Jumitus-viikko ja mäsänderisalaatti

Joku oli ryskännyt torstain paikalle maanantaifiiliksen. Kaikki tökki, rikoin mm. pyöränlukon tiputtamalla sen vahingossa. Ei auttanut kuin ostaa uusi hampaita kiristellen. Töissä vaan jumitti. Oli niin nälkä, että misantropia alkoi hiipiä lounaasta huolimatta päälle jo kello 14 jälkeen. Minusta tulee nälkäisenä maailman ilkein ämmä. Yritin sitten loppupäivän hillitä itseäni ja kiirehdin kauppaan puoli seitsemän jälkeen.

Ja ostin valmissalaattia -30% tarran innoittamana. Homma meni ihan pipariksi, sillä olin kaupassa nälkäisenä. Kaikkea teki mieli, jopa punajuurta! Ostin sitten salaattiin lisätäytteitä. Muun muassa raejuustoa, miniluumutomaatteja ja punajuurta. Hirveä herkkumäsänderisalaatti tuli kyllä. Emmentaljuustoakin päälle ja sillä mentiin. Istuin sohvalla ja tuijotin dementia-dokumenttia, kunnes tuli sellainen olo etten koskaan halua vanheta.

Saimme toissapäivänä 2,5 vuoden kämpässämme asumisen jälkeen kaksi taulua seinälle. Kuvassa on rakkaan ystäväni maalaama taulu, jonka sain vuoden ihastelun jälkeen häneltä lahjaksi/lainaan. Sopimus raukeaa, jos hän tarvitsee taulua johonkin ;D Värit ovat upeat ja sopivat violetti-musta-harmaaseen sisustukseen täydellisesti.

Aamukahvia hörppiessä pää mietti vain koko ajan, että jumalauta se on perjantai. Ennen se oli juhlan ja ilon päivä. Nykyään, kun yleensä olen töissä myös lauantaisin niin se on vain arkipäivä kuten muutkin. Muita päässä pyörineitä ajatuksia: Mihin koko viikko on mennyt? Miksi en ole tehnyt kandia yhtään eteenpäin? Pitäisi ilmoittautua vissiin joillekin kursseillekin? Tekisi mieli vain tyhjentää koko pää ja maata yksi kokonainen päivä, mutta tekemättömien asioiden lista ei anna siihen mahdollisuutta. Ainiin, pitikö minun kuvata joku dokumenttikin kesän aikana! Le fu.