Kyselyn tulkintaa ja flunssailua

Flunssainen päivä kotona on aivan sopiva hetki perehtyä eilen sulkeutuneeseen kyselyyn blogin sisällöstä. Vastauksia tuli yhteensä kaksikymmentä ja aion antaa niiden vaikuttaa blogin sisältöön. Täsmennyksiä saa heitellä kommenttiboksiin, jos on sellainen olo ettei pelkästään kategoria "liikunta/paino" tai "hiukset" sellaisenaan kuvaa sitä, mitä blogilta odotat.

Kategoria Runot oli ainut, johon ei eksynyt yhtään ääntä. Jätämme siis runoilut rakkausrunot.fi:n puolelle ja puhumme täällä vain asiaa. Ei kuitenkaan niin asiaa, että menisimme Työ -osion puolelle, sillä se tuli perässä huikealla kahdella äänellä. Plääh, kuka haluaa lukea ihmisten normaalista elämästä, kun on "glamouria" tiedossa. Ei ole mediaseksikästä olla henkilökohtainen avustaja, valokuvaaja ja lävistäjä.

Tiukkaa yläsijaa kannattavuudessa johtivat Tyyli, Bodymodification, Shopping, Make up - Fake up, ja Party -osiot. Tasaisesti perässä tulivat Hiukset, Liikunta/Paino, Ompeleminen, Valokuvaus/Valokuvat ja Reseptit/Ruoka. Voimme tehdä tuloksista siis lyhyen yhteenvedon, jätämme runot ja työt vähemmällä ja keskitymme tyyliin liittyviin asioihin. Siitäkin huolimatta, että aina naureskelen minulla olevan elämäntyyli, muttei tyyliä! :D

Tällä hetkellä ainakaan. Tästä on glamour ja tyyli kuulkaas kaukana. En ole koskaan eläissäni toivonut hengailevani kotona aikuisten kokopotkupuvussa (vrt. ns. one piece), mutta näin flunssaisena kaipaisi pieruhaalaria joka päällä voisi sohvalla maata pää tukkoisena. Ehkä nyt joku suuri kiho lukee tekstini ja lähettää minulle postissa One piecen, jotta voin kehuskella sitä täällä teksteissäni. Mielellään vielä se keltainen hawaiji-kuvioinen, NOT! Tämäkö on sitä epäsuoraa v-tuilua flunssassa? Kehun edellisen sijaan Kasmirrockerilta saatua hupparia, joka päällä pyörin usein kotona kun paleltaa. That is it ja se ei maksanut mitään, ei edes itsekunnioitustani saatika ison kihon postikuluja. 

Lukemieni blogien bloggaajien saamat lahjat tunkevat korvista ja suusta ja yäärgh. Jos joku maksaisi palkkaa, siis ihan oikeaa rahaa oikean työn tekemisestä niin ymmärtäisin vielä sen. Voimme siis todeta, että tässä blogissa kehutaan vain kun on tarvetta ja aihetta sekä sanotaan myös rumasti jos niin täytyy tehdä. Sillä tämän asunnon postiluukku kolahtelee vain kun itse päätän jotain hankkia.

Onneksi aika kuluu muutenkin kuin ylläolevia asioita miettien kipeänä. Tuntuu, että mitään ei oikein jaksaisi tehdä, niin kädet ainakin käyvät. Tein viime viikon aikana harmaa-violetit villasukat ja aloitin eilen illalla uudet (alla olevat) villasukat. Posti toi myös askartelupaketin, joka sisältää kaikkea jännää, mutta palaamme siihen joskus myöhemmin kun on voimia keskittyä ja askarrella!

Viime viikon lauantaina olimme ystäväni M:n kanssa vallan hurjia. Kutsuin leidin meille saunomaan, katsoimme Putouksen sekä pelasimme Yatzya sekä Neljän suoraa koko villin illan. Oli mukava viettää yksi viikonloppu ihan vähän rauhallisemmin. 

Kyseisen viikonlopun sekä kuluneen viikon hurjuudesta johtuen en ole hirveästi blogia päivitellyt kuulumisten osalta, sillä sen erikoisempia ei ole tapahtunut. Olen rampannut koulussa, käsitellyt kuvia sekä kutonut villasukkia. Tuntuu, että joulunjälkeiset ovat alkaneet hieman pudota kropasta, sillä kävellen nykyiselle yliopiston evakkorakennukselle on kotoa 5km matkaa. Mukavasti aamulla herää kun kipaisee -17 asteen pakkasessa luennolle.

Aya on käynyt parina iltana kaffella ja lainaamassa ompelukonetta. Viimeksi torstaina käydessään hän toi tällaisen ihanan leivosmaistiaisen tullessaan. Lohduttomana loppasuuna nautin suuresti kyllä makeasta yllätyksestä.

Perjantaina kipaisin ystäväni A:n synttäreitä viettämään yllä olevan näköisenä. Mies totesi ennen lähtöä, ettei tarvitse ensi halloweeniksi pukeutua, kun näytän valmiiksi jo Millenium trilogian Lisbeth Salanderilta. Kyseinen asuvalinta -14 asteen pakkaselle ilmeisesti kostautui. En laittanut pipoa päähäni ja nyt on kurkku kyllä aika kipeä. Ilmeisesti flunssa hiipimässä päälle.

Lauantaina oli Ale Ry:n ja Kirjaston järjestämä Kirjastometalli II Wiljamilla. Kävin matkalla porukoille moikkaamassa Kreivitärtä ja Kasmirrockeria sekä kuvaamassa Syöverin keikan.

Arctic Live Entertainmentin promotytöt edustavat. Jostain syystä kaikki ohittelivat ihan iloisesti pöytää. Liekö olisi olleet liian roisit jutut, jotka karkottivat alaikäiset lähettyviltä :D Loppu lauantai-ilta kului porukoilla, sillä tätini ja hänen perheensä olivat käymässä Rovaniemellä.

Uusi logo/header työhommiin

Joku tarkkasilmäinen on voinut jo huomata, että Valokuvausblogin headeri on muuttunut. Tilasin alkukuusta logon ja headerin itselleni TGRantaselta (portfolio & facebook). Nyt uudet valokuvausblogiin sekä kaupunkiblogiin ilmestyvät kuvat ovat varustettu uudella vesileimalla, joka sisältää nimeni.

Olen todella tyytyväinen jälkeen sekä logoon. Logo on aivan näköiseni ja toimii todella hyvin vesileimana kuvissa pelkästään sellaisenaankin. Voi olla, että varustan pikkuisella biohazardpyörylällä tästä lähtien tännekin lataamani kuvat. Logo on yksinkertaisen kaunis, jotain tällaista helposti muistettavaa ja pikku twistillä varustettua hainkin mielessäni.

Headerin muuttumisen lisäksi muutin vielä hieman blogia. Lisäsin sinne sivuja, laitoin kaikki blogiin liittyvät asiat saitin alaosaan ja suurensin kuvia joiden kuuluukin olla blogin pääidea. Nyt esimerkiksi Arctic Live Entertainmentin keikkakuvat löytyvät yhden sivun takaa kätevinä linkkeinä.

Katkarapu-pinaattipasta

Tarvitset:

• n. 100-150g katkarapuja
• pakastepinaattia
• 1/2 paprika
• spagettia
• 1/2 creme bonjour sipulisekoitus
• 2 dl ruokakermaa 4%

mausteeksi:

• ripaus valkopippuria 
• ruokalusikallinen grillimaustetta 
• teelusikallinen oreganoa
• ripaus suolaa

Lyö jäiset katkaravut paistinpannulle sekä spagettivesi kiehumaan.

Kun pannu, jossa katkaravut ovat, alkaa tiristä, lisää myös muutama jäinen kokkare pinaattia. Sulattele katkaravut ja pinaatit kaikessa rauhassa ja anna katkaravuista sulaneen veden haihtua pois siinä ohessa. Samalla kun katkaravut ja pinaatti ovat paistokasarilla, voit pilkkoa paprikan.

Lisää joukkoon paprikan palaset.

Tällä aikaa spagettivesi alkaa kiehua ja voit lisätä spagetit kattilaan loppukokkailun ajaksi.

Lisää katkarapujen, pinaatin ja paprikan sekaan ruokakerma, puolikas purnukallinen creme bonjouria sekä ripaus valkopippuria, ruokalusikallinen grillimaustetta, ripaus suolaa ja teelusikallinen oreganoa.

Pastan kanssa sopii hyvin syödä jotain kasviksiakin. Pariisinporkkanat ovat pakastepussista ja ne valmistuvat helposti keittämällä ruuanlaiton ohessa.

Salaatin kerkeää leikellä kippoon sillä aikaa, kun pasta muhii kasarissa ja spagetti sekä porkkanat kiehuvat.

Kun spagetit ovat kiehuneet, ne sekoitetaan keskenään uunivuoassa ja tarjoillaan siitä.

.. tietenkin heti kuin pariisinporkkanat vain ovat valmiita.

Body Art

Jos bodymodificationit ällöttävät, olet heikkohermoinen, pyörryt verestä ja/tai pihdeistä ihon alla, suosittelen skippaamaan tämän päivityksen. Alla voi olla häiritseviä kuvia.

Ostaessani alkukuusta Bizarren Body Art II -kirjan kirjakaupasta, tilasin myös Rovaniemelle kirjan ykkösosan. Se sitten saapui loppuviikosta ja sain vihdoin perjantaina opuksen käsiini. Voisiko joku turvata ystävällisesti minulle töitä alalta, jossa ei välitetä siitä miltä näytät? Mielikuvitus, sekä oman kehon rajojen kokeilemisen halut lähtevät liikkeelle kirjaa selaillessa.

Yllä oleva scarification on niin kaunis. Ainut, mikä harmittaa on se, ettei niitä valitettavasti näe näin verestävän kauniina kuin päivän tai kaksi. Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin asia, josta puhun scarification postauksessa täällä, eli arpeutumisen arvaamattomuus. Tulos on kyllä periaatteessa hyvin parantunut ja siisti, mutta näyttää mielestäni tuoreeltaan terveemmältä.

Kirja itsessään on hieman naivi, mässäilee "erikoisuudella" ja esittelee myös kasan suhteellisen rumia tatuointeja yllä olevien kaunistusten lisäksi. Kaunistuttaako vai kauhistuttaako? Haluaisitko itse kauniista kehoasi jollain muulla kuin tatuoinneilla tai lävistyksillä ja miksi tai miksi ei?

Talvitennarit

Joulukuussa hankitut uudet talvikengät lähtivät kiertoon eilen. Ne vain eivät suostuneet taipumaan puoli numeroa liian isoihin jalkoihini. Kävi mielessä jo sellainen Tuhkimotarinasta tuttu ilkeän sisarpuolen neuvo kuin "leikkaa varpaat pois", mutta päätin päästä vähemmällä. Pakko oli myöntää tehty virheostos ja kaupata kengät eteenpäin. Riekerit muuttivat uuteen asuntoon ja mie jään odottelemaan vastaan käveleviä, täydellisiä, mustia 39 kokoisia maihareita.

Ostin vähän käytetyt väliaikaiskengät itselleni viidellä eurolla siihen saakka, kunnes täydelliset yksilöt löytyisivät. Kävin eilen kaupassa sekä illalla teatterissa nämä karvatennarit jalassa ja hyvältä tuntui. Ei puristanut, ei ahdistanut ja kangas antoi kivasti myöten kävellessä.

Ainut huono puoli on se, että kengät joutuu sitomaan joka kerta jalkaan laitettaessa. Ehkä minulla kuitenkin on aikaa sitoa kengännauhani tässä kiireisessä arjessa jota nykymaailmassa eletään.

En usko, että kengät selviäisivät pahimmista pakkasista, mutta näin 1-7 asteen pakkasilla kipitellessä menevät aivan hyvin jalassa. "Karvasisus" sekä varsi lämmittävät ihan mukavasti jalkaa paremman puutteessa. 

En koskaan uskonut, että sopivien, hyvien ja oikennäköisten talvikenkien löytäminen olisi näin pirun hankalaa. Kesällä sitä juoksee skeittikengissä, ballerinoissa ja tennareissa ihan iloissaan ilman liukastumisvaaraa sekä palelevia varpaita. Edullisia kesäkenkiä saa mistä vain. Mutta lämpimien, hyvin istuvien talvikenkien löytyminen on taitolaji. Omalla tuurillani tepastelen lainamaihareissani sekä väliaikakarvatennareissani kevääseen asti ja löydän kesällä kirpputorilta talvikengät. 

Kengissä on yksi hyvä puoli, ne ovat kovasti menossa jo siihen suuntaan mitä toivon. Olen yrittänyt etsiä oikein pitkävartisia tennareita ja uudet kengäthän ovat jo parempaan suuntaan menossa. Eivät ole aivan perusconversen mittaiset vaan hitusen pidemmät. Ehkä joku päivä vielä saisin nämä alla olevat kengät kokoelmaani.

(Kuvat yllä; Ebay)

In my dreamland

Kaikilla meistä on varmasti unelmia. Pieniä, suuria sekä mahdottomia sellaisia. Minun unelmani eivät ole mitenkään suuria tai mahdottomia, mutta joku niiden mahdollistamisessa silti tuntuu tökkivän. Osa pienisuurista unelmistani on jo käynyt toteen. Sain opiskelupaikan Lapin yliopistosta Taiteiden tiedekunnasta, kaupungista jonka tunnen omakseni, ensimmäisellä yrittämällä. Asun ihanan avomieheni kanssa kaksiossa keskustan tuntumassa ja me molemmat viihdymme Rovaniemellä. Minä saan tehdä töitä opiskelujeni ohessa osa-aikaisena henkilökohtaisena avustajana ja pärjään.

Tiedän, että asioiden saavuttamiseksi pitäisi olla kahta ominaisuutta, joita en meinaa löytää itsestäni. Minusta puuttuu tietynlaista taistelutahtoa sekä luottamusta omaan työhöni. On päiviä, jolloin tunnen itseni ihan hyväksi siinä mitä teen ja uskon pärjääväni edes jotenkin. Toisina päivinä en voi esimerkiksi edes katsoa ottamiani valokuvia tuntematta itseäni surkeaksi. Olen valokuvannut vajaan kaksi vuotta käyden muutaman hassun kurssin aiheesta, miten voisinkaan tietää kaikesta kaikkea. Ja kuten mieheni minulle useasti muistuttaa, aina tulee olemaan joku joka on parempi kuvaamaan kuin minä olen ja siihen pitää vain tottua.

Opiskelen yliopistossa audiovisuaalista mediakulttuuria ja sivuaineeni valokuvaus on ainut asia, jossa tunnen edes hieman pärjääväni. En osaa piirtää, editoida tai miettiä videokuvaamisen kuvakulmia. Minusta ei ehkä tule dokumenttielokuvaohjaajaa, websuunnittelijaa, flash-animoijaa tai kuvakäsikirjoittajaa. Projekti toisensa perään tuntee sulkevan pois asioita, joissa en tunne pärjääväni innostuksesta huolimatta. Tottakai kurssit ja projektit ovat vain pintaraapaisuja ja jollain ajalla pitäisi omaa harrastuneisuutta alalla kehittää. Minä olen panostanut kaikkeni kuvaamiseen.

Jos joku kävelee minua nyt kadulla vastaan ja kysyy mitä minusta tulee isona, haluaisin kovasti vastata, että toivon mukaan valokuvaaja ja lävistäjä. Sen kirjoittaminen saa minut kyynelehtimään. Rakkaista harrastuksista on kasvanut unelmia tulevasta ammatista. Niin monta kertaa on minun unelmiani heiluteltu nenäni edessä ja juuri ollessani nappaamassa kiinni toteuttamisen syrjästä, viedään se pois ulottuviltani.

Yliopistoa on jäljellä puoli vuotta kandihommia ja kaksi vuotta maisterivaihetta. Haluan hoitaa aloittamani asiat loppuun kunnialla ja valmistua Taiteen maisteriksi keväällä 2014. Suurin haasteeni ei tule olemaan valmistumiseni, vaan itseni työllistäminen Rovaniemellä. Kaupunki ei itsessään ole mikään vastavalmistuneen opiskelijan unelmakaupunki. Rakastan kuitenkin asua täällä, enkä osaa kuvitella itseäni mihinkään muualle. Olen pohtinut kaikkea mahdollista toiminimen ja/tai yrityksen perustamisesta lähtien.

Tiedän tässä vaiheessa muutaman ihmisen pyörittelevän päätään. "Sitten vaan pitää muuttaa sinne missä on töitä." Ehkä osasta ihmisiä on helppoa vaihdella kaupunkia fiiliksen mukaan, mutta olen itse sitoutunut asumaan Rovaniemellä ja mieheni työskentelee tässä kaupungissa. Mie en ole sellainen ihminen, joka heittää yhden asian vuoksi hukkaan jotain suurempaa mitä on rakennettu usean vuoden ajan. Pistelen mielummin palasia toistensa päälle vuosien mittaan ja koitan luoda jotain kestävää sitä kautta.

Tulevaisuus on pelottava. Mahdollisesti pätkätöiden siivittämää verkostoitumista. En tiedä olenko se vain minä, mutta mielummin vaikka työllistän itse itseni kuin istun kotona työttömänä. Että näin minä unelmoin, todella vakavasti, neuroottisesti ja järkevästi, kuten teen kaiken muunkin elämässäni (muiden mielestä). Unelmani eivät ole vaikeita toteuttaa, mutta vaativat panostusta näin pienellä paikkakunnalla. Ja koska unelmoida aina saa, niin en ole niuho töideni suhteen. En väitä, että minusta tulee rovaniemeläinen valokuvataiteilija, joka elättää itsensä fantastisilla potreteilla joita ihaillaan Helsingissä asti. Voi hyvin olla, että istun jossain hiostavassa toimistossa aivan perustyytyväisenä olooni 8-16 arkipäivisin ja harrastan vapaa-ajallani kuvaamista. Koska aina saa unelmoida.

Öisin baarin lattia, on lamauttavan tahmea

Koska viime lauantai oli järjetön aktiivipäivä, kävin intialaisen sekä kaupunkireissun lisäksi vielä juhlistamassa iltaa koulukavereideni kanssa. 

Laiskotti kovasti pukeutua hyvin, joten tyydyin euron pillifarkut sekä huppari yhdistelmään. Kävimme pyörähtämässä koulukaverin tupareissa sekä siirryimme J&A:n kanssa Tivoliin katsomaan Tight night meininkiä. Minusta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten enjoy. Parempi etten edes kommentoi :D