Tell me a story

Vaikka viime aikoina ei olekaan tullut eksyttyä fiktion ihmeelliseen maailmaan, halusin siitä huolimatta esitellä teille muutaman lukunautintooni vaikuttaneen teoksen. Vanha sanonta sanoo että; "Don't judge a book by its cover", mutta kun nopeasti etsii kirjoja, tulee ennen takatekstiä kurkattua kyllä kannet.

Margaret Mahyn Noitavaelluksen olen lukenut muutamaan otteeseen ja kirja oli pakko kotiuttaa löytäessäni sen pokkarina kirjakaupasta. Anna Leinon Mustat siivet-kirjan kotiutin huuto.netin kautta parilla eurolla. Olen lainannut kirjan nuorempana kirjastosta varmaan kymmeniä kertoja. Vieläkin kirjan ensimmäiset sivut pysäyttävät lukijansa. Hanna-Riikka Kuisman novellikokoelman löysin vahingossa Kiasman taidekioskista eräällä Helsingin reissulla ja ostin kirjan kantensa perusteella. Novellit ovat pysäyttäviä ja luen kirjan noin kerran vuodessa virkistyksen vuoksi. 

Noidan käsikirjaa olen lukenut joskus todella pienenä ja sisäisesti hypin tasajalkaa kirjaston poistomyynnissä nähdessäni opuksen hyllyssä. Kirja on todellakin nähnyt parhaat päivänsä ja lähinnä odottelen milloin se lähtee kävelemään itsestään. Mutta pakko oli nostalgia-arvon vuoksi kotiuttaa sekin. Valokuvauksen käsikirjan löysin kirpputorilta ja se on yrittänyt opettaa minulle filmivalokuvauksen saloja. Aina silloin tällöin palaan ihmettelemään kirjan sivuja informaatioarvo mielessä.

Kirjahyllyni koostuu dekkareista, valokuvauskirjoista, ruokaopuksista, bodymodification kirjoista sekä muutamista satunnaishankinnoista. Olen säästänyt jostain syystä kauhutarina kirjani, vaikka en niitä enää luekaan. Edelleen nousi kaikki niskavillat pystyyn, kun avasin yhden kirjoista. Olen sitä mieltä, että kirjahyllyn sisältö kertoo ihmisestä paljon enemmän kuin ihminen osaa itsestään aluksi kertoa. Siksi vilkuilen ensimmäisellä kerralla kylässä käydessäni aina näkyykö kirjahyllyä.

Muutama klassikko nuoruusvuosilta on vielä kotiuttamatta. Hyvä kirja ei mielestäni vanhene lukukertojen myötä vaan päinvastoin avaa uusia ulottuvuuksia lukukertojen myötä. Harmittelen muun muassa sitä, että en ole saanut ostettua itselleni Niina Rapo & Seita Parkkolan yhteistuotoksia Ruttolinnaa sekä Jalostamoa. Molemmat kirjat kuuluivat useiten lainattujen kirjojen joukkoon, mutta eivät ole kaupassa tulleet vastaani.

Käymme myös vakavaa valtataistelua kahdesta kirjahyllystämme avomieheni kanssa. Minä keräilen nimittäin kirjoja ja hän hamstraa taas pelejä. Pitää alkaa kallistua kohta hankkimaan kolmaskin kirjahylly tällä soitolla.