Tiistaina lähdin kaupungille A:n kanssa ja piti etsiä jotain mukavaa päälle. Kipputoria ja kauppakeskusta on turhaa kiertää jos olo on kamala, eikä sovittamaankaan huvittaisi eksyä.
Ensimmäinen kuva kertoo tilanteesta "ei hitto, taas sama setti, harmaat pillifarkut, Moonsorrown hitusen liian iso paita ja tämä jumalauta kulahtanut huppari." Oho? Hupparin hihassa on jo reikä, kuten ensimmäinen kuva näyttää, niin käytetty se on. Huppari on ihan perus paita, johon olen ommellut selkään koristukseksi kaksi remmiä. Ja se on minulla melkein AINA, tarvitseeko edes korostaa. Pitäisi pyörittää harmaa kauhistus mustalla väriaineella kyllästetyllä pesukonekierroksella, sillä alkuperäisestä mustasta on aika vähän jäljellä pigmenttiä.
And le jeans, second handina löydetyt harmaat euron pillifarkut. Jotka ostin läpällä vuoden 2010 Tuskaan römppähousuiksi kokeilematta. Housut, jotka piti heittää kesän jälkeen pois likaisina ja hirveinä. Siinä ne taas ovat. Joulukuun jälkeen näiden farkkujen käyttö aina eskaloituu. Farkut ovat aika löysät lantiolta, joten vyöllä voi määrittää, kuinka paljon haluaa vyötäröään kuristaa. Tuntuvat siis mukavalta päällä, vaikka on vähän ekstraa lantiolla.
Ja kengät. Kyseessä ovat ystävältäni lainassa olevat punaiset maiharit. Koitan totutella (näihin) uusiin talvikenkiin vielä jonkin aikaa, etten saisi aiheutettua itselleni taas kauheita rakkoja. Vähän pidemmällä kaupunkireissulla on helpompi vetäistä punaiset maiharit jalkaan, sillä ne eivät purista.
Pipa päähän. Olemme Rovaniemellä, need I say more? Täällä on kylmä ja minä olen mukavuudenhaluinen. Kaukana ovat ne päivät yläasteelta ja lukiosta, kun matkustin bussilla ja palelin ulkona ilman lakkia. Niin ikään! Joskus kotoa baariin juostessa, kun tukka on vedetty sivulle voi palella jonkin matkaa, mutta kotimatkalla pitää heittää hattu päähän ettei palele.
Erich Fendin takki vielä päälle ja ei kun menoksi. Koulumatkoilla ja pidemmälle kävellessä käytän (tätä) 3 euron kirpputorilöytö villakangastakkia. Viitsi ykköset yllä juoksennella ulkona pitkiä matkoja, villakangastakkien pesettäminen on nimittäin projekti itsessään. 3 euron takin kanssa ei tarvitse olla niin justiinsa (lue: justiina).
Olenko edes mukavuudenhaluinen? No olen, tiedetään. Anteeksi siitä. Tietääpähän ainakin, mistä tuo "lifestyle without the style"-sanonta headerissa tulee. Seuraavassa postauksessa uudesta nahkatakista, jonka löysin eilen kirpputorilta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti