Kevyet iltalukemiset on neidillä, ajattelin, kun Laura Lehtolan Pelkääjän paikalla kirjaa lueskelin iltaisin. Joka toinen luku nauratti ja joka toinen itketti. Mursu välillä kysyi, että olenko ihan kunnossa. Totta maar', se on hyvä kirja semmoinen, joka herättää suuria tunteita. Elämänkumppanin menetys on yksi suurimmista peloista jonka keksiä saatan ja aihepiiriin osuva kirja oli kyllä aika raskasta taaperreltavaa välillä.
Tätä "some kiinni 22-09" haasteen neljättä kirjaa ahmin niin, että kun kirjan loppu kun alkoi häämöttää, alkoi pelottaa ettei seuraava kirja vaan voi olla näin hyvä.
Eikä se ollutkaan. Marko Leinon Syntymättömät vaikutti alusta ihan pirun raivostuttavalta tekotaiteelliselta kakalta. Aihepiiri ihan sama, kuoleva puoliso, mutta toteutus sekavaa ajatuksien paperille levittelyä. Menihän se sitten lopulta, mutta luulin että tämä viides opus on jo se, jonka kohdalla lopetan ja luovutan kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti