Musiikki & genret

Aina silloin tällöin joku tulee ja lyö sen olennaisen esille kysymällä: "Millainen musiikkimaku sinulla on?" Musiikkimausta vastaaminen on minulle yhtä hankalaa kuin omasta persoonasta kertominen ihmiselle, joka ei tunne minua. Kiertelen ja kaartelen. On helpompaa kertoa kysyjälle, että aika kaupallista ja että en hirveästi innostu tietyntyylisestä räpistä, enkä kuuntele kovin paljoa instrumentaalista musiikkia. Kaikki loppu jää tunteiden varaan. 

Yhtyeitä on samoissa genreissä erilaisia ja eri päivinä musiikkimaku tuntuu vaihtelevan. En voi sanoa kuuntelevani vain raskasta musiikkia tai ainoastaan rockia. Ja jos joku ihmettelee laajaa suosiollisuuttani melkein kaikentyylisille yhtyeille perustelen yleensä sanomalla, että hyvä muusikko ja musiikinrakastaja kuuntelee kaikenlaista musiikkia.

Jos katsotaan Last.fm:n tunnukseni saloja, löytyy kuunneltuja yhtyeitä tällä hetkellä päälle 570 kappaletta. Kymmenen suosituimman joukossa ovat Sara, Katatonia, Turmion Kätilöt, Opeth, Panzer AG, Sonata Arctica, Sabaton, Entwine, Charon ja Marilyn Manson. Helposti kuunneltavaa musiikkia. Esittelen kuitenkin muutaman ryhmän avulla useimmiten kuuntelemiani tyylejä. Genrerajat ovat nyt aivan itse keksimäni ja niihin saa tulla nillittämään jos sanon grindiä trashiksi. Näytän kuitenkin pitkää nenää enkä välitä asiasta. Musiikki ei ole vakava asia, se on sydämen asia.

Melkein poppia, mutta kuitenkin "raskasta"

Melodista, rauhallista ja raskasta. Musiikki on jo melkein poppia, mutta jää rajalle keikkumaan ehkä muutaman raskaamman kitarariffin takia tai siksi että soittajilla on pitkä tukka ja mustat hiukset. Siksi muun muassa; Sara, Katatonia, Opeth, Porcupine Tree, Riverside, Harmaja, Coheed and Cambria.

Äijämusiikki

Kaikkea muuta kuin rauhallista. Takomista, huutamista, agrea ja vihaa kaikkea kohtaan. Toisina päivinä se on paras vaihtoehto. Siksi muun muassa: Sotajumala, Torture Killer, Behemoth, Misery Index, Sabaton, Morbid Angel, Dissection, Rotten Sound, Stam1na, Bathory, Ajattara, Rytmihäiriöä, Raised Fist, Black Label Society.

Itsesäälissä pyöriskelevä emomusiikki

Älkää luulko väärin, pidän siitä. Surulliset melodiat joiden voimalla raahautua päivästä toiseen. Ah, tätä elämän surkeutta ja kurjuutta. Siksi muun muassa; Entwine, Charon, Fireal, Morian, Linkin Park, Dead by April, Takorauta, 

"Gootti"musiikki

Poppia verhottuna tummiin pukeutuneisiin ihmisiin. Niin sanottua goottimusiikkia popin elementein. Kuuntelen siis myös poppia? Siksi muun muassa: Dope Stars Inc, The Birthday Massacre, Blutengel, Emilie Autumn, Wednesday 13, Oomph!, Aesthetic Perfection, Diary of Dreams.

Kolinakonemusiikki, aka "industrial"

Rätinää, pätinää, vinkunaa, kitinää, kolinaa ja särinää. On siellä melodiakin välissä ja joku laulaja jonka ääni on toisessa universumissa alkuperäisestä kaiken sämpläyksen jälkeen. Siksi muun muassa: Hanzel und Gretyl, Angelspit, Turmion Kätilöt, Grendel, Skrillex, Pendulum, Nurzery [Rhymes], 

"Truu iivil mjysik från norvegian"

Kaikista eniten truu. Vielä mieluiten jossain Norjan vuonossa nauhoitettua settiä joka kukaan muu ei ole kuullut. Olen varma, että tämä ryhmä sisältää myös hipsterit. Siksi muun muassa: Deicide, Burzum, Mayhem, Venom, 1349, Satyricon, Gorgoroth, Marduk, Nasum, 

Metsähippimusiikki, aka "folk"

Metsänhenget, juomislaulut, taistoisat viikingit, kaikki käy kansanmusiikin raapaisuun. Viulut ja huilut hoitaa tunnelmallisuuden ja soitetaan musiikkia mieluiten verhottuna nahkaan tai karvaan. Siksi muun muassa: Týr, Eluveitie, Turisas, Metsätöll, Finntroll, Amberian Dawn.

Amerikkalaishenkinen taonta rock

Tattaraa, ei hirveän omaperäistä mutta menevää. NHL-otteluissa soitettavaa tasaista taontaa jonka kruunaa uniikkiääninen laulaja. Siksi muun muassa; Volbeat, Avenged Sevenfold, Mötley Crüe, Mudvayne, Nickelback, 3 Doors Down, Dope.

Suomalainen kiekuva naispop

Kauniita ja vahvaäänisiä naisia laulamassa yksin tai duettona jonkun miehen kanssa. Musiikkivideossa hiukset hulmuten tuulessa ja elämän vaikeuksissa. Levy-yhtiö on syönyt keksit ja nyt nuollaan näppejä ja napataan palkintoja. Siksi muun muassa: Jenni Vartiainen, Chisu, Jippu, Johanna Kurkela, Scandinavian Music Group, PMMP.

Suomalainen elämäntuska rock

Pitäähän se suomalaisen miehenkin sanoa jossain, että nyt ahdistaa ja pahasti. Tai että on hauskaa ja bailataan. Yhtye on luultavasti löytänyt linjansa hamalla viime vuosituhannella ja jatkaa sitä muuttamatta hautaan asti. Siksi muun muassa: Apulanta, Herra Ylppö & Ihmiset, Him, Tehosekoitin, Ismo Alanko.

Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan musiikkia, mutta väheksyn genrejä. Aina jotain tiettyä pitäisi edustaa, niin tyylissä kuin musiikissa. Ei voi valita useampaa, kun yhdestä lasista pitäisi aina vain juoda. Mie haluan syleillä koko maailmaa, niin normaalisti kuin musiikillisestikin. Popista metalliin ja folkista rockabillyyn. Jos en jostain yhtyeestä pidä, niin se ei riipu siitä genrestä ollenkaan johon bändi kuuluu, vaan ihan jostain muusta elementistä.

En kuitenkaan pidä hirveästi keskustella musiikista muiden ihmisten kanssa. Se on makukysymys kuten politiikka ja uskonto. En muista soittajien tai levyjen nimiä enkä fanita oikein verenmaku suussa nykyään enää mitään. Nautin vain niistä inspiraation hetkistä, joita musiikin kuunteleminen minulle tuottaa.

Ps. Anteeksi jos joku vihastuu genrettelystä. Genrettelettekö itse? Kuunteletteko vain ja ainoastaan jotain tiettyä musiikkia? Haluatteko vetää minua kuonoon tämän postauksen takia?