Työt kesäteatterilla loppuivat tänään.
Pisti oikein hymyilyttämään kun oma puhelin piippasi aamulla 09.56 sen merkiksi että varauspuhelin pitäisi avata. En avannut ja toinen hälytys tuli vielä 13.45 että lippukioski pitäisi mennä avaamaan. En tehnyt sitäkään ja tuli jo hieman surku. Poistelin kaikki töihin liittyvät hälytykset puhelimesta ja tuli sellainen vapaan haikea olo.
Olimme purkamassa lavasteita sekä siivoamassa rannassa tänään. Karonkkapäivän jälkeinen päivä on virallisesti aina siivousta ja purkua varten joten vähän saattoi aamulla puhallututtaa kun tulin viimeistä päivää töihin R-kioskin kautta jaffa-pullon kanssa.
Tulee ikävä työporukkaa.
Kaikki saatiin tyhjennettyä ja minulle jäi aikaa kuvailla ennen viimeisten tilitysten tekemistä toimistolla. Oli mukava istuskella tovi auringon lämmittäessä rannassa kuunnellen J:n laulamista kitaransoiton lomassa ja vain olla.
Niin se vain on, kuten edellisenä iltana puhuttiin, että teatterihommat ovat sellaisia intensiivikausia jotka tulevat ja menevät. On hyvin harvinaista että teet koskaan uudelleen töitä saman työporukan kanssa sellaisenaan. On ollut ihana olla jo toista vuotta mukana katsomassa kesäteatterin tekoa sekä osallistua siihen.
Kaikki mitä jäi oli lavallinen roskiin menevää tavaraa.
Ja se on elokuu. Huomasin eilen ensimmäiset keltaiset lehdet. Nyt mie vasta kerkeän nauttia olemisesta niin jo lehdet tippuvat puusta.
Väsynyt muutaman tunnin yöunien jäljiltä. Otinkin toimistolla käynnin jälkeen asiakseni tehdä pyttipannua sekä vetää sellaiset puolentoista tunnin päiväunet. Muutamia juoksevia asioita kesäteatterin puolelta vielä hoidettavana sekä henkilökohtaisen avustajan hommia tässä kuussa. Töitä on kuitenkin niin vähän että tuntuu kuin pääsisi hyvin ansaitulle lomalle.
Ps. Hyvin haikea olo. Yksi prokkis taas ohitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti