Kunnon lauantain motivaatiopostaus olisi kirjoittaa siitä, mistä pitää itsessään. Kuitenkin, eilen nähdessäni yhden minusta otetun kuvan, mietin kirjoittavani jostain mitä on hankalampi käsitellä. Yleensä hymyilen kuvissa hillitysti suu kiinni tai en hymyile ollenkaan. Siksi on aina itsestä kauhistuttavan uutta, jos joku räpsäisee kuvan sillä hetkellä kun hymyilee oikein leveästi tai nauraa. Ei mitään siistiä, coolia tai hillittyä, vaan suu auki hampaat näkyen.
Hyppyrinenän pystyys korostuu, silmät menevät entistä pienemmiksi viiruiksi kuin normaalisti ja suu näyttää koko hammasrivistön, josta kaksi suurta yläetuhammasta näkyvät. Varmasti ihmisistä, joita näen päivittäin, tämä ei ole mitenkään erikoinen näky. Nauran nimittäin todella paljon. Sitä vain itse kuvittelee näyttävänsä nauraessaan, kröhm, miten sen sanoisi. Hieman arvokkaammalta?
Auringonpaiste alkaa palata pikku hiljaa Rovaniemelle. Olen epähuomioinut päivän pitenemisen tässä flunssaillessa. Nimittäin herätessäni tänään lauantaiaamuun yhdeksältä, ulkona oli valoisaa. Ei ole ollut näin valoisaa ja näin aikaisin aamulla pitkään aikaan. Tälläkin hetkellä ulkona on niin kirkasta, ettei tiedä uskaltaako kaihtimien välistä kurkata.
Ulkona on niin kaunista, on ollut koko viikon. Ja kylmää myös sen lisäksi, mutta sairastellessa voi tiirailla ikkunasta. Ilma oikein houkuttelee että: "Nappaa kamera mukaan ja tule käymään vähän ulkona". En ole kuitenkaan mennyt, sillä tästä vielä puuttuisi se, että palelluttaisin varpaani sekä sormeni pidemmällä ulkoilureissulla ja olisin kipeänä toisenkin viikon.
Tällaista etäihastelua ikkunan takaa vain. Muutenkin on kevättä rinnassa ja tulevaisuus näyttää loksauttelevan palikoita paikalleen niin, että hymyilyttää muukin kuin aurinkoinen keli.
Heipsan! Pikaista paranemista toivon siulle kovasti ja oikein ihanaa keväänodotusta! <3
VastaaPoista-M
Paljon kiitoksia :)
Poista