On varmaan tullut epäilemättä esille jossain vaiheessa, että pidän erityisesti tatuoinneista ja lävistyksistä. Naama on kuitenkin nyt lävistyksetön ja on ollut sitä jo vuodesta 2010. Ajattelin siis esitellä tässä postauksessa kuvien ja jorinoiden kera, kuinka paljon rautaa naamassa on killunut vuosien 2003-2010 varrella.
Olin 8-vuotias saadessani ensimmäiset korvakoruni. En usko, että tällä oli vaikutusta tulevaan mielenkiintooni lävistyksiä kohtaan, mutta asia jäi mieleeni. Olin 13-vuotias saadessani ensimmäisen huulikoruni. Olisi mukava tietää mistä mielenkiinto on alunperin lähtenyt, mutta en muista. Olin todennut 12-vuotiaana haluavani mustan tukan sekä huulikorun. Suunta oli selkeä, vaikka ajatus asiasta vieläkin naurattaa.
Ensimmäinen lävistyskokemukseni oli kamala. Kauneushoitolassa työskentelevä sairaanhoitaja teki lävistyksen ja jännitti varmasti lävistyksen laittoa paljon enemmän kuin minä. Onneksi muistini on valikoiva sekä lyhyt. En saanut traumoja lävistyksistä ja niiden otosta, vaan sairaanhoitajista neulojen kanssa.
Huulikorun jälkeen piti saada lisää korvakoruja. Otin niitä loppujen lopuksi yhteensä 18 kpl:tta. Kaikki ampumalla kultasepänliikkeessä tietämättömänä huonon hygienian vaaroista, älkää tehkö perässä.
Päähänpinttymä bridgestä vaivasi minua melkein puoli vuotta ennen kuin astelin ensimmäistä kertaa alan ammattilaisen työhuoneeseen ja sain jopa ensimmäisen miellyttävän lävistyskokemukseni. Osaava ihminen osaa, piste. Ja lopulta hankin myös snakebitesit, kulmakorut, medusan, nenäkorun jne.. Mitä tähän voi sanoa? Toinen voi keräillä postimerkkejä, itse keräilin lävistyksiä. Se endorfiinihurma, kun neula lävistää ihon ja saan jotain uutta ja jännittävää. Sitä ei voi sanoin kuvailla! Sen riemun muille jakaminen on ollut suurin saavutukseni viime vuosina.
Olen aina pitänyt kauniina bridgeä, kulma- sekä surfacekoruja. Mutta kuten jo scarification postauksessa kerroin (täällä), kärsin ihon alla kulkevien lävistysten nopeasta uloskasvamisesta. Huulikorut, nenäkoru, korvakorut ym. ihon läpi suoraan kulkevat lävistykset paranevat kauniisti ja pysyvät paikoillaan, mutta ihon alla olevat korut puskevat itsensä ulos 1-4kk sisällä.
Bridge on laitettu minulle kolme kertaa ja joka kerta se on puskenut itsensä pihalle. Huolimatta siitä, millainen koru on nenänvarressa ollut tai kuka se on laittanut. Kulmakorut minulla ovat muistaakseni olleet myös kolme kertaa. Viimeisimpänä kertana tuplana.
Ja kuinka niistä pidinkään! Antaisin mitä vain jos voisin nyt ottaa kulmakorun ja joku voisi luvata minulle korujen olevan paikoillaan vielä vuoden päästä. Olen kuitenkin kyllästynyt kulmieni kurittamiseen jatkuvalla syötöllä, joten ilman niitä mennään.
Yllä olevan kuvan setti taisi koristaa naamaani kaikista pisimpään, jos oikein muistan. Bridge, medusa, nenäkoru, kielikoru, snakebitesit ja huulikoru. Viiden lävistysten täyteisen vuoden jälkeen piti hieman miettiä prioriteetteja. Vaikka kuinka tylsältä se voi kuulostaakin.
Tuskan 2009 jälkeen päätin, että nyt on töitä saatava. Olin istunut puolikkaan kesällisen takapuolellani ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Koulupaikka yliopistossa ei ollut vielä varmistunut ja odotin käveleväni työkkäriin päivänä minä hyvänsä. Eräänä iltana ollessani mieheni luona kylässä, istuin olohuoneen pöydän ääreen ja riisuin suurimman osan koruistani pois. Jätin paikoilleen huulikorun, korvavenytykset sekä kielikorun. Olo oli aika alaston ja kesti usea kuukausi, että totuin lävistyksettömän naamani peilistä tuijottamiseen.
Koska ihoni parantuu todella nopeasti, en pitänyt koruja pois koskaan aiemmin. Hyvä esimerkki paranemisesta on työhaastattelu, jonka ajaksi otin huulikoruni vuonna 2010 pois neljäksi tunniksi. En muistanut laittaa korua takaisin paikoilleeni heti haastattelun jälkeen. Vuosina 2003-2010 nonstoppina paikoillaan ollut lävistysreikä kasvoi suurimmaksi osaksi umpeen neljässä tunnissa. En jaksanut alkaa rasittamaan lävistystä, vaan annoin viimeisenkin näkyvän reiän naamastani kasvaa kiinni.
Pari viikkoa ennen koulun alkua 2009 sain kuulla päässeeni opiskelemaan. Enkä saanut töitä, joten olisin hyvin voinut pitää koruni. Mutta sainpa paranneltua kaikki lävistysreiät ennen seuraavan kesän pestiä kesäteatterilla.
Kaiken kaikkiaan minulla on ollut vuosien saatossa seitsemän huulikorua, kaksi madonnaa, medusa, kaksi nenäkorua, kolme bridgeä, kulmakoruja kahdeksan, lowlabret, smiley, kielikoru sekä vaihteleva määrä korvakoruja. Pidän neuloista? Verenluovutukseenkin voin kävellä hymyillen.
Tällä hetkellä kuuppaa koristavat vain kahdeksan korvakorua (2kpl:tta 6mm venytyksiä) sekä kielikoru (2,5mm). Haaveilen laittavani snakebitesit takaisin tämän kevään aikana. Nyt on vain laiskasti tottunut siihen, että ei tarvitse naamaa pestessä varoa mitään. Aiemmin kulmakorujen ja bridgen kanssa sai varoa koko ajan, ettei vahingossa naamanpuhdistusaineella kuivata lävistysten ympärillä olevaa ihoa. Ja ovathan kaikkien korujen pallot paikoillaan tai että ei kiskaise naamaa kuivatessa pyyhkeellä jotain korua kipeästi.
Haluan lävistysten sijaan panostaa tänä vuonna tatuointeihini. Lävistykset voivat mennä ja tulla, mutta tatuoinnit voi pitää ikuisesti. Bizarren Body Art 2 kirja, jonka löysin kirjakaupasta toissapäivänä ei lievitä ollenkaan bodymodification tuskissa kiemurtelevan ihmisen mielikuvitusta. Tilasin samalla kirjan ykkösosan itselleni ja odottelen sitä saapuvaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti