Luomivärien mätsääminen ja ruokavalio

Koska olen aivan fantastinen meikkaamaan ja jumalattoman tyylitajuinen, not, niin tykkään sävytellä bändipaitoja luomivärien kanssa yhteen. Naurattaa tämä ajatuskin värivammaisuudesta, mutta sillä nyt mennään. Moonsorrown siniharmaan paidan kanssa sopii tietenkin yhteen sini-harmaa luomiväri. Jee, miten yllättävää! Eyelinerilla silmien rajaus sekä ripsiväri. Voisin joskus koittaa jotakin muuta meikkauskaavaa, mutta olen hieman tapoihini kangistuvaa sorttia. 

Kivoja nämä meikkien lähikuvat, kun kaikki naaman kraaterit näkyvät. Esillä muun muassa, kulmakorut 1, 2, 3 ja 4, vesirokko, bridge 1, 2 ja 3, medusa sekä vasemmalla puolella oikeassa poskessa kateellisen pikkupojan kynnet tarhasta. Arvethan kertovat elämästä? Ainoa mikä tosissaan harmittaa on tuo bridge. Jumalattomat reiät vain jäi ja lävistys oli niin täydellinen. Kolmesti se kuitenkin ulos kasvoi tasaista tahtia niin annetaanpa olla. Jos jotain pyytäisin, niin isompaa säilyvyysprosenttia ihon alla olevissa koruissa. Kateeksi käy, kun osalla killuu kulmakoru monta vuotta naamassa. Itsellä kun näyttää hyvältä 1-2kk ennen kuin se alkaa roikkua uhkaavasti.

Projekti paremmat elämäntavat alkoi lupaavasti ma-to. Aamupirtelöitä banaanista, kauraleseistä, luonnonjogurtista sekä maidosta, kananmunia, ruisleipää ja kotiruokaa sekä salaatteja. Kotiruokaa myös lounaalla töissä. No, eihän se kauaa kestänyt..

Istuskeltiin eilen ystävieni S:n ja M:n kanssa meillä katselemassa stand uppia ja syötiin nachoja. Nachoja ja dippiä sekä sour cream onion pähkinöitä. Voitte varmaan kuvitella, että olo on suolapöhnäinen. Usko ihmiskuntaan on menetetty ja aamu alkoi niin epätoivoisen hitaasti ettei mitään järkeä. Tällaisista ei pitäisi ottaa itseensä, sillä muuten mässäilystä tulee kierre. Ajattelee, että kerran kun on sortunut niin sortuu toistekin. Pitäisi pysyä lujana, vetää salaattia ja ajatella iloisia asioita. Näin syksyn väistämättä lähestyessä se ei aina välttämättä onnistu. 

Ajatukset ovat olleet pitkin kesää jossain aika matalalla ja tämä on vaikuttanut syömisiini sekä liikkumiseeni. Nyt pitäisi ryhdistäytyä. Vaikka ympärillä olevat ihmiset kultaisesti väittävät, ettei painonnousu näy missään niin olo itsellä on pöhnäinen ja vaatteet kiristävät sekä tuntuvat epämiellyttäviltä päällä. Haaveilen kuntonyrkkeilyn pariin palaamista sekä sirkusakropatiasta ihan itseäni haastaakseni. Tasapaino sekä kehonhallinta on itselleni ollut aina hieman kompastuskysymys. Ja venyttely, tuo jokaisen rautakangen kirosana. Varpaat, joku päivä teihin vielä yletän!

Onneksi ihon koristelu pitää mieltä hieman korkeammalla vähän huonommillakin kausilla. On projektia ja jotain pysyvää mikä etenee varmasti. Hihan alku näyttää nyt paranemisajan jälkeen tasaiselta ja kauniilta. Odotan niin innolla jo seuraavaa aikaa, joka valitettavasti meni aika pitkälle kiireiden vuoksi. Myös tuon hihan vuoksi olisi mukava saada kädet timmiin kuntoon, kehtaisi kepeästi pitää hiattomia paitoja.