perjantai 5. lokakuuta 2012

Nostalgiapläjäys

Pieni katsaus blogeissa liikkuneen haasteen muodossa. Koko höskä tarjoillaan höystettynä todella vanhoilla, muistitikkujen arkistoista revityillä kuvilla. 

10 vuotta sitten ...
Olin 12-vuotias.
Aloin kirjoittaa systemaattisesti päiväkirjoja.
Lauloin koulun kuorossa ja olin musiikkiluokalla.
Minulla oli pitkät, puoleen selkään asti ylettyvät hiukset.
Ajattelin, että minusta tulee lakimies tai kirjailija ja haaveilin dj:n sekä lävistäjän ammateista.

2006
2006
5 vuotta sitten ...
Olin kihloissa.
Otin kielilävistyksen.
Nyhjäsin lukiossa ja koitin hioa olemattomia sosiaalisia taitojani.
Autoin muita ihmisiä aikuistumaan, vaikken tiennyt itse vielä aikuisuudesta mitään.
Maailma tuntui jotenkin aivan ylitsepääsemättömältä paikalta selviytyä ja olin lihavimmillani.

2007
3 vuotta sitten ...
Olin juuri aloittanut yliopiston.
Olin kiinnostunut alasta, jonka opiskelemisen aloitin.
Olin seurustellut nykyisen mieheni kanssa muutaman kuukauden.
Tutustuin hurjaan määrään uusia ihmisiä ja opin, ettei "koulunkäynnin" tarvitse olla ikävää, kamalaa ja yksinäistä.
Tajusin viimeisimmän kerran, että nyt pitää puottaa painoa, en halua olla ylipainoinen.

2009
2008
1 vuosi sitten ...
Leikkasin puolet hiuksistani pois.
Liveroolipelasin edellisen kerran.
Olin ostolakossa ja huomasin sen harvinaisen turhaksi kohdallani.
Vietin tipattoman toukokuun ja huomasin senkin turhaksi.
Kuvasin elämäni ensimmäiset häät.

Kuluneena vuonna ...
Olen aloittanut unelmatyöni.
Olen ottanut hirveästi uusia tatuointeja.
Olen ottanut snake bitesit ja nenäkorun takaisin.
Olen voittanut korkeanpaikan kammoni hyppäämällä benjihypyn.
Olen yrittänyt opetella sanomaan ei kaikennäköisille vapaaehtoisprojekteille, jotka ajavat minut loppuun.

2007
2012
Eilen minä ...
Kävin aamukahvilla porukoilla.
Olin päivän töissä.
Kävin kuntonyrkkeilyssä.
Tein lihasuikalekastiketta riisin kanssa.
Järjestin kandin teemahaastatteluajat ensi viikolle.

Tänään minä ...
Olen ollut töissä.
Olen ihmetellyt vilinän määrää työpaikalla.
Tein lasagnea ruoaksi.
Vietän rauhaisan perjantai-illan.
Syön popcorneja ja juon aspartaamilimpparia.

2006
Huomenna minä ...
Herään väsyneenä.
Menen töihin.
Saan jatkoa vasemman käden sleeve-projektiin.
Menen myöhään illalla kuvaamaan bändejä Ale ry:n keikalle.
Yritän rentoutua sille fiilikselle, että sunnuntaina on vapaata.

2005 ?
Ylihuomenna minä ...
Siivoan.
Pyykkään.
Teen ruokaa
Kirjoitan kandia.
Yritän rentoutua hieman, luultavasti siinä onnistumatta.

2004 - 2005 ?

Vuoden päästä minä ...
Olen edelleen samassa paikassa töissä.
Olen valmistunut taiteen kandiksi ja väännä hiki hatussa gradua.
Olen käynyt tasan kymmenen kertaa Tuska festareilla.
Olen toivottavasti saanut rahaa säästöön vuoden aikana ja kesällä käynyt Assosiation of Professional Piercersin konferenssissa Amerikassa.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Beating Heart Tattoo

Sleevessä edettiin viime viikolla taas yksi kokonaisuus eteenpäin. Naureskelin tässä kuvaa katsellessa, että käteni näyttää aika luisevalta. Loppu kroppaan verrattuna se näyttää luiselta vinkuheinältä, joka on eksynyt väärää kroppaan. Mutta olen tyytyväinen käsiini. Pian vielä tyytyväisempi, kun kuntonyrkkeily timmeyttää käsivarret ja tatuoinnit peittävät loputkin tyhjät välit käsistä.


Zombie-käden vastakohdaksi saatiin samankokoinen ja vähän muotoinenkin anatominen, graafinen sydän. Tykkään siitä niin hurjana. 


Jännitti alkaa työstämään kättä, sillä mitä lähemmäs kyynerpäätä mennään, sen luisevampi olen. Ja luu on tatuoidessa yhtä kuin säteilevää tärinää, joka tuntuu muissa luissa v-mäiseltä. Hyvin kuitenkin selvittiin ja kokemus oli henkisesti virkistävä. Sain pari tuntia keskittyä vain istumiseen ja sellaisen asennon etsimiseen, jossa veri kiertää myös sormenpäihin.



Ylläoleva kuva on vielä saman päivänä räpsäisty. Nyt pikkuisen yli viikon jälkeen melkein kaikki rupi on rankan rasvaamisen jäljiltä irronnut ja kuva alkaa olla parantumisen puolella. Tästä on hyvä jatkaa yhdistelemällä zombie-kättä ja sydäntä toisiinsa ja rakentaa lisää mekaniikkaa käteen. Odottelen jo seuraavaa kertaa innolla!

lauantai 29. syyskuuta 2012

Going green


Muutama viikko takaperin ostettu huppari inspiroi vaihtamaan luomivärit perjantaina kelta-vihreiksi. Paita on niin ylisöpö, että on hankala tuntea itsensä uskottavaksi päälle kaksikymppiseksi naiseksi. Mutta pitää välillä olla vähän söpöyttäkin harmaassa syksyssä. Ja vihreää myös! Yllä olevassa kuvassa näkyy pieni vilaus uutta tatuointia, mutta siitä seuraavassa postauksessa enempi.


Meikistä tuli raikkaan ja leikkisän näköinen eyelinerista ja kajalista huolimatta. Mukavaa vaihtelua perusmeikkeihin, jotka koostuvat valkoisesta, harmaasta tai mustasta luomiväristä. Mietin tuossa yhtenä päivänä, että kulmakarvoille pitäisi tehdä jotain. Näytin asiakkaalle omasta pärstästäni kulmakorun paikkaehdotusta ja kappas, toinen kulmakarvani vain loppui hieman liian lyhyeen. En tiedä oikein mitä sille on tapahtunut. Liian innokasta nyppimistä? Vielä kulmakorut omistaessani halusin, että korut eivät ole itse kulmakarvojen kohdalla ja nypin ne aika lyhkäisiksi. Ilmeisesti toiselle puolelle karvat eivät kasva niin innokkaina takaisin.


Perjantaina illalla kävimme töideni jälkeen etsimässä miehekkeelle syysvaatteita ja löysin itselleni samalla pari kivaa t-paitaa. Mitään ei pitänyt shoppailla, mutta t-paidat eivät olleet hinnalla pilattuja ja ostoskeskuksen Onnen päivien vuoksi kaikista normaalihintaisista tuotteista sai vielä -20% alennuksen.


Tämä Sub Street Wearin paita on Seppälästä ostettu, miesten osaston printtipaidoissa vain on tyyliä. Pienin koko vain rekistä mukaan ja sovitukseen testaamaan onko hyvä. Minulla on kaksi aiempaakin paitaa sieltä hamstrattuna. Where's da party -paita sekä Da Vincin Vitruvian Man - tyylinen luurankopaita. Paidalle jäi hintaa pikkuisen päälle kymppi.


En voinut myöskään vastustaa tätä pikkupoikien osastolla silmiini osunutta luurankopaitaa. Kirkkaan limenvihreä printti on upea! 164/170 koko mukaan vain sovituskoppiin. Paita on täysin samankokoinen kuin puolet naistenpaidoista ja hintaa oli 7,95e eli alennuksen jälkeen hintaa paidalle jäi pikkuisen rapiat kuusi euroa. Uusista vaatteistani maksoin siis yhteensä 16 euroa. Ei ollenkaan paha. Tämä blogin nimi pitäisi muuttaa jo umpipihen päiväkirjaksi :D Aina tarvi olla mitään satasen rytkyjä, että selviää elämässä eteenpäin ja näyttää ihan oklta. Toisaalta, aika hintatietoinen saa ollakin tällaisena opiskelijan ja yksityisyrittäjän risteytyksenä.

maanantai 24. syyskuuta 2012

The Girl Ain't Grey


Kävin edellisellä viikolla kaivelemassa ystävättären kirpputorikassia ja tein sieltä vähän löytöjä. Huomasin kotiin eksynyttä kolttua pyykätessäni, ettei ihme kun mekko istuu. Merkkihän on tuttu ja turvallinen Seppälän Link. Nauroin vähän ääneen ja mieskin jo kommentoi, että onko sinulla enää muita vaatteita. Mitä sitä turhaan, jos joku vaatemalli sopii kuin valettu. Viikonloppuna tämä todella mukavalta päällä tuntuva mekko pääsi mukaan meininkeihin kahtena peräkkäisenä iltana. Kävin ensin perjantaina pyörähtämässä hieman KAAmOS-klubilla ja lauantaina vietimme erään ystävän 30-vuotispäiviä.

Kuvassa tosiaan olkaimettoman (leikkasin olkaimet pois, hahaa) alla on musta lyhythihainen paita. Mekko tuntui muuten aika avonaiselta hieman jo syksyhtävään ilmaan. Harmauden kruunaavat harmaat sukkahousut, sillä harmaa on nyt syksyn kunniaksi uusi musta. En seuraa mitään lehtiä, päätin nyt vaan näin. Varmaan viidellä ihmisellä lauantain juhlissa oli nimittäin harmaata päällä.


Olen ihan rempassa viime viikon jäljiltä. Kesän aikana tullut niin vähän tehtyä mitään liikunnallista, että kroppa kyselee koko ajan, että mitä sie muija sekoilet. Tänään piti olla BodyCombat päivä, mutta combattikaveri on vähän puolikuntoinen ehkä alkavasta flunssasta. Ehkä ihan hyvä, eilinen parinkymmenen minuutin venyttelykään ei aukaissut kaikkia kipupaikkoja. Tulipa kuitenkin tänään heitettyä maailman turhin pyöräreissu, niin jotain on harrastettu. Huomenna sitten nyrkkeilyä.


Voin kertoa, että on pikkuisen ikävä omaa läppäriä. Raukka tuolla reissaa jossain ja mie petän sitä täällä satunnaisten PC:eiden kanssa. Mac on kyllä ihan naisten masiina, kun näissä järeissä isoissa koneissa saa etsiä yhtä pientä juttuakin miljoona vuotta. Macissa on kaikki klikkauksen päässä tai sitten olen romantisoinut Applen tuotteiden mainosorjaksi. Tämän postauksen kuvat on editoitu Photoshop Elementsillä, jota en ole aiemmin käyttänyt. Aikaa tuhrautui siis puolet enemmän kuin normaalisti. Väänsin myös yhden lehtimainoksen vanhemmalla Photarilla ja todella hitaalla koneella. Käpy meinasi palaa.


Mutta iloisempiin asioihin, liityin Suomen Mopsikerhon jäseneksi, odottelemaan sitä kun asunto ja aika sopivat kohilleen antaa koti pienelle mopsille. Sitä odotellessa saan nauttia jäsenlehtien mopsi-jutuista ja kuvista sekä tutustua rotuun hieman enemmän. Miten ne voi olla noin lutusia!