Kesä 2017

Kesä oli ja meni, ja mitä vauhtia se menikin. Ei kerennyt edes bloggailla! Ei lomaa ja töiden ohella enimmäkseen päiviä jolloin ei kerennyt oikein tehdä mitään ihmeempää perus arjen lisäksi. Aluksi oli ihan pirun kylmä ja facebook pelotteli lumisateella kesäkuun kunniaksi. Mursu lomaili heti kesäkuun alkuun kolme viikkoa, joten kylmäksi jäi hänenkin kesälomansa.

Yritettiin kuiten paikkailla kylmää säätä käymällä ulkona syömässä sekä viettämällä viikonloppuja yhdessä. Nähtiin koko kesän aikana useampi potentiaalinen tuleva yhteinen koti ja tuntui että uskokin alkoi loppua sopivaa asuntoa etsiessä. On ihan mahollista tehdä asunnon etsimisestä aikaa ja hermoja vievä harrastus! Aina oli liian vanhaa, liian pientä, autopaikattomia, kalliita jne. tarjolla. Kahdeksan näyttöä ja reilusti toistakymmentä yhteydenottoa, sähköposteiluineen ja soitteluineen tuli suoritettua vajaaseen kahteen kuukauteen.

Yritin lepuuttaa lomatonta ja ressistä pääkoppaa syömällä hyvin, lukemalla ja lepäämällä aivoja Skamin jaksoihin upoten aina kun vain päiviltäni kerkesin. Sekä valmistelin mahdollista muuttoa pienillä täsmäiskuilla yksiöni siivoamiseen. Uunin siirtoa, ikkunoiden pesua jne.

Luin Marko Annalan Värityskirjan melkein ahmien. Keväällä aloitettu Katja Ketun Kätilö on sen sijaan vieläkin kesken, tosin kyllä kovan väännön alla. Luulen voittavani tämän taistelun pian ja pääseväni seuraavan opuksen kimppuun.

Täytin kesäkuussa juhannuksen tienoilla 27 vuotta Mursun kotikylällä vieraillessa. Ja heräsin siihen, että Mursu tuli houkuttelemaan minua aamuisille lättykesteille synkkäreideni kunniaksi. Ihana ylläri miehekkeeltä joka normaalisti koisaa aina pidempään kuin mie. Ei tunnu yhtään kyllä 27-vuotiaalta, aikalailla päin vastoin!

Kävimme Tuska festareilla Helsingissä kesä-heinäkuun vaihteessa, siitä enemmän ihan omassa postauksessaan. Järkkäsimme toisen kaason kanssa rakkaalle ystävällemme polttarit heinäkuun loppupuolella ihanalle syrjäiselle mökille. Ja heinä-elokuun vaihteessa, pitkän etsinnän jälkeen, muutimme yhteiseen kotiin Mursun kanssa.

Uusi koti on ihana. Meidän näköisemme tilava kaksio saunalla ja lasitetulla parvekkeella. Makuuhuone on vielä kohtuu autio, vaatehuoneessa on tavaraa mikä sinne ei kuulu, meillä on yksi ylimääräinen pöytäryhmä eikä yhtään mattoa vielä lattialla, mutta hyvä tästä tulee! Lupasin taas muuton ohessa että a) seuraavan kerran muutan vasta omistusasuntoon sekä b) en ikinä enää osta mitään. Mutta eiköhän tässä ala jo pikkuhiljaa toipua. Ainakin tylsyyteeni selailin eilen Wishiä..

Ekat kolme viikkoa samassa asunnossa ovat menneet yllättävän iisisti. On jännittävää olla viimein yhdessä osoitteessa melkein 3,5v yhdessäolon jälkeen! Oon ehkä vielä vähän pihalla kesän kiireiden jälkeen ja päivät juoksevat vaan ohi vauhdilla.

Viime viikonloppuna rakas ystäväni meni naimisiin, siitäkin omassa postauksessaan myöhemmin. Stressi koko kesästä laukesi maanantaina pitkän työpäivän päätteeksi migreenikohtaukseen ja nyt mie makaan sohvalla flunssasena ja räkäsenä kolmatta päivää parantelemassa itseäni. Kroppa päätti siis sanoa, että nyt nainen pysähdyt. Ja mie sanon että tuntuu siltä kuin poskionteloihin ois pysähtynny jotain! Hyi hyi, lisää kuumaa vettä hunajalla.

"Kolmas päivä samojen seinien sisällä" - tyhjä tuijotus.