torstai 29. marraskuuta 2012

"Oh mothers wipe your tears. Your sons will rest a million years."

Peruutetaanpa nätisti ilman aasinsiltoja viime viikkoon ja viikonloppuun. Postaustahdin pienestä suvantovaiheesta voi jo päätellä, että kiirettä on ollut. Päivityksiähän tulee sen mukaan kun kamera laulaa ja sormet näppäilee, jos näppäiltävää on. Nyt taas on molempia, aikaa sekä asiaa! En nyt kuitenkaan siitä asian asiallisuudesta mene vannomaan, mutta kokeillaan.


Opetin työkaverille vähän järjestelmäkameran perusasioita ja hän samalla näppäsi muutaman kuvan minusta. En omaksi onnekseni naura suu auki, kuten normaalisti kaikkien muiden ottamissa kuvissa. Taustalla näkyy vähän työhuonettakin.



Yksi viime viikon kohokohdista oli myös uunidippaus. Dippasin kättä vahingossa uunissa ottaessani lasagnea pois sieltä. Näppärän näköstä nähdä, että kuinka suht syvähkö palohaava ja useampi irti kuoriutunut ihokerros vaikuttaa musteeseen vai vaikuttaako ollenkaan. Olen yrittänyt ottaa tilanteen siis oppimisen kannalta.


Kävin myös ensimmäisessä kuntosaliohjauksessa ihmettelemässä yläkropan treenaamista viime viikolla. Olenkin onnistuneesti käynyt jo kahdesti tällä viikolla salilla kiusaamassa itseäni. Pitää nimittäin yrittää kiusata kaikki syksyn aikana lanteille itsensä kiinnittäneet kilot irti kropasta. Annoin salille mahdollisuuden, sillä kuukausivuokra on halpa. Harmi, että happi meinaa loppua ahtaahkossa salissa ja ohjauskin oli aika pikanen. Seuraavaa kertaa ootellessa. Jalkojen ja vatsan ohjaus menikin 1,5 viikon päähän edellisestä. Kröhm. Onneksi olen käynyt kolmella salilla aiemminkin, niin perusasiat on kuitenkin jollain lailla hallussa. Jos ei olis, niin ois voinut sormi hakeutua suuhun.

Perjantaina suuntasimme junalla kohti Oulua kylästelemään sekä Sabatonin keikalle.


Olen ihan shokissa ja ihmeissäni lauantaiaamuna (ilman meikkiä ja jonkun muun kuvaamana, hah!), kun ei tarvitse lähteä töihin, vaan nautin aamukahvia ihan nollatuilla ajatuksilla. Näkyy varmaan kuvastakin.


Lauantai-iltana hipsittiin Sabatonin keikalle Teatrialle. Lihatehdas oli suhteellisen autiona puoli kahdeksan aikaan ensimmäisen lämppärin aloittaessa. Enkä yhtään ihmettele, Dynazty oli jättänyt kiveksensä kotiin kuten arvelinkin. Poppoo näytti ja kuulosti Reckless Loven, Nickelbackin ja jonkun kasarikauhistuksen yhteensulattamolta. Raubtier taas, mieheni sanoin, kuulosti aivan Aarne Tenkaselta vieraalla kielellä luriteltuna. Lämppäreissä ei siis ollut kehumista. Onneksi Sabatonissa kuitenkin on!

Upea keikka. Tämäkin rokkipoliisi, joka normaalisti seisoo takarivissä kädet puuskassa, intoutui hieman hyppimään keikalla. Nautin joka kappaleesta ja Joakim Bródenin nöyrän innostuneen iloiset välispiikit olivat mukavaa kuunneltavaa. Ja kyllähän tuota miestä mielellään katseleekin!

(Kuva täältä.)
Joku näillä ruotsalaisilla vaan on paremmin keikkahommissa kuin suomalaisilla. Viimeksi nautittiin Amon Amarthia Teatrialla mamman kanssa viime helmikuussa ja sekin vakuutti. 

perjantai 23. marraskuuta 2012

Viikonlopun irtiotto


Mikseivät kaikki aamut voi olla näin voimauttavia? Tuli sellainen fiilis viime viikolla, että nyt ei ole kaikki ulkona kohillaan ja vilkaisin ulos ikkunasta. Niin upea auringonnousu, että kylmiä väreitä riitti. Koko taivas oli hehkuvan sininen, violetti ja punainen. Joskus kannattaa olla hereillä aikaisin.


Nyt on suikka vaihteeksi taas musta eikä 10 cm vaaleanruskeasta juurikasvusta ole tietoakaan. Kävin kampaajalla värjäyttämässä tukkani, sillä hiusväriallergiapelko on nostanut päätään viime kerran värjäyksen jälkeen. Parin päivän kutina ei enteillyt hyvää. Nyt ei mitään, tukka on musta kuin yö ja päänahkani kunnossa. Taidanpa vastekin satsata hiuksiin ja terveeseen päänahkaan. Torstai äityikin henkisen hyvinvoinnin tsemppauspäiväksi, kun kampaajan lisäksi oli ensimmäinen kerta uudella kuntosalilla. Siitä ehkä enempi lisää myöhemmin!

Kuva täältä.
Illalla juna suuntaa kohti Oulua ja huomenna siirrymme miehekkeen kanssa nauttimaan Sabatonin keikasta. Kuuntelin tuossa juuri varovasti lämppäreitä, eivätkä odotukset niiden suhteen nousseet kovin korkealla. Dynazty kuulosti siltä kuin kivekset olisivat jääneet kotiin ja Raubtier kuulosti kuin laulajalla olisi jäänyt limaa kurkkuun. Plussaa kuitenkin Teatrian aikaisista soittoajoista. Itse pääesiintyjä aloittaa 21.30 ja lämppärit jo 19.00! Ei tarvitse pyöriskellä ja odotella ikuisuutta.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Naked truth

Melkein kaikki kuvat joita näemme päivittäin, käsitellään jollain tavalla. Virheiden poistoa, naaman kiiltoa, jenkkakahvat, finnit yms. Siksi lueskellessani aamulla Mustaa maitoa - blogia ja Miklan sinne linkittämää Tyyliä metsästämässä -blogin postausta päätin itsekin kantaa korteni kekoon. Sillä meidän huushollissa ei herätä meikit tällingissä, ellei kyse ole pitkään venähtäneestä baari-illasta ja silloinkin ne meikit on jossain muualla kuin silmissä. Päätin itse jättää meikit kaappiin ja näyttää vain miltä photaroimaton ja photaroitu kuva näyttävät toisiinsa verrattuna. 

Kuva noin viiden minuutin photoshop-käsittelyn jälkeen. Ei vaatinut kovasti edes vaivaa.
Originaali, kamerasta suoraan saatu, vain kuvan kokoa pienennetty.
Tykkään itsekin korjailla virheitä. Kiillot naamasta saa onneksi pois jo meikkivoiteella ja puuterilla ettei editointivaiheessa tarvitse olla näin radikaali. Viime joulukuussa muistutin totuudesta valokuvausblogipostauksessani täällä. Photoshopin ja kuvankäsittelyohjelmien kautta kaikki on saatavillasi. Olen itsekin sitä mieltä, että ihmisen kuuluu näyttää luonnolliselta, mutta siitä huolimatta käsittelen melkein kaikkia kuviani jotenkin. Ristiriitaista, pitäisiköhän mennä vähän itseensä ja tuntea pistos rinnassaan tästä täydellisten mielikuvien jakamisesta aiheutuvista paineista. 

Puolustuksekseen voi kai sanoa, että jätän lävistysarvet aina naamaani photaroidessa? :D Heikko puolustus, mutta kuitenkin, tuntuisi typerältä patch toolilla korjailla sellaisia asioita jotka eivät meikilläkään peity. Eron huomaa myös siinä, kun blogin pitäjä kuvauttaa itse itseään tai kun on jonkun toisen kuvattavana. Sama henkilö näyttää kahdessa kuvassa kahdelta eri henkilöltä.

Harvoin sitä tulee tällaisia photobomber kuvia julkaistua blogissa.
Pitäisiköhän sitä kerran viikossa aina jossain postauksessa julkaista "the truth"-face, eli kuva ennen kuin pynttäytyy parhaimpiinsa ja meikkaa naamansa. Tai laittaa jonkun ulkopuolisen ottamaan kuvan ja joutuu julkaisemaan sen, vaikka se ei omaa silmää miellyttäisikään. Montakohan kuvahelmeä on jäänyt kansioihin pölyttymään, kun itse on kauhistellut että herran jumala tuoltako mie näytän, kun nauran suu auki!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Uusista tatuoinneista

Lupasin viime postauksessa laittaa uusista tatuoinneista jotain. Lisättiin tosiaan gasmask ladylle vähän väriä pintaan, hän jäi vielä hieman kesken, mutta alkaa näyttää jo enemmän itseltään.



Kyynerpään tikkaamisen jälkeen pystyn olemaan kivusta huolimatta hiljaa ja keskittymään vain ajattelemaan en yhtään mitään. Tässäkin kohtaa jalassa on muutama nanna luupaikka, joiden päältä surruttelu oli kuin jalkaa olisi avattu pienellä sahalla. 


Erika halusi myös testata old school taitojaan ja tehdä ladyn jatkoksi ruttotohtorin. Se on ihan minun näköinen, graafinen ja yksinkertainen.



Keskiviikkona piti jatkaa vasemman käden sleeveä käsitaipeen kohdalta, mutta emme tuntuneet keksivän siihen mitään sopivaa täytekuvaa. Päädyimme sitten jatkamaan käsivarren takapuolta tekemällä sinne silmän, joka upotetaan sitten tuohon kättä kiertävän mekaniikan joukkoon jossain vaiheessa. Minusta vähän tuntuu, että kaikkinäkeviä silmiä on nyt jokapuolella, kun vasemmassa kädessä on kolme silmää ja selässä kolme paria. Enempi aina parempi?


Bepanthenia menee jostain syystä tuubitolkulla. Mitenkään en myönnä että se olisi oma vikani :D Myös viikon vanhat huulikorut alkavat asettua paikoilleen, eivätkä ole aamulla enää niin turpeita. Kudosnestettä kyllä paranemisvaiheessa puskee ja paranevat korut vaikuttavat viereistenkin mähmimiseen aika reippaalla kädellä. Odotan sitä 1kk päässä odottavaa fiilistä, kun kumpaakaan korua ei enää edes huomaa. Sitä ennen vesipesuja ja merisuolaliuosta läträtessä. 


Vasemman puoleinen korvavenytys on alkanut venyä taas itsekseen. Ostamani 10mm puuplugi ei meinaa pysyä paikoillaan korvassa. Mietin ensimmäistä kertaa eläissäni venyttäväni molemmat korvat 10mm -> 14mm. Suas nähä!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

"I can't stop the rain but I can stop the tears"


Viimeiset neljä päivää ovat olleet ulkona syömistä, venäläistä suklaata, turvonnutta alahuulta ja uutta vessanmattoa. Vähän myös luentoa, töitä, haaveilua, kipua, itkua, pimeyttä, hyvää seuraa, naurua ja pahaa mieltä. Olen odottanut talvea kovasti ja nyt se onkin pimeä, pitkä, liukas ja loskainen.

Lapin Kansa 11.11.2012, Takaisin isän lähelle
Sunnuntain Lapin Kansassa oli artikkeli dokumenttiohjaajasta, joka palasi syntyseuduilleen tukemaan vanhenevan isänsä elämää. Tai siis kotisynnyilleen seuraamaan kun isä on hoitokodissa, kuten nykyään tehdään. Tuo kuvassa oleva osio "Kesken sanojen etsinnän isälle iskee väsymys. Itkettää. On levättävä hetki." aukaisi sunnuntai iltapäivällä kaikki silmien taakse sulkeutuneet hanat. Vollotin kuin pieni lapsi, räkäisesti ja lohduttomasti. Milloin ihmisellä on oikeus väsyä, itkeä ja levätä? Vanhainkodissako sen voi vasta tehdä rauhassa. Sitten kun kaikki muurit on kaadettu ja vastuu otettu pois olkapäiltä, sittenkö vasta saa levätä?

Syksy on jotenkin ollut lohduton. Kiireinen, voimat imevä, raskas ja ohitse lipuva. Flunssan jälkeinen aika on mennyt vaan kalenteria tuijotellessa. Paino on noussut ja olo on möhkälemäinen. Illat olen pyörinyt kotona, tekemättä mitään järkevää samalla tuhlaten todella arvokkaita tunteja, koska en vain ole jaksanut. Yritän normaalisti pitää blogissa sellaista kevyttä ilmapiiriä, sillä minusta suru ruokkii surua. Tämä on ehkä vain sellainen pieni ripitys niille tärkeille ihmisille, joita en ole jaksanut nähdä. Se nimittäin hävettää.


Vaikka se kuinka kuulostaa kliseiseltä, niin odotan jouluvalojen vievän ajatukset eteenpäin tulevaan kevääseen ja kerääväni jostain voimia hoitaa rästissä roikkuvat yliopistohommat kunnialla loppuun. Sitä ennen koitan kohentaa mieltäni uusilla ihokoristuksilla, joita on tullut tässä hankittua ja oltua neulan alla useamman kerran kuluneen viikon aikana. Ehkä niistä enempi sitten seuraavassa postauksessa. Itseensä keskittyminen ja omien mielihalujensa toteuttaminen olisi hirmu tärkeää, mutta varat ja mieli tökkii.

maanantai 12. marraskuuta 2012

I ♥ Your Blog - tunnustus


Kiitokset Elzylle, joka pitää inspiroivaa Embracing death By: Elzy Vomit -blogia. Olin hyvin otettu tunnustuksesta ja laitan sen mielelläni kiertämään ja lämmittämään muidenkin talviaamuja. Ja linkitän tosiaan sääntöjen vastaisesti vain neljä blogia, sillä minulle tunnustuksen antanut Elzy kuuluu lempibloggaajieni kirjavaan joukkoon ja on näin ollen yksi viidestä linkatusta!

Diabolical Groove
Mustaa Maitoa
Naughty Nightmares
Silent Disco

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
2. Anna tunnustun viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post-it lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Talvitakki ja spider bitesit

Mie en normaalisti osta mitään silleen "Aaah, hiton ihana pakko saaha heti voi hyvä luoja en kestä!" Perjantaina repesi vain ihan totaalisesti. Joku oli suunnitellut sellaisen takin, että oksat pois. Työkaveri pyörähti töihin ja esitteli uuden hankintansa, harmaan villakangastakin tekonahkaisilla hihoilla ja suurella hupulla. Tuijotin aikani monttu auki tuota jumalallisuuden materiaalista ilmentymää, sitten tenttasin hinnan, onhan takkeja mustana, myyntipaikan ja luvan lähteä apinoimaan hänen ostostaan. Alle 15 minuutin sisällä hihkuin riemusta vaateliikkeen sovituspuolella.


Musta, graafinen, yksinkertainen, tekonahkahihoilla varustettu villakangastakki ja alennusrekissä. Joku oli ylemmältä taholta päättänyt kiittää pitkästä kitsastelukaudesta. Jouduin kyllä priorisoimaan loppukuun kosmetiikkatarpeet nollille, mutta mielummin meikitön naama kuin talvi ilman tätä takkia. Johan ton pärstän saa tuonne hupun alle piiloon jos hävettää!


Fiiliksissä uudesta takista! Näytän innostuessani ilmeisesti vähän pelottavalta :D


Microdermalit näyttävät päällisin puolin voivan paremmin kuin hyvin. Kumpikaan ei kipuile, eikä tunnu sen kummemmin naamavärkkiä väännellessä. Nukun vielä laastarit otsalla yöt, mutta pelko äkillisestä korun irtoamisesta haihtuu päivä päivältä. Sitten jänskätään uloskasvuriskiä. Sitä odotellessa otin spider bitesit. Eli kahden huulikorun sijaan alahuulessa on nyt neljä huulikorua. Kivasti tasapainotti yksinäisiä koruja.

Lapin Kansan tekstiviestipalsta pelastaa aamut!

torstai 8. marraskuuta 2012

Aikuisten potkupuku

Mietin jo jonkin aikaa, että kehtaanko paljastaa viimeisimmän ostokseni parin viikon takaa. Piti kuitenkin niellä ylpeys ja myöntää olleensa väärässä kokopotkupuvun mukavuudesta. Syksy hiipi paikalle yllättävän nopeasti. Bänditeepparissa ja polvihousuissa kotona pyöriminen alkoi iltaisin paleltaa. Ja niin salakavalasti ajatus hiipi mieleeni. Jump suit, one piece, potkupuku, pierupussi, mikä ihme tämä hupparin ja collegehousujen yhdistelmä nimeltään onkaan, olisi talven varalle saatava. 
Kuva: Stadium
"Mitääh? Miksi?"
Mies katsoi kuin vierasta sikaa ilmoittaessani ostavani aikuisten potkupuvun ja pyöriväni Muumien Fredriksonin näköisenä kotona. (Täältä youtube Muumipapan muistelmista, jos ei soi kellot.) Jos hiukseni laittaa jakaukselle keskeltä niin näytän ihan tuolta, viikset vaan puuttuu.


Mutta pakko se on myöntää. Pirun mukava päällä, lämmittää kivasti ja sohvalle illaksi käpertyessä ei tarvitse edes vilttiä päällensä. Väriksi valikoitui Navy Blue violeteilla tehosteilla, sillä ei ollut mitään halpaa mustaa. En suostunut sijoittamaan potkupukuuni kuitenkaan mitään universaaleja summia (vrt. alkuperäiset innovoidut pierupussit, joiden hinta liikkuu 150-250 eurossa) niin piti vähän rajoittaa ulkonäössä. Haaveilen tässä jo, että olisi mukava omistaa näitä kokopukuja kaksi kappaletta, niin toisen ollessa pesussa olisi kaapissa myös varakappale.

Ai niin! Jos huvittaa leikkiä huppuleikkejä kotona ja naamioitua niin, ettei kukaan näe sinua tai sinä et näe ketään: hupun vetoketjun voi vetää aivan kiinni asti ja leikkiä sokeaa ninjaa kotona. En ole hirveästi testaillut, sillä pelkään repiväni microdermalit huppuun. Hauska lisä kuitenkin.

Plussat: Helppo pukea, ei saumoja, ei kiristystä, ei tarvitse sohvalla vilttiä, hyvä nokosiin, huumorihuppu ja puvun yleinen huumoriarvo on korkea. Miinukset: Haarakiila polvissa sekä parin tunnin käytön jälkeen kun puvun ottaa pois niin paleltaa ja paljon, sillä keho on tottunut lämpimään.

tiistai 6. marraskuuta 2012

31 Songs

Nyysin iltapuuhiksi itselleni kappale-haasteen Dahlia D Vil:in blogista. Onko riittävä syy, että välttelin kuollakseni liikuntaa ja kirjoitushommia? Ehkäpä se on. Kuollettavan pitkä ja tylsä kappalepostaus siis luvassa. Muutaman niin obvious-valinnan jouduin tekemään, ettei mitään rajaa. Yritin myös pysyä totuudessa vertailemalla esimerkiksi Last.fm:n tunnuksiani samalla kun etsin kappaleita.

01 - Your favorite song
KATATONIA - My Twin

02 - Your least favorite song
ELOKUU - Soutaa huopaa


03 - A song that makes you happy
SARA - Yhtenä iltana (cover)


04 - A song that makes you sad
DEMON HUNTER - Fading Away


05 - A song that reminds you of someone
NINA TAPIO & MIKKO LEPPILAMPI - Jotain jää


06 - A song that reminds of you of somewhere
AKIRA YAMAOKA - Room of an Angel


07 - A song that reminds you of a certain event
HANZEL UND GRETYL - Fukken über Death Party


08 - A song that you know all the words to
MORIAN - Recoil



09 - A song that you can dance to
ANGELSPIT - 100%


10 - A song that makes you fall asleep
TAKORAUTA - Patous


11 - A song from your favorite band
SARA - Tanssiin


12 - A song from a band you hate
ZEN CAFÉ - Piha ilman sadettajaa


13 - A song that is a guilty pleasure
CHER LLOYD - Swagger Jagger


14 - A song that no one would expect you to love
JOHANNA KURKELA - Oothan tässä vielä huomenna


15 - A song that describes you
MARZI NYMAN - Outo tyttö


16 - A song that you used to love but now hate
CRADLE OF FILTH - Her Ghost in The Fog


17 - A song that you hear often on the radio
LINKIN PARK - Burn It Down


18 - A song that you wish you heard on the radio
FINGER ELEVEN - Slow Chemical


19 - A song from your favorite album
SARA - Huokaus


20 - A song that you listen to when you’re angry
SOTAJUMALA - Kuolinjulistus


21 - A song that you listen to when you’re happy
SONATA ARCTICA - I Have a Right


22 - A song that you listen to when you’re sad
SCANDINAVIAN MUSIC GROUP - Vieläkö soitan banjoa?


23 - A song that you want to play at your wedding
STELLA - Häävalssi


24 - A song that you want to play at your funeral
ENSIFERUM - Tumman virran taa


25 - A song that makes you laugh
THE LONELY ISLAND feat. MICHAEL BOLTON - Jack Sparrow


26 - A song that you can play on an instrument
SRAH BRIGHTMAN & ANTONIO BANDERAS - Phantom of The Opera


27 - A song that you wish you could play


28 - A song that makes you feel guilty
MOONSORROW - Matkan lopussa


29 - A song from your childhood
IINA KANGASHARJU - Lintu


30 - A song that gives you hope
STAM1NA - Puolikas ihminen


31 - Your favorite song at this time last year
BEHEMOTH - Conquer All

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

All saints' day


Lauantaina kaksien töiden jälkeen, kuusipäiväisen viikon ollessa ohitse, hilpaisin kotiin, vedin subin patongin naamaan, 20 minuutin pikapäikkärit sekä virkistävän suihkun ja valmistauduin lähtemään ihmisten ilmoille. Lokakuu meni keikkakuvauksissa, sairastellessa, sekä reissussa, joten iloliemettömän lokakuun jälkeen oli ihan mukava vähän aukaista viinipulloa hyvässä seurassa.


Piti kaivella korulaatikkoa aika pitkään, jotta löysin yhden niistä harvoista sormuksista joita käytän edes harvakseltaan. Töissä tarvitsen kumihanskoja ja käsienpesua koko ajan, joten siellä ei tule käytettyä mitään käsikoruja tai sormuksia. Heti vapaalla kaikki killuttimet ja rihkamat niskaan vaan.


Baariin tullessa kävi pieni haaveri.. Ei vaines, törmäsin Kreivittäreen..


.. joka oli hieman päässyt läträämään tekoverellä. Jotenkin parin viinilasillisen jälkeen oli sellainen olo, että tekoverta piti saada omaankin naamaan. Halloween kun meni vähän ohitse.


Erikan kanssa irroittelemassa. Oli kaiken kaikkiaan oikein hauska ilta. Illalla soittaneet bänditkin yllättivät iloisesti. Pienimuotoinen kulttuurisunnuntai tuli vietettyä Helene Schjerfbeckin elämästä kertovan monologin parissa. Mamma vei minut toisin sanottuna teatteriin. Esitys oli todella hyvä ja nosti hieman kyyneltä silmäkulmaan. Nyt loppuilta meneekin päänsärkyä taltutellessa sekä ihmetellessä. Kroppa on niin kuivunut, että olen juonut varmaan kolme litraa vettä.


Verisen teeman jatkoksi vielä viime keskiviikon halloween-kynnet, joihin inspiroiduin Lady Narcissan blogissa esitellyistä halloween-kynsistä. Tosin, jälkeni on aika paljon enemmän suttuisempaa ja kehnompaa. 

Marraskuun kuukauden kappale
Disease of the Nation - Kansakunnan tauti

perjantai 2. marraskuuta 2012

Paranemisvaihe

Otsa tuntuu hyvältä. Muutamana päivänä ilmehtiminen on vähän vihlonut, mutta muuten en meinaa välillä edes muistaa näitä naamakaunistuksia. En itse edes huomannut microdermaleiden viereen hiipineitä mustelmia, sillä kellertäviä jälkiä ei huomaa hehkulampun valossa. Työkaverini vain huomautti, että mitkäs ne nuo ovat.


Lähemmässä tarkastelussa molemmista microdermaleista lähtevät nätihköt melkein symmetriset mustelmat kulmakarvojen myötäisesti. Mustelmat kuuluvat paranemisvaiheeseen eikä niissä ole mitään sen ihmeellisempää. Edellisten kulmakorujen laiton jälkeen näytin myös suhteellisen mustelmaiselta.


Salamavalon kanssa räpsästy kuva näyttää mustelmat paremmin ja selkeämmin. Olen yöksi suojannut herkkäihoisille tarkoitetulla Hansaplastin Sensitive-laastarilla molemmat microdermalit, sillä pelkään kovasti unissaan repäiseväni niitä. Ensimmäiset viikot ovat kuitenkin kriittisimmät pysymisen kannalta. Muuten olen antanut microdermaleiden vain olla. Lämpimällä vedellä huuhtelua ja räpläämättä ihastelua. Sitähän se on aina lävistysten kanssa.


Naaman pesu pitää opetella uusiksi ja muistaa koko ajan pestessä ja kuivatessa, ettei riuhtaise mitään naamastaan irti. Samoiten pukeutuessa ja pipojen, kaulahuivien ym. kanssa värkätessä. Jätän myös noin 2-3cm ihoa microdermaleiden ympäriltä meikkaamatta, sillä en pidä hirveän hygieenisenä uittaa tuoreita tulokkaita kosmetiikkatuotteissa. Muuten ei ole mitään mainittavia ongelmia.