Ruoasta sekä liikunnasta

Mie tykkään tehdä ruokaa, syyä ja mielellään vielä sellaista ruokaa joka maistuu hyvälle. Toisinaan vähän liiankin hyvälle! Mursun kanssa ollaan erikoistuttu kotitekoisiin hampurilaisiin joissa on yleensä itse tehdyt piffit ja hifistellessä pämpylätkin. Alkaa tämä heikkous näkyä vaan vyötärölläkin. Kevät on mennyt vanhoihin hyviin tapoihin palaillessa ja muutama kilo on tullut tiristettyä pois sekä kuntosalikortti uusittua. Ruokaa enempi huolena on se, että täytän monesti illan tyhjiä tunteja ennen nukkumaanmenoa lappamalla suuhuni herkkuja joita en tarvitse.

Jos päivä on mennyt ihan harakoille, on hyvä kotiin mennessä tehdä jotain pikaista ja iisiä, kuvassa juusto-kukkakaali lämmin kuppi keitto kera perunarieskan. Olen syönyt ihan hitosti porkkanoita ja tomaatteja. Niillä voi koittaa paikata tuota omaa leukojen louskuntaan tottunutta suuta jollain melkein tyhjänpäiväisellä eikä niin epäterveellisellä.

Kauppayhtiöllä oli hirmuisen hyvää ceasar-salaattia. Lähdimme hampurilaiselle, mutta näin tiskillä salaattikyltin ja päädyin viimehetkellä valitsemaan ehkä hitusen terveellisemmän vaihtoehdon.

Jälkiruoan toivossa keksin tehdä eräänä iltana hedelmäsalaatia, jossa oli banaania, kiiviä, omenaa ja päärynää sekä kaveriksi vispikermaa. Toimi aivan loistavasti. Pitää piettää mielessä useamminkin kun makianhimo iskee.

Jo joku tovi sitten tein ensimmäistä kertaa itse bataattiranskalaisia. Onko mitään vinkkiä blogin lukijoilla kuinka noita kehveleitä saisi rapsakaksi polttamatta? Itsellä ei oikein toiminut vaikka bataatit kuori, pilkkoi, pesi tärkkelyksen pois ja kuivasi huolellisesti ennen uuniin (250 astetta) tökkäämistä noin 50  minuutiksi.

Vappupäivänä natusteltiin sohvan uumenissa Mursun tekemiä guesadilloja. Oli mukava maata sohvalla peiton alla tuijottelemassa jotain meri aiheista dokkaria, kun mies häärii keittiössä. Olen oppinut nauttimaan siitä, etten ole parisuhteessa ainut joka viihtyy keittiön puolella.

Aamiaisten suhteen olen epäterveellisessä minicocktail-piirakka koukussa. Olen sallinut syödä moisia max. kaksi kertaa viikossa, mutta pullamössöpiirakat syövät suuren osan kuluvan päivän kaloreista.

Black & White shopping part II

Kangaskassini on ollut repimässä itseensä reikää jo pidemmän tovin. Nyt kun aukko alkoi olla kokoluokkaa sellainen, että maitopurkkikin sujahtaa kohta ulos sieltä, päädyin hankkimaan uuden. Etsin, etsin ja etsin, mutta kaikki oli vaaleaa mustalla printillä. Minulla ei pysy mikään vaalea vaaleana. Sattuihan silmiini sitten oikeanlainen, kun hieman verkkokauppoja kierteli.

Lapasestahan se lähti, kun näin Fiorellan sivuilla myös kangaskassiin mätsäävät collarit. Materiaali housuissa on kohtuu ohukainen, mutta odotan että kevätlämpimät saapuvat. Collarit näyttävät jalassani kohtuu hassuilta ihan pitkänä, mutta tulen pitämään niitä polvien alle lahkeet käärittyinä.

Enpäs nähnyt tämän päivän tulevan, että klikkailen jotain ostoskoriin Fiorellalta. Verkkokalvoilleni ovat edelleen piirtyneet hiekkapestyt vaaliat farkut sekä silloiset muotivehkeet. Mutta okkultismihan on muotia, tai oli, Fiorellakin taitaa hitusen olla jäljessä. Nämä pökät jalassa kelpaa sitten manailla kesäkuumia poismeneväksi. Sekin on ihan nurkilla, kesä meinaan. Mie en ole heräillyt vielä keväthorroksestakaan.

#effyourbeautystandards

Moon shaped little boxin Milla oli kirjoitellut blogissaan Pin the Fuck Upin blogipostauksesta inspiroituneena jotain poikkeavia kauneuskäsityksiään ja niinpä minäkin hetken lueskelun jälkeen tajusin, etten ehkä pidä kauniina aina niitä tavallisimpia asioita. Tykkään, että ihmisessä on twistiä, jotain sellaista kropassa tai kasvoissa, joka erottaa hänet muista.

Törröttävät lapaluut, solisluut tai ranteen luut

Ja kysymys ei ole siitä, että henkilö olisi niin anorektisen näköinen, että luut paistavat. Miehillä selän puolelta kiinnitän yleensä aina ensimmäisenä huomiota lapaluihin ja miten ne asettuvat. Jos ne jäävät huomattavasti korkeammalle kuin esim. keski- ja alaselkä ja selkään tulee kaunis notko, on se mielestäni äärimmäisen kivannäköistä.

Pyöreät tai rajusti kulmikkaat kasvot sekä korkeat poskipäät

Pyöreät kasvot miellyttävät omaa silmääni, sillä minusta ihminen näyttää lempeämmältä, mukavammalta ja helpommin lähestyttävältä. Kulmikkaat kasvot taas ovat yleensä persoonallisen näköisiä ja muistankin yleensä huonon kasvomuistini kanssa niitä ihmisiä paremmin, joiden kasvot erottuvat selkeästi normaalista.

Muutamia muita äkkiseltään mieleen tulevia ominaisuuksia jotka miellyttävät silmääni: erottuvat arvet, syntymämerkit, sirot kädet ja pitkät sormet, täyteläiset huulet, leveät hartiat, vaalea iho, terävät nenät sekä isot mulkosilmät.

Sen verta olen nihkeäksi tullut ajan saatossa, että päin vastoin sitä miltä itse näytän, mielestäni lävistykset ja tatuoinnit eivät tee ihmistä kauniimmaksi tai komeammaksi. Naamakarvat ja parta sen sijaan tai kauniisti asettuvat hiukset kehystävät valmiiksi jo kivannäköisiä kasvoja mielestäni usein upeasti. Kokoparrat ovat nam ja olenkin tykännyt tästä valloillaan olevasta metsuriseksuaali villityksestä.

2011

Olen itse kohtuu erikoisennäköinen. Enkä pidä itseäni erikoisennäköisenä siksi, että minulla on useampi lävistys, sivukalju ja pinkki tukka tai kauheasti tatuointeja vaan yksilöllisyyteni tulee muista ominaisuuksista jotka eivät olet itse päättämiäni. Naamani on yhtä aikaa sekä pyöreä että kulmikas. Vahva leukalinjani jää usein ihmisten mieleen. Minulla on nökönenä sekä silmäni ovat pienet, syvällä päässä, erikokoiset ja toinen niistä harittaa. Yläetuhampaani ovat isot ja erottuvat muista hampaista kun hymyilen. Ranteeni ja nilkkani ovat hirveän kapeat ja sirot verrattuna loppukroppaan, jossa massaa kyllä riittää.

Tuska 2013

Ja vaikka kuvailenkin itseäni näin, en pidä mitään noista edellämainituista ominaisuuksistani huonona. En haluaisikaan näyttää keneltäkään muulta. Samoiten, minusta on maailman lohdullisin asia se, että minulla on ihminen joka pitää minua maailman kauneimpana olentona. Sekä muutama muukin on joskus sanonut etten ole sielä peikkoluolan pimeimmästä päästä. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että hymy jonka kasvoillesi leväytät on isompi käyntikortti kuin se, mikä sinua peilistä takaisin katsoo. Ja pidänkin itse kauniina ihmisenä sellaisia ihmisiä, jotka ovat mielestäni mukavia. Ei auta kaunis naama, jos olet ihmisenä ilkeä ja ikävä sekä sinusta huokuu negatiivista energiaa.

Kanna siis kroppasi ylpeydellä, sillä jokaiselle on olemassa joku joka pitää sinua kauniina tai viehättävänä sellaisena kuin olet. Myös silloin, kun heräät tukka pystyssä, edellisen illan meikit silmissä ja tuntien olosi kaameaksi. Ja myös silloin kun joku kohta kropassasi inhottaa sinua itseäsi, joku muu ajattelee lämmöllä isoa lantiotasi, pieniä silmiäsi tai kapeita huuliasi, ihan varmasti.

Black & White shopping

Ostin tuossa taannoin itselleni laukun, second hand hommia, eli jonkun vanha mutta miulle uusi. Olen etsinyt uutta aarrelaatikkoa jo pidemmän tovin, sillä vaikka nykyinen laukkuni hyvä onkin, niin olen ollut hieman pettynyt sen  vetoisuuteen. Löin sitten heti vähän överiksi ja ostin tämän melkein matkakapsakkia muistuttavan kameraprintillä varustetun laukun. Sinne mahtuu kaikki ja kun sanon kaikki, todella tarkoitan sitä. Kalenteri, meikkipussi, lompakko, lounas, kamera.. name it I has it in there. Köysitikkaatkin mahtuisivat pohjalle, jos sellaiset omistaisin.

Ostin myös uuden treenipökät, koska tuo printti <3 Ja tottakai, jotta ne mahtuvat jalkaan, pitää ensin ihan pikkuisen vielä treenata, kaksinverroin siis treenihousut. Olen aina ihan mustavalkoisten printtihommien vietävissä, mitä selkeämpi, sitä parempi. Jos on kuvassa vielä joku catch, niin en voi hillitä itseäni. Lompakko hoitaa sitten sen jarruttelun jos tarve vaatii.