Keikkalauantai

Flunssainen olo ja rään valuminen ei tunnu helpottavan millään. Yskittääkin vielä niin pirusti kaiken hyvän päälle. Perjantai-ilta meni synttärikahvitteluissa ja siivoustalkoissa. Lauantaina oli töitä sekä illalla keikkasettien tarkastelu ja kuvaus. Olisin voinut jäädä kotiin sohvalle makaamaan ja parantelemaan, mutta silloin olisin ollut aika paska tyttöystävä. 

Miehekkeen bändi oli nimittäin yksi kolmesta illan esiintyjästä ja heidän kolmen keikan keikkarundi (Kuopio-Oulu-Rovaniemi) päättyisi illalla Grandeen. Sen lisäksi tapahtuma oli Arctic Live Entertainmentin järjestämä ja kuvauskamppeiden mukaan pakkaaminen oli siis luvassa. Ale ry:lle kuvaamani keikat numeroilla 49, 50 ja 51. Muutaman kerran on tullut seurattua vierestä paikallisia ja muiden paikkakuntien pienempiä yhtyeitä..

Väsytti ihan kamalasti, mutta päätin tsempata, nappasin vähän särkylääkettä ja korjasin naaman kuntoon iltaa varten. Väsymys katosi kahden batteryn myötä ja sain kuvattua kaikki keikat. Miehekkeen bändin Ravage Machineryn keikka oli ensimmäinen ja back up plan oli, että jos huono olo tulisi niin hiipisin sen jälkeen kotiin.

Ravage Machineryn lisäksi illalla soittivat Sadistik Forest ja venäläinen Septory. Ja olin positiivisesti yllättynyt, että kaikki illan bändit vetivät helvetin kovat setit. Normaalisti taso on sellainen "joo, ihan kuunneltava", mutta Septoryn aikana porukka oikein liimautui lavan eteen. Itsehän rokkipoliiseilen aina. Suomeksi sanottuna siis seison kädet puuskassa vähän sivummalla ja kuuntelen. Vanha jaksa enää heilua, enkä ole koskaan ollut mitään keikalla-heiluja tyyppiä.

Nyt sitten on edellisen keikkasetin (Treatment, Intervention ja Maple Cross) lisäksi vielä käsiteltävä kaikki lauantain keikan kuvatkin. Pitää muistaa jossain vaiheessa käydä niitä läpi, ettei jää roikkumaan. Paha tapa kerätä ensin päälle tuhat keikkakuvaa ja sitten tuskastella kerääntyneen työn määrää.

Ensilumi

Eikä miulla siitä mitään sen kummempaa, kuin että nuorenin tänään varmaan viidellätoista vuodella. Tämä tapahtui alle kymmenessä sekunnissa, kun ulkona ollessa huomasin ensimmäisten hiutaleiden putoavan taivaalta. Talvi, jee! Syksy olet ihana, mutta pitkä, sateinen ja pimeä. ❄ 

Olen edelleen räkäinen, flunssainen ja tukossa. Jos en olisi yksityisyrittäjä niin olisin pitänyt sairaslomapäivän, särki korva- ja onteloalueita aamulla sen verran antaumuksella. Lumisade kuitenkin vähän helpotti henkistä oloa. Näytänpä tosi freesiltä flunssaisena, mutta fiilis ja lumi on tärkeämpää kuvissa.

Taas jaksaa. Johan se on huomenna melkein viikon puoliväli. Tajusin, että joulu on niinkö kivenheiton päässä. Joululahjat, missä joulua vietetään, joulun työajat, joulusesonki, turistit, joululaulut! Herran jumala se on taas täällä pian. Hirvee vilinä ja vilske sekä se millä Rovaniemen kaupunki elää opiskelijoiden lisäksi.

Flunssan yliote

Syksy on niin kaunista ja värikästä aikaa. Mutta on myös kylmä ja nyt olen saanut itselleni jostain infernaalisen flunssan. Ei varmaan ole asiaa auttanut yhtään tämä ilman pipoa ulkona hyppiminen ja puolikalju pääkoppani.

Viime viikon lenkkireissulta räpssittyjä puhelinkuvia.

Ostin itselleni eilen uuden plo-huivin lämmittämään kipeää kurkkua, tällä kertaa metsänvihreänä. Kurkun lämmitystä kaivattiinkin, kun aamun karheus muuttui päivän aikana kurkkukaktukseksi ja kulminoitui illalla kurkkusoraksi.

Yritin kyllä estää flunssan yliotetta vaikka millä apukeinoilla. Tulin siihen lopputulokseen, että inkivääri oli pahaa, punaviinimarjamehujallu lämmitti kurkkua kaikista parhaiten ja finrex antoi unen tulla. Nyt työpäivää paiskitaan mynthoneiden ja särkylääkkeen voimilla ja vitamiineja vedetään hedelmistä. Ehkä tämä tästä.

Hemmottelin itseäni myös eilen naapurikahvilan kakkupalasella. Se helpotti hetken mieltä ja onneksi tuli nautittua eilen. Tänään on nimittäin räkä lähtenyt liikenteeseen ja makuaisti hukassa. Päivän jälkeen lisää lämmintä punaviinimarjamehua ja lepoa luvassa. Jos tämä olisi sellainen nopea versio flunssasta. Päivän kurkkukipu, päivän rään lento ja päivän yskä, niin ois koko kärsimys ohi ensi viikkoon mennessä.

Omenainen kaurapuuro

Väsyttää, haukotuttaa, v-tuttaa ja kurkkukin on vähän karhea. Takana on neljä jo samanlaista aamua kuin tämäkin. On perjantai ja sinun viikkosi loppuu vasta lauantain viimeisten työtuntien jälkeen. Katsot jääkaappiin, joka loistaa tyhjyydellään ja mielikuvitus on lopussa.  Ei jogurttia, omenoita on, ei tee mieli muroja, ei ole kananmunia eikä kiivejä. Hmmh. Oliko siinä uudessa KG:ssä joku omenoihin liittyvä aamujuttu.. OLI! Kaurapuuroa aamupalaksi.

Omenamehua ei ole, ihan sama, jätän sen siis välistä. En ole eläissäni ikinä ennen raastanut omenaa. Meinasi olla aamun ensimmäinen haaste jo tässä. Piti isoimmalla mahdollisella raastinreunalla raastaa, että tuli muutakin kuin omenamehumössöä sieltä vekottimesta ulos.

Olen hirmu laiska keittelemään puuroja kattilassa (=tiskiä & vaivaa) niin yleensä otan pikakauraleseitä, kiehautan vedet vedenkeittimessä ja kaadan vedet suolalla maustettujen leseiden päälle.

Omenat puuron joukkoon, mukaan kanelia, ihan pikkuisen kardemummaa ja hunajaa. Oli aivan hyvää puuroa. Ensi kerralla voi muistaa, että omena täydentää puuron fyysistä määrää melkein puolella, niin vähempikin leseiden määrä riittää.

Jos tällä innovaatiolla nyt porskuttaisi vielä kaksi työpäivää. Ei noin ruuallisesti vaan henkisesti. Pitää ehkä vähän jotain muutakin syödä kuin kaurapuuroa :D