monday me and Walrus traveled to his hometown to mentally rest and to spend one weeks active holiday far away from everything. We drove snow mobiles, hanged at a lean-to, went to kick-sledging, played football at unbroken snow, hanged at their bands rehearsal place and I met his whole family and relatives for the first time. For a change I moved more than I ate during Christmas.

Suurin osa viikosta kului kohtuullisen meikittömänä, savunhajuisena, karvalakki päässä toppavaatteissa sekä yli parinkymmenen asteen pakkasista nautiskellen.  Hermo lepäsi eikä ollut kiirus mihinkään. En pysynyt ihan niin tiukkana kuin olisin halunnut, vaan sorruin muutamiin työyhteydenottoihin vastailemaan loman aikana, maltillisesti kuitenkin.

I spent most of the week without make-up, smelling like smoke, wearing my furry cap and winter outfit and enjoying the over -20 degrees of freeze. I took it easy and we had no hurry to anywhere. I didn't unfortunately stayed as strong as I wanted to and I answered some of my work emails during the holiday.

Mursu ravistelee paketteja jouluaattoaamuna. / Walrus is checking the presents under the tree on Christmas morning.

Few days before I started my holiday I saw this article (picture on the right) that said: "To have a happy life it is enough to have decent living, the feeling of belonging in to a certain type of group and to know who you are and accept yourself on that way. He also reminded about the importance of love and that a people feel better if they convince themselves about the fact that they are working on something that advances the commonweal."

Olin ollut ilmeisesti kilttinä, sillä sain mukavan määrän joululahjoja. Muun muassa Lupaus-elokuvan, karvalakin, käsintehtyä saippuaa, Eläkeläiset-keittiöessun sekä suklaata. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin ystäväni minulle ostama "Huolisyöppö", jonka harteille voi kasata huoleet, murheet ja kiukut. Tarpeellisin lahja oli kyllä Mursun minulle hankkima neonvihreä Zippo, johon on kaiverrettu nimeni. Ovela lahja joka on käytössä monta kertaa päivässä, sekä joka kerta kun otan Zipon käteeni, mietin Mursua.

I got quite a nice amount of gifts so apparently I had been nice last year. For example I got a movie called Lupaus, a furry cap, handmade soap, Eläkeläiset band's kitchen apron and chocolate. On the top of my mind is my friends gift which was very suitable for me. I got a "worry eater" which is a plush toy that is suppose to eat your worry, sorrow and anger. The most useful gift I got was a neon green Zippo lighter that Walrus bought me and it also has my named carved on it. It is really a clever gift, because I use it several times a day and every time I have it in my hands, I think about him.

Miscellaneous Thoughts

Syksy on kaunis. Ajoittain harmaa ja sateinen, mutta myös aurinkoinen ja kirpsakka. Onneksi uuden kämpän ikkunasta näkyy keskustan lisäksi myös vähän puiston kaistaletta eikä vain vastapäisen kerrostalon seinä.

Autumn in showing it's pretty sides. It's both grey and rainy but also sunny and chilly. Luckily the view from my new apartment's window shows also a part of a garden and not just the city and a wall of the opposite building.

Kaiken hyvän ruuan nauttimisen jälkeen lokakuu on ollut "takaisin ruotuun palaamista" -kuukausi. Olen kerännyt ilmeisesti talvivarastoja koko kevään ja kesän, mutta koska ne eivät näytä auttavan kylmään, olen päättänyt hankkiutua niistä eroon!

After enjoying every type of delicious foods it's time to get back in shape and October has been a month of making boundaries. During the spring and summer I have been collecting something to keep me warm for the winter. And because of it's non-warming reaction I have decided to get rid of it!

Kävimme ystäväni kanssa katsomassa Lapin Ylioppilasteatterin ¿Mikä Narttu! - näytelmän ensi-illan toissa viikonloppuna. Olin positiivisesti yllättynyt näytelmästä. Lyhkäinen, tiivis ja ajankohtainen tiivistys nykypäivän naisen elämästä stereotypioineen. Harmi, että näytelmän alku meinasi hieman mennä ohitse, sillä takanamme istui porukka, joista yksi käänsi seuraavalle dialogia englanniksi ja toinen kolmannelle sitä enspanjaksi. Kesti tovi sulkea tuo takana käytävä supina pois korvista.

We went to see a premier of Lapin Ylioppilasteatteri's play called ¿Mikä Narttu! (¿What a bitch!) with a friend of mine. I was very positively surprised about it. The play was short, compact and current with the plot of showing the life of a modern woman, included with some stereotypes. Too bad that I almost missed the beginning of the play. There was a punch of people sitting behind us that translated the beginning of the play's dialogue. First one translated it in English and the other one told what was said to the third one in Spanish. Had a hard time trying to concentrate on to the actual dialogue on stage.

Käyn läpi myös joka syksyistä hiuskriisiä. Mitä tälle voi tehdä? Miten tämän voi laittaa? Miksi punainen väri haalistuu niin nopiaa? Color maskilla parin päivän välein elävöittäminenkin käy kohtuullisen työlääksi ja haaveilen kunnon muhkiasta rastapöheiköstä. Sua nähhä! Nyt tuntuu, että tukka on vain joko kiinni tai auki, enimmäkseen pienellä nutturalla takana, sillä en tykkää että töissä hiukset roikkuvat silmillä.

I am going through the "every year autumn battle" with my hair. What can I do to it? How I can try to style it? Why the red color is fading so fast? I have been repairing it with color mask every few days but it's getting overwhelming. So I am dreaming of a nice punch of dreads. We'll see what happens! Now it feels that mostly I just let it be as it is or keep it in a bun in the back of my head because I don't want it to hang in front of my eyes while I am working.

Muuntautumiskykyinen fleda kyllä on sitä ei voi kiistää, mutta häiritsee silti tämä tylsyys.
Changing the style can make it look quite different, but I am still confused what to do with it.

Elokuun yhteenvetoa

Vissiin muuta kerkiä tekemäänkään kuin yhteenvetoja. No, mites muuten niputat random-kuvia yhteen ja teet postauksen niistä. Oon ihan järkyttynyt siitä, että syyskuu kolkuttelee ovella ja kaikki vaan luisuu käsistä, ennen kuin ees tajuat hetkien kadonneen jonnekin.

Herkkukuva, tulee nälkä kun tätä katsookin. Kiitos Erika <3

Työkaveri teki minulle sushia joku viikko sitten töiden jälkeen. Oli ihana kun joku muu teki ruokaa oikein aasta ööhön ja itse ei tarvinnut kuin istua vieressä ja ihmetellä miten niitä sushi-rullia kasaillaan. Aaah, söin itseni niin ähkyyn. Vastapainoksi hankin kuntosalikortin vajaa kaksi viikkoa sitten. Olen ollut oikein hyvillä mielin siitä, että homma tuntuu luistavan haluamallani tavalla. Mitä nyt tuon proteiinin lisääminen ruokavalioon toi vielä yhden lisäkilon keskivartaloon. Toivottavasti se muuttuu lihakseksi tässä työstäessä! :D 

En mahdu melkein mihinkään vaatteisiini tällä hetkellä ja olo on sen mukainenkin. Viime kuukausi on ollut löysien t-paitojen ja isojen housujen aikakautta, jonka julistan loppuvaksi nyt. Ei tule mitään tällaisesta. Lenkille ja ruokavalio remonttiin (taas, monesti vuodessa mie sanon näin? :D). Tullut naposteltua suuhun kaikkea mitä käsiinsä vaan on saanut sekä mähöttyä sohvannurkassa ja surkuteltua omaa oloa.

Kahtena viikonloppuna olen lauantaisin laittanut vähän parempaa päälle, tarttunut meikkipalettiin ja käynyt tuulettamassa itseäni pitkän, sosiaalisesti hiljaisen ja työntäyteisen kesän jäljiltä. Viime viikon viikonloppuna meikin teema oli punainen.

"Onkohan tää tukka nyt ihan fiksusti.."-ilme. Huoliryppyjä alkaa kerääntyä, oivoi.

Ja menneen viikonlopun teemana oli sininen. Lähdin käymään yksin yksillä paikallisessa pystybaarissa ja päädyinkin viettämään oikein hauskan illan tuttujen seurassa ihan jossain muualla. Ihana ja mieltä avartava extempore reissu teki hyvää. 

Tukka kasvaa kovaa vauhtia takaisin ja nyt ois värjäysinto korkeimmillaan. Mietin vain, että mitähän väriä sitä tukkaan laittaisi. Ollaan päästy nyt siihen vaiheeseen, että jos kuontaloa ei muotoile mitenkään, se sojottaa itsepäisesti jokaiseen ilmansuuntaan. Ystäväni totesi minun näyttävän ihan joltain kasaripunkkarilta. Ostinpa pipon pahoja päiviä varten kaappiin ootteleen.

Tuoreimmissa kuvissa näkyvätkin uudet inner conchit, jotka Helsink Tattoo Studiolla työskentelevä Lassi kävi minulle laittamassa Rovaniemen Simerock-keikkansa yhteydessä meidän liikkeellä. Talk about good service! Ja hyvältähän ne näyttävät. 

Jos joku haluaa vilkuilla miltä Turmion Kätilöiden feat. Lassi ja Senja Sidoron keikka näytti niin kuvia bäkkäriltä ja keikalta löytyvi täältä valokuvausblogin puolelta. Kuvat löytyvät myös Suspension.orgin sivuilta täältä pienen reportaasin kanssa Simerock-roikkumisista.

Floristin uusi kesäpaita

Ostin viime viikolla shortsien lisäksi uuden kesäpaidan. Lindexin villien kukkakuosien ja räikeiden värien keskeltä löysin vähän hillitymmän floristipaidan, joka sopi omaan makuun. Paita on reippaankokoinen, viskoosia ja tuntuu viileältä päällä. Eli siis kaikki kesäpaidan prioriteetit kunnossa. Perjantaina +24 asteen lämmössä paita tuli testattua ja hyväksi todettua.

Viikonlopun Euroviisujen kisakatsomoon kuului ties minkälaista herkkua. Alkuviikko onkin mennyt syötyjä ruokamääriä liikunnalla sulatellessa. Kaksi pumppituntia ja kolme kertaa lenkkeilyä keskiviikkona puoleen päivään mennessä, tuntuu lievästi sanottuna joka helvetin lihaksessa.

Ps. Äääärgh, kesäfiilis oli hyvä tähän asti. ♥

Terveellinen elämä

Harrastin viime viikolla liikuntaa päälle kuusi tuntia. Olemme ottaneet kaverin kanssa haasteeksi käydä ryhmäliikuntatunneilla kahdesti viikossa ja olen sen lisäksi lenkkeillyt urakalla. Fiilis omasta kropasta on hyvä, kun on sellainen pieni liikunnan jälkeinen pakotus koko ajan päällä.

Ostin vahingossa myös maailman pahimman makuista raejuusto-välipalaa. Menin nälissään eilen kauppaan pumpin jälkeen ja innostuin kokeilemaan jotain uutta. Hirveä virhe. Kuka ihme näitä oikein suunnittelee? Raejuustoa, cashew-pähkinä muretta sekä kuivattuja ananas, appelsiini ja papaija palasia. Yäääh, hyi. Oon normaalisti sellainen tyyppi joka ei heitä mitään ruokaa pois, mutta tämä oli jotain niin kuvottavaa. En voinut muuta, se on ainut puolustukseni. Kaavin hetken vaan noita murusia tuosta päältä ja tulin siihen lopputulokseen että hyi. Toinen vaihtoehto olisi ollut räjäyttää koko moska. Maistakaa, ihastukaa tai vihastukaa ja miettikää sitten mitä teette lopuille.

Sunnuntaina toinen microdermali päätti puskea itsensä ihon läpi näkyville. Ei taaskaan draamaa, vain korusta kiinni, napakka veto ja se oli siinä. Merisuolavedellä vähän huuhtelua ja nyt annetaan ihon parannella rauhassa. Hieman on alaston olo. Näköjään nenän yläpuolella minulla ei näytä pysyvän mikään lävistys. Noh, onneksi on uusia suunnitelmia.