Olin viime viikonlopun torstai - sunnuntai Essenissä Saksassa BMXnetin konferenssissa, joka on lävistäjille, tatuoijille ja kehonmuokkaajille tarkoitettu nelipäiväinen seminaari. Jännitti lähtä ihan pirusti, mutta oliko edes siisti reissu!
Tiistai-iltana Rovaniemellä satoi ensilumi, joten keskiviikkoaamuna junalle lähtiessä, oli näkymä aika talvinen.
Istuin junassa väliä Rovaniemi - Helsinki klo 10 lähtien ja olin perillä Helsingissä kahdeksalta illalla. Olimme sopineet ystävän kanssa treffit paikalliseen pystybaariin. Vaihdoimme kuulumiset ja hän antoi minulle asuntonsa avaimet. Matkasin ekaa kertaa eläissään yksin metrossa (ei saa nauraa :D) yöpymispaikkaan ja nukuin muutaman tunnin sohvalla ennen lentokentälle lähtemistä.
Olin lentokentällä jo todella hyvissä ajoin ja lueskelin kirjaa sekä söin aamupalaa odotellen lennon lähtöä. Nukuin osan lentomatkasta ja olin perillä Düsseldorfin lentokentällä yhdeksän aikaan paikallista aikaa.
Düsseldorfista otin junan Esseniin ja voin kertoa, että terve sitä Düsseldorfin juna-asemaa. Tuli niin pieni olo. Asemalla eksyksissä oleminen oli ensimmäinen ja ainut kerta kun oikeasti hetken mietin, että mihin olen menossa ja mitä tekemässä. Ja siitäkin selvittiin infopisteen ja muutaman avuliaan ihmisen opastuksella.
Kävin hieman eksymässä myös metrolla väärässä suunnassa, sillä kukaan muu paikallinen matkustajakaan ei oikein osannut neuvoa mihin suuntaan menevään metroon minun pitäisi mennä. Noh, soitin majapaikkaan, että minulla menee vielä vähän aikaa, ihastelen tässä Essenin maisemia parhaillaan. Onneksi asunnon omistaja oli hyvin ystävällinen ja joustava.
Joka päivä konferenssipaikkaan matkustaessa tupsahdin metrosta hurjan kokoiseen Limbecker Platz ostoskeskukseen. Voin kertoa, että piti infosta kysellä miten sieltä pääsee oikeaan suuntaan ulos. Ja vielä saksalaiset naureskelivat kertoessani tätä, että kyseinen ostoskeskus on pieni. Tuli tosiaan sellainen olo, että olen kaukaa pohjoisesta ja saapunut suureen maailmaan.
Päivät kuluivat luennoilla istuskellessa ja perjantai- sekä lauantai-iltoina luentojen päätteeksi oli esitysillat. Yleisöä viihdyttivät Schmerzmöbel, Mutant Squad, Superfly sekä Pain Solutionsin Headmaster. Suspensiota, neuloja, sideshow-meininkiä yms. Odotin illan esityksiltä aika paljon, joten pienoinen pettymys jäi päälimmäiseksi tunteeksi. Esitykset eivät olleet kuitenkaan kovin pitkiä, joten kyllästymään ei kerennyt.
Muutamia kuvia kursseilta, joilla oli tarjontana muun muassa korujen kiillotusta ja anodisointia, microdermal workshopia, lävistystekniikkaa, tämän hetkisiä korvalävistystrendejä yms.
Neljä päivää hurahtivat niin nopeaa, ettei sitä kerennyt edes tajuta. Sunnuntai-iltana konferenssialueelta asunnolle lähteminen oli vaikeaa, sillä tapasin todella mukavia uusia tuttavuuksia. Tein lähtöä yhteensä varmaan kolme tuntia. Kotimatka alkoi maanantaiaamuna ensin matkaamalla metrolla juna-asemalle Esseniin, Essenistä otin junan Düsseldorfiin ja sieltä asemalta Skytrainilla lentokentälle. Olin lentokentällä todella ajoissa, mutta parempi niin kuin myöhässä. Kerkesin ihmetellä lentokentän kokoa sekä nautiskella kahvit sämpylän sekä kirjan kera.
Lensin Düsseldorfista Helsinkiin ja olin Helsingin keskustassa neljän aikaan päivällä. Yritin käydä Kiasmassa, mutta sepäs sattui olemaan maanantaina kiinni. Hiivin sitten Pickwickiin yhdelle siiderille ja treffasin sen jälkeen toista kaveria Helsingissä ennen kuin yöjuna kohti Rovaniemeä lähti seitsemältä illalla.
Olen ihan hirveän tyytyväinen, että lähdin konferenssiin. Ja, että lähdin yksin. Olin tänä vuonna ainut suomalainen konferenssissa ja olikos vähän eksoottista lätistä vähän suomea paikallisille ja naurattaa viimeisenä iltana ihmisiä. Tutustuin ihaniin ihmisiin, opin hurjasti uusia asioita ja sain viettää neljä päivää tuntien itseni normaaliksi sekä jakaen suhteellisen universaaleja alaan liittyviä ongelmia kollegoiden kanssa. Kotiin paluu oli haikeaa. Ei varmasti jää viimeiseksi reissuksi, tämän kerran jälkeen uskaltaa vaikka ja mitä!
