Ihmissuhteet; pohdintaa

Olen jostain syystä siunattu aivan mahtavilla tyypeillä ympärilläni. Vuosien saatossa kelkkaan jääneillä ja uusilla yliopistosta sekä siihen liittyvistä harrastuksista mukaan tarttuneilla ihmisillä. Monia ihmisiä on kyllä tippunut vauhdissa sekä jäänyt odottelemaan rauhallisempia tai enemmän aikaa uhraavia kyytejä. Olen ollut mukana hyvin monen ihmisen elämässä hyvin monista eri syistä.

En itse ole paras mahdollinen henkilö vaalimaan tärkeitä ihmissuhteita. Arvostan ihmisiä, jotka ovat kestäneet minua tähän asti, mutta en osaa tai tule sanoneeksi sitä ääneen heille. Osaan välillä olla hyvin kiireinen, itsepäinen sekä itsekäs. Olen kuitenkin yrittänyt parhaani mukaan läsnä ollessani kuunnella ihmisiä ja mitä heillä on sanottavanaan. En ehkä ole osannut vastata odotetusti tai reagoida kuten pitäisi, mutta olen kuunnellut paljon ja sen lisäksi jakanut itsestäni.

Se, että itse kärsin usein kiireestä ja stressistä on opettanut minulle sen, ettei toiselta ihmiseltä voi vaatia liikoja. En kyseenalaista ystävyyttä sen takia etten ole tavannut jotain henkilöä viikkoihin tai kuukausiin. Ystävyys ei ole ajassa mitattava yksikkö. Ystävyys on yhteensopivuutta, vuorovaikutusta ja molemminpuolista tukemista. Se vaikeimmillaan voi osua vain tiukkoihin tilanteisiin jolloin toinen osapuoli tarvitsee sinua todella, mutta kuten vanha sanonta muistuttaa "hädässä ystävä tunnetaan." Voi olla, että joku kelkasta tipahtanut soittaa jonakin päivänä ja minä vastaan, enkä aliarvioi hänen hätäänsä tai meidän välistä suhdettamme pitkän tauon jäljiltä.

Omaan myös todella lyhyen muistin, mikä auttaa ihmissuhteiden ylläpitämisessä. Unohdan pahat asiat, tekemättömät teot ja pienet riidanpoikaset kovin nopeasti. Olen sinisilmäisen naivi ja unohduksen jälkeen uskon ihmisestä kaikkea hyvää, kunnes ehkä toisin todistetaan. Tämä piirre minussa on joskus osoittanut minua harhaan sekä ajanut sellaisiin tilanteisiin, joissa en haluaisi olla mukana. Mutta se on antanut kärsivällisyyttä nähdä ihmisistä myös toinen puoli ja opetella tuntemaan heidät muutenkin kuin pinnnalta. Se on johtanut minut uusiin syvempiin ihmissuhteisiin joissa jaetaan hyvien asioiden lisäksi myös ne pahat asiat.

Minulla ei ole tapana nostaa ihmisiä toistensa edelle, mutta välillä joudun tekemään aikatauluista johtuvia päätöksiä siitä, keitä kerkeän yksinkertaisesti kaiken tohinan keskellä nähdä. Tässä tapauksessa ihmiset joita tapaan yliopiston ja harrastusten kautta tulevat pääasiassa jonossa ensimmäisenä. Heidän kanssa käytäviä ihmissuhteita voi hoitaa samalla ns. "pakollisten asioiden" kanssa yhtä aikaa. Pitkät päivät väsyttävät opiskelijan ja aina ei joka paikkaan sen jälkeen kerkeä revetä. Tämä huomio on lähinnä niille ihmisille, joita en valitettavasti kerkeä nähdä opiskelujen riennoissa aivan yhtä paljon kuin ennen.

Aloin alunperin kirjoittamaan päivitystä siitä, kuinka tunnen itseni usein ulkopuoliseksi. Ennen kuin kerkesin edes aloittaa tunsin itseni typeräksi lähtiessäni purkamaan tilannetta siitä miltä minusta tuntuu kahden päivän sohvalla makaamisen jälkeen. Tapaan ihmisiä joka päivä ja olen ottanut heitä kuluneen syksyn vastaan kiireisenä, stressaantuneena ja räjähdysherkkänä. Enkä todella ole normaalisti koko ajan räjähdysherkkä hermokimppu. Haluaisin antaa itsestäni ulos vain parasta, mutta joinakin aamuina mietin miten se on oikein mahdollista. Kun joku tulee ja kysyy "mitä kuuluu" eikä itsellä ole oikein mitään hyvää sanottavaa siihen, täytyy varmaan alkaa järjestellä oman elämänsä prioriteetteja. 

Viisi asiaa, jotka iltalehti listasi (täällä) asioista joita ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan;

1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää omaa elämääni, eikä elämää, jota minulta odotettiin.

2. Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.

3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta osoittaa tunteeni.

4. Toivon, että olisin pysynyt yhteydessä ystäviini.

5. Toivon, että olisin antanut itseni olla onnellisempi.

Ja mie niin toivon, ettei tarvitsisi yhtäkään noista edellämainituista tulla katumaan itse. Ihmisiä tulee ja menee, sitä aina vain niin kovasti toivoo että olisi itse se ihminen joka jäisi. Kaikista vaikeista asioista, kiireestä ja hankaluuksista huolimatta.