Tein eilen varovaisen matkan alennusmyynteihin. Missiona olivat talvikengät, uusi puuteri sekä kaksi pakettia hengareita. Kynsilakanpoistoaineen unohdin ihmistungoksessa ja kaupassa käydessäni kaikkien ostosten kanssa. Pukkasi tuskanhikeä koko ajan sen vajaan tunnin minkä oli liikenteessä sekä ahdisti kaikkien tavaroiden kantaminen, lapsiperheet, turistit, sekoilevat myyjät ja muu häslinki. Hoidin pakolliset alta ja luikin nopeasti häntä koipien välissä kotiin turvaan.
Löysin kuin löysinkin uudet talvikengät. Kävin pyörähtämässä muutamassa liikkeessä, joissa en saa koskaan palvelua. Näytän varmaan niin persaukiselta, ettei minulta kannata edes kysyä tarvitsenko apua. Päädyin lopulta kauppaan, jossa näin silmää miellyttävät kengät. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vedän kenkää jalkaan testatakseni onko se hyvä vai ei, rientää myyjä paikalle tuijottamaan kuinka änkeän kenkää jalkaani ja ihmettelemään. Kenkäkaupassa pidän mielummin käydä jonkun kaverin kanssa kuin yksin. Saa kommentoida kenkää ja kaveri voi ihmetellä että sopiiko se vai ei. Myyjän pistävä tuijottaminen on inhottavaa, tuntuu, että pitäisi alkaa itselleensä selostamaan, onko kenkä nyt hyvä vai ei. Kevyt small talkikaan ei auta, jos myyjä on rento kuin rautakanki.
Riekerin kengät osuivat silmääni, sillä ne olivat nätti sekoitus tennareita ja maihareita. Maiharit ovat jostain syystä mystisesti loppuneet joka paikasta, jossa olen vieraillut. Tai niitä saa pvc-mallisena musta-punaisena 130 euroa maksavana combona, joka ei kestä -30 asteen pakkasessa töpöttelyä. Sellainenkin hirvitys nähtiin kuluvalla viikolla.
Olin tyytyväinen kenkiin ja päädyin vielä ostaaman kengät kokoa 38. Kenkäni ovat normaalisti 38 - 39 kokoa riippuen kengistä, mutta 38,5 kokoinen kenkä on juuri täydellinen. Kävin eilen kaupungilla nämä uudet kengät jalassa, eikä mitään hätää ollut.
Tänään kuitenkin oli ilmestynyt perjantain paikalle henkinen maanantai. Nousin ylös vasemmalla jalalla ja päätin yrittää parantaa päivää aamulenkillä. Fiksuna nappasin uudet kengät jalkaan ja mietin mielessäni että "tottuvatpa jalat näihin nyt kunnolla". Kantapää otti ainakin mukavasti tuntumaa kengänreunaan 40 min lenkin aikana ja viimeiset 10 min matkasta olivat aika tuskaisia rakon kanssa.
Toivottavasti popot alkavat muotoutua paremmin jalkaan sopivaksi. Odottelen miestä kotiin uuden digipoksin sekä rakkolaastareiden hakureissulta. Olen täytellyt ajankulukseni sellaista kyselyä, joka kertoisi hieman vuoden 2011 kulusta jotain. Jos sen vaikka postaisi tänään tai huomenna töllisteltäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti