lauantai 14. toukokuuta 2011

Uunilohi

Päätimme miehekkeen kanssa hifistellä ruokahommissa laittamalla kalaa viime viikolla.

Koska olen laiska kuin mikä niin kannatan tällaisia tiskaamista helpottavia kikkoja. Leikkasin leivinpaperista sopivankokoisen ympyrän ja vuorasin vuoan sillä. Myös mausteet pysyvät paremmin kalapalasen likeellä tällä tavalla.

Kala sinne perään.

Ja mausteet päälle. Hyvällä tuurilla meiltä sattui löytymään juuri suolaa, tilliä sekä sitruunamehua (ilkeänmakuinen tiiviste).
Salaattia kaveriksi.

500 g lohipalanen oli 200 asteisessa uunissa noin 55min. Ja aivan täydellistä!

Tarjoillaan perunamuusin, paprikan, kurkun, salaattijuuston ja tomaatin kanssa.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Juoksuhaaste III

Viikko 19; haaste 2 min juoksua ja 1 min palauttavaa kävelyä on aloitettu tänään. Voisinpa puhua vain ensimmäisestä 25 minuutista jotka menivät aivan putkeen. Kaverini A oli juoksuttamassa minua ja juoksimme 2 min ja ylikin sen pituisia pätkiä ja tuntui jopa todella hyvältä se vauhti ja meno. Noh, tuossa 15 min ennen lenkin loppua vetäs vatsalihakset aivan junttaan ja kunnon nestehukan päälle. Piti tosissaan kävellä sitten loppumatka ja nähdä vaivaa että pääsi kotiin asti.

Tästäkö alkaa sitten välineurheilu ja narina; "Mulla pitää olla vesipullolle oma vyö tai juoksureppu." Inhoan tällaista hifistelyä ylipäätänsä missään lajissa, mutta juoda pitäisi pystyä matkan aikana pikku kulauksia kyllä etten toista kertaa puoliraahaudu kotiin.


Lenkiltä kotiin päästyäni piti juoda kolme isoa mukillistä vettä ennen kuin jaksoin ottaa edes lenkkareita pois jalastani. Seuraavalle lenkille taas pikkuisen fiksumpana. Pitäisi rannekelloon käydä vaihdattamassa patterit että voisin todella katsoa tarkkaan kellosta minuutteja. Sekään ei ehkä tee hyvää että juoksentelen hirveän pitkiä matkoja vaikka alkuviikkojen haasteet ovat vielä kevyitä.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Viikonloppu

Perjantai-iltana suunnistin Grandeen katsomaan bändejä. Light colaa siemaillessa ja bändejä odotellessa tuntui aika pidemmältä kuin normaali iltoina, mutta alkoihan se äksönikin lopulta.

From the Void aloitti illan bändikattauksen. Ja pojat tulivat ja pyyhkivät pöydän! Ajattelin ennen keikan alkua että taas joku tällainen nuorten poikien aloitteleva bändi niin sieltä tulikin hyvää musiikkia ja asenne keikka. Erityisesti plussaa Ajattara-coverista joka nosti niskakarvat pystyyn. Lisää keikkakuvia kaikista bändeistä täällä.

Intervention oli vasta maaliskuussa keikalla Grandessa, mutta setti oli selvästi energisempi ja paremman kuuloinen kuin pari kuukautta sitten. Tykkäsin että oli vähän keveämpi keikka. Kuitenkin aika perus eikä yllätyksiä kovasti ollut.

Black Crucifixion.. En oikein edes tiedä mitä tästä sanoisi. Laulaja väänteli naamaansa sellaisiin yläaste poseeraus "olen vähän immortalista ja corpset vaan puuttuu" -asentoihin ja soitto oli aika jähmeää. Hauskojen ilmeiden kuvagalleria täällä. En syttynyt kyllä ollenkaan. Musiikista en osaa ammattilaisena sanoa kuin sen, mitä yleisö toisteli: "Kuulostaa ihan kolmen soinnun perusbändiltä." Lähdin noin puolen tunnin kuuntelun jälkeen kotia kohti.

Lauantaina oli vuorossa Ravage Machineryn promokuvaukset. Tuli hyvännäköisiä kuvia vaikka itse sanonkin! Välillä piti muistuttaa poikia siitä, että ei saa hymyillä eikä nauraa kun kuvaan jos meinaavat asennekuvia saada.

Kuvia editoidessa olen viettänyt sitten sunnuntai illan. Tässä tehdään jo lähtöä.

Kaverini A sai houkuteltua minut lenkille sekä lauantaina että sunnuntaina. Juoksimme molemmilla kerroilla kunnon reippaita pätkiä ja A jaksoi paremmalla kunnollaan pidentää aina juoksumatkaamme pikku hiljaa. Saa olla kyllä jännän äärellä tuon ensi viikon 2min juoksua ja 1min palauttelua osion kanssa. Kumman kevyeltä tuntui vaan tuo juokseminen jo verrattuna pelkästään viime tiistain naama irvessä harppomiseen. 

Lauantaina kävin lenkin jälkeen kaverini M:n kanssa kahvilla sekä katselin koulukavereideni kanssa elämäni ensimmäisen kerran jääkiekkoa kokonaisen matsin verran.

Oli aika mysteerinen ilma lähtiessäni kisakatsomoa kohti. Kaatamalla vettä, päällä aivan harmaata, kaukana todella kaunis auringonpaiste ja taivas repeilee.

 Kaverit aloittelivat jääkiekon ohella Tivoliin lähtöä varten ja itse siemailin alkoholitonta siideriäni. Suurella epäluulolla ostin sen, mutta pettymys ei ollut niin karvas kuin uskoisi. Periaatteessa olisin pärjännyt limpparillakin, mutta tulipahan testattua. Ihan pikkuisen maistui seisoneelta siideriltä. Kotiin tullessa jumittelin, luin Lapin Kansan keskellä yötä ja katsoin L.A Gigolon, kun se sattui tulemaan Viasatilta. Olin keikkaleskenä lauantain kun avokki oli Torniossa keikalla.

Olin unohtanut sanoa että sain tuliaisia viime viikolla. Isä toi minulle tällaisen led-valo kynttilän, johon syttyy/sammuu valo kun siihen puhaltaa tai pitää ääntä tarpeeksi lähellä kynttilää. Krääsämaterialisti minussa hyppii riemusta! Miten nerokasta. Näppärä myös, koska hieman kammoan elävää tulta enkä siksi polta kynttilöitäkään mielellään.

Sain myös tällaisen violetin magneeteilla somistetun korun. Se on pitkä siima jossa on lasihelmiä ja magneetteja joten sen pystyy kiinnittämään mihin haluaa ja miten haluaa. Olen käyttänyt sitä käsikoruja kiedottuna useamman kerran käden ympäritse.


Sellainen viikonloppu. Nyt vielä kaksi intensiivistä päivää luentoja yliopistolla ja sitten alkaa lukuvuosi olla niiden kannalta ohitse. Kaksi tuotantoraporttia vielä puhtaaksi kirjoittamista vailla, kaksi esseetä odottavat aloittamista ja yksi luentopäiväkirja jäsentelyä. Lomaa vaille muuten valmis.

Ensimmäinen tipaton viikonloppu oli suhteellisen helppo. Grandessa oli hyvä keskittyä ihmettelemään ihmisten sekoilua ja kuvaamaan bändejä ja lauantaina väsytti jo kavereiden lähtiessä baariin. Kuntoilukaan ei kärsinyt viikonlopusta ollenkaan, päin vastoin!

perjantai 6. toukokuuta 2011

Viikko ruokina

Kukaan ei ole sanonut saavansa hirveitä inhonväristyksiä ruokapostauksista niin let's keep on going! Tänään vielä kansainvälisen Älä laihduta - päivän kunniaksi korostan elämänmuutoksen plussapuolia. Jokainen hetken näännytys dieetti on vuosia kestävä ja toistuva kidutus-taistelu, elämänmuutos on mukava asennekysymys. Ruuasta kannattaa ja pitää nauttia, kunhan koittaa tehdä sen sillä tavalla laadun eikä määrän paremmissa mitoissa.

Toisaalta taas rakastan joulua, vappua, pääsiäistä, juhannusta ja kaikkia pieniä juhlia sillä ne on tehty herkuttelua ja hyvin syöntiä varten. Ilo pitää ottaa irti kaikista pikkuhäppeningeistä.

En muista enää milloin mitäkin syötiin, mutta tässäpä porsaan kaslerpihviä. Tein salaatin vapun brunssi-tortillojen kasviksista.

Sitten tein ananas-wokkia.

Maailman yksinkertaisin wok:
200-400g lihasuikaleita
300g wokvihanneksia
tölkki ananaspaloja
ruokakermaa 0,5-1 dl
grillimaustetta.

Paista lihasuikaleet, lisää wokvihannekset, kun vihannekset ovat sulaneet niin lisää ananaspalat ja ruokakerma. Lisää grillimaustetta ja se on siinä. Olen nyt kokeillut HK: n rypsiporsaan lihasuikaleita kermapippurisoosissa ja aivan fantastinen yhdistelmä! Ruuasta tulee yhdelle naisella ja yhdelle hyvin syövälle miehelle sopiva annos sekä yksi annos jää ylitse.

Herkkuiltapala! Rahkaa sekä sulatettuja pakastemansikoita. Tällä ja Rainbown Cola lightilla pidän itseni makeannälästä kauempana.

Perus aamiainen.

Tästä en osaa sanoa muuta kuin että kasvikset pilkoin ja täysjyväriisin keitin. Lihasuikalekastike on isäni käsialaa. Kävin porukoilla kylässä ja isä kehotti nappaamaan rasiallisen kastiketta mukaan. Opiskelijalle kelpaa ruoka aina!

Lisää aamiaista. Pitäisi pekoni-kananmuna aamiaisista alkaa tehdä joitain hymynaama taideteoksia niin olisi jotain reilumpaa vaihtelua tässä postailussa.

Ja tänään tein toisen satsin Maailman helpointa wokkia, Poutun lihasuikaleista. Tuli aivan yhtä hyvää kuin HK:n rypsiporsaan lihasuikaleista.

Sillä lailla meni ne arkipäivät. Hyvin, mutta maltillisesti on tullut syötyä. Toivon että kun 'loma' alkaa niin kerkeäisin tekemään ruokaa enemmän rauhassa ja pitkän kaavan kautta. Uusien reseptien kokeilemisen into on myös kova!