Mansikkainen sunnuntai

Sunnuntaiaamuna heräsin aivan liian aikaisin verrattuna siihen, että oli vapaapäivä. Oli aikaa istuskella, datailla, juoda paljon kahvia, käydä lenkillä sekä meikata rauhassa ennen itsensä kahvittelemaan roudaamista. Kerkesin haaveilla mansikoista siis puoli päivää ennen kauppaan menoa. Tennilän ihanan makeat ja jumalattoman kokoiset paikalliset mansikat oli pakko ostaa kahvitteluseuraksi ystävän luokse. Ja kermavaahtoa tottakai!

Nyt kun iltatyöt ovat loppuneet, olen kerennyt nähdä muitakin ihmisiä. On tullut kahviteltua ja rentoiltua iltaisin, jotta hermo hieman lepäisi välillä. Ensi kuussa on sitten osittainen paluu yliopiston penkille. Tarkoitus olisi haalia verkkokursseja, joita voisin naputella täältä töistä kouluhommia etiäpäin. Pohjoisessa työskentelevän lävistäjän arki ei ehkä ole niin hektistä kuin eteläläisen, niin tätä hiljaisempaakin aikaa on.

Nom nom nom! ♥ Tältä mie aina näytän kun mässäilen jotain. Ei sitä itselleen vissiin mitään voi muuta kuin nauraa pahimmassa tapauksessa!

Ja vähän vakavampikin naamapäivitys päivän meikeistä. Olen huomannut, että mitä useammin ajelen tukkaa, sitä kauemmas hiusraja katoaa :D Ei hirveästi ole tuota fledaa enää jäljellä alkuperäisestä viime syyskuun leikkauksesta (klik klik). Radikaalimpi vetäisi viimeisetkin haivenet pois ja katselisi mitä tukasta tulisi. Mutta ehkä olen vähän nössö nyt ja pidän tästä tukkasuikasta.