Jauhelihapihvit

Tuli maailman parhaita piffejä tuossa pari viikkoa takaperin, niin pitää tännekin hehkuttaa. Ja jakaa tuo vähän muokattu valmisresepti, josta työstin piffeloiset. Näin tuon jättihampurilais-ruokareseptin muistaakseni s-ryhmän lehden ruokaliitteessä. Katsoin, että onpas helponnäköiset piffet tehdä eikä hampurilaista tee mieli. Elikkä eikös tuumasta toimeen.

Jauhelihapihvit

400g jauhelihaa

2 pientä sipulia

5 valkosipulinkynttä

2rkl öljyä

2,5 tl jauhelihamaustetta

1 tl grillimaustetta

1/2 tl valkopippuria

1 tl suolaa

2 kananmunaa

Pilko kaikki sipalit ja paista ne öljyssä. Jäähdytä hetken aikaa ja sekoita kaikki muut ainekset sipulisekoituksen joukkoon.

Sekoita ainekset muovikulhossa tasaiseksi mösänderiksi ja muotoile pihvit leivinpaperille odottamaan paistamista. Näin ei tarvitse tiskata alustaa, vaan raa'assa jauhelihassa pyörineen leivinpaperin voi nakata roskiin. Kuusi isoa pihviä tuli tuosta setistä mössöä.

Kolme piffiä kerrallaan paistinpannulle ja paista kunnes kypsiä. Tämän verran paksut pihvit olivat paistinpannulla noin kahdeksan minuuttia.

My evening as a zombie girl

Olimme työkaverin kanssa kuukausikaupalla miettineet naamani ehostamista parempaan suuntaan. Mielessä oli käynyt pyöräyttää jonkinnäköinen kallomaski väkerrys. Lauantaina Erika otti meikkivehkeet kauniiseen kätöseen, alkoi ehostushommiin ja hyvähän siitä tuli! Luvassa siis kuvapläjäys maskista sekä sen tekovaiheista.

Voilà, 1,5h meikkaamisen jälkeen kaikki näytti oikein pärstääni sopivalta. Oli jotenkin surullista myöntää itselleen, että näytin paremmalta maskin kanssa kuin ilman sitä! Osaa tuo Erika vaan taiteilla, sitä ei voi kieltää. Pysyispä itelläkin meikkitavarat tai edes kynä yhtä hyvin hyppysissä. Välillä tuntuu pelkän tavallisen eyelinerin laitto kunnon haasteelta aamuisin. 

Nyt kyllä tiedän miten pukeudun halloweenina! Maski oli niin hieno ja vaivalla tehty etten raaskinut pestä sitä pois. "Kaupungin kaheli" -pisteitä keräillen lähdin siis ihmistenilmoille tämän näköisenä. Eniten huolestuttivat niiden kahden kommentit, jotka kävivät tarkistuttamassa, etten oikeasti ole tatuoinut naamaani! :D Ei tällä kropalla meikäläisestä tulisi ihan zombie girl mallia. (vrt. Zombie Boy Rick Genest)

Aamuyöllä 25 minuutin naamapesun aikana kävi kyllä mielessä, että se vedenkestävä eyeliner ei ehkä ollut se paras vaihtoehto osaan naamaan kohdista. Tulipa kuitenkin syväpuhdistettua naama pariin otteeseen!

Hellittelen kallomaskissa työkaverin uutta kämppiskisua, joka ei halunnut oikein pysyä sylissä tai ylipäätänsä muutenkaan paikoillaan. Miten joku eläin voi olla noin pieni ja suloinen?

Hankintoja ja voileipäkakusta haaveilua

Öh. Oon venytellyt päivitystä viikon, kuvat ovat olleet valmiina mutten ole jaksanut vain kirjoittaa kuvien joukkoon mitään ja julkaista. Syntinsä kaikilla, omani ovat laiskuus sekä mässäily.

Omaan silmääni näytän ihan siltä, että olisin naisen vartaloon eksynyt grindcorepunkbändin laulaja. Töihin tossa vissiin menossakin, että lienekö siitä mitään haittaa. Ostin Torture Killerin paidan bändin keikalta tossa toukokuun alussa. Hyvä paita, muttei löytynyt mitään nasevaa printtiä selästä. Edellisen Torture Killerin paidan selässä luki "I only date crack whores", mikä minusta on parhaimman luokan läppä, sillä näytän justiinsa siltä :D

Kävin lakkiaisissa viime viikonloppuna ja söin paaaaljon voileipäkakkua, sillä se on suuri heikkouteni. Ja kun sitä saa noin kerran kolmessa vuodessa (enemmän voileipäkakkua arkeen!), pitää syödä niin että meinaa tukehtua suolakalan palasiin.

Ostin myös second handinä Alcatraz-merkkisen topin kaikennäköisillä härpäkkeillä. Toppi istuu todella nätisti ja on juuri sopiva. Olen odottanut löytäväni tällaisen kankaisena versiona monta vuotta ja now it's mine! Ja mitä teenkään? Laitan sen kaappiin ja ihailen sitä aina välillä :D Pitää koittaa laittaa ehkä päällekin joku päivä. Ei ole tullut vain ulkoilutettua itseään sillä tavalla, että se vaatisi muuta kuin farkut ja t-paidan päälle.

Johonkin matkalla jonakin päivänä menneellä viikolla. En enää muista milloin ja miksi. Olipas antipäivitys, pari kuvaa ja vähän sekalaista tekstiä. Tykkään kyllä kirjoittaa heti kuvien oton jälkeen, niin postauksessa on jotain järkeäkin. Oon vaan seikkaillut tuolla Instagramin ihmeellisessä maailmassa niin blogi on meinannut unehtua. Oon tainnut järjestää itselleni pienoisen addiktion, hups!

Ja 110 lukijaa, hui! Lämpimästi tervetuloa uusille naamoille!

Parantumisia

Flunssa on pitänyt otteessaan ennätyksellisesti viikon päivät. Yöt on menneet yskiessä ja olo on vähän öh huonosti nukuttujen yöunien vuoksi. Toivottavasti tää tarkoittaa sitä, että kaikki kesän flunssat tulivat kerralla enkä sairasta enää ennen syksyä.

Kaupungissa on kuitenkin ihan täysi kesä. Asteita tälläkin viikolla ollut +23 - 27 joka päivä. Itelle riittäis kyllä tuo kaksikymmentäkin ihan hyvin, mutta nautitaan nyt ennen kuin kylmyys palaa pohjolaan! Olen viettänyt aikaa enimmäkseen töissä ja kotona illat lepäillessä. Maanantaina kävin pyörähtämässä terassilla limukalla muodon vuoksi, sillä sää oli todella kaunis. 

Olen yrittänyt helliä sairasta kehoa paremmalla ruualla. Potuttanut viettää kauniit päivät sisällä sohvannurkassa yskiessä ja niistellessä. Tein maanantai-iltana halloumijuusto-minitomaatti-ruisleipiä oreganolla höystettynä. Vajaa 10 minuuttia uunissa ja voilà, täydellistä.

Tiistaina töiden jälkeen kävimme työkaverin kanssa pikapikaa kenkäkaupassa ja muistin miksi en tykkää käydä kaupoilla. Löysin täydelliset, juuri jalkaani sopivat, mukavasti jalkaa tukevat ja minun tyyliset ballerinat. Koko vain oli yhden numeron liian iso ja pari koko Suomen liikkeiden viimeinen. Suru meinasi tulla puseroon, googlettelin noita Jana-merkkisiä kenkiä illalla sohvannurkasta useamman tovin, mutta en löytänyt samanlaisia mistään.

No, mutta parempia aikoja kohti mennään. Uskon flunssan alkavan luovuttaa, siihen malliin on räkä päästä irronnut. Kesänmerkit alkavat myös toteutua, sain kolmannen duunin taas kesäksi. Ihana painaa pitkää päivää ajattelematta sen kummoisempia.