Heräsin aamulla aikaisin, keitin kahvit, laitoin bläkkiksen soimaan ja kaivoin kandikirjat esille. Mietin, että nyt pitää ottaa härkää sarvista kiinni ja käydä hommiin ennen kuin deadlinet paukkuvat. Olin hetken uppoutunut.
Jonkin tovin jälkeen harhauduin laittaessani pyykkejä koneeseen. Löytyi siinä samalla uutta tekemistä. Lehtikori oli täynnä ja päätin tyhjentää sen. Samoiten roskis. Kävin myös muovipussilaatikon ohimennen läpi, imuroin ja pyyhin pölyt siitä.
Keittiön tason puhdistamista olin pohtinut jo pitkään. Se piti tottakai hoitaa heti pois alta. Kaikki pesun kautta kuivamaan ja tiskipöytä tyhjäksi. Pitihän se jääkaappikin pyyhkiä ja muovilaatikot sekä lasitasot pestä..
Ja piti tottakai laittaa pyykit kuivumaan. Tässä vaiheessa huomasin mihin olin "hukannut" muutaman tunnin tehokasta kandityöskentelyaikaa. Olin jo laittamassa toista pyykkikoneellista tulille kun..
..huomasin katsoa ikkunasta ulos. Mikä ilma! Jos kävisin nopeasti happihyppelyllä kameran kanssa. Vien roskat samalla ja saan hieman tuuletettua päätä ennen kuin jatkan.
Onneksi kävin, sillä joku oli kadottanut sydämensä roskakatokseen ja se sai minut hymyilemään. Minä hukkaan onnekseni vain aikaa. Olen todella hyvä työskentelemään tällä tavoin. En voi keskittyä mihinkään "oikeaan" ellei asunto ole tiptop kunnossa. Nyt koitan aloittaa taas uudelleen ennen kuin löydän itseni pyyhkimästä pölyjä. Parempi varmaan ensi kerralla mennä yliopistolle kirjoittamaan.
Siitä huolimatta ettei kandi ole edennyt, olen kuitenkin saanut aika paljon aikaiseksi tänään. Ei ole sen vuoksi huono omatunto. Sekä oli ihana käydä ulkona. Kirpsakka -7 asteen pakkanen kipristeli varpaissa, kun kävelin rannassa kuvaamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti