BMXnet Conference 2015

Syyskuun alussa kävimme liikkeemme tatuoijan Erikan kanssa pidennetyllä viikonloppureissulla Saksassa Essenissä Bodymodification exchange networkin konferenssissa. Läjäpäin kollegoita tuli nähtyä, luentoja kahlattua läpi sekä päiviteltyä työasioita ajantasalle hyvällä porukalla.

Konferenssi järjestettiin Essenin kaupungissa Unperfekthausissa, jossa olen edellisen kerran ollut vuonna 2013. Lennähdettiin torstaina aivan laittoman aikaisin Rovaniemeltä Helsinkiin ja vaihdettiin sieltä Düsseldorfin koneeseen aamusella. Helsingistä seuraan liittyi kolme lävistäjää Suomesta ja saatiin tilattua porukkataksi Esseniin Düsseldorfin lentokentältä. Edellisenä vuonna eksyilin itsekseni Düsseldorfin juna-asemalla ja siihen verrattuna tämmöinen kimppareissaaminen tuntui paljon mukavammalta.

Olimme buukanneet kahen hengen hotellihuoneen vajaan kilometrin päästä konferenssitalosta ja se osoittautui oikein mukiin meneväksi ratkaisuksi. Sai suomalaiset vetäytyä hotellille istuun hiljaa kauhian sosiaalisten päivien jälkeen. Kerkesi vähän aivot rauhoittua ennen nukahtamista.

Luentoja oli tänäkin vuonna tarjolla laidasta laitaan. Tatuoinnin historiasta lävistystekniikoihin ja kaikkea siltä väliltä. Kävin kaikki kurssit, joista ajattelin olevan hyötyä töissäni. Jätin muutaman sellaisen luennon käymättä, jotka olisivat minua henkilökohtaisesti kiinnostaneet, mutta eivät olleet omaa työtä niin läheltä, että olisi ollut rahallisesti järkevää valita työtä tukevan luennon ja mielenkiinnon väliltä.

Kaikista parasta antia olivat mielestäni lävistäjänörttien Brian Skellien ja Ryan Quelletten luennot. Molemmat miehet ovat lävistäneet siitä asti, kun mie olen vasta haaveillut että osaisin lukea ja tietotaito on myös sitä luokkaa.

Riina ja Havve roikuttelemassa Sakua Unperfekthausin katolla.

Konferenssitalon katolla pääsi kokeilemaan suspensio-hommia ja kävin kuvaamassa Sakun roikutuksen. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, että seurasin suspensiota vierestä ilman, että se kuului sen erikoisemmin mihinkään performanssiin.

Tuonne ostoskeskukseen eksyin kaksi vuotta sitten enkä löytänyt ulos.. Paikalliset naureskelivat, että sehän on pieni kauppakeskus, mutta Rovainemen kasvatti sanoo, että helvetin iso ja sokkeloinen labyrintti! Täällä määritelmä ostoskeskuksesta on pitkä käytävä, josta pääsee ulos kahta päätä.

Pidennetty työmatkaviikonloppu oli hyvin tiivis. Hirmuisesti ihmisiä, paljon uutta informaatiota ja lentokenttiä. Vaikka budjetti reissuun lähtöön oli ihan olematon ja minua harmitti hirveästi, etten voinut ostella liikkeelle koruja, niin reissu oli silti kannattava. Kollegoidan kanssa röpisemisessä on se hyvä puoli, että aina oppii uutta ja saman alan ihmisten tuki auttaa puskemaan omaa työtä eteenpäin.

Trip to Essen and BMXnet Conference 2013

Olin viime viikonlopun torstai - sunnuntai Essenissä Saksassa BMXnetin konferenssissa, joka on lävistäjille, tatuoijille ja kehonmuokkaajille tarkoitettu nelipäiväinen seminaari. Jännitti lähtä ihan pirusti, mutta oliko edes siisti reissu!

Tiistai-iltana Rovaniemellä satoi ensilumi, joten keskiviikkoaamuna junalle lähtiessä, oli näkymä aika talvinen.

Istuin junassa väliä Rovaniemi - Helsinki klo 10 lähtien ja olin perillä Helsingissä kahdeksalta illalla. Olimme sopineet ystävän kanssa treffit paikalliseen pystybaariin. Vaihdoimme kuulumiset ja hän antoi minulle asuntonsa avaimet. Matkasin ekaa kertaa eläissään yksin metrossa (ei saa nauraa :D) yöpymispaikkaan ja nukuin muutaman tunnin sohvalla ennen lentokentälle lähtemistä.

Olin lentokentällä jo todella hyvissä ajoin ja lueskelin kirjaa sekä söin aamupalaa odotellen lennon lähtöä. Nukuin osan lentomatkasta ja olin perillä Düsseldorfin lentokentällä yhdeksän aikaan paikallista aikaa. 

Düsseldorfista otin junan Esseniin ja voin kertoa, että terve sitä Düsseldorfin juna-asemaa. Tuli niin pieni olo. Asemalla eksyksissä oleminen oli ensimmäinen ja ainut kerta kun oikeasti hetken mietin, että mihin olen menossa ja mitä tekemässä. Ja siitäkin selvittiin infopisteen ja muutaman avuliaan ihmisen opastuksella.

Kävin hieman eksymässä myös metrolla väärässä suunnassa, sillä kukaan muu paikallinen matkustajakaan ei oikein osannut neuvoa mihin suuntaan menevään metroon minun pitäisi mennä. Noh, soitin majapaikkaan, että minulla menee vielä vähän aikaa, ihastelen tässä Essenin maisemia parhaillaan. Onneksi asunnon omistaja oli hyvin ystävällinen ja joustava.

Joka päivä konferenssipaikkaan matkustaessa tupsahdin metrosta hurjan kokoiseen Limbecker Platz ostoskeskukseen. Voin kertoa, että piti infosta kysellä miten sieltä pääsee oikeaan suuntaan ulos. Ja vielä saksalaiset naureskelivat kertoessani tätä, että kyseinen ostoskeskus on pieni. Tuli tosiaan sellainen olo, että olen kaukaa pohjoisesta ja saapunut suureen maailmaan.

Päivät kuluivat luennoilla istuskellessa ja perjantai- sekä lauantai-iltoina luentojen päätteeksi oli esitysillat. Yleisöä viihdyttivät Schmerzmöbel, Mutant Squad, Superfly sekä Pain Solutionsin Headmaster. Suspensiota, neuloja, sideshow-meininkiä yms. Odotin illan esityksiltä aika paljon, joten pienoinen pettymys jäi päälimmäiseksi tunteeksi. Esitykset eivät olleet kuitenkaan kovin pitkiä, joten kyllästymään ei kerennyt. 

Muutamia kuvia kursseilta, joilla oli tarjontana muun muassa korujen kiillotusta ja anodisointia, microdermal workshopia, lävistystekniikkaa, tämän hetkisiä korvalävistystrendejä yms.

Neljä päivää hurahtivat niin nopeaa, ettei sitä kerennyt edes tajuta. Sunnuntai-iltana konferenssialueelta asunnolle lähteminen oli vaikeaa, sillä tapasin todella mukavia uusia tuttavuuksia. Tein lähtöä yhteensä varmaan kolme tuntia. Kotimatka alkoi maanantaiaamuna ensin matkaamalla metrolla juna-asemalle Esseniin, Essenistä otin junan Düsseldorfiin ja sieltä asemalta Skytrainilla lentokentälle. Olin lentokentällä todella ajoissa, mutta parempi niin kuin myöhässä. Kerkesin ihmetellä lentokentän kokoa sekä nautiskella kahvit sämpylän sekä kirjan kera. 

Lensin Düsseldorfista Helsinkiin ja olin Helsingin keskustassa neljän aikaan päivällä. Yritin käydä Kiasmassa, mutta sepäs sattui olemaan maanantaina kiinni. Hiivin sitten Pickwickiin yhdelle siiderille ja treffasin sen jälkeen toista kaveria Helsingissä ennen kuin yöjuna kohti Rovaniemeä lähti seitsemältä illalla.

Olen ihan hirveän tyytyväinen, että lähdin konferenssiin. Ja, että lähdin yksin. Olin tänä vuonna ainut suomalainen konferenssissa ja olikos vähän eksoottista lätistä vähän suomea paikallisille ja naurattaa viimeisenä iltana ihmisiä. Tutustuin ihaniin ihmisiin, opin hurjasti uusia asioita ja sain viettää neljä päivää tuntien itseni normaaliksi sekä jakaen suhteellisen universaaleja alaan liittyviä ongelmia kollegoiden kanssa. Kotiin paluu oli haikeaa. Ei varmasti jää viimeiseksi reissuksi, tämän kerran jälkeen uskaltaa vaikka ja mitä!