tiistai 29. lokakuuta 2013

Kotiinpaluu ja maskeerausharjoituksia


Unohdin täysin reissun aikana, että 'Welcome to Finland, we have this thing called winter'. Itse asiassa lumi sulaa selkäni ja ikkunaruudun takana parhaillaan, mutta olipas vaan eksoottinen kokemus tulla takaisin talveen Saksasta.

Epäuskoa silmissä, mitä tämä valkoinen oikein on?

Lauantaiyönä oli kaunein lumisade ikinä, kuuntelin mp3-soitinta ja kävelin opiskelijabileistä baariin kuuntelemaan Raaka-Aineen keikkaa Grandeen. Oli niin kaunista ja rauhallista, yö oli hiljainen ja pimeä. Vaikka pelkään pimeää, niin pidän silti siitä tavallani. Keikka oli iloinen yllätys ja päädyin ostamaan yhtyeen levyn mukaani.


Mutta palatakseni vielä perjantaihin; korkattiin työkaverin kanssa hänen uuden asuntonsa sauna ja hän kokeili sitä ennen maskeerata minulle viiltoarpia naamaan. Ja hyvinhän tuo toimi. Ällötti katsoa peilistä, kun osa nahasta roikkua naaman ulkopuolella. Arpivahaahan se oikeasti oli, mutta hyvin realistisen näköinen.


Miksihän sitä itse pukeutuisi halloweenin kunniaksi. Ouluun pitäisi kuitenkin suunnata, juhlistamaan ystävän tupaantuliaisia. Yritän kuumeisesti etsiä kommando-pipoa. Saa nähdä miten tässä käy!


Raaka-Aine - Totuudesta

perjantai 25. lokakuuta 2013

Trip to Essen and BMXnet Conference 2013


Olin viime viikonlopun torstai - sunnuntai Essenissä Saksassa BMXnetin konferenssissa, joka on lävistäjille, tatuoijille ja kehonmuokkaajille tarkoitettu nelipäiväinen seminaari. Jännitti lähtä ihan pirusti, mutta oliko edes siisti reissu!

Tiistai-iltana Rovaniemellä satoi ensilumi, joten keskiviikkoaamuna junalle lähtiessä, oli näkymä aika talvinen.


Istuin junassa väliä Rovaniemi - Helsinki klo 10 lähtien ja olin perillä Helsingissä kahdeksalta illalla. Olimme sopineet ystävän kanssa treffit paikalliseen pystybaariin. Vaihdoimme kuulumiset ja hän antoi minulle asuntonsa avaimet. Matkasin ekaa kertaa eläissään yksin metrossa (ei saa nauraa :D) yöpymispaikkaan ja nukuin muutaman tunnin sohvalla ennen lentokentälle lähtemistä.


Olin lentokentällä jo todella hyvissä ajoin ja lueskelin kirjaa sekä söin aamupalaa odotellen lennon lähtöä. Nukuin osan lentomatkasta ja olin perillä Düsseldorfin lentokentällä yhdeksän aikaan paikallista aikaa. 


Düsseldorfista otin junan Esseniin ja voin kertoa, että terve sitä Düsseldorfin juna-asemaa. Tuli niin pieni olo. Asemalla eksyksissä oleminen oli ensimmäinen ja ainut kerta kun oikeasti hetken mietin, että mihin olen menossa ja mitä tekemässä. Ja siitäkin selvittiin infopisteen ja muutaman avuliaan ihmisen opastuksella.



Kävin hieman eksymässä myös metrolla väärässä suunnassa, sillä kukaan muu paikallinen matkustajakaan ei oikein osannut neuvoa mihin suuntaan menevään metroon minun pitäisi mennä. Noh, soitin majapaikkaan, että minulla menee vielä vähän aikaa, ihastelen tässä Essenin maisemia parhaillaan. Onneksi asunnon omistaja oli hyvin ystävällinen ja joustava.


Joka päivä konferenssipaikkaan matkustaessa tupsahdin metrosta hurjan kokoiseen Limbecker Platz ostoskeskukseen. Voin kertoa, että piti infosta kysellä miten sieltä pääsee oikeaan suuntaan ulos. Ja vielä saksalaiset naureskelivat kertoessani tätä, että kyseinen ostoskeskus on pieni. Tuli tosiaan sellainen olo, että olen kaukaa pohjoisesta ja saapunut suureen maailmaan.



Päivät kuluivat luennoilla istuskellessa ja perjantai- sekä lauantai-iltoina luentojen päätteeksi oli esitysillat. Yleisöä viihdyttivät Schmerzmöbel, Mutant Squad, Superfly sekä Pain Solutionsin Headmaster. Suspensiota, neuloja, sideshow-meininkiä yms. Odotin illan esityksiltä aika paljon, joten pienoinen pettymys jäi päälimmäiseksi tunteeksi. Esitykset eivät olleet kuitenkaan kovin pitkiä, joten kyllästymään ei kerennyt. 


Muutamia kuvia kursseilta, joilla oli tarjontana muun muassa korujen kiillotusta ja anodisointia, microdermal workshopia, lävistystekniikkaa, tämän hetkisiä korvalävistystrendejä yms.



Neljä päivää hurahtivat niin nopeaa, ettei sitä kerennyt edes tajuta. Sunnuntai-iltana konferenssialueelta asunnolle lähteminen oli vaikeaa, sillä tapasin todella mukavia uusia tuttavuuksia. Tein lähtöä yhteensä varmaan kolme tuntia. Kotimatka alkoi maanantaiaamuna ensin matkaamalla metrolla juna-asemalle Esseniin, Essenistä otin junan Düsseldorfiin ja sieltä asemalta Skytrainilla lentokentälle. Olin lentokentällä todella ajoissa, mutta parempi niin kuin myöhässä. Kerkesin ihmetellä lentokentän kokoa sekä nautiskella kahvit sämpylän sekä kirjan kera. 


Lensin Düsseldorfista Helsinkiin ja olin Helsingin keskustassa neljän aikaan päivällä. Yritin käydä Kiasmassa, mutta sepäs sattui olemaan maanantaina kiinni. Hiivin sitten Pickwickiin yhdelle siiderille ja treffasin sen jälkeen toista kaveria Helsingissä ennen kuin yöjuna kohti Rovaniemeä lähti seitsemältä illalla.


Olen ihan hirveän tyytyväinen, että lähdin konferenssiin. Ja, että lähdin yksin. Olin tänä vuonna ainut suomalainen konferenssissa ja olikos vähän eksoottista lätistä vähän suomea paikallisille ja naurattaa viimeisenä iltana ihmisiä. Tutustuin ihaniin ihmisiin, opin hurjasti uusia asioita ja sain viettää neljä päivää tuntien itseni normaaliksi sekä jakaen suhteellisen universaaleja alaan liittyviä ongelmia kollegoiden kanssa. Kotiin paluu oli haikeaa. Ei varmasti jää viimeiseksi reissuksi, tämän kerran jälkeen uskaltaa vaikka ja mitä!

lauantai 12. lokakuuta 2013

Totally useless


Ilokseni voin sanoa, että kamera on tarttunut käteen muulloinkin kuin pakollisia hommia kuvaillessa. Ja olen tutustunut hieman (minulle uuteen) käytettyyn objektiiviin jonka olen ostamassa. Olisikohan se kuvaamisen ilo sieltä hiipimässä takaisin, se jää nähtäväksi. Lupaan pyhästi myös opetella tasaamaan kuvani suurinpiirtein blogin ulkoasun mittoihin sopivaksi. Toivottavasti se helpottaisi blogin lukemista hieman ja toisi kuvia paremmin esille.



Sain Bacia tuliaikseksi Italiasta, se on parasta suklaata maailmassa. Pieni pyöryläinen sisältää tummaa suklaata, hasselpähkinän, hasselpähkinärouhetta sekä maitosuklaata. Ja suklaat ovat höystetty toinen toisiaan siirappisemmilla rakkauteen liittyvillä aforismeilla, jotka löytyvät foliokääreistä suklaiden kanssa. Miten imelää!


Ei muuta kuin hetkeksi sohvannurkkaan kera teen täyttelemään Pirkka-lehden sudokuja sekä miettimään miten pakata uusi matkalaukku reissulle. Mitä tarvitsee ja mitä ei, miten jännittävää! Pienet päiväunet voisivat virkistää kyllä väsynyttä päätä.


Sekä instagram tiivistyksenä: olin viime viikonlopun lauantaina kuvailemassa progebändejä baarissa, koin yhden sumuisen aamun, innostuin äidin luona ennen teatteriin menoa Paul Koudounariksen katakombi-pyhimys valokuvista sekä valastuin Hannu Mäkelän runosta.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Hair update ja nahkatakki


Jos et jaksa aamulla pelleillä tukan ja muotoilutuotteiden kanssa, on joskus lopputulos kuitenkin ihan siedettävä. Suurimman osan ajasta näytän kyllä joko ihan räjähtäneeltä tai todella lässähtäneeltä. Tukka on joko keesillä, pitkin päätä tai sojottaa itsepintaisesti kohti taivaita. Kaukana ovat vielä ne päivät, että letin saa kammattua vain toiselle sivulle tai vetästyä niskaan ponkkarille.



Värjäsin tukan tumman violetiksi, enkä onnistunut ottamaan siitä sellaista kuvaa jossa se näyttäisi oikeasti violetilta. Oh well, värjäyksestä on muutama viikko jo aikaa ja pian saa värjäillä uusiksi tällä super nopealla hiustenkasvu tahdilla.


Samana päivänä hiustenvärjäyksen kanssa löysin itselleni kirpputorilta uuden nahkatakin kymmenellä eurolla. Hyvä sijoitus. En nyt muista kuollaksenikaan onko nahkis aitoa genuiinin nahkaa (heh heh, kuten nahkarotsini on) vai ei, mutta hyvin toimii tuulessa, sateessa sekä tuiskussa.