Mie olen aamuihminen.
Varmaan sanan kaikissa mahdollisissa tarkoitusperissä.
Tykkään herätä todella aikaisin, käydä uimassa tai harrastaa liikuntaa ennen aamupalaa. Sitten suihkun jälkeen voi keittää kahvit, laittaa puuroa tai keittää kananmunia. Napata Lapin Kansa tarkastelun alle ja keskittyä siihen.
Mutta en pidä siitä jos ei ole mitään mihin mennä hitaan aamupalan, kahvin ja lehden jälkeen. Valun kämpillä, odottelen, kuulostelen, käyn koneella, tiskaan tiskit, pyörittelen peukaloita. Olen superhuono aloittamaan hommia kotona. Sitä varten pitäisi sulkea kaikki ympäriinsä rullaavat ajatukset ja tarttua toimeen. Aamut tai iltapäivät jolloin pitäisi olla jossain yhdeksän ja puolenpäivän välillä olisivat parhaita.
Nyt on ainakin rauhallista.
Onkohan pikkuisen liiankin rauhallista?
Pyykkäsin ja siivosin jo sunnuntaina.. Kandimateriaalin lukemisen vältteleminen on varmaan joku taitolaji jossa minut pitäisi palkita. Pitäisi olla joku paikka johon voisi mennä tekemään hommia. Joka olisi lähempänä kuin yliopisto. Kaupungin kirjastossa tulee sellainen olo että ihmiset tuijottavat. Makuuhuoneessa sijaitseva työpöytä on täynnä tavaraa ja pitäisi raivata ensin. Kun istuu selkä oviaukkoon päin, tulee turvaton olo. Ah, mikä ihana tekosyy. Ja minuutit valuvat hukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti