Kesä 2017

Kesä oli ja meni, ja mitä vauhtia se menikin. Ei kerennyt edes bloggailla! Ei lomaa ja töiden ohella enimmäkseen päiviä jolloin ei kerennyt oikein tehdä mitään ihmeempää perus arjen lisäksi. Aluksi oli ihan pirun kylmä ja facebook pelotteli lumisateella kesäkuun kunniaksi. Mursu lomaili heti kesäkuun alkuun kolme viikkoa, joten kylmäksi jäi hänenkin kesälomansa.

Yritettiin kuiten paikkailla kylmää säätä käymällä ulkona syömässä sekä viettämällä viikonloppuja yhdessä. Nähtiin koko kesän aikana useampi potentiaalinen tuleva yhteinen koti ja tuntui että uskokin alkoi loppua sopivaa asuntoa etsiessä. On ihan mahollista tehdä asunnon etsimisestä aikaa ja hermoja vievä harrastus! Aina oli liian vanhaa, liian pientä, autopaikattomia, kalliita jne. tarjolla. Kahdeksan näyttöä ja reilusti toistakymmentä yhteydenottoa, sähköposteiluineen ja soitteluineen tuli suoritettua vajaaseen kahteen kuukauteen.

Yritin lepuuttaa lomatonta ja ressistä pääkoppaa syömällä hyvin, lukemalla ja lepäämällä aivoja Skamin jaksoihin upoten aina kun vain päiviltäni kerkesin. Sekä valmistelin mahdollista muuttoa pienillä täsmäiskuilla yksiöni siivoamiseen. Uunin siirtoa, ikkunoiden pesua jne.

Luin Marko Annalan Värityskirjan melkein ahmien. Keväällä aloitettu Katja Ketun Kätilö on sen sijaan vieläkin kesken, tosin kyllä kovan väännön alla. Luulen voittavani tämän taistelun pian ja pääseväni seuraavan opuksen kimppuun.

Täytin kesäkuussa juhannuksen tienoilla 27 vuotta Mursun kotikylällä vieraillessa. Ja heräsin siihen, että Mursu tuli houkuttelemaan minua aamuisille lättykesteille synkkäreideni kunniaksi. Ihana ylläri miehekkeeltä joka normaalisti koisaa aina pidempään kuin mie. Ei tunnu yhtään kyllä 27-vuotiaalta, aikalailla päin vastoin!

Kävimme Tuska festareilla Helsingissä kesä-heinäkuun vaihteessa, siitä enemmän ihan omassa postauksessaan. Järkkäsimme toisen kaason kanssa rakkaalle ystävällemme polttarit heinäkuun loppupuolella ihanalle syrjäiselle mökille. Ja heinä-elokuun vaihteessa, pitkän etsinnän jälkeen, muutimme yhteiseen kotiin Mursun kanssa.

Uusi koti on ihana. Meidän näköisemme tilava kaksio saunalla ja lasitetulla parvekkeella. Makuuhuone on vielä kohtuu autio, vaatehuoneessa on tavaraa mikä sinne ei kuulu, meillä on yksi ylimääräinen pöytäryhmä eikä yhtään mattoa vielä lattialla, mutta hyvä tästä tulee! Lupasin taas muuton ohessa että a) seuraavan kerran muutan vasta omistusasuntoon sekä b) en ikinä enää osta mitään. Mutta eiköhän tässä ala jo pikkuhiljaa toipua. Ainakin tylsyyteeni selailin eilen Wishiä..

Ekat kolme viikkoa samassa asunnossa ovat menneet yllättävän iisisti. On jännittävää olla viimein yhdessä osoitteessa melkein 3,5v yhdessäolon jälkeen! Oon ehkä vielä vähän pihalla kesän kiireiden jälkeen ja päivät juoksevat vaan ohi vauhdilla.

Viime viikonloppuna rakas ystäväni meni naimisiin, siitäkin omassa postauksessaan myöhemmin. Stressi koko kesästä laukesi maanantaina pitkän työpäivän päätteeksi migreenikohtaukseen ja nyt mie makaan sohvalla flunssasena ja räkäsenä kolmatta päivää parantelemassa itseäni. Kroppa päätti siis sanoa, että nyt nainen pysähdyt. Ja mie sanon että tuntuu siltä kuin poskionteloihin ois pysähtynny jotain! Hyi hyi, lisää kuumaa vettä hunajalla.

"Kolmas päivä samojen seinien sisällä" - tyhjä tuijotus.

Vihreää Aarikkaa

Kappas, edellisestä päivityskerrasta on päässyt lipsahtamaan taas kuukausia. 

Mihin aika katoaa? Se on vain imeytynyt jonnekin universumiin ja arki rullaa eteenpäin. Eli niin, mie en pahoittele laiminlyöntiäni, sillä näitä sattuu. Se on vähän sama kun innostut salilla käymisestä ja treenaat ihan hitosti puoli vuotta. Sitten se vaan unohtuu.. ja muistat taas joulun jälkeen että jotain pitäs vissiin tehdä.

Miulla on käytössäni enää semi-toimiva pirun vanha ja päivittämätön läppäri jonka suurimpia kompastuskiviä on esim. kaikki. Mm. Dropbox ja Spotify eivät enää toimi. Nettiselaimet toimivat auttavasti, mutta esim. sähköposteihin ei vaan voi vastata, napit kun järjestyvät uudelleen ja "lähetä" -napin tilalla onkin "tallenna" -nappi. Elkää vähätelkö ohjelmistopäivitysten arvoa, terveisin täti-ihminen 26v jolla on 8 vuotta vanha näppäimistömasiina jota ei ole koskaan päivitelty. Oma vika siis ja nyt on pirun liian myöhästä mä luulen, ehkä. Kuvia käsitellessä tuuletin uhkaa muuttaa läppäriraukan helikopteriksi yli 600 x 600 kuvissa.

Ja nyt mie yritän opetella päivitteleen älylaitteilla, sillä mua itteäni harmittaa että bloggausharrastus on meinannut jäädä unholan varjoihin. 

Joku tovi sitten tajusin, että miulla saattaa olla pieni ongelma Aarikan vihreiden peltipurkkien kanssa. Harrastuksensa kullakin, vai miten se meni. Tosin kyllä, mitään muuta maallista materiaalia ei ole tullutkaan keräiltyä, vaikka sisustusvimma on kova ja kaikki perusmustat vaatteet alkavat olla enempi harmaita ja reikäisiä kuin laki sallisi.

Ja on miulla tuon vihreän kanssa muutenkin ongelma!

Kahtotaan josko tämä hiipivät kevät toisi innostuksen palata tännekin vähän tasaisempaan tahtiin. Olen juuri päättänyt sulkea kaikki sosiaaliset mediat aina klo 22 - 09, että kerkeäisi tehdä jotain muutakin kuin töitä ja hukkua sosiaaliseen mediaan. Joululoma karkasi alta niin vikkelään että tuntuu kuin sitä ei olisi ollutkaan ja nyt juuri tajusin että kappas, maaliskuuhan se siinä.

Home decoration I

Olen ihmisenä hirviän säntillinen ja kun jonkun asian kanssa lähtee lapasesta, niin lähtee sitten kunnolla. Kotona näkyy se, että pidän kirkkaan vihreästä väristä. Jonkun silmään ehkä pikkuisen liikaakin. En osaa sen kummoisemmin sisustella, kaikki huoneet noudattavat samaa värikaavaa: musta, valkoinen ja kirkas vihreä.

Maalautin opiskelukaverilta aikoinaan saadun vaalean lipaston vast'ikään mustaksi.

Koska miun ystävät tuntevat minun "pienen" värifiksaation, niin oon saanut myöhäiseksi tuparilahjaksi mm. tämän tuikkutelineen.

Molemmat naamiot ovat Venetsiasta, toinen tuliainen kummitädiltäni ja toinen äidiltäni.

 

Kun siulle annetaan ylijäämä palapeilin palasia ja pyörittelet niistä tovin jotain "todella hienoa kuviota" 

ja lopulta lyöt hanskat tiskiin ja päädyt samaan okkultismisettiin kuin kaikki muutkin ;D

 

 

 

 

Miun ystävän ja työkaverin Erikan tekemiä töitä muutaman vuoden takaa.

 

Tämä koti tuntuu kerrankin omalta, ihan minun kodilta. Kahdessa vuodessa siitä on tullut turvasatama jonne voi jäädä hengailemaan, jos ei huvita oikein mikään muu.

Koti

Uuden kodin sisustaminen on kohtuu pahasti vaiheissa ja edistyy tuskastuttavan hitaasti lompakon määräämällä tahdilla. Halusin heitellä silti muutamia palasia siitä, miltä uusi koti ja sen muutamat kohokohdat näyttävät.

Decorating and picking up stuff to the new apartment isn't really going as smooth as I thought because my wallet is calling the shots about the speed in the progress. I still wanted to show few pieces of the unfinished apartment and let you see you some highlights of it.

Pöytä ja tuolit olivat second hand löytö ja setti oli hirmuisen halpa. Ystävällinen pariskunta vielä kiikutti setin kotiovelle saakka, mistä autottomana ihmisenä olin todella iloisesti yllättynyt.

The table and two chairs was a second hand found and the set was really affordable. The friendly couple who from I bought the set brought the table and chairs straight to my place. I was really happily surprised about this because I don't own a car.

Sain kesätyökaveriltani ja ystävältäni lahjaksi tällaisen Marimekon purnukan jota ihailin kovasti kaupunkikierroksellamme kesäkuussa.

We were taking a tour at the local shops on June with my coworker and good friend. At Marimekko I saw this tin box and admired it for a long time. As a surprise she had bought it as a present for me.

Purkista tuli hippilaatikkoni. Yritän laittaa sinne joka päivä vähintään yhden lapun, jossa lukee asia joka on tehnyt minut iloiseksi sinä päivänä. Sitten jos minulla on huono päivä, niin saan nostaa kolme lappua kiposta ja lukia ne piristykseksi.

The box became my hippie box. I am trying to write at least one note a day that tells one thing that made me happy that day. Then, if I have a bad day I can pick up three notes and read them so the good memories would make me feel better.

Koitan hankkia kaikki sisustustavarat joko vihreinä, mustana, metallinvärisenä tai valkoisena. Sänky oli musta ja satuin alennusmyynneistä löytämään vielä neonvihreän muotoonommellun lakanan viimeistelemään alkovin. Lepakkotuoli on vanhemmiltani lainassa ja toivon että siihen voisi ostaa jossain vaiheessa mustan kankaan.

I am trying to buy everything on green, black, metal and white. The bed I found black and from the sales I spotted a neon green bedsheet to finish the alcove. The design chair is borrowed from my parents and I am hoping to buy a black fabric on it.

Tämän lampun löysin Anttilasta ja rakastuin ensisilmäyksellä. Minulla on myös toinen samanlainen lamppu jalkalamppu versiona. (Näkyy edellisessä ylläolevassa kuvassa)

This lamp I found from Anttila and fell in love with it instantly. I also have a floor lamp with the same look. (Can be seen in the picture before this one.)

Jääkaapista on tullut hyvien muistojen säilytyspaikka ja se on täynnä saatuja kortteja sekä post-it lappusia kavereilta.

My fridge has became a good place to keep safe all my good memories and it's filled with cards and post-it notes from my friends.

Muutto

En ole päivittänyt hetkeen sillä sain uudelle asunnolle netin vasta toissapäivänä. Olen kuitenkin asettunut uuteen kotiin taloksi. Tauluja, yhtä lamppua ja mattoja vaille kaikki on paikallaan.

I haven't updated for a while because I got the internet working the day before yesterday. I have settled in to the new home. If you don't count the paintings, one lamp and carpets, everything else is in place.

Ihmiseksi joka rakastaa järjestystä ja asioiden paikoillaan olemista, muuttaminen ja pakkaaminen ovat minulle yhtä helvettiä. Jalat olivat ihan mustelmilla muutaman päivän jälkeen, kun joka nurkassa oli pahvilaatikkoa tai tavaraa joka oli kävellessä tiellä.

I am a person who loves order and keeping things in a place where they belong, so moving and packing is like hell to me. My legs were all bruising after few days because every corner had cardboard boxes or stuff that was on the way when you walked by.

Ja enimmäkseen näytin samalta kuin yläkuvassa. Mitä uskaltaa pakata, kun muuttoon on vielä aikaa, saanhan asunnon, milloin sinne saa muuttaa yms. 

And mostly my face was like in the upper picture. What can you pack when there's still time to the move, do I get the apartment, when I can move in etc.

Ja kun muuttaa niin löytyy laatikoista tällaisia helmiä. Muistaakseni kuvat ovat 16-vuotissyntymäpäiviltäni. Oltiinpa nuoria joskus ja herranjumala tuota kettingin määrää. 

And while moving you find gems like this from the drawers. I think the pictures are from my birthday when I turned 16 years. Oh we were young once and dear god for all those chains.

Urhoollinen muuttotiimi siirtää viimeisiä tavaroita. Saimme maallisen omaisuuteni mahtumaan yhteen pakettiautoon sekä kaiken särkyvän tavaran henkilöautoon. Sitten ei muuta kuin tavarat asuntoon ja muutto oli tunnissa ohi. 

My brave moving team is taking the last items to the car. We got my worldly belongings in to one van and everything fragile in one car. Then nothing more than carry all the stuff and furnitures in to the new apartment and the whole move was over in an hour.

Hetan kanssa purettiin heti muutama laatikko viinipullojen kera ja minä näytin silminnähden huojentuneelta siitä, että sain itseni ja kaikki tavarani uuteen asuntoon. 

We unpacked few cardboard boxes instantly with Heta while drinking redwine and I looked visibly relieved getting myself and all the stuff in to the new apartment. 

Purin tuossa viimeiset laatikot aika vast'ikään sekä sai sohvan, senkin ja sängyn asuntooni ja se näyttää nyt jopa kodilta.

I recently unpacked last cardboard boxes and got myself a sofa, sideboard and bed in to the apartment and it is starting to look like home now.

Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus - Lumessakahlaajat

Uusi ilme olohuoneessa

Ihana iso uusi musta sohva jossa jatkeena kulmassa vielä rahi sekä uusi Anttilan alennuksista ostettu matto joka on odotellut uuden sohvan saapumista. Nyt pienen järjestysmuutoksen (crossrainer nurkasta sohvan ja työpöydän väliin) seinä näyttää niin tyhjältä että pitää keksiä jonkinlaista tauluntapaista. Myöskin Vallilan Kelohonka kankaat pitäisi kaivaa esille ja ottaa nätisti kätöseen sekä ommella ikkunaverhot ja sohvatyynyt niistä.

Rajasin kuvista pois täysin värimaailmaan epäsopivan valkoisen nojatuolin jolle pitää vielä keksiä jotain. Korvaaja tai päällinen.

Kuten tosiaan olohuoneesta huomaa, päädyimme sellaisiin väreihin kuin musta, violetti, puu ja harmaa jotka koittavat sitten vallata olohuoneen sisustuksen täysin. Kelohonka kangastakin löytyy siis violettina sekä harmaana. Harmaat tulevat keittiöön ja violetit olohuoneeseen. Kunhan kerkeän istuskella alas niiden kanssa.