lauantai 25. helmikuuta 2012

Herkkää ja hektistä

Kieli poskessa otsikoitu postaus kyllä, mutta aikamoinen viikko on takana. Kaiken kiireen keskellä on kerennyt hieman öisin nukahtaa, mutta olo on kuin haudasta nousseella. Ensi viikolla univelat takaisin, mutta sitä ennen ajattelin postata iloksenne mitä suurpiirteisesti on kuluneen viikon aikana tapahtunut.


Koulu on pitänyt tiukassa otteessaan kuluneen viikon. Ylläoleva kuva on studiosta ja kuvattu koulutehtävien tekemisen lomassa. Sumea kuva sensuurisyistä. Olimme viikon kestävällä intensiivi työpajalla, jonka aiheena oli ohjaaminen. Ne vapaat, mitä sattui osumaan viikolle menivät ylioppilasteatterin kokoustamiseen, projekti- sekä rästihommiin.


Yritin ihan hirveästi skarpata syömisteni kanssa. Tästä huolimatta eksyin syömään suklaapatukan, pari palaa pizzaa sekä jäätelöä. Mitään näistä herkuista en kyllä itse ostanut. Tuntuu hirveän epäkohteliaalta kieltäytyä, kun jotain tarjotaan. Maltillisena on kyllä pysynyt kuitenkin. Kuntosalikortti kummittelee taas mieltä kesän alkaessa hiipiä vääjäämättä lähemmäs. Olisipa joku liikuntaharrastus jossa kerkeäisi käydä säännöllisesti. On vain niin hektistä tämä elämä ja aikataulut muuttuvat joka viikko.


Pakko esitellä jäätelö johon sorruin. Kyllä erottaa halvan ja kalliimman jäätelön maun toisistaan. Aino-jäätelöt ovat todella täyteläisiä ja makeita. Teimme koulukaverini kanssa hommia meillä ja hän toi tuliaisena tällaisia maisteltavaksi kahvin kanssa. Veivät kieleni. Törpöt olivat jopa kohtuu kokoisia eikä mitään seitsemän litran sankoja.


Mielessä näin aivoja puuduttaneen viikon jälkeen vain neulomishommat. Löysin tarjouksesta Novitan Noki-lankaa ja santsasin sitä hieman innokkaasti kotiin. Nyt mietin, että kaiken tämän lankasouvin keskellä pitäisi olla lankakori. Sohvannurkka alkaa näyttää joltain lankafirman varastolta. Pitää katsella kauppoja hieman sillä silmällä. Oikealla olevastaa Veera-langasta ajattelin tehdä ensimmäiset lapaset sitten ala-asteen.


Kuva on otettu yliopistolle lähtiessä eikä minulla ole edes bändipaitaa päälläni. Pikkuisen parannusta ilmassa. Pitää alkaa tuon hupparin kanssa kyllä luovuttamaan. Tämän viikon jälkeen hihat ovat niin rispaantuneet, että pian alkaa hävettää käyttää paitaa julkisilla paikoilla. Mistähän ihmeestä mie taion yhtä ihanan uuden käyttövaatteeksi.


Minä, kamera ja photari kävimme taas kummastelukeskustelua siitä, kuinka kolme kuvaa samasta ihmisestä voivat näyttää niin erilaisilta. Hieman erit kuvauskulmat, värit sekä ilmeet tekevät kummia kuvaustilannetta purkaessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti