Kesä 2017

Kesä oli ja meni, ja mitä vauhtia se menikin. Ei kerennyt edes bloggailla! Ei lomaa ja töiden ohella enimmäkseen päiviä jolloin ei kerennyt oikein tehdä mitään ihmeempää perus arjen lisäksi. Aluksi oli ihan pirun kylmä ja facebook pelotteli lumisateella kesäkuun kunniaksi. Mursu lomaili heti kesäkuun alkuun kolme viikkoa, joten kylmäksi jäi hänenkin kesälomansa.

Yritettiin kuiten paikkailla kylmää säätä käymällä ulkona syömässä sekä viettämällä viikonloppuja yhdessä. Nähtiin koko kesän aikana useampi potentiaalinen tuleva yhteinen koti ja tuntui että uskokin alkoi loppua sopivaa asuntoa etsiessä. On ihan mahollista tehdä asunnon etsimisestä aikaa ja hermoja vievä harrastus! Aina oli liian vanhaa, liian pientä, autopaikattomia, kalliita jne. tarjolla. Kahdeksan näyttöä ja reilusti toistakymmentä yhteydenottoa, sähköposteiluineen ja soitteluineen tuli suoritettua vajaaseen kahteen kuukauteen.

Yritin lepuuttaa lomatonta ja ressistä pääkoppaa syömällä hyvin, lukemalla ja lepäämällä aivoja Skamin jaksoihin upoten aina kun vain päiviltäni kerkesin. Sekä valmistelin mahdollista muuttoa pienillä täsmäiskuilla yksiöni siivoamiseen. Uunin siirtoa, ikkunoiden pesua jne.

Luin Marko Annalan Värityskirjan melkein ahmien. Keväällä aloitettu Katja Ketun Kätilö on sen sijaan vieläkin kesken, tosin kyllä kovan väännön alla. Luulen voittavani tämän taistelun pian ja pääseväni seuraavan opuksen kimppuun.

Täytin kesäkuussa juhannuksen tienoilla 27 vuotta Mursun kotikylällä vieraillessa. Ja heräsin siihen, että Mursu tuli houkuttelemaan minua aamuisille lättykesteille synkkäreideni kunniaksi. Ihana ylläri miehekkeeltä joka normaalisti koisaa aina pidempään kuin mie. Ei tunnu yhtään kyllä 27-vuotiaalta, aikalailla päin vastoin!

Kävimme Tuska festareilla Helsingissä kesä-heinäkuun vaihteessa, siitä enemmän ihan omassa postauksessaan. Järkkäsimme toisen kaason kanssa rakkaalle ystävällemme polttarit heinäkuun loppupuolella ihanalle syrjäiselle mökille. Ja heinä-elokuun vaihteessa, pitkän etsinnän jälkeen, muutimme yhteiseen kotiin Mursun kanssa.

Uusi koti on ihana. Meidän näköisemme tilava kaksio saunalla ja lasitetulla parvekkeella. Makuuhuone on vielä kohtuu autio, vaatehuoneessa on tavaraa mikä sinne ei kuulu, meillä on yksi ylimääräinen pöytäryhmä eikä yhtään mattoa vielä lattialla, mutta hyvä tästä tulee! Lupasin taas muuton ohessa että a) seuraavan kerran muutan vasta omistusasuntoon sekä b) en ikinä enää osta mitään. Mutta eiköhän tässä ala jo pikkuhiljaa toipua. Ainakin tylsyyteeni selailin eilen Wishiä..

Ekat kolme viikkoa samassa asunnossa ovat menneet yllättävän iisisti. On jännittävää olla viimein yhdessä osoitteessa melkein 3,5v yhdessäolon jälkeen! Oon ehkä vielä vähän pihalla kesän kiireiden jälkeen ja päivät juoksevat vaan ohi vauhdilla.

Viime viikonloppuna rakas ystäväni meni naimisiin, siitäkin omassa postauksessaan myöhemmin. Stressi koko kesästä laukesi maanantaina pitkän työpäivän päätteeksi migreenikohtaukseen ja nyt mie makaan sohvalla flunssasena ja räkäsenä kolmatta päivää parantelemassa itseäni. Kroppa päätti siis sanoa, että nyt nainen pysähdyt. Ja mie sanon että tuntuu siltä kuin poskionteloihin ois pysähtynny jotain! Hyi hyi, lisää kuumaa vettä hunajalla.

"Kolmas päivä samojen seinien sisällä" - tyhjä tuijotus.

Viimeisen 2kk aikana..

.. olen vihdoin saanut aluille koko selän tatuointiprojektin, jota työstää työkaverini Erika.

(Miss Erika Tattoo, Halla Tattoo & Piercing, Rovaniemi).

.. olen ostanut uusia hihamerkkejä. (Hex Appeal)

.. olen maannut 1.5 päivää kuumeessa kotona ja katsonut tuona aikana kaiken, mitä televisiosta sattui tulemaan.

.. olen lukenut sängyssä kirjaa, kun Mursu on nukkunut aamulla pitkään.

.. olen käynyt Mursun kanssa extempore kakkukahvilla Choco Delissä sekä elokuvissa katsomassa Guardians of the Galaxy 2:sen.

.. olen syönyt hemmotteluruokana kaupan valmissushia.

.. olen nauttinut yksinolosta syömällä aamupalaa pitkän kaavan mukaan ja siivoamalla.

.. olen syönyt järjettömän herkullisen vappupäivän aamiaisen.

.. olen himmaillut Mursun kanssa ja koittanut unohtaa työjutut aina edes pieneksi hetkeksi kerrallaan.

Simple things, mutta nyt ei muuta tarvitsekaan.

Mitä teen silloin, kun ei tarvitse tehdä mitään?

MeNaiset-lehden nettijulkaisu (klik klik) sai minut miettimään asioita joita teen, kun olen yksin eikä minun ole pakko tehdä mitään muuta kuin viihtyä. Olen nimittäin koittanut etsiä itselleni juttuja, joiden tekeminen vapaa-ajalla saisi minut paremmalle tuulelle. En viime aikoina ole oikein harrastanut mitään ja työt täyttävät pääasiallisesti päiväni.

1. Siivoan ja järjestelen

Minulle siivoaminen, pyykkääminen ja järjesteleminen eivät ole pakkopullaa. Saatan aamutohinoiltani eksyä siirtämään uunia tai jynssäämään roskiskaappia, pyyhkimään pölyjä ja ehostamaan asuntoa. Autopilotilla jynssätessä aivoni lepäävät.

2. Monipuoliset aamupalat ja ruoanlaitto

Aamupala on yleensä päivän ainut ateria jonka varmasti kerkeän laittaa ja syödä rauhassa. Herään yleensä minimissään kahta tuntia ennen kuin pitäisi olla lähdössä kotoa, sillä yhtään mitään ei tapahdu universumissani ilman kahta kuppia kahvia ja perusteellista aamupalaa. Ruokaa tykkään laittaa, mutta olen siinä hieman tapoihini kangistunut. Pitkän päivän jälkeen se on yleensä jotain nopeaa ja helppoa.

3. Valokuvaan tai editoin kuvia

Saatan kuvailla huvin vuoksi, säätää ja deletoida, kokeilla uusia juttuja ja muokkailla kokonaisuuksia vain omaksi huvikseni. Parhaimmillaan kuvanmuokkauksen saloihin voi upota koko päiväksi saamatta mitään järkevää aikaan. En kuvaa enää ollenkaan pyynnöstä vaan ainoastaan, kun itsestäni tuntuu siltä että tekisi mieli kuvata. Se on ollut iso päätös minulta, että voi tehdä jotain kivaa harrastusmielessä, ilman että se on työtä tai pakkopullaa.

4. Luen

Artikkeleita, kirjoja, lehtiä, opinnäytetöitä, blogeja.. Eskapismi on ihanaa ja muiden saappaissa on kiva lököillä, ilman että tarvitsee ajatella omia juttuja.

5. Käveleminen

Käyn päämäärällisillä kävelyillä, eli lähden asioikseni kävelylle vaikka ostamaan töihin jotain mikä on loppunut tai käymään kahvilla jossain vain vähän käpötelläkseni. Varsinaisesti lenkillä ei ole tullut käytyä iäisyyksiin.

6. Bloggaaminen ja kirjoittaminen

Niin, no siinäpä se oikeastaan on. Ois jännä nähdä, jos olisin vaikka viikon kotona lomailemassa (olematta kipeä), että mitä tapahtuisi.. Koska näin äkkiseltään kun ajattelen, niin olen tainnut olla viikon kotona ja lomalla viimeksi joskus yli 3 vuotta sitten. Se on ehkä snadisti huolestuttavaa, mutta niin.. raha ei juokse jos mie en juokse. Nyt onneksi istun, bloggaan ja juon kahvia. Sain siivottua sekä pyykättyä aamulla, kävin vain lyhkäisesti töissä tänää, kipaisin kylillä käpöttelemässä ja pällistelemässä sekä hakemassa kylmäallas sushia ja nyt saan vaan olla ja lukea blogeja sekä kuunnella sivukorvalla Iholla uusinnat. Sehän on ihan hyvä lauantai!