My blog can now be followed on Bloglovin'

Follow my blog with Bloglovin 

 Although I saw that there were already 21 followers, wow! 

Ok, so I have now landed there also with my own profile and claimed my blog.

Hiuskriiseilyä

Välillä miulla meinaa loppua mielikuvitus tuon kupariksi kulahtaneen karvakasan kanssa, jota tukaksi myös kutsutaan. Erään aamun ahaa-elämys oli tämä: "Enpä oikein pirruillessani harjaa tukkaa ennen kuin se kuivuu ja katotaan mitä tapahtuu" -kokeilu. Siitähän muodostui ihan kohtuullinen bed head nuttura höystettynä luurankokäsi hiusklipsillä.

Every now and then my imagination runs out with doing my hair. It's just a worn out red that looks more like the color copper or totally unfinished hair dyeing project. One morning I really surprised myself with this new type of a bun. I was having an experiment: "What will happen if I don't comb my hair after shower?" It dried up to be very fluffy and I worked a bed head bun out of it that was adorned with one of my skeleton hand hair pins.

Ostin klipsut jo viime vuoden puolella, mutta en ole päässyt niitä kampausten koristeena käyttämään, sillä hyvin harvoin tulee tukkaa laitettua. Normaalisti minulla on aivan älyttömän tiukka nuttura tai tukka on auki takana McGyver-mulletti tyyliin. Pienet ja hiuksia kiinni pitämättömät klipsut ovat lähinnä koristekäyttöön. Tukan värin elävöittämiseksi varasin kampaaja-ajan perjantaille, saa nähdä josko löytyisi sellainen punainen väri joka pysyisi hyvänä pidempään. Olen käyttänyt color maskeja hiuksiini toistuvasti, eivätkä nekään näytä elävöittävän tukan väriä enää siinä vaiheessa, kun tilanne on jo pahimmillaan.

Haluaisin kovasti rastat, mutta se on kyllä niin pysyvä päätös, että pitää miettiä ennen kuin toimii ajattelematta yhtään sen pidemmälle. Olen niin maltilla antanut tukan kasvaa ja toivonut, että se olisi niissä mitoissa joissa se on helppo pitää kiinni ja nutturalla.

I bought the hair pins already last year but I haven't worn them that often to adorn my hair because I don't really do my hair. Normally I have a tight bun on the back of my head or it is open in the back of my head as a McGyver mullet. Those small pins don't really keep your hair on order and work mostly as an accessories. To enhance the hair color I booked myself an appointment to a hairdresser for Friday. I wish that we could find a color that suits for me and stays bright for a long time. I have used color masks to enhance and keep up the brighter color but when the color fades too far they don't help anymore.

I would really like to have dreads, but it's such a permanent solution that I really need to think about it before I act. I have been so patient trying to let my hair grow as long as it is now. And before that I wished that the hair would be so long that I could keep it up on a bun.

Lenkkeily kovin myöhään illalla on kauhian rentouttavaa. Viime viikko oli kohtuullisen kylmä Rovaniemellä, eikä iltaisin näkynyt muita lenkkeilijöitä, muutama taksi ja pyöräilijöitä vain. Eilen käytiin ystävän kanssa kohtuu pitkällä lenkillä ja koitettiin juostakin, tai siis minä koetin. Ystävä on niin hiton kovassa fitissä, että meikäläinen puuskutti perässä ihmetellen että mihinkäs se kunto on kadonnut.

I have found that jogging in the late hours of the day is quite relaxing. Last week it was quite cold at Rovaniemi and there were not a lot of other joggers outside. Just few taxes and bikers. Yesterday we went for a really long walk with a friend of mine and we also tried to run, or I tried to run. My friend is in a really good fit and I was just trying to keep up and breath while wondering where I have lost my running skills.

Edellinen viikonloppu vietettiin Mursun kanssa hänen luonaan, mähöttiin vaan, tehtiin ruokaa ja kateltiin leffoja. Rentouttavaa välillä vaan olla ja ihmetellä toisen seurassa. Kohtuu hyvää tasapainoa pitää vaa'assakin, kun vetää herkkuburgerin lenkkeilyn vastapainoksi. Mie oon tosiaan näin vanhoilla päivillä päätynyt vielä inttileskeksi ja oon vähän hämilläni tilanteesta. Jo aiemmin lyhyeltä tuntuneet viikonloput tuntuvat vielä lyhyemmiltä. 

Last weekend we spent at Walrus's place, just relaxing, making food and watching movies. It is good not to do something all the time and just hang out together doing quite nothing. And you can also keep a good balance with exercising by eating a yummy self-made hamburger. I am now being an "army widow" while Walrus is participating on the compulsory army service for at least half a year. If the weekends didn't seem short earlier, they are feeling even shorter now.

Garmin Vivofit 1 aktiivisuusranneke (only in finnish)

Mie päädyin joulunpyhien harkinnan jälkeen humputtelemaan itselleni Garminin Vivofit aktiivisuusrannekkeen ja sykevyön. Lueskelin erinäköisiä arvosteluja viikon päivät ja päädyin ostamaan tämän mallin sen vuoksi, että rannekkeen sai ostettua sykevyön kera, se kestää vettä sekä uimista, patteri kestää vuoden vaihtamatta (ei siis tarvi latailla 3-6 päivän välein, kuten useimmat mallit), malli ei lakkaa laskemasta askeleita 10 000 askeleen täytyttyä ja ranneke seuraa liikehdintää nukkuessa.

Käyttöönotto oli puhelimen kanssa helppoa (itselläni Samsung Galaxy S4 mini). Rannekkeesta patterin takaa muovisläibäre ensin irti. Lataa Garmin Connect sovellus puhelimeesi ja luo itsellesi käyttäjätili sovelluksen kautta. Bluetooth puhelimesta päälle ja parita ranneke sekä puhelimesi toisiinsa yhteydessä olevaksi. Tämän jälkeen voit yhdellä napin painaluksella synkronoida tietosi puhelimeesi silloin kun siinä on bluetooth päällä.

Uuteen Vivofit 2 rannekkeeseen on tehty korjauksia tämän minun mallin jälkeen, mm. näyttöön on lisätty taustavalo ja kiinnitystä on paranneltu. Harmittaa hieman näin jälkeenpäin, etten malttanut ootella uutta mallia, kun en mistään tiennyt semmoista olevan tulossakaan. Olen kuitenkin pärjännyt omani kanssa aivan hyvin. Lenkillä käydessä pitää vaan oottaa kohdalle aina katulamppu, jotta näkee askeleet ja sykkeen sekä laittaa nukkumisasetus päälle ennen valojen sammuttamista. Eikä ranneke ole tähän mennessä kertaakaan kädestä pudonnut.

Tietokoneelta Garmin Connectin sivuilta saat näkyviin mm. (näkyy myös puhelinsovelluksessa) sykevyön kanssa tehdyt liikuntasuoritukset ja niiden diagnostiikan. Keskisykkeen sekä korkeimman sykkeen, liikkuessa kulutetut kalorit ja tahdin.

Sykemittaus rannekkeessa pyörähtää päälle heti kun sykevyön laittaa paikoilleen, eikä sitä tarvitse erikseen liittää tai parittaa rannekkeen kanssa. Liikuntasuorituksen mittaaminen loppuu, kun sykevyön ottaa pois paikoiltaan, tai painaa aktiivisuusrannekkeesta syketoiminnon pois päältä. Sen jälkeen vaan rannekkeen synkronoiminen puhelimeen bluetoothin avulla ja Garmin Connectin palvelu näyttää sinulle kauanko lenkki kesti ja mitä siellä tapahtui.

Ranneke ei tunnu kädessä mielestäni liian isolta, kesti vain tottua pitämään ranteessa jotain, kun kelloakaan ei tule koskaan käytettyä. Slimmimpiäkin malleja tosin löytyy, myös Garminilta itseltään, mm. Vivosmart malli, joka yhdistetään puhelimeen niin, että voit lukea rannekkeen omalta näytöltä esim. sinulle saapuvat tekstiviestit yms. Käytän ranneketta kaikkialla muualla paitsi töissä ollessani, sillä en pidä sormuksiakaan yms. toistuvan käsien pesemisen ja käsihygienian ylläpitämisen vuoksi. Samoiten suuri möhkäle kumihanskojen alla ei tunnu hyvältä. Tämä tietenkin sen verta vääristää diagnostiikkaa, että ranneke saattaa antaa infoksi esim. etten ole liikkunut 5-6 tuntiin askeltakaan. (Työkaveri justiinsa heitti, että laittaa rannekkeen nilkkaan, niin eiköhän aja saman asian. Pitää testata!)

Yläreunaan ranneketta, askelten lukumäärän yläpuolelle, tulee punainen palkki, jos olet ollut liikkumatta yhden tunnin ja sen jälkeen neljä pientä punaista viivaa vastaten jokaista 15min liikkumatta (yht. 2h). On kohtuu murhe laittaa työpäivän jälkeen ranneke käteen ja kahtella ko palkki huutaa punaisena ettei mitään ole tapahtunut.

Ranneke antaa sinulle päivätavoitteen, joka ei ole automaattisesti 10 000 askelta, kuten suurimmassa osassa muista aktiivisuusrannekkeista. Tavoite vaihtelee sitä mukaan, miten paljon kävelet. Jos muutamana päivänä jäät tavoitteen alle, laskee se hieman ja kävellessäsi enemmän, nousee seuraavan päivän askeltavoite korkeammaksi. 

Askelmittari on kohtuu tarkka. Heitot ovat lähinnä parin sadan askeleen luokkaa ja käytettäessä välillä pois kädestä, ei niitä paljoa päivän aikana kerry. Autossa kolmen tunnin istuminen hyppyytti ilmeisesti sen verran, että 170 ylimääräistä askelta se taisi istuskellessa ottaa. Askelmittari ei myöskään laske ihan lyhyitä muutaman askeleen siirtymisiä, joten esim. punaisista liikkumattomuus palkeista eroon pääseminen vaatii ihan kohtuullisen ajan verran tepsuttelua.

Tykkään itse myös tuosta rannekkeen unenseuraamis-toiminnosta. Liikehdintä diagnostiikalla ei nyt oikein muuta virkaa ole, kun tiedät herätessäsi, oletko nukkunut levottomasti vai ei. Itselläni on ainakin tullut tarkkailtua tarkemmin, että saisin nukuttua vähintään sen 7,5 - 8 h unet yössä. Ja harmittaahan se, kun aamulla herätessä Garmin Connect lausuu loihtimahan, että olet ummistanut silmäsi vain kuudeksi tunniksi. Sitä sitten osaa laskea yksi ynnä yksi, että seuraavana iltana pitää mennä aiemmin nukkumaan, piste.

Rannekkeen hyvä puoli askelmittarin vuoksi on se, että hyötyliikunta kävelyä tulee yksinkertaisesti enemmän. Tulee tehtyä kiertoreittejä sekä käytyä asioilla erikseen, ei keskitetysti hoitamalla kaikki yhdellä reissulla. Samoiten, jos illalla askelmäärä näyttää vähäiseltä, tulee lähdettyä iltakävelylle tai asioikseen vain käymään jossain. Asun itse hyvin keskeisellä paikalla ja kävelymatkat ovat lyhyitä, joten ranneke kyllä aktivoi liikkumaan enemmän.

Ps. Postaus EI ole sponsoroitu.

Joulu / Christmas

Kihisin oikein odotuksesta  ja innosta 19. päivä joulukuuta, sillä tiesin puolitoista viikkoisen joululoman alkavan ihan niillä näppäimillä. Joululahjojen ostamisen olin jättänyt muutamaa löytöä vaille viime tippaan, joten viimeiset päivät kuluivat töiden lisäksi ihmistungoksissa ihmetellen.

I was so very excited and waiting at 19th of December, because I knew that my nine day Christmas holiday would start in any minute. I had left buying presents to last minute also, so for the few last days I spent not only working but also shopping in really crowded stores.

Hyökkäsin ensin pariksi päivää sukulaisiin siivoilemaan sekä nauttimaan ylläpidosta ennen joulunpyhiä.

First weekend I went to clean and spend some time at my relatives place for few days before the Christmas week.

Maanantaina siirryimme Mursun kotikonnuille henkisesti lepoilemaan sekä viettelemään viikon aktiivilomaa kaukana kaikesta. Ohjelmassa oli muun muassa moottorikelkkailua, laavuilua, potkukelkkailua, umpihankijalkapalloa, treeniksellä istuskelua sekä koko sen puolen sukukaartin tapaaminen ensimmäistä kertaa. Tuli kerrankin enempi kyllä jouluna liikuttua kuin syötyä.

On Monday me and Walrus traveled to his hometown to mentally rest and to spend one weeks active holiday far away from everything. We drove snow mobiles, hanged at a lean-to, went to kick-sledging, played football at unbroken snow, hanged at their bands rehearsal place and I met his whole family and relatives for the first time. For a change I moved more than I ate during Christmas.

Suurin osa viikosta kului kohtuullisen meikittömänä, savunhajuisena, karvalakki päässä toppavaatteissa sekä yli parinkymmenen asteen pakkasista nautiskellen.  Hermo lepäsi eikä ollut kiirus mihinkään. En pysynyt ihan niin tiukkana kuin olisin halunnut, vaan sorruin muutamiin työyhteydenottoihin vastailemaan loman aikana, maltillisesti kuitenkin.

I spent most of the week without make-up, smelling like smoke, wearing my furry cap and winter outfit and enjoying the over -20 degrees of freeze. I took it easy and we had no hurry to anywhere. I didn't unfortunately stayed as strong as I wanted to and I answered some of my work emails during the holiday.

Mursu ravistelee paketteja jouluaattoaamuna. / Walrus is checking the presents under the tree on Christmas morning.

Few days before I started my holiday I saw this article (picture on the right) that said: "To have a happy life it is enough to have decent living, the feeling of belonging in to a certain type of group and to know who you are and accept yourself on that way. He also reminded about the importance of love and that a people feel better if they convince themselves about the fact that they are working on something that advances the commonweal."

Olin ollut ilmeisesti kilttinä, sillä sain mukavan määrän joululahjoja. Muun muassa Lupaus-elokuvan, karvalakin, käsintehtyä saippuaa, Eläkeläiset-keittiöessun sekä suklaata. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin ystäväni minulle ostama "Huolisyöppö", jonka harteille voi kasata huoleet, murheet ja kiukut. Tarpeellisin lahja oli kyllä Mursun minulle hankkima neonvihreä Zippo, johon on kaiverrettu nimeni. Ovela lahja joka on käytössä monta kertaa päivässä, sekä joka kerta kun otan Zipon käteeni, mietin Mursua.

I got quite a nice amount of gifts so apparently I had been nice last year. For example I got a movie called Lupaus, a furry cap, handmade soap, Eläkeläiset band's kitchen apron and chocolate. On the top of my mind is my friends gift which was very suitable for me. I got a "worry eater" which is a plush toy that is suppose to eat your worry, sorrow and anger. The most useful gift I got was a neon green Zippo lighter that Walrus bought me and it also has my named carved on it. It is really a clever gift, because I use it several times a day and every time I have it in my hands, I think about him.