Pieni 'lomareissu'

Lähdin Rovaniemeltä torstaina 06.05 aamubussilla ja olin kävelemässä kohti linja-autoasemaa tuossa 05.45 pintaan. Uskomattoman kaunis aamu. Olisin voinut vaan jäädä istuskelemaan ja ihailemaan matkan varrelle.

Matkalla määränpäähän oli hieman surullisempiakin maisemia.

Bussimatka kului kuitenkin hyvin ja pääsin tuohon ah-niin-ihasteltuun isoon O:hon perille ja hommiin. Ihan eri meininki kuin Rovaniemellä kun voikukatkin kukkivat.

Ohjelmassa oli ikkunoiden pesua ja puunausta.

Ulkona oli kylmä kuin mikä vaikka vaikutti lämpimältä. Aina ikkunan ollessa auki piti heittää huppari päälle että tarkeni pestä uloimman ikkunan. Torstai meni ikkunoiden kanssa ja perjantai siivotessa.

Lauantaina ei mennyt sään puolesta niin kuin Strömssössä.

Aikaan saannokset päivälle olivat hurjat, kävimme jopa kaupassa ja saunassa.

Myöskään iltaruokailu ei mennyt kuten Strömssössä vaikka kuva niin väittääkin. Tämän jälkeen tapahtui räpimistä ja ykkösluokan sotkemista.

Sunnuntaina kohti kotia mamman kanssa ja matkalla saatoimme eksyä pikavisiitille Ikeaan.

Ja koska olimme näppäriä ja nopeita, ostin vain kolme tällaista "muovipussitelinettä" joita näppärästi itse käytän sukka- ja alusvaatteiden järjestyksessä pitämiseen sekä pipojen, hanskojen ja huivien lajitteluun. Aiemmin asunnosta löytyy jo neljä samanlaista. Kiinnitys helposti tarralla ja/tai ruuvilla kaappiin, oveen tai seinään ja pikkuvaatteet järjestykseen.

Feikki kesäpäivä

Aamupäivällä raottaa toivekkaana ikkunaverhoja kun sisään paistaa sälekaihtimien läpi lämmin aurinko. Kun ulkona näyttää tältä niin eikö tunnu että nyt on pakko lähteä ulos koska on kesä.

Anteeksi tuottaa pettymys, mutta Rovaniemellä ei ole kesä. Lämmintä oli tänään korkeimmillaan 12,9 astetta ja tuuli kuin viimeistä päivää.

Näytti kuitenkin upealta. Siksi päätimmekin lähteä pienimuotoiselle piknikille H:n kanssa. Kävimme ensin hakemassa S:n rastoihin nauhaa sekä heittämässä yliopistolle yhden kirjan joka minulla on ollut lainassa. Ainut paikka missä todella oli kuuma oli autossa.

Mutta hyvin rannallakin selvisi. Ihanaa rucola-fetajuusto salaattia ynnä muuta pientä kivaa sekä iltapäiväkahvit aloittivat päivän ihan mukavasti. Pitäähän sitä jotain tehdä näinä kauniina päivinä kun esseen kirjoitus pitää saada pois mielestä.

Rikon ruokarauhaa fotoshoottaamalla kuin viimeistä päivää. Olen aina tällainen. Joku päivä ihmiset vielä oppivat että elän valokuvien kautta, sillä muistini on äärimmäisen huono.

Huomenna olisikin luvassa aamubussi Ouluun. Sieltä sitten kotiin mamman kanssa autolla sunnuntaina. Mitenhän herään 06.05 lähtevään bussiin kun olen joka aamu sammuttanut herätyskellon heräämättä sen soimiseen. Tuplaherätys varmaan ja herätyskello mahdollisimman kauas sängystä.

Konkreettinen esimerkki

En oikein osaa otatuttaa itsestäni päivän asu -kuvia ja näin ollen tehdä niistä tai tyylistäni postauksia. Nyt olen kuitenkin ajatellut kesän aikana ottaa itseäni niskasta kiinni ja samalla ryhdistäytyä myös vaatettautumisessa. Useimmiten minut näkee seuraavanlaisissa vetimissä; musta t-paita (normaalisti bändipaita) ja mustat farkut. En pudottanut painoani jotta voisin hiippailla housuissa ja tavallisessa t-paidassa koko loppuelämääni.

Tänä päivänä poikkesin jopa hieman normista ja pukeuduin Gina Tricoltilta ostettuun paitaan jossa on edessä todella nätti samettikuvio sekä korostin Seppälän kulahtaneita farkkuja mustilla remmeillä.

Toinen asia mikä päivän asu kuvien ottamista haittaa on se, että nykyään itsensä kuvaaminen tuntuu niin typerältä. Kun on vuoden kuvannut aktiivisesti muita ihmisiä ei osaakaan kääntää linssiä enää itseään kohti. Siinäkin siis petraamisen varaa. Kolmas kriittinen katsaus on se, että asunto on aina kuin myrskyn jäljiltä ja kun en jalustaa omista niin kuvauskohdan löytäminen siistiltä osalta asuntoa on aika mahdotonta.

Toinen ryhdistäytymiseni kohde ovat korkokengät. En omista kuin yhdet korkokengät ja kahdet platform-saappaat. Tämän kesän missio olisi oppia kävelemään ilman tuskanparahduksia korkokengät jalassa. Tarvitsisin jotkut kevyet korkokengät joilla olisi mukava kävellä myös sisällä. Tarvitsen kaiken mahdollisen treenin.

Tällaiset Donna Girlin saapas malliset kengät ovat ainoat joissa ole ole korkoa päkiän alla. Loput kengät ovat kiinantossut, Demonian saappaita tai muuten vain tasapohjaisia kenkiä.

(kuva täältä)

Demonian Concord saappaita käytän kaikista eniten ns. juhlakengistäni. Ne ovat hyvät kävellä ja yksinkertaisen nätit hieman raskaampiin juhliin.

(kuva täältä)

Hieman harvemmin ulkoilutetut Demonian Swing kengät ovat keränneet enemmän pölyä kuin katseita kuluneiden omistusvuosien aikana. Olen ehkä elämäni aikana nähnyt niin monen ihmisen kävelevän väärin upeilla kengillä että tahallani varon käyttämästä saappaita ulkona turhan useasti. Pyörällä liikkuessa nämä eivät todellakaan kuulu ensimmäisiin vaihtoehtoihini kaupunkikengiksi ja baarissa saa varoa pysyykö näillä pystyssä.

Olen niin huonosti koulutettu naisellisten kenkien kanssa. Jos opin meikkaamaankin ilman opetusta niin pitäisi tämänkin onnistua vielä. Olen kovin koittanut miettiä tyylini minimalistisuutta viime aikoina ja löytänyt ehkä vastauksen siihen. Olen koittanut aikalailla kaikkea ja riisun arkena kaikki ekstrahärpäkkeet pois. Ehkä sanonta less is more on joskus oikeassa. Olen kuitenkin aina loistanut enemmän hiuksilla ja lävistyksillä kuin vaatteillani joten en tiedä onko tyylissä tapahtunut sen kummempia muutoksia. Nyt kun käytän lisäkkeitä harvemmin ja naama on tyhjennetty, tunnen oloni suhteellisen riisutuksi aika ajoin.

2008 talvi. Kauluspaitamekon alla oleva raitapaita kuuluu edelleenkin vaatekappaleisiin jotka olen säilyttänyt. Musta päällä oleva mekko jäi suureksi ja siitä piti valitettavasti luopua.

2008 talvi. Takin käytin ihan rikkinäiseksi asti ja se piti heittää pois.

Yläaste, epäilisin 2004 tai 2005 vuotta? Diablon paita on edelleen lenkkipaitana, huppari oli pikkuveljeni, housut piti myydä pois sillä ne jäivät suureksi.

Samaa vuosisatoa kuin edellinen. Nahkatakki jäi suureksi ja annoin sen pois.

2009 kevät. Paita kuuluu edelleenkin vaatekaapin sisältöön ja käytän sitä lenkkeillessä.

2005 talvi. Samettimekko on äitini tekemä, se löytyy edelleenkin kaapista ja korsetti on nostalginen vuonna 2004 ostettu ensimmäinen korsettini Helsingin Morticiasta. Pikku-Aino 14 v pääsi ensimmäisen kerran ostoksille. Edelleenkin käytän samaa korsettia ja hyvänä on pysynyt.

2006 kevät. Paita piti heittää roskiin kun se meni rikki.

2008 kesä. Deathstarsin paita on siirtynyt yöpaita käyttöön sen jälkeen kun se jäi vähän suureksi.

Nyt olen aivan ulalla, 2006 kevät? Metallica paita piti antaa myöskin pois kun se jäi isoksi.

Kevät 2009. Takin myin pois kun se jäi isoksi, mutta kaulahuivi on edelleen tallessa ;D

En tiedä onko tyylin kehittymistä tapahtunut ollenkaan. Hiusmalli sekä ulkonäkö noin kehollisesti on muuttunut, mutta vaatteet ovat olleet mustia 2003-2004 vuodesta eteenpäin. Hitusen jotain neonvihreää on tullu keräiltyä vuoden 2006 jälkeen mutta suurimmaksi osaksi täysin mustaa vaatetusta. Kaikki vaatteet on joko käytetty aivan rikkinäisiksi ja kulahtaneiksi asti tai sitten annettu ja myyty eteenpäin kehon muutosten vuoksi.

Minimalistiset valinnat ovat lähinnä minua varten mutta erikoisempiin tapahtumiin tekee mieli laittaa jotain parempaa päälle. Siksi kaapista löytyykin kaikkea neonvihreä-mustista paidoista mustaan pvc-korsettiin. Olen oppinut jotenkin niille tavoille sillä aikaa kun lihoin etten voi näyttää missään upeammassa vaatteessa nätiltä ja tämä edelleenkin hiertää minua valitessani asukokonaisuuksia aamulla.

Sen lisäksi olen myös aika tarkka siitä mitä ostan. Turhia sijoituksia on typerää tehdä sillä vaatteiden edestakaisin jahkailu vie aikaa ja voimia. Paikan päällä shoppailu sekä vaatteiden testaaminen kuuluu minusta olennaisesti vaatteiden ostamiseen. Mikään ei ole ikävämpää kuin saada postin kautta tilattu rytky joka ei istukaan kuin on toivonut.

Hiusprojekti

Kävin päivällä täyttämässä äitini kanssa kirpputoripöytää, tein nuudeli-herne-kidneypapu-graavilohi ruokamössöä sekä sain viimeisteltyä Kasmirrockerin rastat.

Olin tupeerannut kaikki valmiiksi eilen joten ei kun tuumasta toimeen ja tiivistämään. 

Työvälineinäni toimivat tämä todella loistavaksi apuriksi todettu steameri jonka ostin pari vuotta sitten huuto.netistä sekä uskollinen silitysrautani. Vettä masiinaan, höyrytin lämpeämään ja hommiin.

Olin yllättynyt miten herkullisen näköisiä rastoista tuli. Tupeeraamisvaiheessa ei jaksa edes uskoa ihmeisiin kun joka paikka on täynnä kuitukarvoja, tupot on lajiteltu pitkin sohvaa ja kädet ovat puuduksissa kaikesta takuttamisesta. Höyryttäessä aina näkee että on siitä työstä oikeasti johonkin.

Ensimmäinen satsi valmistui nopeasti Mokomaa kuunnellessa ja MTV:tä sivusilmällä vilkuillen.

Toisen satsin aikana meinasi jo usko loppua sekä sormista nahka. On hetki aikaa siitä kun olen viimeksi tehnyt näin paljon rastoja kerralla. Yleensä kohentelen vain omiani tai teen pikkusatseja, alle 20 rastaa kerrallaan.

Vielä pitää jaotella rastat kahteen samankokoiseen ja saman verran tietynvärisiä rastoja sisältäviin nippuihin. Ja löytää joku sopivanvärinen nauha johon lisäkkeet kiinnittää.

Headbanger's boozing night VII

Turvauduin hieman tekosyyhyn valitessani illan asua. Valokuvaajan tulee näyttää ammattimaiselta sloganin pyöriessä päässä päädyin joskus huuto.netistä ostettuihin Mercyn Occy housuihin sekä Kappahlilta ostettuun paitaan. Kokonaisuuden kruunasi vielä pääkallohuivi jonka olen saanut pikku-T:ltä joskus lahjaksi.

Koitin kuitenkin naisellistaa muuten hieman jätkämäistä tyyliä laitamalla silmämeikin nätisti.

En kerennyt kauaa olla baarissa ennen kuin Ravage Machinery aloitti keikkansa. Pojat olivat selvästi käyneet hakemassa vauhtia eiliseltä Oulun keikalta sillä meno oli todella hyvä. Miksaukset, meininki ja asenne kohdallaan. Kuvasin sen mitä jaksoin, mutta flunssan jälkimainingit painoivat päälle aikalailla ja jouduin kuvaamaan välillä istualtaan. Osakseen hommaa hankaloitti myös nonstoppina eri väreissä vilkkuvat valot sekä savukone.

Mietin että olisin heikon olon takia lähtenyt heti Ravagen jälkeen kotiin, mutta Scorngrain aloitti niin lupaavasti että oli pakko jäädä kuuntelemaan keikka loppuun asti. Taas yksi iloinen yllätys Grandessa; industrialilla tyyliteltyä metallia. Tästä minä pidin! Kuin joku olisi riisunut Turmion Kätilöiltä kaiken ylimääräisyyden ja naurettavuuden (vaikka siitä pidänkin) ja pistänyt pieneen pakettiin nautittavaksi tässä kellaribaarissa.

Scorngrainin ja pienen avokin kanssa käydyn jutustelun jälkeen en jaksanut alkaa odottamaan kolmatta bändiä Soulfallenia sillä olo oli sen verran heikohko. Kello näyttikin päälle kahta päästessäni kotiin. Nyt jotain lämmintä juotavaa ja sänkyyn parantelemaan vielä flunssan rippeitä.

The end of the world

Tuli eilen suoritettua autokoulun toinen vaihe kunnialla pois alta. Menomatkalla Tornioon pysähdyin Peurassa ja ajoin 1h 55min ja takaisin tullessa 1h 40min ja pysähdyin Räihän rieskapaikalla ostamassa perunarieskaa. Ajomatkojen pituuserot johtuvat siitä että menomatkalla Tornioon huruuttelin parin armeija-auton välissä enkä viitsinyt alkaa ohittelemaan. Ajoivat 100km/h alueella noin 80-90km/h. Takaisin tullessa ajelin juuri sitä mitä liikennemerkit näytti niin pääsin perille hieman nopeammin.

Tulin kotiin, kävin ulkona kuvaamassa pilviä ja join lämmintä mehua sohvalla telkkaria katsellen. Avomies oli keikalla Oulussa bändinsä kanssa joten vietin iltaa kotona. Hyvin villin perjantai-iltani kruunasi vielä se, että nukahdin puoli kahdeksan sohvalle ja heräsin noin kymmenen aikaan hirveän päänsäryn kanssa. En yhtään ihmettele että nukahdin sohvalle sillä yskä on valvottanut minua aika nätisti viime öinä.

Loppuilta meni kuvia editoidessa ja yrittäessä saada unta. Myöhäiset päiväunet ja tämä infernaalinen yskä pitivät minua hereillä päälle kolmeen asti. Kerkesin ihastella yllä olevaa kaunista auringonnousuakin ennen kuin kunnolla nukahdin.

Lauantain kunniaksi olen tehnyt Kasmirrockerin tulevia rastoja (alla takkuisia maistiaisia), kahvitellut M:n luona ja olen menossa illaksi katsomaan ja kuvaamaan bändejä Grandeen. Pitää sitä ennen tankata vähän lämmintä mehua että jaksaa illan.

Juoksuhaaste on ollut koko viikon tauolla ja siirsin tosiaan viikolla kaikkia tulevia haasteita. Jos tästä vielä paranisi ja jatkaisi ensi viikolla noin puolen välin tienoilla taas ulkoilua. Voi olla aktiivisen juoksuosuuden pidentäminen vähän hitaamman puoleista yli viikon tauon jälkeen.

Koneelta lähteminen tekee tiukkaa, sillä tiedän että edessä olisi kynsien lakkaamista ja väistämätön vaatekriisin kohtaaminen. Saa nähdä laitanko päälleni jotain nättiä vai turvaudunko taas tekosyyhyn, että "kuvaajan pitää näyttää ammattimaiselta" ja vedän päälleni farkut sekä bändi t-paidan ja menen Grandeen mähöämään kuin olisin omassa olohuoneessani.

Tipaton toukokuu on mennyt todella kuivin suin. 11 päivää jäljellä.

Pannukakku piirakkavuoassa

Teki mieli tiistain kunniaksi leipoa jotain helppoa, yksinkertaista ja makeaa. Päädyin pannukakkuun ja löysin reseptin täältä. Olin tekemässä elämäni ensimmäistä kertaa pannukakkua kun huomasin että meillä ei ole syvää peltiä.. Ei hätä tämännäköinen, puolitan reseptin ja teen pannukakun piirakkavuokaan! Tämä sopii myös paljon paremmin tällaisen kahden henkilön talouteen kun ei tarvitse kerralla tehdä mahdottomasti syötävää.

Pannukakku:

4 dl maitoa

1 kananmuna

0,5 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniliinisokeria

1 tl suolaa 

n. 50 g sulatettua voita

Paista noin 225 asteisessa uunissa 30-40 min. Ohje sanoi näin. Itse paistoin 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, koska pannukakkutaikinaa tuli piirakkapellille suhteellisen paljon enkä halunnut sen jäävän raa'aksi keskeltä.

Vadelmahillon kanssa ja kuorrutettuna Casanova elokuvalla. Hyvältä maistui.

Juoksuhaaste IV

Toinen viikko selätetty treenien puolesta. Kolme kertaa 2min juoksua, 1min kävelyä, 2min juoksua, 1min kävelyä jne lenkkirupeama on nyt tehty viikolta 19. Mukavampi juosta nyt kun rannekelloon on vaihdettu patteri. Näkyy koko ajan sekunnilleen juoksun minuuttimäärä. 

Sellainen hyvä huomio, että kahtena aiempana juoksukertana tällä viikolla olen meinannut viittä vaille tuupertua ennen kotiovesta sisällepääsyä. Tänään niin ei käynyt. Jännä olisi tietää että johtuuko kohontuneesta kunnosta vai siitä että tiistaina ja torstaina kävin juoksemassa aamulla ja tänään juoksin illalla.

Ensi viikolla (viikko 20) luvassa "aktiivista juoksuosuuden pidentämistä". Jännä nähdä miten rivakkaan tahtiin juoksuosuutta pitäisi nostaa sillä viikolla 21 pitäisi juosta jo 6-10min yhtäjaksoisesti. 

Luvassa olisi myös lenkkimatkan muuttamista sillä 4,7 km alkaa olla lyhyt matka kun sen puolijuoksemiseen menee enää toisen viikon lopulla 37 minuuttia. Ensimmäisellä viikolla matkaan meni vielä 42 minuuttia.

Karonkka ja ranta

Torstaina juhlimme Säteilyn karonkkaa.

Lähdin sinne jopa hieman laittautuneena ja kipaisin kaupasta taas alkoholittoman siiderin. Otsatukka on kasvanut niin yli että olen alkanut pitää taas keskijakauksella hiuksiani. Kuukauden dilemma onkin; kasvatus vai leikkaus.

Katsoimme ensin jääkiekkoa ja pelasimme sitten Trivial Pursuitia.

Viimeinen kuva minkä kerkesin kiireessä näpsästä pokkarilla ennen kuin akku loppui kamerasta.

Lähdin kotiin karonkasta noin puoli kymmenen ja kerkesin sopivasti kotiin katsomaan Euroviisujen toista semifinaalia.

Perjantai iltana suunnistimme H:n kanssa rannalle kutsun innoittamana ja näkemään muutamia tuttuja.

Yritin ottaa L:stä kivaa kesäkuvaa, mutta en saanut sellaista kuvaa aikaiseksi jossa molemmat jalat olisivat näkyneet. L heilutteli niitä makoillessaan mahallaan nurtsilla. Sen lisäksi näyttää siltä että palelisi aikalailla. Se kesäkuvasta siis.

Tämä valkoinen koirakaveri meinasi viedä alkuillasta kaiken huomion.

Etualalla S ja sydämenmuotoiset aurinkolasit.

Ilma oli melkein lämmin, mutta heti kun aurinko alkoi laskea niin piti alkaa harkita lähtöä. Ulkona hieman tuuli ja Rovaniemelle tyypilliseen tapaan oli kylmä.

Meemi selittää.

Tytöt 'lämmittelevät'.

Huomasin illan mittaan myös että olen aivan liian vanha istuskelemaan iltaa rannalla. Pidän enemmän sisätiloista. Edelliset rantareissut ovatkin tulleet tehtyä vappuna ja sitä aikaisemmin muistaakseni kesällä 2008, että johan tuosta on aikaakin ollut kasvaa ulos.

Avustettu takaperinvoltti. Juuri kerkesin iskeä kameran kanssa kun kuulin jonkun sanovan että 'ei täällä mitään parkourata'.