Tatuointihommia

Mustekertymä ihossa kasvoi viime viikolla kahdella kuvalla. Näin onnellisiin tapahtumiin päädyttiin muutaman sattuman kautta. Muun muassa tauot kollegoiden muiden töiden ohella sekä hiljaisempi markkinaelämä kojullamme viikonloppuna.

Tämä selän enkeliteemaa jatkava hautakiveen nojaileva enkeli löysi mieluisen paikkansa keskellä alaselkää. Jätimme tarkoituksella hautakiven alaosan ja keskustan tyhjäksi, sillä teema jatkuu koko alaselän peittävällä hautausmaalla ja haluaisin keskimmäiseen hautakiveen myöhemmin jotain tekstiä. 

Kuva; Erika

Työkaveri parka sai kestää hytkyilyäni hyvän tovin. Alaselässä sijaitsee varmaan puolet kaikista tuntoaisteistani, sillä pelkästään käden laskeminen selälle aiheutti minut hätkähtämään. Saati sitten tatuointikoneen kanssa operointi. Tästä syystä asennossa rentoutuminen oli minulle aika hankalaa, mutta koetin parhaani. Ensimmäisen 10-15min jälkeen ei enää käynyt kipeää, vaan sain koittaa vain rentouttaa selän lihaksia toistuvasti.

Toinen tatuointi tuli otettua markkinoilla ja se on Erikan piirtämä, suunnittelema ja tekemä. Ihana steampunk-maatuskani. Mies nimesi sen nähdessään steamuskaksi. Kuva on vasemman pohkeen sisäreunalla ja toinen samanlainen, mutta zombie-tyylinen, tulee sitten oikeaan jalkaan peilikuvaksi. Värejä ja varjostuksia vielä odotellessa. Olemme miettineet pohkeen ulkosyrjille Mucha-tyylisiä naisia samalla steampunk- ja zombie-teemalla.

Huomasin vasta tuosta kuvasta, jossa enkeliä tikataan, miten tatuoidulta näytän tuon 1/4 sleeven valmistumisen jälkeen. Omasta mielestä oikeaan suuntaan ollaan menossa. Siitäkin huolimatta, ettei Henry Laasanen (klik klik) tykkää tatuoinneista, voi voi. Facebookissa kulovalkean lailla levinnyt blogipostauksen linkki aiheutti kyllä naurunpyrskähdyksiä eilen. Kommentoinkin, että kirjoituksessa olisi ollut se ja sama puhuttaisiinko siinä tatuoinneista vai esimerkiksi blondatuista hiuksista. Mielipidekysymys siinä missä muutkin. Kaikki ei voi tykätä kaikesta, piste.

Rovaniemen Wanhat Markkinat, lauantai

Lauantaiaamuna väsytti isolla V:llä. Siitäkin huolimatta, että unta oli takana kahdeksan tuntia. Ehkä se väsymys on mennyt jo niin syväksi, ettei se vaan katoa nukkumalla. 

Halusin tehdä naamalle jotain uutta, joten vaihdoin snake bitesien korut mustiksi päivän ajaksi. Mukavaa vaihtelua. Mystisintä oli viikonlopun sää. Viikolla povattiin koko viikonlopuksi aikalailla kylmää ja sadetta, siksi iso syksyinen kaulahuivi. Ennusteista huolimatta lauantaikin osoittautui nätiksi sekä lämpimäksi päiväksi.

Ostin Dependin lakkoja viime viikolla kokoelmaani ja kotiutin muun muassa ihanan mintunvihreän ja todella pigmenttisen lakan. Cracked-lakan alla söpö väri ehkä kärsi hieman, mutta parempi näin vaihtelun merkeissä, kun aina vain samoja värejä.

Sitten oli luvassa päivystystä markkinoilla. Perjantaina tekemistä oli niin vähän, että nappasin aamulla lähtiessäni sukkapuikot selä mustan langan mukaani. Nyt on Erikan tulevat villasukatkin hieman aluillaan. Lauantaina ei ollut yhtään sen vilkkaampaa, joten show-meiningillä minä makasin esittelypöydällä tatuoitavana (tästä tuloksesta seuraavassa postauksessa). Se kirvoitti muutaman asiakkaan ottamaan pikkukuvan. Muuten menestys oli aika heikkoa ja päätimmekin jättää sunnuntaina kojun pitämisen kokonaan pois.

Heitimme illalla tavarat töihin ja raahauduin kaupan kautta kotiin öhöilemään. Rauhallista rentoutumista ei kauaa jatkunut, kun Erika alkoi houkutella istumaan iltaa. Suihku, meikkien korjaus sekä jalat alle. Miksi sitä kotonakaan pyörimään, kun mieskin oli muualla.

Illanistujaiset jatkuivat kaupungille, muutamaan kapakkaan sekä pilkkuun. Kävin eräässä rovaniemeläisessä baarissa, jossa en ennen ole käynyt ja siihen löytyi samantien todella hyvä syy. Meininki oli sen mukainen, ettei vastaisuudessa varmaan tule käytyä.

Maanantaiaamu meinasi vastustaa ihmistä. Hirveä väsy aamulla, enkä tiennyt onko minulla puhelinaika vai virallinen lääkäriaika paikan päällä. Onneksi pyöräilin aamulla paikan päälle, koska siellähän minun nimeäni huudeltiinkin. Sain myös haettua opiskelijatarrat kohilleen, heitettyä flaijerifilun esitteistä painoon, väsättyä vähän laskuntynkää ylioppilasteatterin toimistossa ja haettua postista paketin. Sieltä paljastui ihanan suloinen uusi huppari, josta joskus myöhemmin ehkä kuvaa. Nyt pitäisi avata opinto-opas ja valita vähän kursseja alkavalle lukuvuodelle!

Rovaniemen Wanhat Markkinat, perjantai

Torstai-iltana istuttiin töissä väkertämässä. Erika piirsi flasheja ja mie väänsin seurana kortteja markkinoita varten. Naurettiin itsemme kuoliaaksi. Minua kun ei noilla jumalaisilla piirustuslahjoilla ole kovasti lahjottu, niin hommani vaikutti ihan epätoivoisten iltapäiväkerholta. Ja ennen kuin ihastelette seuraavan korttirypelmän piirustuksia, niin kyllä, ne on piirretty tatuointilehdestä läpi mustalla tussilla kalvolle. Niih, minun taiteellisuuteni siis tiivistyi huippuunsa. Erika väänsi vieressä vapaalla kädellä upeita piirroksiaan, vähän hävetti :D Yritän aina lohduttautua sillä, että meriitti se on sekin ettei mitkään eritteet okseta tai pyörrytä, kai. Tasan ei käy onnen lahjat.

Rovaniemen Wanhat Markkinat, päivä 1

Yhdentoista aikaan kasattiin kamat ja lähdettiin ähkimään itseämme kohti markkinoita ja telttapöytää. Puoli kahdelta saatiin kalusteet telttaan. Enough said? Päivä jatkui yhtä hiljaisesti, kunnes kuudelta pakattiin itsemme pois markkinoilta. Hyvää koulutusta minulle helmikuun messuja varten tämä pakkaaminen, kantaminen, purku, pakkaaminen, kantaminen, mutta harmillista että päivä meni istuskellessa. Kohderyhmä ehkä hieman väärä, kun liikkeellä on lapsiperheitä ja vanhuksia. Molempien päivän asiakkaat olivat tuttujani. 

Luen joka kerta jotain muuta kuin Rillumarei..

Saatiin kamat kannettua Erikalle ja hetken rauhoituttua. Sitten postimies toi paketin, jossa piti olla ruokapöytä. Minusta se oli kasa lautatavaraa, pari metalliputkea ja jumalaton pussi ruuvia, puutappia ja mitä kummallisempia ohjeita. Kokeiltiin kuitenkin, menestys oli huono. Ei ollut ristipääruuvimeisseliä, ei ollut ruuvimeisseliä. Oli sakset ja kaksi veistä. Tunti kaksikymmentäminuuttia jatkettiin hikipäässä ohjeiden alkuosaa, kunnes nauroimme, luovutimme ja lähdimme Pahaan Kurkeen nauttimaan alkoholia ja ruokaa.

Pinna, sinni ja kestävyys kyllä kasvoivat siis perjantaina. Saa nähdä mitä lauantai tuo tullessaan. Tankkaan tässä juuri kahvia isosta motista ja mietin, että keittäisikö vielä kolmannen ja neljännenkin kupillisen. Eilen uni tuli pitkän päivän jälkeen kiltisti kyllä jo yhdeltätoista, mutta mies pomppasi matkakuumeissaan (keikankatselureissu toiseen kaupunkiin) sängystä ylös jo seitsemältä. Siihen heräsin, vaikka herätyskello olisi osoittanut vasta kahdeksaa. 

Liebster Award

Kiitos tästä!

Minulle Liebster Award haasteen luovutti Karoliina Kalma Bones And Lilies blogista. 

Rules:

1) Post 11 facts about yourself.

2) Answer the questions the tagger has set for You. 

3) Create 11 questions for the people You've tagged to answer. 

4) Tag 11 people.

1) 11 facts about me.

1. Pelkään jollain omituisella tasolla voimalinjoja, vesitorneja, vesivoimaloita, tuulivoimaloita ym. ihmisen rakentamia isoja tekniikkarypeltymiä. Siitä huolimatta, että ne ovat hyödyllisiä.

2. Kiinnitän usein huomiota ihmisten käsiin sekä kynsiin. Ne kertovat paljon ihmisestä. Ovatko kynnet hyvin vai huonosti hoidetut, näkyvätkö jänteet vai eivät ym.

3. Minulle on elämäni aikana laitettu yhteensä vajaa 50 kertaa jokin lävistys.

4. Olen opetellut laittamaan ruokaa vasta muutettuani kotoa. Piti googlata kaikki vinkit kananmunan keitosta perunamuusin tekoon.

5. Olemme haaveilleet miehekkeeni kanssa muutaman vuoden mopsin hankkimisesta. En yleensä pidä kovin paljoa (varsinkaan isoista) koirista, mutta mopsit ovat vain niin lutuisia. Laitoin jäsenhakemuksen Suomen mopsikerholle, jotta voin tutustua rotuun ennen mussukan hankkimista. Nykyiseen asuntoomme ei saa ottaa eläimiä ja haluan, että elämäntahtini on vähän rauhallisempi koiran ottamista varten. Siksi eläimen hankinta saa toistaiseksi vielä vartoa. Mopsikuume kyllä vain kasvaa kasvamistaan.

6. Olen yrittäjä, osa-aikainen henkilökohtainen avustaja ja opiskelija. Tämä kolmen koplan kauhu täyttää suurimman osan viikostani. Yritän kuitenkin pyhittää sunnuntait vain itselleni, että pysyisi pää edes jotenkin kasassa.

7. Edellisen kohdan kanssa on tosi hyvä yhdistelmä se, että stressaan ihan hirveästi. Aina on joku projekti päällä. Kolikolla on kaksi kääntöpuolta, hommia tehdessäni olen tosi tyytyväinen että voin olla avuksi ja hyödyksi sekä hyödyllinen. Toisaalta taas stressaan ja mietin koko ajan sekä kiireilen arjessani.

8. Kirjoitan runoja sekä novelleja vain silloin, kun mieli on maassa. Pirteänä ja iloisena harvoin tulee mietittyä sanarakenteita tai mitään muutakaan syvempää.

9. Työskentelen unelma-ammatissani. Se pitää minut järjissään. Erikoinen pointti tässä on se, että joudun tekemään toista työtä, jotta minulla on varaa tehdä unelmatyötäni. Aika harva voi sanoa, että on sellaisessa tilanteessa. Kuka oli arvannut (varsinkaan opettaja) kuullessaan 11-vuotiaan pikkutytön ammattitoiveen, että se tulisi toteen. Toisaalta, toiveeseen sisältyi myöskin Lontoo ja dj:n sivutyöt, mutta ne jäivät haaveissa jonnekin taka-alalle vuosien saatossa.

10. Yritän olla miettimättä maailman murheita. Kuitenkin, miettimättömyys tekee minusta omasta mielestäni passiivisen ja huonon ihmisen. Tieto lisää tuskaa ja niin edelleen. Juuri eilen yritin mielessäni kartoittaa kuinka pitkälle Unileverin tuotteiden ylivalta yltää ja joudun harmikseni toteamaan, että koko kämppä on täynnä sellaisen firman tuotteita, joka pitäisi olla boikotissa kokonaan. (Esim.) Toisaalta en kyllä usko luonnonsuojelujätteihinkään, sillä niilläkin on ns. ison yhtiön ylivalta ja välillä myös todella huono ja ylilyövä kampanjointityyli. Ääärgh! Isot yhtiötkin lisäävät tuskaa. Kaikki korruptunoitunutta, koko maailma.. Niin, tällaisiin päätelmiin vain päädyn, jos mietin mitään. Maailma on iso, paha ja huh huh. Suositaan edes paikallisia palveluita niin tehdään jotain oikein.

11. Haluaisin valmistua yliopistosta taiteen maisteriksi viidessä vuodessa, niin sanotusti "ajallaan". Ihan vain ettei jäisi roikkumaan. Kaksi vuotta jäljellä. Kandi olisi pitänyt olla valmis viime toukokuussa, eikä ole vieläkään! Kusevatko suunnitelmat, se jää nähtäväksi.

2) Taggers questions

1. If you could be any fairytale character, who/what would you be?

Powerpuff girlsien se vihreä tyvär tai Lumikin ilkeä äitipuoli. 

2. What's your favourite dish to prepare?

Jauhelihakastike & spagetti ja kaikki sen variaatiot! Ikinä ei maistu samalta, mutta aina hyvää ja helppoa tehdä.

3. Do you play games? If yes, what are your three favourite games and why?

En pelaa paljoa, mutta silloin kun pelaan niin joko Aliasta, Peggleä tai Bejewelediä. Alias on seurapeli ja se on yleensä sellainen, joka kaivetaan esille kun ollaan porukalla. Ja olen surkea selittämään, joten saan aina parhaat naurut aikaiseksi sopertamisellani. Peggleä pelaamme miehen kanssa rapulassa. Se ei vaadi aivotoimintaa ja on hauska kaksinpeli taistella pallojen herruudesta. Bejewelediä pelaan jos se on oikeasti viimeinen asia mitä keksin tehdä. En siis pelaa paljoa, enkä kovasti nauti siinä. Onneksi mieheke korvaa tämän puolen pelaamisen määrällään niin pysyy universumi kasassa.

4. If you could travel anywhere in the world, where would you go? Why? (And for how long?)

Tekisin pienen ympäriinsä matkustelureissun. Kävisin Lontoossa pari päivää, Amsterdamissa kaksi, Italian muutamassa pikkukylässä viisi päivää, Ranskassa samoiten pikkukylissä viisi päivää. Hyvä kahden viikon reissu. Lontoossa en ole koskaan käynyt, Amsterdamissa oli mukavaa, Italian pienet kylät ovat ihania ja Ranskassa käynnistä en muista paljoa kun olin niin pieni. Siksi siis. Ja vain kaksi viikkoa siksi, että reissussa alan aina kaipaamaan kotiin.

5. What are the best qualities in the area you live in?
Kaikki on lähellä, jos jotain on kauempana niin sitä ei niin tarvitsekaan. 

6. What's your favourite piece of clothing?

Perus neulepuserot edessä olevilla napituksilla. Niitä on hyvä käyttää bändipaidan päällä auki ja ne peittävät isoimmat muhkurat keskivartalolta.

7. How long have you blogged?

2010 vuoden lokakuusta, eli vajaa kaksi vuotta. Tosin yksityista vain lukijoille näkyvää livejournalia olen pitänyt vuodesta 2004 lähtien.

8. Who do you feel you write your blog for? What do you imagine your typical reader to be like?

Itselleni ja muille. Lukijoille pääasiassa näitä tarinoita kuitenkin soperretaan. Itsekin on kyllä mukava matkustaa ajassa taaksepäin ja katsella mitä on tullut tehtyä, minkänäköisenä lähdettyä partyihin ja mitä ostettua. Keskiverto lukijani on ehkä ikäiseni, samaa tyyliä edustava ja kiinnostunut ei-niin-perus lifestyle-blogeista. 

9. Do you have one favourite band? If yes, why are they above all the rest for you?

Sellaista yhtyettä, joka nousisi kaikkien muiden ylitse ylivoimaisesti ei ole. Kuitenkin kaikista kuunnelluin yhtye last.fm:ni mukaan on Sara. Voisin sanoa, että se ja Turmion Kätilöt ovat korkeammalla arvostusasteikolla kuin muut kuuntelemani yhtyeet tai artistit.

10. What housework is your least favourite?

Sellaisten paikkojen pesu, jonne on hankala päästä. Esim. saunan ja suihkun pesu, roskiskaapin pesu, yläkaappien pölyjen pyyhintä ym. Mattojen piiskausta vihaan myöskin.

11. Do you have a favourite blog?

Kyllä ja syystä. Ystäväni Kreivitär pitää The Blood Countess blogia ja hän kirjoittaa sujuvasti sekä kärkkäästi. Ainut bloggaaja, jonka postausta odotan aina ja tuntuu mukavalta kun uusi postaus kummittelee syötteessä. Luen kuitenkin aina vanhimmasta lukemattomasta uusimpaan päivitetyt blogit ja jätän hänen bloggauksensa viimeiseksi. Näin pysyy mielenkiinto yllä. Toisaalta tunnen Kreivittären myös arkielämästä, en vain bloggaajana ja se antaa lisäsyvyyttä postauksiin. 

3) My eleven questions to the tagged ones

1. Onko sinulla tatuointeja? Miksi tai miksi ei?

2. Mikä on sinulle sellainen paikka, jossa rauhoitut kiireen keskellä?

3. Pelkäätkö järjettömiä asioita?

4. Oletko aamu- vai iltaihminen ja miten tämä ilmenee?

5. Miksi pidät blogia?

6. Fyysisesti kipein asia joka sinulle on käynyt?

7. Mikä sinusta tekee hyvän blogin?

8. Onko sinulla pahinta painajaista ja jos on niin mikä?

9. Oletko introvertti vai ekstrovertti ja miten tämä ilmenee käyttäytymisessäsi?

10. Oletko löytänyt uusia tuttavuuksia seuraamiesi blogien kautta?

11. Miten täyttäisit lauseen; "Ilman _______ ja ________ ei voi elää!" ?

4) Tagged bloggers

Tekee niin tiukkaa tämä taggailu, että vähän löysäilen ja haastan vain kuusi ihmistä tällä kertaa.

1. The Blood Countess
2. Mikla
3. JulienneViolet
4. Insanity
5. Katzu
6. Jeanette J.

Hyvinvointia ja naamanhoitoa

Uuden Fit-lehden mukana tuli Doven Indulgent Nourishment body lotionin testeri. Olen hirveän utelias ja kauhea läträämään testereillä, niin piti heti saada testata onko rasva mistään kotoisin. Olen kyllästynyt nykyisen Dove rasvani hajuun, joten testeri sattui tulemaan hyvään saumaan.

Taivaallisen tuoksuinen tökötti olikin. En osaa oikein kuvailla tuoksua, ehkä pikkuisen hedelmäinen, kookosmainen, muttei kuitenkaan kookosta. En nimittäin pidä kookoksen hajusta. Pitää muistaa seuraavalla kerralla kaupassa käydessä koittaa metsästää kyseistä lousöniä. Olen siis markkinoinnin uhri. 

Muistin rasvalla läträtessäni, että pitää naamastakin pitää huolta hieman enemmän. Ostin vasta Clearasilin Deep Cleansing Tone puhdistusvoidetta, jolla pyyhitään naama aamuin illoin. Neste on aika tujua, joten suosittelen sitä käytettävän vain naaman rasvaisille alueille. T-alueelta pois olevat posket näyttävät nimittäin kuivavan ihonlähtöasteelle Clearasilin myrkkytököteillä. Clearasilin ohella käytän Nivea Visagen Wash off pesugeeliä aamuin illoin ja Planet Span naamamaskia kerran - pari viikossa, kun tilanne äityy pahaksi. 

Paras naamanhoitokeito noiden ihmeaineiden lisäksi on tuo ruokavalio. Pidemmällä tähtäimellä naamasta näkyy mitä suuhunsa on laittanut. Mässäilykauden jälkeen naama yrittää epätoivoisesti puhdistaa itseään kaikesta siitä p****sta mitä suuhun on tullut tungettua. 

Planet Span maskin kuivuessa on hyvä vetäytyä sohvan nurkkaan, katsoa puolella silmää Marie Antoinette elokuvaa sekä puolellatoista silmällä lukea lehteä. Uuden Fitin kannesta loisti testerin lisäksi myös "Unelmiesi reidet" -otsikko. Naurattaa aina nämä "nyt peppu timmiin kuntoon"-ihmeartikkelien määrä. Tämäkin lehti kertoi, että ilman tiukkaa treeniä ei unelmien reisiä saa. Kuinka yllättävää! Vähän olen taas vilkuillut kuntosalikorttien hintoja. Tänään on tullut koko päivän vaakatasossa vettä, niin olisi mukava olla vaihtoehto ainaiselle lenkillä käymiselle. Ja lihakset jäävät ihan liian pienelle huomiolle muutenkin. Oikeastaan näin löysän kesän jälkeen, mitkä lihakset?

Löysin myös uuden vanhan hajuveden. Ennen Seppälässä myytävän Vanilla Funin löytymistä käytin pitkään tätä Sweet Vanilla hajuvettä, jota löytyy muun muassa Prismoista ja Anttiloista. Päätin palata siihen, sillä pientä putkiloa on helpompi kuljettaa mukana kuin isoa ja painavaa Vanilla Funin puteloa.

Olisikohan viikon naisellisuuspostaus siinä. Voi sitten taas palata sohvalle röyhtäilemään, käyttäytymään huonosti ja haisemaan pahalta. Piti tämäkin sitten päästä sanomaan julkisessa mediassa :'D Anteeksi vain.

Ps. En muuten mainosta maksusta, pyynnöstä enkä kenenkään muun iloksi kuin omakseni. Joskus on olleet pitkät keskustelut blogimaailmassa siitä, että bloggareita pyydetään mainostamaan erilaisia tuotteita. Mikäs se siinä, jos tykkää. Mie mainitsen postauksissani vain sellaisia tuotteita mitä todella käytän ja jotka olen todennut hyväksi itselleni. Huomautettakoon tässä vaiheessa, että yksikään käyttämäni tökötti ei varmaan sovi herkkäihoisille, sillä oma norsunnahkani kestää melkein kaikenlaista hoitoainetta. 

Wishbones for Saturday

Lauantaina oli juhlailta (tai suruilta, vrt. teemana läksiäiset) ja melkein normaalipituisesta työpäivästä huolimatta kerkesin pikavalmistautua ykkösiin illanviettoa varten. Meikin kanssakin tuli läträttyä hieman normaalia enemmän, kun innnostus iski.

Illanviettoon huulipunan laitto on aina miellyttävää ekstraa. Töissä tulee pelattua hengitysmaskien kanssa ja näin ollen arkena huulipunasta voi vain unelmoida.  

Sekä meikin, että vaatteiden teemaksi suoriutui violetti. Värivalinnan saneli Iron Fistin violetti-musta paita, jonka olen ostanut second handina. Seppälästä ostettu tarjousminihame oli sopivan mukavantuntuinen päällä ja myöskin samasta puljusta tarjouksesta hankittu puuvillainen neule (selässä ihana pitsiyksityiskohta) kruunasi kokonaisuuden. Upea neulemalli, kun a-linjaisuus vetää silhuettia pidemmäksi ja kapeammaksi. Kaikista kesäpöhnöistä huolimatta näytin aivan siedettävältä kokonaisuudessa.

Taas oli tällainen fäshön for less -ilta. Kokonaisuuksia muodostaessani huomaan, etten omista hirveän kalliita vaatteita. Miksi tarvitsisikaan, jos vähemmälläkin saa nättiä aikaiseksi. Olen aina ollut syntymäpihi (tai opiskelija- & osa-aikatyöntekijäbudjetilla) ja hankintoja mietitään usein yön yli, ettei vaatehuoneeseen pesiytyisi mitään tarpeetonta.

Kallein päällä oleva vaate oli Iron Fistin huppari, joka on ostaettu minulle vuosia sitten. Rovaniemellä on jo aivan syys ja lauantain illan ilma olikin viileä. Pipoa meinasi aamuyöllä olla ikävä näillä leveysasteilla, kuuppaa kun ei suojannut muu kuin ajatus tukasta.

Jumitus-viikko ja mäsänderisalaatti

Joku oli ryskännyt torstain paikalle maanantaifiiliksen. Kaikki tökki, rikoin mm. pyöränlukon tiputtamalla sen vahingossa. Ei auttanut kuin ostaa uusi hampaita kiristellen. Töissä vaan jumitti. Oli niin nälkä, että misantropia alkoi hiipiä lounaasta huolimatta päälle jo kello 14 jälkeen. Minusta tulee nälkäisenä maailman ilkein ämmä. Yritin sitten loppupäivän hillitä itseäni ja kiirehdin kauppaan puoli seitsemän jälkeen.

Ja ostin valmissalaattia -30% tarran innoittamana. Homma meni ihan pipariksi, sillä olin kaupassa nälkäisenä. Kaikkea teki mieli, jopa punajuurta! Ostin sitten salaattiin lisätäytteitä. Muun muassa raejuustoa, miniluumutomaatteja ja punajuurta. Hirveä herkkumäsänderisalaatti tuli kyllä. Emmentaljuustoakin päälle ja sillä mentiin. Istuin sohvalla ja tuijotin dementia-dokumenttia, kunnes tuli sellainen olo etten koskaan halua vanheta.

Saimme toissapäivänä 2,5 vuoden kämpässämme asumisen jälkeen kaksi taulua seinälle. Kuvassa on rakkaan ystäväni maalaama taulu, jonka sain vuoden ihastelun jälkeen häneltä lahjaksi/lainaan. Sopimus raukeaa, jos hän tarvitsee taulua johonkin ;D Värit ovat upeat ja sopivat violetti-musta-harmaaseen sisustukseen täydellisesti.

Aamukahvia hörppiessä pää mietti vain koko ajan, että jumalauta se on perjantai. Ennen se oli juhlan ja ilon päivä. Nykyään, kun yleensä olen töissä myös lauantaisin niin se on vain arkipäivä kuten muutkin. Muita päässä pyörineitä ajatuksia: Mihin koko viikko on mennyt? Miksi en ole tehnyt kandia yhtään eteenpäin? Pitäisi ilmoittautua vissiin joillekin kursseillekin? Tekisi mieli vain tyhjentää koko pää ja maata yksi kokonainen päivä, mutta tekemättömien asioiden lista ei anna siihen mahdollisuutta. Ainiin, pitikö minun kuvata joku dokumenttikin kesän aikana! Le fu.

Asioita, jotka minusta tekevät hyvän blogin

1. Omat, itseotetut tai puolisolla/kavereilla kuvatetut kuvat. 

En yleensä seuraa blogeja joissa käytetään vain netistä löydettävissä olevia stock-photoja eli kaikkien käytettävissä olevia kuvia. Esimerkkinä weheartit.com:ista löydettävät tunnelma-kuvat. Kaikki eivät synny kamera kädessä, mutta minusta on ihana seurata ihmisten itse kuvaamia kuvia. Niissä on se oma kädenjälki. Oli kuva omasta mielestä miten tahansa "suttunen" ja "huono". Se on ainakin sinun, ei mistään lainattu.

2. Tekstit kuvien lisäksi. 

Koska lähinnä luen ja selailen blogeja, minusta on myös mukava nähdä tekstiä seuraamissani blogeissa. Minua eivät haittaa räikeätkään kielioppivirheet, sillä teen niitä itsekin toistuvasti. Päväkertomukset sekä lyhyehköt mielipidekirjoitukset ovat mukavaa luettavaa.

3. Selkeät fontit. 

Helpottavat lukemista todella paljon. Se perusfontti ei ehkä ole erikoisin, mutta se on käytetyimpien joukossa syystä. Hauska erikoinen fontti voi näyttää kivalta blogissa, mutta hankaloittaa lukijan duunia huomattavasti. Et välttämättä jäisi seuraamaan blogia, jonka lukeminen vaatii siristelyä sekä päänsärkyä.

4. Tasapaino aiheissa. 

Sopivasti henkilökohtaista elämää, mielipiteitä, kuvia, arkea, muotia, meikkejä, shoppailua ja uusia innovaatioita. Aina kun joku osa-alue lähtee vetämään kelkkaa niin seuraamisesta tulee hieman pakkopullaa. Vaihtelu virkistää.

5. Kanssabloggaajiin suopeasti suhtautuminen. 

Laskee fiilistä lukea blogeja, joissa puhutaan ilkeästi muista ihmisistä tai bloggaajista. Kaikesta ei voi jokainen tykätä ja on olemassa ihmisiä joilla on erilainen tai samanlainen tyyli kuin sinulla. Se täytyy vain hyväksyä. Miksi lukisit blogia, jota lukiessa tulee huono mieli?

Mies lähetti terveisiä töistä yksi kaunis päivä. Näin ingengörit.

6. Erilainen ja/tai kepeä kirjoitustyyli. 

Koska blogit ovat pääsääntöisesti ajanviihdettä ja huvia, tykkään seurata blogeja jotka ovat ns. vähän pinnallisia. Ei mennä ajatussyövereissä hirveän pitkälle. Kaikki osaavat kirjoittaa mikä ottaa päästä, mutta vain harva sanoa miksi. Toisinaan on myös mielenkiintoista lukea poliittisia mielipiteitä tai kansankiihotuslauseita, mutta paasaus on aidosti mielenkiintoisen asian kääntöpuoli.

7. Bloggaajan ymmärrys siitä, että mielipide-eroja sekä -yhtäläisyyksiä on. 

Mielipide- ja makuerot eivät tee ihmisistä toisiaan huonompia. Sinä pidät yhdestä asiasta ja minä toisesta. Osa ihmisistä tykkää samoista asioista. Sillälailla se maailma vaan seisoo. 

8. Selkeä blogin rakenne. 

Riisuttu ja mainokseton blogi on yleensä omaan silmääni kaunis kuin mikä. Ei montaa eriväristä härpäkettä joka paikassa ja kaikkia gadgetteja sekaisin niin, ettei tiedä lukeeko postausta vai mitä.

Bonuksena kaupan päälle: 

En itse ikinä jaksa katsoa videopostauksia. Realitya tulee kyllä telkkaristakin, jos sitä haluaa seurata ;D

Itsehän olen hirveän vaihteleva, siisti, tyylikäs sekä mielenkiintoinen bloggaaja. Ei vaines, tarkoitus ei ole saada ketään vetämään hernettä nenuun eikä tökkiä selkään ketään bloggaajaa. Olen vain pyöritellyt mielessäni, että miksi tiettyjen blogien kohdalla painan "luen" nappia ja osan kohdalla en. Seuraan omasta mielestäni valtavaa määrää blogeja aktiivisesti. Yli 60 blogia löytyy lukulistalta. Samalla tavalla mietin, mistä syystä muut ihmiset lukevat tiettyä blogia niinkin paljon tai vähän. 

Mikä tekee upean ja maagisen blogin? Onko se parhaat ja kalleimmat vaatteet? Vai paljastavat vuodatukset henkilökohtaisesta elämästä?

Blood Red Riding Hood

Kuvaaminenkin maistuu taas joltain, kun Firkus Sinlandia keikkakuvat onnistuivat niin hyvin (klik klik & K-18). Palkitsin itseni ennen keikkaa uudella kameralaukulla. Hävetti kaivella ihan asiallisen kokoista kameraa sekä vaihtoobjektiivia aina vanhasta olkalaukusta. Nyt ei enää tarvitse. Vaihtelu myös piristi kuvaamista, ei ollut saman baarin samoja valoja ja samoja pieniä paikallisia bändejä tai jonkun toisen paikkakunnan pieniä paikallisia bändejä kuvattavana. Vaihteluun voisi tottua. Opittavaa kuvauksesta ja tekniikasta on hurjasti, mutta kuvaamalla myös oppii. Ensimmäinen kerta lavan ja yleisön välissä oli kuin välitulessa olisi seissyt, mutta eiköhän tuohonkin totu ajan kanssa.

Tämä viikko on ollut hyvä-tukka päiviä täynnä. Kuontalo tuntuu asettuvan aina ilman kitinöitä kohdalleen. Olokaan ei ole enää niin pöhöttynyt kuin viime viikolla ja löysin kirpputorilla kierrellessä itselleni uuden kahden euron neuleen, joka istuu kuin valettu. Hoikistaa ja roikkuu päällä. Posti kiikutti kotiin myös uuden Murderdollsin t-paidan sekä Behemothin pitkähihaisen bändipaidan. Bändipaitakokoelma alkaa olla niin kattava, että voisi käyttää kuukauden jokaisena päivänä eri paitaa.

Löysin viikonloppuna vessan kaappeja siivoillessa punaisen luomivärini. Piti päästä heti testaamaan uuden paidan kanssa mätsäävää väriä. En osaa oikein sanoa sopiiko kultainen punaisen kanssa, mutta oli kyllä kokeilunarvoinen yhdistelmä. Simmutkin näyttävät isommilta ja jotenkin enemmän päähän sopivilta punaisen värin kanssa

Mammani oli kuukauden reissulla Euroopassa ja toi tuliaisia. Sain muun muassa pienen suojelusenkelirasian, kakku- sekä piirakkalapiot ja kiivilusikan. Kyllä kiivillekin on oma sille vartavasten suunniteltu lusikkansa. Taustatietona sen verran, että perheemme harrastaa omituisia keittiötarvikkeisiin liittyviä tuliaisia. 

Yritän lietsoa itseeni liikuntainnostusta, mutta olo on kuin isolla epäsopivalla lahnalla. Sohva, tuo elämäni rakkaus, kutsuu laiskahtavaa sieluani niin useasti iltaisin. Onneksi teen juominen vie ajatukset pois mässäilyn parista. Muutaman viikkoa menee varmaan tätä fiilistä potiessa, mutta kun ruokailut saa kuntoon niin eiköhän tuo liikkuminenkin tule mukaan kuvioihin. 

Simerock, sideshow ja benjihyppy

Perjantai-iltana käväisin festivaalialueella illalla vain pikaiseen katsastamassa Stam1nan keikan. Kyllä taas huomattiin, että rentoutuakseen hyvällä (huom. ei fantastisella) keikalla ihminen tarvitsee hieman alkoholia. Rautakangen nielaisseena seisoin taaimmaisessa mahdollisessa rivissä ja tuijotin keikkaa. Kappaleen loputtua taputin. Keikan ja encoren jälkeen lähdin kotiin. Kauhulla seurasin räkäkännisten ihmisten määrää ja toivoin olevani kotona nopeasti.

Lauantai sujui hieman rennommissa tunnelmissa. Pakkasin kuvauskamat, heitin perinteisesti pohjoisen alueen festari-ilmastoa kunnioittaen pitkät kalsarit farkkujen alle, meikkasin itseni kuntoon ja lähdin festarialueelle. Huomasin vasta myöhemmin, että alkuiltaan pitkät kalsarit olivat hieman liioittelua, mutta illalla niitä olisi tullut ikävä. Simerock on tunnettu kylmistä festari-ilmoistaan, nyt kuitenkin alkuillan lämpötila näytti jopa +18 astetta.

Illan ainoana mielenkiinnon kohteena oli Firkus Sinlandian 45 minuuttinen show Lapin Kansa lavalla. Olin festarialueella hyvissä ajoin ja lyöttäydyin lavan läheisyyteen odottelemaan keikan alkua.

Show oli hyvä ja kuvatkin onnistuivat. Louis Cypherin ja Souci Jawsin keikka lämmitti kyllä mieltä. Vähän lihakoukkuja, hieman neuloja, pikkuisen roikutusta, dildon nielentää, genitaalien kuritusta ja muuta mukavaa. Hieman latisti tunnelmaa se selän takaa ja ympäriltä kuuluva "No hyii! Ei noi oikeasti mene edes läpi, jossain tässä feikataan." -keskustelut, mutta onneksi kuvaamiseen keskittyminen saa aina ympäröivän maailman vähän hiljenemään.

Kuvauksen jälkeen kerkesin istua kollegoiden kanssa alas ja nauttia anniskelualueen antimista. Kallista, mutta pitkän työviikon jälkeen hyvää. Tässä vaiheessa minulla ei ole vielä mitään tietoa siitä, että hyppäisin muutaman tunnin päästä benjihypyn. Ajatus alkoi kyteä mielessä pienesti, kun Erika istutti ajatuksen päähäni ja lupasi maksaa minulle benjihyppyni jos sitä lähtisin suorittamaan. Kahden tunnin ajan tuijottelin aina välillä korista hyppeleviä ihmisiä ja tunsin tuskanhien nousevan päälle. Pelkään korkeita paikkoja aivan saatanasti. Putoamisen tunne on yksi kauheimmista tunteista minkä tiedän ja näen putoamiseen liittyviä painajaisia useasti.

Jäin kuitenkin miettimään asiaa siltä kannalta, että jos haluaisin kovasti kokeilla suspensionia niin miksi en pystyisi hyppäämään benjihyppyäkin. Nyt voisi olla se once in a lifetime kerta suorittaa homma pois alta ja voittaa kaikki hirveät pelot. Lähdettiin katselemaan lähemmäs hyppytornia, että miltä se homma näytti ja kyselin vetäjiltä että onko koskaan sattunut haavereita ja pääseekö korilla myös alas jos ei pystykään hyppäämään. Lähdin käymään vessassa ja tajusin alitajuisesti jo tyhjenteleväni taskuja, kuten hyppyä ennen suositeltaisiin tehtävän. Olin jo päättänyt mielessäni suoriutua hypystä. Erika löi minun takaisin tullessani vetäjille rahat käteen ja sitten jo mentiin..

Viimeisessä kuvassa näkyy niin fiilikset ennen hyppyä. Pelonsekaista avuttomuutta ilmassa.

Kymmenen maissa allekirjoitin hyppysopimuksen ja sitten kengät pois jalasta, nilkkavaljaat sekä vyö päälle. Viimeisen kuvan ilme kertoo avuttomuudentunteista, joita koin ennen hyppyä. Rauhottelin itseäni sillä tiedolla, että a) selviäisin hengissä kuten muutkin hypänneet ja b) pääsisin korilla alas tilanteesta, jos en pystyisikään hyppäämään. Minun vuoroni tuli alle kahden minuutin odottelun. Sain käskyn mennä korille ja sitten jo noustiin 60 metriin. Kori heilui ja minua pelotti. Katselin maisemia, kädet tärisivät ja näin ihan liian kauas. Menin vielä vilkaisemaan alas, missä keltainen laskeutumisalusta oli hiirenpaskan kokoinen pläntti ihan liian kaukana minusta. 

Olin korissa ylhäällä 3 minuuttia ja neuvottelimme ylhäällä kanssani olevan miehen kanssa siitä hyppäisinkö vai en. Sanoin korin reunalla aikani seistyäni, etten pystyisi siihen, hengissäselviytymisluonto sanoo vastaan liikaa. Mies ehdotti, että kääntyisin selkä korin reunaa kohti ja hän pitäisi valjaistani kiinni ja taivuttaisi minua taaksepäin mahdollisimman pitkälle sekä päästäisi sitten irti. Putoan niin sanotusti luonnollisesti. Tällä sitten lähdettiin. 

Ja sitten mentiin. Hyi herranjumala. Olin ensin ihan varma että kuolen, sitten että taitan niskani sekä vielä että maailma loppuu ja universumi tuhoutuu. Mikään ei koskaan ole tuntunut niin pelottavalta. Sisuskalut kääntyivät ympäri ja olin varma, ettei putoamisen tunne lopu ollenkaan. Pomppasin vielä pari kertaa takaisinpäin ja sain triplamäärän kauhua osakseni.

Selvisin kuitenkin. Lohduttava alhaalta kuuluva "ojenna kädet minulle" sekä se, että joku tarttuu käsiisi kiinni, ei ikinä ole tuntunut niin hyvälle. Pian jo makasin keltaisella alustalla täristen ja nauraen. Onnistuin! Fiilis oli endorfiininen ja fantastinen. Ylitin itseni ihan totaalisesti.

Kädet täristen ja hysteerisesti naureskellen puin kengät takaisin jalkaani ja minulle valjaat pukenut nainen onnitteli rohkeudesta sekä kirjoitti mukaani kunniakirjan benjihypystä. Heti piti lähettää miehelle sekä äidille viesti, ettette ikinä arvaa mitä tein. Seuraava tunti kului vain hyppyä ja pudotusta päivitellessä. Tälläkin hetkellä putoamisen tunnetta muistellessa nousee tuskanhiki pintaan ja mietin miten yhtä aikaa kauheaa ja fantastista hyppy oli. Olen todella tyytyväinen, että hyppäsin ja ylitin näin itseni. Jännä olisi nähdä vielä video, jonka Erika kuvasi hyppäämisestäni :'D Sellaiset kesän toiset festarit siis. Yllättävän hyvä meininki.

Luomivärien mätsääminen ja ruokavalio

Koska olen aivan fantastinen meikkaamaan ja jumalattoman tyylitajuinen, not, niin tykkään sävytellä bändipaitoja luomivärien kanssa yhteen. Naurattaa tämä ajatuskin värivammaisuudesta, mutta sillä nyt mennään. Moonsorrown siniharmaan paidan kanssa sopii tietenkin yhteen sini-harmaa luomiväri. Jee, miten yllättävää! Eyelinerilla silmien rajaus sekä ripsiväri. Voisin joskus koittaa jotakin muuta meikkauskaavaa, mutta olen hieman tapoihini kangistuvaa sorttia. 

Kivoja nämä meikkien lähikuvat, kun kaikki naaman kraaterit näkyvät. Esillä muun muassa, kulmakorut 1, 2, 3 ja 4, vesirokko, bridge 1, 2 ja 3, medusa sekä vasemmalla puolella oikeassa poskessa kateellisen pikkupojan kynnet tarhasta. Arvethan kertovat elämästä? Ainoa mikä tosissaan harmittaa on tuo bridge. Jumalattomat reiät vain jäi ja lävistys oli niin täydellinen. Kolmesti se kuitenkin ulos kasvoi tasaista tahtia niin annetaanpa olla. Jos jotain pyytäisin, niin isompaa säilyvyysprosenttia ihon alla olevissa koruissa. Kateeksi käy, kun osalla killuu kulmakoru monta vuotta naamassa. Itsellä kun näyttää hyvältä 1-2kk ennen kuin se alkaa roikkua uhkaavasti.

Projekti paremmat elämäntavat alkoi lupaavasti ma-to. Aamupirtelöitä banaanista, kauraleseistä, luonnonjogurtista sekä maidosta, kananmunia, ruisleipää ja kotiruokaa sekä salaatteja. Kotiruokaa myös lounaalla töissä. No, eihän se kauaa kestänyt..

Istuskeltiin eilen ystävieni S:n ja M:n kanssa meillä katselemassa stand uppia ja syötiin nachoja. Nachoja ja dippiä sekä sour cream onion pähkinöitä. Voitte varmaan kuvitella, että olo on suolapöhnäinen. Usko ihmiskuntaan on menetetty ja aamu alkoi niin epätoivoisen hitaasti ettei mitään järkeä. Tällaisista ei pitäisi ottaa itseensä, sillä muuten mässäilystä tulee kierre. Ajattelee, että kerran kun on sortunut niin sortuu toistekin. Pitäisi pysyä lujana, vetää salaattia ja ajatella iloisia asioita. Näin syksyn väistämättä lähestyessä se ei aina välttämättä onnistu. 

Ajatukset ovat olleet pitkin kesää jossain aika matalalla ja tämä on vaikuttanut syömisiini sekä liikkumiseeni. Nyt pitäisi ryhdistäytyä. Vaikka ympärillä olevat ihmiset kultaisesti väittävät, ettei painonnousu näy missään niin olo itsellä on pöhnäinen ja vaatteet kiristävät sekä tuntuvat epämiellyttäviltä päällä. Haaveilen kuntonyrkkeilyn pariin palaamista sekä sirkusakropatiasta ihan itseäni haastaakseni. Tasapaino sekä kehonhallinta on itselleni ollut aina hieman kompastuskysymys. Ja venyttely, tuo jokaisen rautakangen kirosana. Varpaat, joku päivä teihin vielä yletän!

Onneksi ihon koristelu pitää mieltä hieman korkeammalla vähän huonommillakin kausilla. On projektia ja jotain pysyvää mikä etenee varmasti. Hihan alku näyttää nyt paranemisajan jälkeen tasaiselta ja kauniilta. Odotan niin innolla jo seuraavaa aikaa, joka valitettavasti meni aika pitkälle kiireiden vuoksi. Myös tuon hihan vuoksi olisi mukava saada kädet timmiin kuntoon, kehtaisi kepeästi pitää hiattomia paitoja.

Mansikkainen sunnuntai

Sunnuntaiaamuna heräsin aivan liian aikaisin verrattuna siihen, että oli vapaapäivä. Oli aikaa istuskella, datailla, juoda paljon kahvia, käydä lenkillä sekä meikata rauhassa ennen itsensä kahvittelemaan roudaamista. Kerkesin haaveilla mansikoista siis puoli päivää ennen kauppaan menoa. Tennilän ihanan makeat ja jumalattoman kokoiset paikalliset mansikat oli pakko ostaa kahvitteluseuraksi ystävän luokse. Ja kermavaahtoa tottakai!

Nyt kun iltatyöt ovat loppuneet, olen kerennyt nähdä muitakin ihmisiä. On tullut kahviteltua ja rentoiltua iltaisin, jotta hermo hieman lepäisi välillä. Ensi kuussa on sitten osittainen paluu yliopiston penkille. Tarkoitus olisi haalia verkkokursseja, joita voisin naputella täältä töistä kouluhommia etiäpäin. Pohjoisessa työskentelevän lävistäjän arki ei ehkä ole niin hektistä kuin eteläläisen, niin tätä hiljaisempaakin aikaa on.

Nom nom nom! ♥ Tältä mie aina näytän kun mässäilen jotain. Ei sitä itselleen vissiin mitään voi muuta kuin nauraa pahimmassa tapauksessa!

Ja vähän vakavampikin naamapäivitys päivän meikeistä. Olen huomannut, että mitä useammin ajelen tukkaa, sitä kauemmas hiusraja katoaa :D Ei hirveästi ole tuota fledaa enää jäljellä alkuperäisestä viime syyskuun leikkauksesta (klik klik). Radikaalimpi vetäisi viimeisetkin haivenet pois ja katselisi mitä tukasta tulisi. Mutta ehkä olen vähän nössö nyt ja pidän tästä tukkasuikasta.