Pyhätunturi 22-24.8.2011

Maanantai aamuna ennen lähtöä Pyhätunturille kipaisin Anttilasta uudet lenkkarit. 10 euron hintaan irtosivat nämä Xed-merkkiset (?) kengät jotka palvelivat reissussa sen verran hyvin että suostuin luopumaan vihdoin vanhoista lenkkareista. Pientä jännitystä oli ensimmäisen päivän kävelyllä että saanko uusista kengistä massiiviset rakot, mutta ilman sellaisia päästiin päivä läpi.

Pyhätunturia lähestyessä maisemat olivat upeita. Tieltä näkyi pitkälle ja tunturit alkoivat avautua maisemassa. Veti hieman hiljaiseksi.

Majoittauduimme PyhäSuites huoneistossa johon kuuluu kaksi huonetta, olohuone keittiönurkkauksineen, sauna/suihku sekä wc. Aivan upea, vastasi erittäin hyvää hotellitasoa. Ja off-sesonkihintaan ei edes kovin hintava.

2005-2008 välillä rakennetut huoneistot olivat priimakunnossa sekä yksityishenkilöiden omistuksessa. Pyhähotelli hoiti huoneistojen vuokraamisen omistajien puolesta. Loppusiivous kuului huoneiston hintaan.

Piti hieman silmäillä karttaa jotta ensimmäisen päivän kohteeksi varmistuivat Isokuru, Karhunjuomalampi sekä Noitatunturi.

Reittien varrella oikeat polut ja reitit tunnisti oransseista renkaista puiden ympärillä sekä myöhemmin Noitatunturin päällä oransseista täplistä kivissä sekä kivien joukosta sojottavista pystypuista joiden päät olivat maalattu oranssiksi.

Anorakkihirviö Isokurun pohjalla. Ilmeessä ei tietoakaan tulevasta kiikkumisesta Noitatunturille. Suuri osa Isokurun pohjalla olevista reiteistä oli tuollaisia pitkospuita. Tästä huolimatta en suosittele kuitenkaan Isokurusta pois vieviä reittejä liikuntarajoitteisille sillä maasto oli hyvin vaihtelevaa ja portaiden määrä huikaiseva.

Pysähdyimme Karhunjuomalammella ennen Noitatunturille nousua. Eväsleivät ja kahvia tuli nautittua. Laavut olivat hyvässä kunnossa ja muitakin ihmisiä näkyi taukopaikoilla.

Mamma ihmettelee puunrunkoa/maisemia.

Noitatunturin laella. Hyvä ettei matkan varrelta ole yhtään kuvaa. Toisaalta naama punottaen ja usko lopussa olisi ollut kyllä hieno tilannekuva. Nousu oli suhteellisen kivinen, kuten tunturistakin näkee. Suurin osa matkasta ja tunturista oli tuollaista kivistä rakkaa.

Pakollinen Noitatunturin päällä-pose. Tunturin valloittamiseen kuului vielä pakollinen korkeimman paikan kolme kertaa ympäri kiertäminen sekä kiven kasaan heittäminen. Tämän tehdessään saa toivoa jonkun toiveen jota ei saa sanoa ääneen kenellekään. Saa tehdä ainoastaan yhden kerran per yksi tunturi ;)

Näköalat olivat upeat joka puolelle tunturin laelta. Vaikka matka tekikin tiukkaa niin se oli kaiken vaivannäön arvoinen. Nousimme ja laskeuduimme Noitatunturia Annikinlammen puolelta jossa nousu on hieman loivempaa. Toista kautta nousu olisi kuulemma ollut vielä tiukempi. Ilman vaelluskenkiä nilkoille aika rasittavaa hommaa.

Tiistaina näimme matkalla Porolaavulle luonnollisesti poron. Pakollinen porokuva siis. Nämä on niin turistikuvia pahimmasta päästä :'D Tiistaina liikkeellelähtö oli luonnollisesti hieman kankeampaa kuin ensimmäisenä päivänä, mutta jalat eivät tuntuneet kovinkaan kipeiltä lukuunottamatta polvitaipeita (?).

Porolaavu oli ruma kuin perkele joten palasimme Tiaislaavulle paistamaan makkarat sekä lihapullat. Mamma pääsi hieman maalaamaan vesiväreillä sillä aikaa kun mie kuvailin suomaisemia sekä pyörittelin makkaroita ritilällä.

Isoskurusta piti nousta portaat ylös.. Aina portaat tai alamäen nähdessä tuli mieleen sellainen asia että "jos menee alas, on myös pakko tulla ylös jossain vaiheessa." Aina alas laskeutuessa tiesi että jonkin ajan päästä pitää myös kiivetä ylös.

Pilviä. Need I say more? Kävimme tiistaina kävelemässä kahdessa osassa, ensin neljän tunnin retkeilymatkalla ja sittemmin illalla 40 minuutin tehokävelyllä nousten Pyhätunturin reunaa hiekkatietä ylös ja takaisin alas.

Innostuneita 50-60 vuotiaita puumia. Tekorakennekynnet ja minihameet, pojat olkaa varovaisia! Oikeasti käskettiin varomaan puomia, joku oli vain vähän innostunut rapsuttelemaan kylttiä.

Tiistai-iltana sain parasta ruokaa ikinä! En tajunnut nälissäni ottaa ruoasta kuvaa, mutta Pyhätunturi hotellin ravintolan Miulus-ateria meinasi jo nostattaa tipan linssiin. Kermasoosissa valmistettua vasikanleikettä jossa sisällä savuporoa ja juustoa. Hyvä ettei itku päässyt syödessä. Jos mahdollisuus joskus tulee niin suosittelen kokeilemaan!

Keskiviikkona ennen kotiinlähtöä kävimme Aittakurussa. Kurun pohjalla sijaitsee esiintymislava sekä sen 'seinämällä' katsomo. Viritelmä on suhteellisen villi. Aittakurussa järjestetään tapahtumia, muun muassa joka vuotinen Pyhä Unplugged. Esiintymislavan takana olevat "portaat" vievät valonheittimien paikoille. Muuten hauska ajatus, mutten haluaisi olla roudaamassa kamoja esitykseen pitkin metsää ja sitten kurua..

Pakollinen makro-lehti-pisara kuva.

Kauppareissu ennen kotiin lähtöä. Oli komeannäköistä kun isot tummat pilvet lipuivat tunturien sivuilta. Tätä seurasikin kotimatkalla sellainen ankara kaatosade, mutta onneksi ma-ke säät hellivät.

Reissu oli hyvä lopettaa viimeisten maastossa grillaamatta jääneiden makkaroiden syöntiin.

Matka oli kaiken kaikkiaan hyvin rentouttava. Miten tuollaisessa aakean laakeassa tunturimaastossa voisi stressata jostain? Puhelin äänettömälle ja ei kun kävelemään. Kävelimme ensimmäisenä päivänä 6h, toisena 4h 40min ja viimeisenä 1,5h. Onneksi nousimme Noitatunturille heti ensimmäisenä päivänä että yksi tärkeimmistä missioista saatiin heti pois alta. Päivä päivältä jalat nimittäin menivät metsämaastossa enemmän ja enemmän maitohapoille. Ylämäki-alamäki-ylämäki.. jne tyylinen liikkuminen on itselleni ainakin aivan uutta ja siksi veti kyllä aika mehut loppuun.

Ps. Arvontahommia huomenna. Kannattaa pysytellä näkösällä.