En oikein osaa otatuttaa itsestäni päivän asu -kuvia ja näin ollen tehdä niistä tai tyylistäni postauksia. Nyt olen kuitenkin ajatellut kesän aikana ottaa itseäni niskasta kiinni ja samalla ryhdistäytyä myös vaatettautumisessa. Useimmiten minut näkee seuraavanlaisissa vetimissä; musta t-paita (normaalisti bändipaita) ja mustat farkut. En pudottanut painoani jotta voisin hiippailla housuissa ja tavallisessa t-paidassa koko loppuelämääni.
Tänä päivänä poikkesin jopa hieman normista ja pukeuduin Gina Tricoltilta ostettuun paitaan jossa on edessä todella nätti samettikuvio sekä korostin Seppälän kulahtaneita farkkuja mustilla remmeillä.
Toinen asia mikä päivän asu kuvien ottamista haittaa on se, että nykyään itsensä kuvaaminen tuntuu niin typerältä. Kun on vuoden kuvannut aktiivisesti muita ihmisiä ei osaakaan kääntää linssiä enää itseään kohti. Siinäkin siis petraamisen varaa. Kolmas kriittinen katsaus on se, että asunto on aina kuin myrskyn jäljiltä ja kun en jalustaa omista niin kuvauskohdan löytäminen siistiltä osalta asuntoa on aika mahdotonta.
Toinen ryhdistäytymiseni kohde ovat korkokengät. En omista kuin yhdet korkokengät ja kahdet platform-saappaat. Tämän kesän missio olisi oppia kävelemään ilman tuskanparahduksia korkokengät jalassa. Tarvitsisin jotkut kevyet korkokengät joilla olisi mukava kävellä myös sisällä. Tarvitsen kaiken mahdollisen treenin.
Tällaiset Donna Girlin saapas malliset kengät ovat ainoat joissa ole ole korkoa päkiän alla. Loput kengät ovat kiinantossut, Demonian saappaita tai muuten vain tasapohjaisia kenkiä.
Demonian Concord saappaita käytän kaikista eniten ns. juhlakengistäni. Ne ovat hyvät kävellä ja yksinkertaisen nätit hieman raskaampiin juhliin.
Hieman harvemmin ulkoilutetut Demonian Swing kengät ovat keränneet enemmän pölyä kuin katseita kuluneiden omistusvuosien aikana. Olen ehkä elämäni aikana nähnyt niin monen ihmisen kävelevän väärin upeilla kengillä että tahallani varon käyttämästä saappaita ulkona turhan useasti. Pyörällä liikkuessa nämä eivät todellakaan kuulu ensimmäisiin vaihtoehtoihini kaupunkikengiksi ja baarissa saa varoa pysyykö näillä pystyssä.
Olen niin huonosti koulutettu naisellisten kenkien kanssa. Jos opin meikkaamaankin ilman opetusta niin pitäisi tämänkin onnistua vielä. Olen kovin koittanut miettiä tyylini minimalistisuutta viime aikoina ja löytänyt ehkä vastauksen siihen. Olen koittanut aikalailla kaikkea ja riisun arkena kaikki ekstrahärpäkkeet pois. Ehkä sanonta less is more on joskus oikeassa. Olen kuitenkin aina loistanut enemmän hiuksilla ja lävistyksillä kuin vaatteillani joten en tiedä onko tyylissä tapahtunut sen kummempia muutoksia. Nyt kun käytän lisäkkeitä harvemmin ja naama on tyhjennetty, tunnen oloni suhteellisen riisutuksi aika ajoin.
2008 talvi. Kauluspaitamekon alla oleva raitapaita kuuluu edelleenkin vaatekappaleisiin jotka olen säilyttänyt. Musta päällä oleva mekko jäi suureksi ja siitä piti valitettavasti luopua.
2008 talvi. Takin käytin ihan rikkinäiseksi asti ja se piti heittää pois.
Yläaste, epäilisin 2004 tai 2005 vuotta? Diablon paita on edelleen lenkkipaitana, huppari oli pikkuveljeni, housut piti myydä pois sillä ne jäivät suureksi.
Samaa vuosisatoa kuin edellinen. Nahkatakki jäi suureksi ja annoin sen pois.
2009 kevät. Paita kuuluu edelleenkin vaatekaapin sisältöön ja käytän sitä lenkkeillessä.
2005 talvi. Samettimekko on äitini tekemä, se löytyy edelleenkin kaapista ja korsetti on nostalginen vuonna 2004 ostettu ensimmäinen korsettini Helsingin Morticiasta. Pikku-Aino 14 v pääsi ensimmäisen kerran ostoksille. Edelleenkin käytän samaa korsettia ja hyvänä on pysynyt.
2006 kevät. Paita piti heittää roskiin kun se meni rikki.
2008 kesä. Deathstarsin paita on siirtynyt yöpaita käyttöön sen jälkeen kun se jäi vähän suureksi.
Nyt olen aivan ulalla, 2006 kevät? Metallica paita piti antaa myöskin pois kun se jäi isoksi.
Kevät 2009. Takin myin pois kun se jäi isoksi, mutta kaulahuivi on edelleen tallessa ;D
En tiedä onko tyylin kehittymistä tapahtunut ollenkaan. Hiusmalli sekä ulkonäkö noin kehollisesti on muuttunut, mutta vaatteet ovat olleet mustia 2003-2004 vuodesta eteenpäin. Hitusen jotain neonvihreää on tullu keräiltyä vuoden 2006 jälkeen mutta suurimmaksi osaksi täysin mustaa vaatetusta. Kaikki vaatteet on joko käytetty aivan rikkinäisiksi ja kulahtaneiksi asti tai sitten annettu ja myyty eteenpäin kehon muutosten vuoksi.
Minimalistiset valinnat ovat lähinnä minua varten mutta erikoisempiin tapahtumiin tekee mieli laittaa jotain parempaa päälle. Siksi kaapista löytyykin kaikkea neonvihreä-mustista paidoista mustaan pvc-korsettiin. Olen oppinut jotenkin niille tavoille sillä aikaa kun lihoin etten voi näyttää missään upeammassa vaatteessa nätiltä ja tämä edelleenkin hiertää minua valitessani asukokonaisuuksia aamulla.
Sen lisäksi olen myös aika tarkka siitä mitä ostan. Turhia sijoituksia on typerää tehdä sillä vaatteiden edestakaisin jahkailu vie aikaa ja voimia. Paikan päällä shoppailu sekä vaatteiden testaaminen kuuluu minusta olennaisesti vaatteiden ostamiseen. Mikään ei ole ikävämpää kuin saada postin kautta tilattu rytky joka ei istukaan kuin on toivonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti