Where's da party..

"Where's da party, I'll be there." Ja niin kävin lauantaina juhlistamassa koulukaverini kämpän läksisiäisiä ensimmäisen työpäivän jälkeen. Seppälästä löydetty miestenpaita toimi juhla-asusteena mustien pillifarkkujen kera. Uaaah. I shall never learn. Ainakaan pukeutumaan paremmin. Mukava olo kuitenkin oli ja hyvät juhlat. Edustuskelpoiset kuvat sitten loppuvatkin tähän.

Pitäisi nyt investoida noihin tatuointeihin, kun ne näyttävät olevat ainoat assessorit jotka muistan laittaa päälleni lähtiessä kotoa. Onhan tuolla yksi eksynyt verkkokäsine. *Pyörittelee päätä.* Mielessä ryskää oikean käden koko sleeve sekä chestpiece. Luonnollisesti lompakkoon pitäisi kurkata ensin.

Hieman toislaatuisesta rahatilanteesta huolimatta kotiutin elämyksiä. Siis, kun yrittää olla ostamatta ns. turhia vaatteita ynnä muuta, niin täytyy kotiuttaa sitten muun muassa cd-levyjä. Hommasin Saran Narupatsaat levyn vuodelta 2000 sekä Saran laulajan Joa Korhosen uuden projektin Meadow Islandin levyn vuodelta 2010. Narupatsaat on edelleenkin Saran paras levy tähän asti, mutta onhan tuota yhtyettä tullut muutenkin kuunneltua. Korhosen ääni jostain syystä hivelee jotain minussa.

Olen cd-levyjen hankinnassa jotenkin aina jälkijunassa. "Ai tällainenkin on ilmestynyt." tai "Mitäs tämä tekee alelaarissa!" Rovaniemellähän siis ei ole levykauppaa. Levytarjontaa löytyy muun muassa Prismasta, Citymarketista sekä Anttilasta. Ei voi mennä fiilistelemään ja katselemaan levyjä vaan pitää ensin sulloutua levyosastolle ihmisvilinässä. Pahimmassa tapauksessa vielä ruokaostosten lomassa väsyneenä. Ei siis tule kovasti seurattua levyjen vaihtelevuutta, ilmestymistä jne. 

Mieheke kyllä tilaa levynsä tietäen mitä haluaa ja koko bändin tuotannon joskus kerralla. Olenkin ehdottanut, että olisi hyvä hankkia seuraavaksi uusi cd-levy teline ennen seuraavien levyjen hankkimista. Hyllyn päällä oleva "eivät mahdu enää telineeseen"-pino alkaa uhmata kohta fysiikan lakeja.

Postiluukku kolahteli myös työtarvike merkeissä. Tällä hetkellä odottelen pääseväni hakemaan yhtä todella täyttä pakettia kotiin. Sitten voi rauhassa nuolla näppejää seuraavaan opintotukipäivään. Vilkaisin tuossa vähän kyllä eteistä, että siellä voisi olla yhdet sellaiset kengät joita en ole käyttänyt varmaan vuoteen..

Tell me a story

Vaikka viime aikoina ei olekaan tullut eksyttyä fiktion ihmeelliseen maailmaan, halusin siitä huolimatta esitellä teille muutaman lukunautintooni vaikuttaneen teoksen. Vanha sanonta sanoo että; "Don't judge a book by its cover", mutta kun nopeasti etsii kirjoja, tulee ennen takatekstiä kurkattua kyllä kannet.

Margaret Mahyn Noitavaelluksen olen lukenut muutamaan otteeseen ja kirja oli pakko kotiuttaa löytäessäni sen pokkarina kirjakaupasta. Anna Leinon Mustat siivet-kirjan kotiutin huuto.netin kautta parilla eurolla. Olen lainannut kirjan nuorempana kirjastosta varmaan kymmeniä kertoja. Vieläkin kirjan ensimmäiset sivut pysäyttävät lukijansa. Hanna-Riikka Kuisman novellikokoelman löysin vahingossa Kiasman taidekioskista eräällä Helsingin reissulla ja ostin kirjan kantensa perusteella. Novellit ovat pysäyttäviä ja luen kirjan noin kerran vuodessa virkistyksen vuoksi. 

Noidan käsikirjaa olen lukenut joskus todella pienenä ja sisäisesti hypin tasajalkaa kirjaston poistomyynnissä nähdessäni opuksen hyllyssä. Kirja on todellakin nähnyt parhaat päivänsä ja lähinnä odottelen milloin se lähtee kävelemään itsestään. Mutta pakko oli nostalgia-arvon vuoksi kotiuttaa sekin. Valokuvauksen käsikirjan löysin kirpputorilta ja se on yrittänyt opettaa minulle filmivalokuvauksen saloja. Aina silloin tällöin palaan ihmettelemään kirjan sivuja informaatioarvo mielessä.

Kirjahyllyni koostuu dekkareista, valokuvauskirjoista, ruokaopuksista, bodymodification kirjoista sekä muutamista satunnaishankinnoista. Olen säästänyt jostain syystä kauhutarina kirjani, vaikka en niitä enää luekaan. Edelleen nousi kaikki niskavillat pystyyn, kun avasin yhden kirjoista. Olen sitä mieltä, että kirjahyllyn sisältö kertoo ihmisestä paljon enemmän kuin ihminen osaa itsestään aluksi kertoa. Siksi vilkuilen ensimmäisellä kerralla kylässä käydessäni aina näkyykö kirjahyllyä.

Muutama klassikko nuoruusvuosilta on vielä kotiuttamatta. Hyvä kirja ei mielestäni vanhene lukukertojen myötä vaan päinvastoin avaa uusia ulottuvuuksia lukukertojen myötä. Harmittelen muun muassa sitä, että en ole saanut ostettua itselleni Niina Rapo & Seita Parkkolan yhteistuotoksia Ruttolinnaa sekä Jalostamoa. Molemmat kirjat kuuluivat useiten lainattujen kirjojen joukkoon, mutta eivät ole kaupassa tulleet vastaani.

Käymme myös vakavaa valtataistelua kahdesta kirjahyllystämme avomieheni kanssa. Minä keräilen nimittäin kirjoja ja hän hamstraa taas pelejä. Pitää alkaa kallistua kohta hankkimaan kolmaskin kirjahylly tällä soitolla.

Herkkää ja hektistä

Kieli poskessa otsikoitu postaus kyllä, mutta aikamoinen viikko on takana. Kaiken kiireen keskellä on kerennyt hieman öisin nukahtaa, mutta olo on kuin haudasta nousseella. Ensi viikolla univelat takaisin, mutta sitä ennen ajattelin postata iloksenne mitä suurpiirteisesti on kuluneen viikon aikana tapahtunut.

Koulu on pitänyt tiukassa otteessaan kuluneen viikon. Ylläoleva kuva on studiosta ja kuvattu koulutehtävien tekemisen lomassa. Sumea kuva sensuurisyistä. Olimme viikon kestävällä intensiivi työpajalla, jonka aiheena oli ohjaaminen. Ne vapaat, mitä sattui osumaan viikolle menivät ylioppilasteatterin kokoustamiseen, projekti- sekä rästihommiin.

Yritin ihan hirveästi skarpata syömisteni kanssa. Tästä huolimatta eksyin syömään suklaapatukan, pari palaa pizzaa sekä jäätelöä. Mitään näistä herkuista en kyllä itse ostanut. Tuntuu hirveän epäkohteliaalta kieltäytyä, kun jotain tarjotaan. Maltillisena on kyllä pysynyt kuitenkin. Kuntosalikortti kummittelee taas mieltä kesän alkaessa hiipiä vääjäämättä lähemmäs. Olisipa joku liikuntaharrastus jossa kerkeäisi käydä säännöllisesti. On vain niin hektistä tämä elämä ja aikataulut muuttuvat joka viikko.

Pakko esitellä jäätelö johon sorruin. Kyllä erottaa halvan ja kalliimman jäätelön maun toisistaan. Aino-jäätelöt ovat todella täyteläisiä ja makeita. Teimme koulukaverini kanssa hommia meillä ja hän toi tuliaisena tällaisia maisteltavaksi kahvin kanssa. Veivät kieleni. Törpöt olivat jopa kohtuu kokoisia eikä mitään seitsemän litran sankoja.

Mielessä näin aivoja puuduttaneen viikon jälkeen vain neulomishommat. Löysin tarjouksesta Novitan Noki-lankaa ja santsasin sitä hieman innokkaasti kotiin. Nyt mietin, että kaiken tämän lankasouvin keskellä pitäisi olla lankakori. Sohvannurkka alkaa näyttää joltain lankafirman varastolta. Pitää katsella kauppoja hieman sillä silmällä. Oikealla olevastaa Veera-langasta ajattelin tehdä ensimmäiset lapaset sitten ala-asteen.

Kuva on otettu yliopistolle lähtiessä eikä minulla ole edes bändipaitaa päälläni. Pikkuisen parannusta ilmassa. Pitää alkaa tuon hupparin kanssa kyllä luovuttamaan. Tämän viikon jälkeen hihat ovat niin rispaantuneet, että pian alkaa hävettää käyttää paitaa julkisilla paikoilla. Mistähän ihmeestä mie taion yhtä ihanan uuden käyttövaatteeksi.

Minä, kamera ja photari kävimme taas kummastelukeskustelua siitä, kuinka kolme kuvaa samasta ihmisestä voivat näyttää niin erilaisilta. Hieman erit kuvauskulmat, värit sekä ilmeet tekevät kummia kuvaustilannetta purkaessa.

Muotinäytös ja lauantai-illan asu

Lauantaipäivä kului Pekankadulla sijaitsevan Arctic Snow Roomin hommia hoidellessa sekä illalla esitetyssä muotinäytöksessä. Muotinäytös järjestettiin ulkona parkkihallin yläkerrassa. Pisti oikein kylmät väreet selkäpiitä pitkin, kun katsoi omissa lämpimissä toppavaatteissa mallien lavalla poseeraamista. parhaillaan sekä kädet, että jalat paljaana. 

Osa vaatteista oli lämpimän ja miellyttävän näköisiä. Kuitenkin kuten muotinäytöksissä useimmiten käy, yksikään vaatekokonaisuuksista ei aiheuttanut sellaista "tuollainen on pakko saada"-reaktiota. Ihan mukavannäköisiä ja innovatiivia vaatteita kuitenkin.

Lauantai-iltana piti suoria vielä keikkakuvaushommiin ja kävin kotona pikaisesti suihkussa sekä vaihtamassa vaatteet. Yritin näytellä kameralle maailman luokan megamallia, mutta kuten ylläolevasta kuvasta näkyy niin huonostihan se meni! Niin halvoissa rytkyissä taas liikenteessä, ettei catwalkille huolittaisi. Skottiruutuinen hame kirpputorilta 3e, alla oleva röyhelöhame second hand en muista monta euroa, paita h&m 9,95e ja euron neule. 

Varmaan olen maksanut päässä olevasta hiusväristäkin enemmän kuin päällä olleista vaatteista. Niin se joskus menee. Enkä mielestäni näyttänyt kuitenkaan hirvittävän ryysyiseltä. Päin vastoin, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, olo oli suhteellisen ok.

Lauantaiaamun tunnelmia yllä. Siitä johtuen sunnuntaina laitoin puhelimen äänettömälle kauas minusta, makasin hiljaa ja tuijottelin vain. Illalla tein vähän koulutehtäviä ja laitoin liian myöhään nukkumaan. Uusi viikko on aina ikävä aloittaa vähän väsyneenä. Varsinkin kun tietää, että se tulee imemään kaikki loputkin mehut.

New shoes

Eteisessä sisääntulijaa tervehtivät uudet kengät, jotka bongasin goottikirppis ryhmän kautta muutama viikko sitten. Popottimet ovat näyttävät, mutta auttamattomasti kesäkengiksi tarkoitetut. Saavat siis odotella lauhempia ja "vähälumisempia" ilmoja ennen ensimmäistä ulkoutumistaan.

Pohjan kaarevuuden vuoksi saan varmaan myös opetella kävelemään kuukengillä uudelleen. Askellus sisätiloissa ainakin tuntuu aika.. rullaavalta, näin nätisti sanottuna. Jalkaterän alla oleva pohjaosuus kaareutuu aikalailla ylöspäin ja omissa kaikissa monottimissani on hyvin suorat platformien pohjat. Vaatii kävelyharjoittelua ennen ihmistenilmoilla koikkarointia. Joo, olen just näin leidi, että jos on pari senttiä enemmän matskua kengän pohjassa niin vaatii vähän töitä ;)

Mutta on ne vain komiat. Kevättä ja kesää kovasti odotellessa, saisivat nuo hamekelitkin tulla jo hollille. Joku nimittäin on tilannut Rovaniemelle ainakin liikaa lunta. Pitkän pimeän syksyn jälkeen pihalla on metritolkulla lunta, jota me kaikki ruinasimme monta viikkoa satavaksi. No nyt sitä sitten on ja koska ihminen ei ole koskaan tyytyväinen, niin jo saisi riittää. Talvella on liian kylmä ja kesällä liian kuuma, nih! 

Ps. Onpas kutkuttavaa, parin päivän sisällä 40 lukijan raja on rikkoutunut ja sehän haiskahtaa ihan arvonnalta. Oikein lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille. Onko teillä lukijoilla joitain ehdotuksia siitä, mitä arvontalahjaksi olisi mukava saada?

Valentine's day

Mietin, että olisin ensinnä kirjoittanut ystävyyssuhteistani ystävänpäivän kunniaksi. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, sillä tein jo yhden yleisen postauksen ystävyyssuhteista ja niiden tärkeydestä Ihmissuhteet; pohdintaa -postauksessa viime marraskuussa. Elämän tärkeimmistä ihmisistä olisikin syytä jaaritella muutenkin, kuin yleisenä ystävänpäivänä. Mie voisin vain vähän keveästi ja yleisesti kehaista tuntemiani ihmisiä tässä postauksessa.

No sen tuntee siitä, että se on siinä eikä lähe kulumallakaan pois. Sitä ei saa säikäytettyä pois tiukoilla aikatauluilla, suorasanaisuudella, huonoilla vitseillä, pienillä riidoilla, pitkillä aikaväleillä, turhanpäiväisyyksillä, angsteilla tai laulamalla päissään karaokea. Ystävä ei syyllistä tai häpeä sinua sen vuoksi mitä olet, vaan ottaa sinut vastaan vikoineen ja säröineen. Ystävä on se ihminen, joka ei päivittele huonoa oloasi vaan käskee keräämään löysät paskasi lattialta, suoristamaan selkärangan ja lopettamaan ruikutuksen. Sillä maailma ei ole kaatunut, eikä se kaadu kun on näin tällaisia ihmisiä ympärillään. 

Ystävät:

• Tulevat Runebergin tortun tai design-leivoksen kanssa käymään kahvilla sekä malleilemaan valokuvaustehtäviin ja ääninäyttelemään ääniteoksiin, tekevät töitä ja bailaavat kanssasi. (Kreivitär, Aya & Kasmirrocker) 
• Terapoivat ja tsemppaavat koulujutuissa, vievät ulkoilemaan, kun aivot tarvitsevat happea ja järjestävät sinut mitä ihmeellisempiin uusiin tilanteisiin. (A & J) 
• Valvovat etelästä käsin kaukana asuvaa ystävää tasaisin puolivuosittaisin tapaamisin ja joskus vähän useamminkin. (S & S) 
• Kahvittavat ja puhuttavat kaikki maailman menot ja meiningit lävitse, naurattavat ja jaksavat kulkea mukana vuodesta toiseen. (M & L) 
• Tsemppaavat kotona käsin. (Perhe ja mieheke.) Varsinkin mies joutuu useasti koetuksille ailahtelevien mielialojen ja stressikierteiden vuoksi sekä raukka näkee minua koko ajan, mutta seisoo vierellä kaikesta huolimatta.
• Ja kaikki ne ihmiset joita tapaat ja välissä tuntuu olleen muutama päivä, vaikka oikeasti kyse on viikoista, joskus kuukausistakin. 

Mie arvostan kaikkia niitä, jotka ovat uhranneet tervehdystä pidemmän ajan! Monesti on päiviä, joiden parhaana virikkeenä on muistella kaikkea järjellistä ja järjetöntä, jossa olen ollut mukana ystävieni kanssa ja ansiosta. Monet seikkailut on seikkailtu ja useat ovat vielä edessä. Toivottavasti tunsit lämpimän piston sydämessäsi tai ainakin naurahdit jollekin vanhalle kommellukselle.

Mie olin itse kyllä hieman huono ystävä tänään, enkä muistanut ystävää. Kävin kaupungilla tuulessa ja viimassa kiertelemässä. Ympärillä pyörii niin paljon ajatuksia nyt, ettei voi keskittyä oikein mihinkään. Asioita hoidellessa sekä kaupassa käydessä tuhraantuikin pari tuntia tiistaipäivästä. Suuret askarteluideatkin olen siirtänyt tulevaan, siihen ajanjaksoon "kun on aikaa", jonne olen lokeroinut aika paljon tekemisistäni.

Miestä ja itseäni muistin kyllä hieman itsekkäillä ystävänpäivälahjoilla! Noita bändimukeja alkanut kerääntyä, niin tilasin miehekkeelle kahvimukin oman bändinsä logolla. Sekä itselleni kupin omalla logollani, etten kahvitellessa unohda omaa nimeäni. Kaikkeen sitä hurahtaakin. Sen lisäksi broilerin ohutleikkeiden jälkeen oli lakritsijäätelöä jälkiruuaksi. Pieniä asioita, mutta piristi myös omaa päivää muistaa jotenkin miestä. Olen yleensä harvinaisen surkea lahjoissa niin nyt sain kerrankin vähän loistaa järjenjuoksullani!

Hommien välissä löysääminen

Harvinaisen hiljainen viikonloppu jäi taakse. Istuin kotona neljän seinäni sisällä ja tein töitä. Lukuunottamatta ylioppilasteatterin lauantaista kokousta sekä sunnuntaisia mummoni 80-vuotiskahvitteluja. Aina välillä piti pitää taukoa näytön edessä istumisesta ja vaihtaa johonkin toiseen keskittymiseen, jotta sai ajatukset välillä kuljeteltua muualle.

Alkaa ainakin noiden sukkien kutominen tulla takaraivosta. Vielä kun lapasia opettelisi tekemään. Nyt keskityn vain nollaamaan ajatuksia sukkapuikot kädessä. Helppo rentoutumiskeino, kun voi yhtä aikaa pyöritellä ajatuksia ihan muualla ja olla kuitenkin hyödyksi. Ei tunne ns. tuhlaavansa aikaa vaikka ei tekisikään mitään kovin järkevää. Olen todella huono lukemaan, sillä tunnen syyllisyyttä siitä, että istun haaveilemassa jonkun  kirjan maailmassa sen sijaan, että lukisin esimerkiksi kandiin liittyviä kirjoja.

Toinen rentouttava pakokeinoni on photoshoppaaminen. Se ei kyllä anna silmille lepoa näytöstä, mutta vie ajatukset kuitenkin hetkeksi muualle. Samoiten valokuvaaminen. Molempien parissa viihdyn ja kehitän samalla taitojani pikku hiljaa. Kehittävää rentoutumista. 

Tämän postauksen jälkeen mietin kyllä, että rentoudunko ollenkaan normaalisti vai olenko koko ajan kireänä kuin viritetty viulunkieli. Jotenkin löydän aina jotain tai jonkun asian jonka kanssa ahertaminen on kesken vaikka pitäisi löysätä. Miten te rentoudutte kaiken tekemisen keskellä? Onko jotain anti-stressaavia vinkkejä? :)

Pannukakku-torstai, Lapin taikaa sekä Kyyhkynen

Torstaina askel kulki kevyesti ja päätin kotimatkalla ostaa hernekeiton kaveriksi pannukakkuainekset. Sain illaksi kahvikaverin ja istuskelimme jaarittelemassa niitä näitä meillä pannukakun, kermavaahdon, mansikka-vadelmahillon ja kahvin kanssa. Kevyttä on tuo keskustelu, kun yrittää olla valittamatta koko ajan. Jotenkin helppoa ja mutkatonta.

Kermavaahtoa riitti vielä hurjan ison pannukakkusatsin jälkeen kaakaon päälle useaan kupilliseen. Ihan laitonta tuollainen, kehtaa enää edes ostaa, kun tuli juotua niin monta kupillista kaakaota kermavaahdon nojalla.

Perjantai-iltana kävin Korundissa Lapin taikaa näyttelyn avajaisissa sekä katsomassa taidemaalari Juho Kustaa Kyyhkysen elämästä kertovan näytelmän Kyyhkynen - murhanäytelmä. Kävin ensimmäistä kertaa Korundissa taidenäyttelyn puolella ja täytyy sanoa, että hyvät ovat tilat. 

Näytelmä kesti 1h40min, jonka jälkeen oli hyvä tulla kotiin Lapista ja Pohjoisesta inspiroituneena tekemään töitä. Työstöprosessin alla ääniteos, joka tulee Rovaniemi Design Weekin yhteyteen Arctic Snow Roomiin Pekankadulle. Hukkasin kipeänä ollessani monta hyvää työpäivää, joten nyt pitää kiirettä.

Mikä minua inspiroi?

Ajattelin kerätä kaksi pientä kuvakollaasia siitä, millaisista asioista, koruista, vaatteista ym. inspiroidun. Tämä postaus ei kuitenkaan valitettavasti tarkoita sitä, että päälläni nähtäisiin kyseessä olevia tai niiden tyylisiä vaatteita tai tavaroita hirvittävän usein. Olen aika usein mukavuudenhaluinen ja tapoihini kangistunut. Haluaisin aina eksyä paikalle steampunkahtavissa assessoreissa tai neonvihreissä härpätyksissä, mutta en mielestäni osaa aina kantaa itseäni yhtä ylväästi kuin asusteet sitä vaatisivat.

Sen lisäksi, että löytää sopivat ja upeat vaatekokonaisuudet, täytyy ne mielestäni kantaa niille asiaan kuuluvasti. Ylväästi sekä tietoisena itsestään. Ja jos aamulla kroppa sanoo että prinsessan sijasta peilistä katsoo sammakko, ei tunnu siltä että voisi parhaimpiinsa pynttäytyä. Mikään ei ole surullisemman näköistä kuin ihminen, joka ei näytä tuntevan itseään sinut vaatteidensa kanssa. Tottakai pukeudun silloin tällöin paremmin tuntiessani itsenikin hieman paremmaksi. Ja illanviettoihin jaksaa panostaa ulkonäköönsä, sillä tietää että on aikaa vaihtaa asukokonaisuuksia, turhautua meikkien kanssa eikä useinkaan tarvitse kävellä pitkiä matkoja perille.

(kuvat; etsy.com)

Hyvin yksinkertainenkin asukokonaisuus voi herätä aivan uudella tavalla eloon pienen twistin ansiosta. Inspiroidun paljon hopeisistä ja yksinkertaisen monimutkaisista koruista sekä tavallisuuden keskeltä loistavista asusteista, jotka hivelevät mielikuvituksen rajoja. En hirveästi pidä pitsistä ja röyhelöistä, mutta olen sitä mieltä että osa ihmisistä osaa pukea niitä päälleen, näyttää niissä kauniilta ja kantaa vaatteensa ylpeydellä.

Nyt on alkuvuoden joko pitänyt niin kiirettä tai olen ollut kipeänä kotona, ettei kovasti ole tullut laittauduttua. On ollut tärkeämpää selvitä lämpimissään perille -30 asteen pakkasella, kuin muistaa että laittoiko aamulla ripsiväriä vai ei. Päässä on pyörinyt kandia, dokumenttia, ääniteosta, kouluhommia sekä töitä. Niiden saralla painitaan vielä jonkun aikaa, mutta eiköhän kevät kuori esille tästäkin tyvärestä aina välillä jotain repäisevämpää kuin ainoastaan bändi t-paidan ja farkut.

21 päivää valittamatta

Kaiken maailman maailmanparannusideoihin se miekin hurahdan, mutta nyt on teemana valittamattomuus. Idea lähti siitä, että näin jonkun linkittäneen Facebook-seinälleen artikkelin Älä valita - pystytkö elämään päivääkään valittamatta. Samantien otsikon nähdessäni tunsin piston jossain syvällä sisimmässäni. Mie kyllä valitan ja silloin kun valitan niin oikein täydeltä laidalta. Kerkeän oikein ensin harmistua ja valittaa ennen kuin jonkun asian saan tehdyksi. Tuhlaan näin energiaa aivan turhaan, kun oikeastaan pitäisi alkaa miettimään jo seuraavaa siirtoa ja ottaa aika hyödykseen.

Haastan siis itseni ja myös teistä lukijoista halukkaat ja innostuneet, olemaan huomisesta lähtien loppu helmikuu valittamatta. Voi jopa sattuneesta, ehkä onnistuneesta syystä olla mukavamman oloinen ystävänpäivän tienookin, jos valittelut jäävät pois kelkasta. Olen myös kiinnostunut näkemään, puhkeaako oma kuplani jossain vaiheessa vai pitääkö palata kuntonyrkkeilyn pariin agren kurissa pitämiseksi!

Valituksen sijaan voisi viljellä vähän tuota kiitollisuutta, jota on tullut osoitettua viime aikoina vähemmän vaikka syytä olisi ollut kehua kanssa eläviä ihmisiä paljon enemmän.

(kuva täältä)

Tornio - Haaparanta

Kävin sunnuntaina äidin ja äitini ystävättären kanssa Tornio - Haaparanta akselilla. Lähdimme pienellä ranskattarellamme (peugeot) uhmaamaan -30 asteen pakkasta ja koko ajan sai olla pienen jännän äärellä, että liikkuuhan auto eteenpäin sekä vielä tärkeämpää, lähteehän auto liikkeelle aina pysähtymisen jälkeen.

Lyhkäisiä pysähdyksiä tehtiin Aineen taidemuseolla, Ica Maxissa, Ikeassa sekä kahvittelemassa kummieni luona. Ensimmäistä kertaa eläissäni juoksin Ikean niin nopeasti läpi, katselematta ympärilleni sen kummemmin ja tähdäten vain Ikean puolessa välissä olevaan ravintolaan syömään. Nälkäiseen upposi hyvin kasa lihapullia sekä perunamuussia kera makean puolukkahillon.

Kaikki kuvat ovat otettu autosta, sillä en uskaltanut laittaa nenääni autosta pihalle kameran kanssa. Olisi päätynyt vain jäädyttämään näppinsä sekä sairastumaan uudelleen. Ei varmaan olisi kamerakaan arvostanut ulkoilutusta hirveästi. Kävimme ajamassa Haaparannan puolella Ikean jälkeen pienen reissun, jotta auto lämpenisi hieman.

Paljon hauskoja taloja, joissa joko erikoisia rakennusratkaisuja (yllä) tai sitten erikoisen värinen maali. Eräs rivitalokommuuni oli äklön vaalean violetin värinen. Olen asunut seitsemän ensimmäistä vuotta Torniossa, joten Haaparannalla tuli käytyä suhteellisen useasti. En vain muista tuosta ajasta kovinkaan paljoa.

Aineen taidemuseolla oleva "Anssi Kasitonnisen näyttely" olikin kaksi hänen tekemäänsä videoteosta sekä taidemuseon oman kokoelman näyttely, eli kolme salia täynnä sekalaisia tauluja. Pikkuisen ehkä pettymys?

På Gränsen, eli Kauppakeskus Tornion ja Haaparannan rajalla oli siellä asuessani ja vielä pitkään sen jälkeen kaunis jokimaisema kahden maan välillä. Mukavaa että kehitys kehittyy, mutta onhan se aika järkäle. Ikeasta sitten puhumattakaan. Varmaan ollut kilpailu kuka vetää viimeisen korren rakentamisessa.

Ica Maxista löysin herkullisen värisiä lankoja enkä voinut vastustaa kiusausta vaikka aluksi päätin etten hommaa reissulta mitään mukaani. Todella kirkas ja kaunis vihreä, violetti sekä kirkas pinkki piti ostaa tulevia neulomisia varten. Jos joku sattuu löytämään yhtä kirkkaita värejä, voi mieluusti vinkata. Nämä  125g painavat langat maksoivat pikkuisen yli 2 euroa kipale. Suomessa perus isot langat ovat joko kirkkaan värisiä, stailish ja siksi helkkarin kalliita tai todella löysän värisiä.

Hyvin selvittiin auto yhtenä kappaleena illaksi perille, vaikka varpaita hieman palelikin kotiin päästessä.

Löysä lauantai

Lauantai ei ollut aivan yhtä löysä, kuin perjantai jonka seurustelin sohvan kanssa, mutta ihanan löysä kuitenkin. Istuskelimme ystävien kanssa iltaa hyvän seuran ja ruuan merkeissä.

Harmi, ettei kokkausvaiheesta tullut otettua yhtään kuvaa. Neljä naista parin neliön keittiössä on aika näky ja vaatii hieman sovittelemista. Saimme kuitenkin pikkupizzat ja salaatin tehtyä, kasvikset pilkottua sekä laitettua kaiken esille vajaassa parissa tunnissa. M pisteli parastaan pikkupizzoissa, jotka olivat täydellisen rapeita ja L teki fantastisen tonnikala-makaroni-metukka salaatin joka hiveli makunystyröitä.

Nom nom nom, Rainbown valkosinihomejuustoa ja Tuc paprikasuolakeksejä. Mielestä yksi parhaista makuyhdistelmistä ikinä. Pitää normaaleilla kauppareissuillakin juosta juustohyllyjen ohitse laput silmillä, ettei sorru herkuttelemaan silloin kun ei pitäisi!

Ja luonnollisesti hieman aliasta. Peli kirvoittaa voitonhimoa, spontaaneja naurukohtauksi, ihmetystä sekä hilpeyttä. 

Kappas, miekin olen yhdessä kuvassa. Neljästä kuvasta ainut, jossa tarkennus oli minussa eikä takaseinässä ;D Ilme on sellainen, että antakaa minun syödä filmaamatta!

Jälkiruuaksi Kreivittären tekemää ihanaa mutakakkua sekä kastiketta. Teimme porukasta kahtiajaon ja toinen puoli vyöryi kotiin nukkumaan, muun muassa minä ja toinen puoli baariin. Jos meinaa lähteä liikenteeseen, niin ei kannata siemailla neljän tunnin aikana kahta siideriä sekä syödä vatsaansa täyteen kuten minä tein. Se pistää väsyttämään! Pääsin samantien kotiin tullessani unten maille.