Vihreää Aarikkaa

Kappas, edellisestä päivityskerrasta on päässyt lipsahtamaan taas kuukausia. 

Mihin aika katoaa? Se on vain imeytynyt jonnekin universumiin ja arki rullaa eteenpäin. Eli niin, mie en pahoittele laiminlyöntiäni, sillä näitä sattuu. Se on vähän sama kun innostut salilla käymisestä ja treenaat ihan hitosti puoli vuotta. Sitten se vaan unohtuu.. ja muistat taas joulun jälkeen että jotain pitäs vissiin tehdä.

Miulla on käytössäni enää semi-toimiva pirun vanha ja päivittämätön läppäri jonka suurimpia kompastuskiviä on esim. kaikki. Mm. Dropbox ja Spotify eivät enää toimi. Nettiselaimet toimivat auttavasti, mutta esim. sähköposteihin ei vaan voi vastata, napit kun järjestyvät uudelleen ja "lähetä" -napin tilalla onkin "tallenna" -nappi. Elkää vähätelkö ohjelmistopäivitysten arvoa, terveisin täti-ihminen 26v jolla on 8 vuotta vanha näppäimistömasiina jota ei ole koskaan päivitelty. Oma vika siis ja nyt on pirun liian myöhästä mä luulen, ehkä. Kuvia käsitellessä tuuletin uhkaa muuttaa läppäriraukan helikopteriksi yli 600 x 600 kuvissa.

Ja nyt mie yritän opetella päivitteleen älylaitteilla, sillä mua itteäni harmittaa että bloggausharrastus on meinannut jäädä unholan varjoihin. 

Joku tovi sitten tajusin, että miulla saattaa olla pieni ongelma Aarikan vihreiden peltipurkkien kanssa. Harrastuksensa kullakin, vai miten se meni. Tosin kyllä, mitään muuta maallista materiaalia ei ole tullutkaan keräiltyä, vaikka sisustusvimma on kova ja kaikki perusmustat vaatteet alkavat olla enempi harmaita ja reikäisiä kuin laki sallisi.

Ja on miulla tuon vihreän kanssa muutenkin ongelma!

Kahtotaan josko tämä hiipivät kevät toisi innostuksen palata tännekin vähän tasaisempaan tahtiin. Olen juuri päättänyt sulkea kaikki sosiaaliset mediat aina klo 22 - 09, että kerkeäisi tehdä jotain muutakin kuin töitä ja hukkua sosiaaliseen mediaan. Joululoma karkasi alta niin vikkelään että tuntuu kuin sitä ei olisi ollutkaan ja nyt juuri tajusin että kappas, maaliskuuhan se siinä.

Aamiaisnöttöset

Tämä on ihan Pirkka-resepti rip off, mutta halusin tämän itselleni tänne taltehen ja mahdollisesti myös jollekin jakaa.

Aamiaisnöttöset kahdelle

2 lehtitaikinalevyä

1-2 kananmunaa

kirsikkatomaattia

aurajuustoa 

pippuria

(pari siivua pekonia per hlö)

Anna lehtitaikinalevyjen seisoa pöydällä sen aikaa kun uuni lämpenee. Puolita kaksi lehtitaikinalevyä neljäksi neliöksi. "Leikkaa" taikinaneliön päälle sisempi neliö, eli paina viiltojälki taikinaan ilman että veitsi leikkaa taikinan läpi. Voitele halutessasi reunaosio pienellä määrällä kananmunaa.

Esipaista neliöitä uunissa 175 asteessa kunnes taikina on hieman kohonnut  (n. 15min)

ja uunista poiston jälkeen painele haarukalla keskiosio taikinasta lättänäksi.

Kaada keskiosioon muodostuneeseen "taikinakuppiin" sekoitettu kananmuna ja lisää päälle kirsikkatomaattipuolikkaita sekä aurajuustoa (halutessa myös pekonikuutioita, itse jätin syrjään, koska ei vaan mahtunnu) ja päälle hyppynen pippuria.

Anna olla uunissa 175 asteessa vielä toiset 15 min ja nöttöset ovat syömävalmiita.

Eräs vapaa viikonloppu

Hehehs, huomasin tossa kuvia liitellessä, että on kunnon "kuvasin perunalla" -postaus. Eli suurin osa kuvista on napattu miun puhelimella. Seuraavan luurin kriteeri on kyllä hyvä kamera tai tarvisin miun järkkäriin kakkos-objektiivin jolla onnistuisi muutakin kuin tosi kivat makrokuvat.

Pääsin tuon viikonlopun perjantaina istahtaan alas kunnolla vasta kun menin ystävättäreni luokse ruokkimaan kissoja. Istuin, tuijotin eteeni enkä kyennyt tekemään mitään. Jä näin äkkiseltään en muista, mikä päivästä teki niin pirun kiireisen ja raskaan. En kyennyt viettämään kesälomaa ollenkaan, jossei muutamia pidennettyjä viikonloppuja kesältä laske. Olo on koko ajan vähän niin kuin joku olisi vetänyt mönkijällä kropan yli.

Olin torstai-iltana tehnyt avustettavalleni juustokakkua ja päätin värkkäillä samalla itselleni ja Mursulle minikakun viikonlopulle. Olen joskus ostanut tommosen pirun pienen kämmenen kokoisen irtopohjavuoan ja kun ottaa kaikkiin ainesosiin vähän extraa, niin tarpeita jää yli myös minikakun tekoon. Oli hyvää! Väsytti niin paljon, että kun Mursu pääsi töistä niin käperryimme vain sohvalle, mussutimme juustokakkua, katsoimme Salkkarit ja väännyimme sen jälkeen sänkyyn. Parasta elämässä; löytää joku jonka kanssa rytmit menevät suurinpiirtein yksiin. Väsyttää yhtä aikaa ja on aktiivinen olo yhtä aikaa.

Olimme sopineet lauantaille kaupunkipäivän. Mie en jouda ikinä viikolla kuin juosta pakollisilla työasioilla niin heräsimme tarkoituksella aikaisemmin ja valmistauduimme lähtemään kaupungille. Kävimme tsekkaamassa Kauppayhtiön pihalla olevan kirppiksen ja koluamassa Anttilan poistomyyntiä. Kirppikseltä löytyi 2€ uudet pökät sekä Anttilasta Jess and the Ancient Onesin levy ja irtokäsi. Tehdasasusta taas semmoisia ihmetyksiä kuin sukkia, joissa ei ole reikiä.

Kukapa nyt ei ekstrakättä tarvitsisi? Ja kun vitosella lähtee, niin why not. Tästä askarrellaan joku kaunis päivä joko korutelinettä tai kynttilätelinettä seinälle. Nyt se saa vain hengailla tuolla huoneennurkassa kunnes viitsin tehdä jotain asialle.

Ja päivän kruunasi Amarillon Speedy Gonzales burgeri. Ei mitään moitittavaa. Burgerin välistä tursusi creme fraichea ja ranskalaisissa oli makua. Jätte bra. Kävimme vielä vähän ulkona istuskelemassa ja kotiuduimme ihmisten aikaan.

Sunnuntain aamuglamour nutturapäillä höystettynä. Mie en tiiä mitään parempaa kuin nukkua niin myöhään kuin nukuttaa, noussa tekeen aamupalaa, tarjoilla se sänkyyn, notkua sängyssä tuntitolkulla ja juoda liikaa kahvia. Päivälliseksi värkkäiltiin quesadilloja ja kävin illalla vielä lenkillä mamman kanssa. Kulunutta viikonloppua (sekä sitä edeltävää Syysreissu-viikonloppua) voisi kuvailla sellaiseksi miun elämän arkiglamouriksi. Ei tarvi paljoa tapahtua, niin mie oon ihan helvetin tyytyväinen olemassaoloon ja seuraan.

Syysreissu

Käytiin viettämässä Mursun kanssa rauhallinen viikonloppu käpykylässä. 

Aamunaama puolenpäivän aikaan päivänä jolloin ei tarvitse oikein tehdä mitään. Mä oon vähän flunssaillut tässä kuluvalla viikolla, niin olen viettänyt kyllä useamman päivän ilman meikkiä. Niistämiseltä ei viitsi meikata nenää uudestaan päähän noin 20 kertaa päivässä.

Appivanhemmat olivat jättäneet hoitoon koiruuksia meille reissun ajaksi. Oon kasvanut aina perheessä jossa ei ole ollut lemmikkejä, kultakaloja lukuunottamatta, ja koirat ovat jotenkin aina piristävää vaihtelua.

Viime viikkoina on syönyt lähinnä rahkaa. Ja marjoja. Sekä rahkaa ja marjoja. Ja vähän vielä rahkaa. Sekä kanaa, lohta, kesäkurpitsaa, paprikaa ja kukkakaalia. Voi että meinaa välillä purskahella korvistakin ulos, mutta lopussa kiitos seisoo taas.

Käpykylässä oli vallan maailmanmeno, kun markkinat ja kaikki! Tosin kyllä, markkinoilla ei ollut melkein mitään..

 

Tekeminen ei ole kyllä käpykylässä vähissä. Ensin pitää kahvitella kaikki lävitse ja kävimme pelaamassa frisbeegolfia sekä mie vähän marjastinkin, kun oli niin houkuttelevan isoja mustikoita.