perjantai 26. lokakuuta 2012

Around The World


Sotajumalan Teloitettu-paita on melkein aina statement kun sen riipaisee päällensä aamulla. Vähän kuin jos innostuu laittamaan liikaa mustaa kajaalia. Se kertoo siitä, että aamu on alkanut kankeasti ja ettei oikein nyt huvittaisi. Olo on teloitettu. Samoiten saman bändin "kuusi laukausta, kuusi kohdetta, kuusi ruumista"- paita on sellainen not today-ilmaisu. Vaikka mitä aiot ehdottaa niin ei tänään. Olen onneksi todella nopea kadottamaan aamun paskan fiiliksen ja yleensä jo ensimmäisen ihmisen kanssa jutellessa elämä kirkastuu. Oli se sitten kaupan täti tai työkaveri.


Ostin viikonloppuna hupparin ilman statementia. (Kirj. huom. Vihaan sanaa statement. "Onks toi joku statement, että sulla on kultainen pinni mustassa tukassa?" No on joo. Koko elämäni on yksi statement. Oli ainut pinni jonka löysin aamulla!) Septoryn ohuehko huppari tuntui hyppysissä niin mukavalta, että pakkohan se oli kotiuttaa.


Se on ihana, lämmin ja istuu aika napakasti.


Tuli sellainen jahas, kaikki kosmetiikka loppuu kerralla-fiilis viime viikolla. Koska on loppukuu, annoin Rainbown muotoilugeelille mahdollisuuden. Olen aivan varma, ettei se tule voittamaan Got2b:n Glued Spiking Glueta, mutta ainahan sitä voi kokeilla. En uskaltanut edes avata meikkipussia, sillä tiedän että puuterirasian pohja näkyy, meikkivoidepurkkia saa ravistella ylösalaisin sekä ripsiväri on kuivunut koppura. 


Heräsin vähän liian aikaisin torstaiaamuna ja vietin peilin edessä tovin jos toisenkin liian kauan. Yhdistelmästä tuli kuitenkin ihan ok. Punaista ja vaaleanpunaista luomiväriä sekä tummanruskeaa huulipunaa, joka näyttää aivan tummanpunaiselta.


Ja koska Kreivitär jakoi blogipostauksessaan maailman parhaan omenapiirakkareseptin, minulla tuli hirveä himo kokeilla sitä. Ja olihan se hyvää! Puolitin reseptin ja tein omenapiirakan 24cm levyiseen piirakkavuokaan. Pääsin samalla eroon kitkeristä omenoista ja melkein vanhoista kananmunista.

Nyt olen aika fiiliksissä, sillä huomenna aamulla lähden Jyväskylään viikonlopuksi. Menen moikkaamaan ystävääni S:ää opiskelijakaupunkimekkaan sekä hieman modifioimaan naamaani. Aina reissuun lähtiessä päässä alkaa soimaan Daft Punkin Around The World, vaikkei matka mikään pitkä olisikaan. Tykkäsin pienenä tuosta omituisesta musiikkivideosta todella paljon. En ole pitkään aikaan käynyt muualla kuin Oulussa, Raahessa tai Helsingissä. Kiva tehdä jotain uutta vaiheeksi. Jyväskylä on nimittäin paikkana aivan vieras.

torstai 25. lokakuuta 2012

The Gasmask Lady Tattoo

Erika piirsi viime viikolla minun sydämeni syrjälleen. Ollaan puhuttu mucha-tyylisistä leideistä, jotka tehtäisiin molempiin jalkoihini ulkopuolelle, kun sisäpuolelle tulevat maatuskat. En kuitenkaan odottanut mitään näin hienoa ja itseni näköistä tulosta.

Steampunk, post apocalypse, biohazard.



Auwii. Parempi katsoa missä kohtaa ne ääriviivat menevät. Piti jossain vaiheessa nousta makuuasennosta istumaan ja tuijottamaan missä kohtaa se neula oikeastaan meneekään. Kivasti tuo tuntoasti tietämätöntä huijaa. Välillä pohkeen päällä operoidessa tuntui kuin oltaisiin oltu polven tai sisätaipeen kohdalla. Heti helpotti, kun tuijotti neulan reittiä vähän tarkemmin.


Nyt leidi sitten odottelee parantumista ja värejä. Jotain niin upeaa. Olen aivan fiiliksissä lisääntyneen musteen määrästä kehossa. On lohduttavaa, kun peilistä näkyvä kuva muuttuu pikku hiljaa sellaiseksi mitä on kaivannut vuosia. 

Ihmiset tenttaavat todella paljon, että mitä sitten kun vanhenet, jos haluaisit olla ilman tatuointeja. Olen tiennyt ensimmäisestä tatuoinnista lähtien, että se ei vain ole vaihtoehto. Ikinä ei niin paljon laseria irtoaisi tähän kehoon, että jokaisesta kuvasta pääsisi eroon. Ja varmasti, jos olisin päättänyt ottaa vain yhden tai kaksi pientä kuvaa, miettisin varmaan lopun elämääni, että miltä tuntuisi olla kokonaan tatuoitu.

Teen itsestäni kokonaista, omaa silmääni miellyttävää kokonaisuutta. Paikkailen niitä koloja, joita itseluottamuksen puuttuminen on kaivertanut minuun vuosien varrella. Sillä joka kerta kun saan uuden kuvan, tunnen olevani enemmän sinut oman itseni kanssa. Painonpudotuksen myötä oman kehoni arvostaminen on arvokategoriassani kivunnut ylöspäin ja haluan nostaa oman kroppani jalustalle enkä vain kohdella sitä kaltoin.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Keikkalauantai

Flunssainen olo ja rään valuminen ei tunnu helpottavan millään. Yskittääkin vielä niin pirusti kaiken hyvän päälle. Perjantai-ilta meni synttärikahvitteluissa ja siivoustalkoissa. Lauantaina oli töitä sekä illalla keikkasettien tarkastelu ja kuvaus. Olisin voinut jäädä kotiin sohvalle makaamaan ja parantelemaan, mutta silloin olisin ollut aika paska tyttöystävä. 

Miehekkeen bändi oli nimittäin yksi kolmesta illan esiintyjästä ja heidän kolmen keikan keikkarundi (Kuopio-Oulu-Rovaniemi) päättyisi illalla Grandeen. Sen lisäksi tapahtuma oli Arctic Live Entertainmentin järjestämä ja kuvauskamppeiden mukaan pakkaaminen oli siis luvassa. Ale ry:lle kuvaamani keikat numeroilla 49, 50 ja 51. Muutaman kerran on tullut seurattua vierestä paikallisia ja muiden paikkakuntien pienempiä yhtyeitä..


Väsytti ihan kamalasti, mutta päätin tsempata, nappasin vähän särkylääkettä ja korjasin naaman kuntoon iltaa varten. Väsymys katosi kahden batteryn myötä ja sain kuvattua kaikki keikat. Miehekkeen bändin Ravage Machineryn keikka oli ensimmäinen ja back up plan oli, että jos huono olo tulisi niin hiipisin sen jälkeen kotiin.


Ravage Machineryn lisäksi illalla soittivat Sadistik Forest ja venäläinen Septory. Ja olin positiivisesti yllättynyt, että kaikki illan bändit vetivät helvetin kovat setit. Normaalisti taso on sellainen "joo, ihan kuunneltava", mutta Septoryn aikana porukka oikein liimautui lavan eteen. Itsehän rokkipoliiseilen aina. Suomeksi sanottuna siis seison kädet puuskassa vähän sivummalla ja kuuntelen. Vanha jaksa enää heilua, enkä ole koskaan ollut mitään keikalla-heiluja tyyppiä.

Nyt sitten on edellisen keikkasetin (Treatment, Intervention ja Maple Cross) lisäksi vielä käsiteltävä kaikki lauantain keikan kuvatkin. Pitää muistaa jossain vaiheessa käydä niitä läpi, ettei jää roikkumaan. Paha tapa kerätä ensin päälle tuhat keikkakuvaa ja sitten tuskastella kerääntyneen työn määrää.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Ensilumi

Eikä miulla siitä mitään sen kummempaa, kuin että nuorenin tänään varmaan viidellätoista vuodella. Tämä tapahtui alle kymmenessä sekunnissa, kun ulkona ollessa huomasin ensimmäisten hiutaleiden putoavan taivaalta. Talvi, jee! Syksy olet ihana, mutta pitkä, sateinen ja pimeä. ❄ 






Olen edelleen räkäinen, flunssainen ja tukossa. Jos en olisi yksityisyrittäjä niin olisin pitänyt sairaslomapäivän, särki korva- ja onteloalueita aamulla sen verran antaumuksella. Lumisade kuitenkin vähän helpotti henkistä oloa. Näytänpä tosi freesiltä flunssaisena, mutta fiilis ja lumi on tärkeämpää kuvissa.


Taas jaksaa. Johan se on huomenna melkein viikon puoliväli. Tajusin, että joulu on niinkö kivenheiton päässä. Joululahjat, missä joulua vietetään, joulun työajat, joulusesonki, turistit, joululaulut! Herran jumala se on taas täällä pian. Hirvee vilinä ja vilske sekä se millä Rovaniemen kaupunki elää opiskelijoiden lisäksi.