Torstai-iltana istuttiin töissä väkertämässä. Erika piirsi flasheja ja mie väänsin seurana kortteja markkinoita varten. Naurettiin itsemme kuoliaaksi. Minua kun ei noilla jumalaisilla piirustuslahjoilla ole kovasti lahjottu, niin hommani vaikutti ihan epätoivoisten iltapäiväkerholta. Ja ennen kuin ihastelette seuraavan korttirypelmän piirustuksia, niin kyllä, ne on piirretty tatuointilehdestä läpi mustalla tussilla kalvolle. Niih, minun taiteellisuuteni siis tiivistyi huippuunsa. Erika väänsi vieressä vapaalla kädellä upeita piirroksiaan, vähän hävetti :D Yritän aina lohduttautua sillä, että meriitti se on sekin ettei mitkään eritteet okseta tai pyörrytä, kai. Tasan ei käy onnen lahjat.
Rovaniemen Wanhat Markkinat, päivä 1
Yhdentoista aikaan kasattiin kamat ja lähdettiin ähkimään itseämme kohti markkinoita ja telttapöytää. Puoli kahdelta saatiin kalusteet telttaan. Enough said? Päivä jatkui yhtä hiljaisesti, kunnes kuudelta pakattiin itsemme pois markkinoilta. Hyvää koulutusta minulle helmikuun messuja varten tämä pakkaaminen, kantaminen, purku, pakkaaminen, kantaminen, mutta harmillista että päivä meni istuskellessa. Kohderyhmä ehkä hieman väärä, kun liikkeellä on lapsiperheitä ja vanhuksia. Molempien päivän asiakkaat olivat tuttujani.
Luen joka kerta jotain muuta kuin Rillumarei..
Saatiin kamat kannettua Erikalle ja hetken rauhoituttua. Sitten postimies toi paketin, jossa piti olla ruokapöytä. Minusta se oli kasa lautatavaraa, pari metalliputkea ja jumalaton pussi ruuvia, puutappia ja mitä kummallisempia ohjeita. Kokeiltiin kuitenkin, menestys oli huono. Ei ollut ristipääruuvimeisseliä, ei ollut ruuvimeisseliä. Oli sakset ja kaksi veistä. Tunti kaksikymmentäminuuttia jatkettiin hikipäässä ohjeiden alkuosaa, kunnes nauroimme, luovutimme ja lähdimme Pahaan Kurkeen nauttimaan alkoholia ja ruokaa.
Pinna, sinni ja kestävyys kyllä kasvoivat siis perjantaina. Saa nähdä mitä lauantai tuo tullessaan. Tankkaan tässä juuri kahvia isosta motista ja mietin, että keittäisikö vielä kolmannen ja neljännenkin kupillisen. Eilen uni tuli pitkän päivän jälkeen kiltisti kyllä jo yhdeltätoista, mutta mies pomppasi matkakuumeissaan (keikankatselureissu toiseen kaupunkiin) sängystä ylös jo seitsemältä. Siihen heräsin, vaikka herätyskello olisi osoittanut vasta kahdeksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti