keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

#effyourbeautystandards


Moon shaped little box
in Milla oli kirjoitellut blogissaan Pin the Fuck Upin blogipostauksesta inspiroituneena jotain poikkeavia kauneuskäsityksiään ja niinpä minäkin hetken lueskelun jälkeen tajusin, etten ehkä pidä kauniina aina niitä tavallisimpia asioita. Tykkään, että ihmisessä on twistiä, jotain sellaista kropassa tai kasvoissa, joka erottaa hänet muista.


Törröttävät lapaluut, solisluut tai ranteen luut

Ja kysymys ei ole siitä, että henkilö olisi niin anorektisen näköinen, että luut paistavat. Miehillä selän puolelta kiinnitän yleensä aina ensimmäisenä huomiota lapaluihin ja miten ne asettuvat. Jos ne jäävät huomattavasti korkeammalle kuin esim. keski- ja alaselkä ja selkään tulee kaunis notko, on se mielestäni äärimmäisen kivannäköistä.


Pyöreät tai rajusti kulmikkaat kasvot sekä korkeat poskipäät

Pyöreät kasvot miellyttävät omaa silmääni, sillä minusta ihminen näyttää lempeämmältä, mukavammalta ja helpommin lähestyttävältä. Kulmikkaat kasvot taas ovat yleensä persoonallisen näköisiä ja muistankin yleensä huonon kasvomuistini kanssa niitä ihmisiä paremmin, joiden kasvot erottuvat selkeästi normaalista.


Muutamia muita äkkiseltään mieleen tulevia ominaisuuksia jotka miellyttävät silmääni: erottuvat arvet, syntymämerkit, sirot kädet ja pitkät sormet, täyteläiset huulet, leveät hartiat, vaalea iho, terävät nenät sekä isot mulkosilmät.

Sen verta olen nihkeäksi tullut ajan saatossa, että päin vastoin sitä miltä itse näytän, mielestäni lävistykset ja tatuoinnit eivät tee ihmistä kauniimmaksi tai komeammaksi. Naamakarvat ja parta sen sijaan tai kauniisti asettuvat hiukset kehystävät valmiiksi jo kivannäköisiä kasvoja mielestäni usein upeasti. Kokoparrat ovat nam ja olenkin tykännyt tästä valloillaan olevasta metsuriseksuaali villityksestä.


2011

Olen itse kohtuu erikoisennäköinen. Enkä pidä itseäni erikoisennäköisenä siksi, että minulla on useampi lävistys, sivukalju ja pinkki tukka tai kauheasti tatuointeja vaan yksilöllisyyteni tulee muista ominaisuuksista jotka eivät olet itse päättämiäni. Naamani on yhtä aikaa sekä pyöreä että kulmikas. Vahva leukalinjani jää usein ihmisten mieleen. Minulla on nökönenä sekä silmäni ovat pienet, syvällä päässä, erikokoiset ja toinen niistä harittaa. Yläetuhampaani ovat isot ja erottuvat muista hampaista kun hymyilen. Ranteeni ja nilkkani ovat hirveän kapeat ja sirot verrattuna loppukroppaan, jossa massaa kyllä riittää.

Tuska 2013

Ja vaikka kuvailenkin itseäni näin, en pidä mitään noista edellämainituista ominaisuuksistani huonona. En haluaisikaan näyttää keneltäkään muulta. Samoiten, minusta on maailman lohdullisin asia se, että minulla on ihminen joka pitää minua maailman kauneimpana olentona. Sekä muutama muukin on joskus sanonut etten ole sielä peikkoluolan pimeimmästä päästä. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että hymy jonka kasvoillesi leväytät on isompi käyntikortti kuin se, mikä sinua peilistä takaisin katsoo. Ja pidänkin itse kauniina ihmisenä sellaisia ihmisiä, jotka ovat mielestäni mukavia. Ei auta kaunis naama, jos olet ihmisenä ilkeä ja ikävä sekä sinusta huokuu negatiivista energiaa.



Kanna siis kroppasi ylpeydellä, sillä jokaiselle on olemassa joku joka pitää sinua kauniina tai viehättävänä sellaisena kuin olet. Myös silloin, kun heräät tukka pystyssä, edellisen illan meikit silmissä ja tuntien olosi kaameaksi. Ja myös silloin kun joku kohta kropassasi inhottaa sinua itseäsi, joku muu ajattelee lämmöllä isoa lantiotasi, pieniä silmiäsi tai kapeita huuliasi, ihan varmasti.


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Black & White shopping



Ostin tuossa taannoin itselleni laukun, second hand hommia, eli jonkun vanha mutta miulle uusi. Olen etsinyt uutta aarrelaatikkoa jo pidemmän tovin, sillä vaikka nykyinen laukkuni hyvä onkin, niin olen ollut hieman pettynyt sen  vetoisuuteen. Löin sitten heti vähän överiksi ja ostin tämän melkein matkakapsakkia muistuttavan kameraprintillä varustetun laukun. Sinne mahtuu kaikki ja kun sanon kaikki, todella tarkoitan sitä. Kalenteri, meikkipussi, lompakko, lounas, kamera.. name it I has it in there. Köysitikkaatkin mahtuisivat pohjalle, jos sellaiset omistaisin.


Ostin myös uuden treenipökät, koska tuo printti <3 Ja tottakai, jotta ne mahtuvat jalkaan, pitää ensin ihan pikkuisen vielä treenata, kaksinverroin siis treenihousut. Olen aina ihan mustavalkoisten printtihommien vietävissä, mitä selkeämpi, sitä parempi. Jos on kuvassa vielä joku catch, niin en voi hillitä itseäni. Lompakko hoitaa sitten sen jarruttelun jos tarve vaatii.


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen


Kevätfiilis iski jostain takavasemmalta ennen kuin kerkesin edes loskasäitä kiroilla. Se kyseinen keväinen ja aurinkoinen päivä meni kyllä sisällä töissä nökötellessä, mutta jotain siitä jäi. Kävelin nimittäin kukkakauppaan ja ostin rehun. Ja nyt yritän epätoivoisesti pitää sitä hengissä. Sanomattakin selvää, ettei keväänsymboli näytä yhtään enää samalta kuin alempaa kuvaa räpsäistessä, vaan tekee hiljaista kuolemaa keittiönpöydällä.

Mie en oikein tykkää keväästä. Kaikkialla on jonkun tovin harmaata ja loskaista. Kaikki talven sisällä piilotelleet vetäytyvät koloistaan ihmisten ilmoille ja piristyvät jotenkin maagisesti suureen kukoistukseensa. Mie vedän ikkunaverhot kiinni ja nautin hiljaisuudesta henkilökohtaisessa luolassani.


Toinen keväänsymboli oli kyllä se, että vietimme Mursun kanssa vuosipäivää tuossa viime kuussa ja sain hänet vielä koko pääsiäiseksi Rovaniemelle kanssani. Mursusta ja sen seurasta mie kyllä tykkään, oli vuodenaika mikä tahansa.



Pitkänä perjantaina oli auki lähinnä taidemuseo, joten lähdimme sitten käymään Korundissa ihailemassa Markus Copperin Kursk -teosta. Olemme teoksen kanssa tavanneet ensimmäisen kerran jo Kiasmassa viime vuosikymmenen tuolla puolella ja olen aina täysin haltioitunut siitä, miten joku voi saada aikaiseksi jotain niin koskettavaa että pelottavaa yhtä aikaa. (Kuva alla.)





Kävimme pääsiäisviikonlopun lauantaina testaamassa Kauppayhtiön Pureburger hommia. Nyt lankesi kyllä minun täydet pisteet Rovaniemen purilaispaikoilta tuonne. Cheese Burger ja ranut hellyttivät lomalaisen sydämen kera nokareen aioli dippiä.


Meikä on pallinaama ja arvatkaa olenko ottanut yhtään asukuvaa? En yhden yhtä! Yritän kirjoittaa itsestäni tässä taiteen kandia kevään mittaan ja saada sentään jotain aikaiseksi elämässäni. Turhautumisen määrä on käsinkosketeltavissa. On vaan niin helppoa valua liikkeelle nököttämään ja leikkiä täyspäiväistä (ei täyspäistä) yrittäjää. Ja iltaisin käydä töissä tai harrastaa liikuntaa, sillä jälkimmäinen näyttää nostattavan edes jotain mielihyvään viittaavia endorfiineja kehossani.


Ja maanantaina tein hampurilaiset jättijuustosämpylöistä itse. Postauksesta päätellen sanomattakin selvää, että pääsiäisen jäljiltä on tuota liikuntajalkaa vipattanut. Tuli syötyä kyllä sen verta hyvin ja loikoiltua.