Shoppailua ja naamakerrointa

Olen syksyn alun kunniaksi kerennyt kotiuttaa pari hupparia ja muuta pientä kivaa uuteen kotiinsa. Kaikki shoppailut, paitsi kynsilakat, ovat ostettu second handinä.

Tämä alunperin Restylelta kotoisin oleva huppari löytyi minulle goottikirppiksen kautta. Vetoketjusta on vedin rikki, mutta eiköhän se saada korjatuksi tässä syksyn mittaan. Hihat ovat ekstrapitkät ja huppari tuntuu lämpimältä päällä. Tämä huppari niskassa kasvaisi ehkä tuo selkärankakin hieman!

En voinut myöskään vastustaa tätä suloista goottikirppislöytöä. Kaikki limenvihreä- tai neonvihreä-musta kiinnittää huomioni heti. Huppari on Seppälän Link-malliston tuttua laatua. Omistan hirveästi Linkin vaatteita, sillä ne jostain syystä vain sopivat vartalonmallilleni ja ovat olleet todella kestäviä ja hyviä. Farkkuja, huppareita, hameita ja kaikkea muuta mallistolta löytyy kaapista. Tämä suloinen kiivi-monsteriksi nimetty hupparikaan ei tuottanut pettymystä, ensitestauksella hyvältä tuntuu ja suloiselta näyttää päällä. 

Älysin vilkaista myös netistä Dependin Cracked-lakkoja, sillä en ole löytänyt niitä enää paikallisista liikkeistä. Heti tarttui ostoskoriin valkoinen, sininen, musta ja mintunvärinen Cracked-lakka. Sekä tuplakappaleet poisto-osastolla olevaa violettia ja sinistä. Upean nopea palvelu Top-Kosmetiikan nettikaupassa! Tein tilauksen maanantaiaamuna ja kynsilakat kolahtivat postiluukusta varhain tiistaiaamuna. Lakat oli myös turvallisesti pakattu ja tulivat ehyinä perille. Loistavaa toimintaa.

Ja hyvältähän nuo lakat näyttävätkin. Vahvat pigmentit ja hyvä pysyvyys. Odottelen jo, että pääsen tänään kokeilemaan jotain toista väriyhdistelmää!

Työkaverilta kotiutin tämän Cupcake Cultin paidan, jonka hän oli ostanut vääränkokoisena. Paita oli kuin minulle tehty, joten mielelläni ostin lady fit t-paidan omaan kokoelmaani. Vaatekaappi kaipaisi nyt läpikäyntiä. Olen säästänyt läpiharmaita (entisiä mustia), kuluneita, hapertuneita ja rispaantuneita lempivaatteita hieman liian pitkään. Huomasin eilen lempihuppariini ilmestyneen taas yhden reiän lisää. Se rima, jonka jälkeen vaatetta ei enää oikein voi korjata, alkaa tulla vastaan. Miten luopua 4 vuotta rakkaasti palvelleesta vaatteesta? Voiko sen kylmästi heittää vain roskiin?

Torstaiaamuna riehaannuin meikatessa hieman. En ole vetänyt alarajauksia puolta silmää pidemmällä moneen vuoteen. Siistitty panda-look näytti jopa ihan hyvältä. Otsaan on syksyn myötä ilmestynyt huoli/mietintäryppyjä. Heitin ne kuitenkin sinä aamuna nurkkaan enkä voinut ottaa webkameralaatuisia kuvia perusilmeellä!

Anteeksi vain, tämä siksi ettei bloggaaminenkaan menisi liian vakavaksi. Välillä kuulostan huumorintajuttomalta tosikolta bloggauksia tehdessä ja halusin jakaa hieman toistakin puolta itsestäni. Olen järjestelmällinen, organisointikykyinen ja vakava, mutta usein myös suhteellisen epäkorrekti.

Illaksi saa järjestää itsensä taas korrektiksi syksyn ensimmäisiin livekeikkakuvauksiin. Valokuvaajan pitäisi näyttää luotettavalta, ammattitaitoiselta ja siistiltä. Vielä kun löytyisi Arctic Live Entertainmentin minulle hommaama "Photographer"-paita jostain matkalta, jonne se on eksynyt.

Tatuointihommia

Mustekertymä ihossa kasvoi viime viikolla kahdella kuvalla. Näin onnellisiin tapahtumiin päädyttiin muutaman sattuman kautta. Muun muassa tauot kollegoiden muiden töiden ohella sekä hiljaisempi markkinaelämä kojullamme viikonloppuna.

Tämä selän enkeliteemaa jatkava hautakiveen nojaileva enkeli löysi mieluisen paikkansa keskellä alaselkää. Jätimme tarkoituksella hautakiven alaosan ja keskustan tyhjäksi, sillä teema jatkuu koko alaselän peittävällä hautausmaalla ja haluaisin keskimmäiseen hautakiveen myöhemmin jotain tekstiä. 

Kuva; Erika

Työkaveri parka sai kestää hytkyilyäni hyvän tovin. Alaselässä sijaitsee varmaan puolet kaikista tuntoaisteistani, sillä pelkästään käden laskeminen selälle aiheutti minut hätkähtämään. Saati sitten tatuointikoneen kanssa operointi. Tästä syystä asennossa rentoutuminen oli minulle aika hankalaa, mutta koetin parhaani. Ensimmäisen 10-15min jälkeen ei enää käynyt kipeää, vaan sain koittaa vain rentouttaa selän lihaksia toistuvasti.

Toinen tatuointi tuli otettua markkinoilla ja se on Erikan piirtämä, suunnittelema ja tekemä. Ihana steampunk-maatuskani. Mies nimesi sen nähdessään steamuskaksi. Kuva on vasemman pohkeen sisäreunalla ja toinen samanlainen, mutta zombie-tyylinen, tulee sitten oikeaan jalkaan peilikuvaksi. Värejä ja varjostuksia vielä odotellessa. Olemme miettineet pohkeen ulkosyrjille Mucha-tyylisiä naisia samalla steampunk- ja zombie-teemalla.

Huomasin vasta tuosta kuvasta, jossa enkeliä tikataan, miten tatuoidulta näytän tuon 1/4 sleeven valmistumisen jälkeen. Omasta mielestä oikeaan suuntaan ollaan menossa. Siitäkin huolimatta, ettei Henry Laasanen (klik klik) tykkää tatuoinneista, voi voi. Facebookissa kulovalkean lailla levinnyt blogipostauksen linkki aiheutti kyllä naurunpyrskähdyksiä eilen. Kommentoinkin, että kirjoituksessa olisi ollut se ja sama puhuttaisiinko siinä tatuoinneista vai esimerkiksi blondatuista hiuksista. Mielipidekysymys siinä missä muutkin. Kaikki ei voi tykätä kaikesta, piste.

Rovaniemen Wanhat Markkinat, lauantai

Lauantaiaamuna väsytti isolla V:llä. Siitäkin huolimatta, että unta oli takana kahdeksan tuntia. Ehkä se väsymys on mennyt jo niin syväksi, ettei se vaan katoa nukkumalla. 

Halusin tehdä naamalle jotain uutta, joten vaihdoin snake bitesien korut mustiksi päivän ajaksi. Mukavaa vaihtelua. Mystisintä oli viikonlopun sää. Viikolla povattiin koko viikonlopuksi aikalailla kylmää ja sadetta, siksi iso syksyinen kaulahuivi. Ennusteista huolimatta lauantaikin osoittautui nätiksi sekä lämpimäksi päiväksi.

Ostin Dependin lakkoja viime viikolla kokoelmaani ja kotiutin muun muassa ihanan mintunvihreän ja todella pigmenttisen lakan. Cracked-lakan alla söpö väri ehkä kärsi hieman, mutta parempi näin vaihtelun merkeissä, kun aina vain samoja värejä.

Sitten oli luvassa päivystystä markkinoilla. Perjantaina tekemistä oli niin vähän, että nappasin aamulla lähtiessäni sukkapuikot selä mustan langan mukaani. Nyt on Erikan tulevat villasukatkin hieman aluillaan. Lauantaina ei ollut yhtään sen vilkkaampaa, joten show-meiningillä minä makasin esittelypöydällä tatuoitavana (tästä tuloksesta seuraavassa postauksessa). Se kirvoitti muutaman asiakkaan ottamaan pikkukuvan. Muuten menestys oli aika heikkoa ja päätimmekin jättää sunnuntaina kojun pitämisen kokonaan pois.

Heitimme illalla tavarat töihin ja raahauduin kaupan kautta kotiin öhöilemään. Rauhallista rentoutumista ei kauaa jatkunut, kun Erika alkoi houkutella istumaan iltaa. Suihku, meikkien korjaus sekä jalat alle. Miksi sitä kotonakaan pyörimään, kun mieskin oli muualla.

Illanistujaiset jatkuivat kaupungille, muutamaan kapakkaan sekä pilkkuun. Kävin eräässä rovaniemeläisessä baarissa, jossa en ennen ole käynyt ja siihen löytyi samantien todella hyvä syy. Meininki oli sen mukainen, ettei vastaisuudessa varmaan tule käytyä.

Maanantaiaamu meinasi vastustaa ihmistä. Hirveä väsy aamulla, enkä tiennyt onko minulla puhelinaika vai virallinen lääkäriaika paikan päällä. Onneksi pyöräilin aamulla paikan päälle, koska siellähän minun nimeäni huudeltiinkin. Sain myös haettua opiskelijatarrat kohilleen, heitettyä flaijerifilun esitteistä painoon, väsättyä vähän laskuntynkää ylioppilasteatterin toimistossa ja haettua postista paketin. Sieltä paljastui ihanan suloinen uusi huppari, josta joskus myöhemmin ehkä kuvaa. Nyt pitäisi avata opinto-opas ja valita vähän kursseja alkavalle lukuvuodelle!

Rovaniemen Wanhat Markkinat, perjantai

Torstai-iltana istuttiin töissä väkertämässä. Erika piirsi flasheja ja mie väänsin seurana kortteja markkinoita varten. Naurettiin itsemme kuoliaaksi. Minua kun ei noilla jumalaisilla piirustuslahjoilla ole kovasti lahjottu, niin hommani vaikutti ihan epätoivoisten iltapäiväkerholta. Ja ennen kuin ihastelette seuraavan korttirypelmän piirustuksia, niin kyllä, ne on piirretty tatuointilehdestä läpi mustalla tussilla kalvolle. Niih, minun taiteellisuuteni siis tiivistyi huippuunsa. Erika väänsi vieressä vapaalla kädellä upeita piirroksiaan, vähän hävetti :D Yritän aina lohduttautua sillä, että meriitti se on sekin ettei mitkään eritteet okseta tai pyörrytä, kai. Tasan ei käy onnen lahjat.

Rovaniemen Wanhat Markkinat, päivä 1

Yhdentoista aikaan kasattiin kamat ja lähdettiin ähkimään itseämme kohti markkinoita ja telttapöytää. Puoli kahdelta saatiin kalusteet telttaan. Enough said? Päivä jatkui yhtä hiljaisesti, kunnes kuudelta pakattiin itsemme pois markkinoilta. Hyvää koulutusta minulle helmikuun messuja varten tämä pakkaaminen, kantaminen, purku, pakkaaminen, kantaminen, mutta harmillista että päivä meni istuskellessa. Kohderyhmä ehkä hieman väärä, kun liikkeellä on lapsiperheitä ja vanhuksia. Molempien päivän asiakkaat olivat tuttujani. 

Luen joka kerta jotain muuta kuin Rillumarei..

Saatiin kamat kannettua Erikalle ja hetken rauhoituttua. Sitten postimies toi paketin, jossa piti olla ruokapöytä. Minusta se oli kasa lautatavaraa, pari metalliputkea ja jumalaton pussi ruuvia, puutappia ja mitä kummallisempia ohjeita. Kokeiltiin kuitenkin, menestys oli huono. Ei ollut ristipääruuvimeisseliä, ei ollut ruuvimeisseliä. Oli sakset ja kaksi veistä. Tunti kaksikymmentäminuuttia jatkettiin hikipäässä ohjeiden alkuosaa, kunnes nauroimme, luovutimme ja lähdimme Pahaan Kurkeen nauttimaan alkoholia ja ruokaa.

Pinna, sinni ja kestävyys kyllä kasvoivat siis perjantaina. Saa nähdä mitä lauantai tuo tullessaan. Tankkaan tässä juuri kahvia isosta motista ja mietin, että keittäisikö vielä kolmannen ja neljännenkin kupillisen. Eilen uni tuli pitkän päivän jälkeen kiltisti kyllä jo yhdeltätoista, mutta mies pomppasi matkakuumeissaan (keikankatselureissu toiseen kaupunkiin) sängystä ylös jo seitsemältä. Siihen heräsin, vaikka herätyskello olisi osoittanut vasta kahdeksaa.