Pitkäperjantai ja lauantaipäivä

Torstaina kaupoissa juokseminen kevyessä flunssassa meinasi käydä hermojen päälle, varsinkin kun puoli Rovaniemeä oli myöskin päättänyt pelkäävänsä pääsiäisenä nälkäkuolemaa. Kävin omaksi ilokseni kaupassa torstaina vielä kahdesti, ensin työasioilla ja sitten omilla ostoksillani. Molemmat klo 17 jälkeen, eli pahimman ruuhkan aikana. Alkossa oli muutama ihminen jonottamassa, kun kävelin ohitse. Kristillinen pyhä my ass, pitkä ryyppäysviikonloppu enemminkin.

Perjantaina olin kipeämpi kuin aiempina päivinä ja jäin kotiin vain himmailemaan hirveää flunssaoloa pois. Kipeän päivän jälkeen en myöskään jaksanut lähteä Innowationin bileisiin reivaamaan, vaan kahvittelin tässä kotona Ayan kanssa alkuillasta. Ystäväni S oli Helsingistä käymässä Rovaniemellä ja tuli teelle sekä saunomaan kanssani loppuillaksi. Ei mennyt pitkäperjantaikaan hukkaan, vaikka näyttikin aluksi, että tukkoisuudesta johtunut klo 7.00 aamuherätys meinasi tehdä päivästä pitkän ja tylsän.

Flunssantorjunta-lääkkeitäkin löytyy kotoa vaikka muille jakaa. Jostain syystä flunssailen nykyään aika tiheään tahtiin, niin on hyvä olla Finrexiä, mehutiivistettä lämmitettäväksi, Otrivinia, nenäliinoja sekä kurkkupastilleja apukeinoiksi. Harmi, etten meinaa oikein osata sitä kaikista parasta lääkettä, eli lepoa. Vähän saatoin muutaman koneellisen pyykkiä pestä perjantaina ja hiljakseen siivoilla, kun päivän aikana meinasi olla tylsää.

Ja sitten pitää helliä itseään. Kummasti piristää se, että vatsa on täynnä, vaikkei ruokaa niin erikoisesti mieli tekisikään. Hyvät kahden tunnin päikkäritkin sai nukuttua tuollaisen hotkaisemisen jälkeen.

S:n kanssa perjantai iltana saunan jälkeen nautittiin vielä voileipiä teen sekä Voice of Finlandin kanssa. 

Lauantaina lähdin puolen päivän aikaan käymään töissä, koska olin kuitenkin menossa kauppaan ja asunnosta oli poistuttava. Oli siis se ja sama käpötellä töihin katselemaan ja ihmettelemään, jos sattuisi ekstempore-asiakkaita näkymään sekä juomaan kahvia. Harmittelin niin Innowationin missaamista, että teki mieli hieman laittautua ennen kotoa lähtöä. Edes töitä varten. 

Päädyin ensimmäistä kertaa tämän tukan kanssa poistumaan kotoa nuttura päässäni. Säälittävän pienihän se on, kun tukkaakin on niin vähän. Mutta ei tyttöjen mielestä kuitenkaan näyttänyt pahalta niin voi olla että sorrun toistekin. Laitoin vaaleanvihreää sekä tummanvihreää luomiväriä ja rajaukset silmiin.

Kotimatkalla kävin vielä kaupassa metsästämässä pientä pakettia mämmiä. Sellaista ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten ostin hirveän 700g jättipaketin jääkaappiin. Myöskin kuohukerma oli loppu, joten päädyin johonkin vispikerman tyyliseen sotkuun. Mämmin maku ei niin puskenut läpi, kun flunssa vähän heikensi makuaistia. Tuli vain unohdettua, miten täyttävää tuo setti oikein on (nyt ei kyllä lasketa kaloreita ja kyllä annoksessa on vielä sokeriakin!) ja söin annosta varmaan tunnin pyöritellen aina välillä lusikallisen kielen päälle.

Uusi header ja pintaremonttia

Aamulla heräsin aivan liian aikaisin vaivaavaan yskään sekä flunssaan.  Katselin hetken aikaa blogia ja vanhaa headeriä sekä mieleeni hiipi muisto siitä, että aloitin viime kuussa tekemään uutta kuvaa. Vähän aikaa kansioita selattuani löysin aiemmin aloitetun headerin pohjan ja muutamilla tasomuutoksilla sekä tekstien lisäämisellä sain itselleni uuden headerin.

Minusta header sopii paljon paremmin tällaisenaan kuin vanha sopi. En kuitenkaan aina pyöri bilemeikeissä ympäri kyliä vaan näytän suurimman osan ajasta suhteellisen normaalilta. Muuttuvat kasvot-teema. 

Teimme pientä pintaremonttia työhuoneessani tällä viikolla. A tapetoi maanantaina samalla tiiliseinätapetilla huoneeni päätyseinän, jolla liikkeemme isoin huone tapetoitiin. Siitä tuli todella komea. Verhotanko, upeat viininpunaiset verhot sekä muutama laatikosto sekä astia työtarvikkeille puuttuvat vielä, mutta suunta on oikea. Haaveilen myös vaihtavani huonekalut teräksiseen lipastoon sekä teräksiseen laatikostoon.

Ennen huonetta koristanut vaalean (mieli)sairaalan -vihreä väri maalattiin päälle siniharmaalla maalilla tiistaina. Väri istuu kyllä huoneeseen hyvin. En ole liikkeen maalaamista ennen maalannut seiniä ties milloin. Varmaan viimeksi vuonna -98, kun sain oman huoneen porukoiden talossa.

Nyt on hyvä tehdä töitä. Olen kerennyt nauttia kevään asteittaisesta saapumisesta ihan eri tavalla kuin viime vuonna. Kaikki on jotenkin järjestyksessä. Jos joku olisi kertonut minulle muutama vuosi sitten, että saan tehdä unelmatyötäni mukavien ihmisten kanssa samassa duunipaikassa niin olisin varmasti vain nauranut ja puistellut päätäni.

Hyvää mieltä vähän varjostaa nyt tämä päällä oleva flunssa, sillä joudun ilmeisesti skippaamaan illalla olevat Innowationin We live for the weekends -bileet. Ja olen odottanut niitä kauan. Mies on lanittamassa ja ottamassa kuppia kavereidensa kanssa mökillä pääsiäisen ja mie sairastelen kotona. Joku minut paremmin tunteva voisi lohkaista, että "tuleepa nyt ainakin levättyä lomalla". Juu, niin tulee. Mietin että millä hömppäleffalla sitä tässä itseään illalla terapoisi.

Welcome to my nightmare

Se olo, kun heräät aamulla säpsähtäen, tuskan hiestä märkänä ja todistellen itsellesi olevasi omassa sängyssäsi. Ei, takana ei ole kostea ilta paikallisessa pystybaarissa, vaan todella todentuntuinen painajainen. Zombit ovat jahdanneet sinua, olet ollut unessa kahvilla frankenstainin kanssa tai tipahtanut todella korkealta ja herännyt tunteeseen että kuolet. 

Jokainen ihminen muodostaa painajaisensa alitajuntansa pohjalta. Näen itse usein painajaisia elokuvista tai televisiosarjoista joita on tullut katsottua. Vilkas mielikuvitus sysää tapahtumat liikkeelle jossain kuupan uumenissa. Muistan itse yleensä osia unistani aamulla silloin, kun olen nukkunut noin 7-8h ja herään yllättäen herätyskelloon.

Yksi vahvimmista ja todentuntuisimmista painajaisistani käsittelee putoamista. Nousen yleensä jyrkkiä portaita ylös porraskäytävässä. Itse portaiden nouseminen voi kestää todella pitkään ja olen hyvin huojentunut päästessäni portaat ylös asti. Nojatessani ylimmän kerroksen kaiteeseen ja katsoessani alas sinne mistä olen tullut, kaide pettää ja lähden putoamaan. Putoaminen kestää todella kauan, painottomuuden tunne on ahdistava, sillä tiedän jo rysähtäväni alas. Samalla kun iskeydyn portaiden alapäähän unessa, herään. Yleensä vielä keuhkot tyhjänä ja ihan siinä olossa, että olisin tipahtanut todella jostain korkealta.

Haluaisin haastaa yöllisen painottomuuden pelkoni jollain tavalla ja päästä eroon putoamispainajaisista. Laskuvarjohyppyyn en ehkä olisi valmis, mutta "Bucket listilla" (mitä haluan tehdä ennen kuolemaa) olisi body suspension ja sen avulla itsensä ylittäminen, painajaistan voittaminen sekä maasta luovuttaminen edes hetkeksi.

(kuva täältä)

En nykyään katso hirveästi kauhuelokuvia juuri vilkkaasta mielikuvituksesta johtuen. Sen lisäksi, että painajainen valtaa yöunet, tunnen painajaisten jälkeisenä aamuna itseni hyvin säikyksi. Suihkussa ei uskalla sulkea silmiä hiuksia pestessä ja jokainen narahdus ja rasahdus on varmasti jotain kauheaa. Draamojen sekä fantasiaelokuvien katsominen pitävät yleensä yöunet selkeinä ja järkevinä. Aina silloin tällöin pitää kuitenkin haastaa itsensä jollain post apocalypse elokuvalla, sillä en voi peloista huolimatta vastustaa maailmanloppuun ja maailmanlopun jälkeiseen elämään keskittyviä elokuvia. 

Perjantain valmistujaisjuhlat

Perjantai-iltana kävimme miehekkeen kanssa juhlistamassa Kasmirrockerin valmistujaisia. Muutakin kuin kahvia ja kakkua kului illan aikana, mutta olin kiltisti puolen yön aikaan kotona sillä lauantaina oli töitä.

Jee, ei ole aina samat vaatteet päällä. Kappahlin paita sekä second handinä ostettu hame tekivät asukokonaisuuden perjantai-illaksi. Hyvin pärjäsi, mutta meinaa tuo hame jäädä hieman isoksi. Ompelukoneella pitäisi hurauttaa molemmilta sivuilta muutama sentti pois. Rakastan kaikkia tuollaisia messinkisiä nappeja ja nyörityksiä ja tämä paita kuuluukin yksiin lempivaatteistani. Yksinkertainen, mutta kaunis. 

Meikin kanssa ei tullut kauaa lotrattua, sillä aika oli vähissä. Kuitenkin alaluomeen hieman rajausta, jotta silmät näyttäisivät isommilta. Kaulaan eksyneen kaulakorun olen saanut joskus aikoinaan kummitädiltäni syntymäpäivälahjaksi.

Tätä parempaa kuvaa minusta ja juhlien tähdestä ei taidakaan olla vielä olemassa :D Ollaan me sitten fiksuja, muuta tästä kuvasta voi varmaan sanoakaan nauramatta. Menee hukkaan nuo vakavat pönötyskuvat kun tällaisia blogiin lykkää, mutta menkööt! Illan mittaan tuli syötyä kakkua sekä sipsiä ja nyt en ole uskaltanut vaa'alla käydäkään. Huomenna aamulla vasta!