Grande-perjantai

Hilpaisin perjantaina töihin tämännäköisenä. Kävin matkalla apteekissa niin pääsivät kanssa-asioijat vähän ihmettelemään. On se kumma, jos nakkasin 'normaalit' mustat vaatteet niskaan kun hiukset olivat vielä normaalit, niin kukaan ei edes huomannut mitään erikoista. Kiltin emon näköiseen pikkutyttöön ei kukaan kiinnitä huomiota.

Auta armias kun repäisee sivukaljut. Yhtäkkiä koko ulkoinen habitukseni huokuu nuorisorikollisuutta, feminismiä, kapinaa ja ties mitä.. Sitten kun sanon kiitos, hymyilen, tervehdin ja toivotan hyvää päivää niin menee kaikki pasmat sekaisin. "Sehän osaa käyttäytyä." Yep, elän, hengitän ja koitan parhaani mukaan kunnioittaa läsnäeläjiä. Sekään ei ole ulkonäöstä kiinni, kuten eivät luonteenpiirteenikään.

Illalla repesin jotenkin aivan liitoksistani. Kerkesin kotona pikaisesti käydessäni juoda hieman lonkeroa meikkaamisen ohessa ja jotenkin lähti käsistä meikkaamisen kanssa.

Tosin sain kyllä kehuja hyvin onnistuneista meikeistä. Olin suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen kaikesta pakkelin määrästä huolimatta, varsinkin silmiin. Kulmakarvoihin en normaalisti enää nykyään lisää mitään, mutta noin tummien silmämeikkien kanssa kulmakarvat jäivät todella vaaleiksi. Piti sitten hieman vetäistä kulmakynää ohtaan.

Aiheutin itselleni pysyvät kulmakarvatraumat yläasteella. Ajoin ne aikoinaan pois ja koitin piirtää mutta en saanut niitä ikinä symmetrisiksi. Kulmakarvat ovat kasvaneet takaisin todella vaaleina ja ohuina.

Luomien reunoilla mustaa, keskellä vihreää, sekä eyelinerit ja violettia huulipunaa.

Grandessa juhlimme ystäväni J:n syntymäpäiviä ja paikalla oli todella mukavasti Granden vanhoja naamoja yhtä aikaa. Nautin suuresti illasta. Enkä päässyt Innowationiin asti. Jäin suustani kiinni ja G:ssä oli niin mukavaa etten halunnut lähteä toiseen paikkaan. Lisäksi yhden jälkeen alkoi väsyttää niin kamalasti, että hipsimme miehekkeen kanssa kotia kohti.

Muun muassa Daemianan ja Kreivittären kanssa lätistessä kului ilta rattoisasti.

Heräsin aamulla hieman heikkokuntoisena ja halusin hemmotella itseäni tälläisella aloe vera kasvomaskilla. Tuota.. Naamiossa ei mitään valittamista, jätti ihon todella raikkaaksi ja puhtaanoloiseksi. Mutta! Mikään ei koskaan näytä niin hyvältä kuin tuotteen kuvassa. Katsokaas tuota naisen naamiota ja verratkaa tähän maskimonsteriin alhaalla..

Herranjumala! Näytän joltain kauhuelokuvasta karanneelta ja mieskin nauroi että kuin olisi biojätepussi kasvoilla. Mutta toimipas kuitenkin. Tunsin oloni vaan vielä pöljemmäksi kuin suklaanaamion kanssa.

Ja loppukevennyksenä glamour taas kaukana. Aamutukka juuri poistettujen rastojen jälkeen!

Unibrown vaan puuttuu ettei Sesame Streetin muppetiksi sekoitettaisi.

Varastotien kirppikselle on tänään käyty täyttämässä pöyrä nro 92 mamman kanssa. Sieltä löytyy kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mie en ymmärrä miten saamme aina niin ihmeellistä tavaraa haalittua yhteen.