Martin kievarissa tapahtuu 28-29.10.2011

Olin viikonloppuna larppaamassa. Olen liveroolipelannut vuodesta 2006 lähtien enemmän ja vähemmän aktiivisesti noin 1-3 pelissä per vuosi. Olen viimeksi ollut pelaamassa Kylmähaan vartijoita viime joulukuussa, joten oli jo aika ottaa itseä niskasta kiinni ja käydä katsomassa mitä ihmisille kuuluu.

Sen lisäksi, että pidän liveroolipelaamisesta, pidän myös ihmisistä jotka tulevat pohjoiseen pelaamaan tai harrastavat jo valmiiksi näillä nurkilla. Aloin kaivautua aikoinaan kuorestani osaksi larppaamisen ja hyvän yhteishengen vuoksi. Tottakai maailma muuttuu, kuten ihmisetkin, mutta viikonloppu toi esiin jotain sellaista yhtenäisyyttä jota olen kaivannut.

Perjantain koomailta olikin parhautta pitkään aikaan. Istuimme myöhään yöhön heittämässä huonotasoista läppää ja keskustelemassa menneistä peleistä ja asioista. Heräsin lauantaiaamuna niin tyytyväisenä ja levänneenä. Varmaan kaiken nauramisen aiheuttamassa endorfiinihumalassa olin nukkunut todella rauhallisesti.

Loput peliin liittyvät ottamani kuvat löytyvät täältä.

 © Tomi Niskanen

Koska en ollut ainut ihminen paikalla kameran kanssa, pääsin itse mukaan myös muutamaan kuvaan! Hahmoni pelissä oli 21 vuotias uskovainen emo. Ei tarvinnut hankkia vaatteita sen kummemmin. Kaikki mitä päälläni oli löytyi suoraan vaatekaapista.

© Tomi Niskanen

Tuo tuolla takana ilveilemässä on J, jonka olen tuntenut vuodesta 2004 lähtien ja hän onkin yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni Rovaniemen suunnalla. Mie näytän niin kovin tyytyväiseltä varmaan siksi, että kuuntelen jotakuta keskittyneesti?

© Nessu

Yritin laittaa överiksi tukan ja meikkien kanssa, sillä proppautumiseksi ei aivan riittäneet pelkät vaatteet.

© Nessu

© Tomi Niskanen

Oli hauska huomata, että itseasiassa tupeerattu sivujakaus hurjalla määrällä lakkaa ja tököttiä ei edes näyttänyt kovin pahalta.

© Tomi Niskanen

Itse peli ei lähtenyt omalta osaltani oikein käyntiin. Saattoi johtua kyllä aivan minusta ja siitä että viime kerrasta on aikaa, enkä osannut ottaa hahmoa oikein omakseni. Pelin ja loppubriiffin jälkeen lauantai-iltana tuli vähän hoppu siivoilla ja päästä kotiin, sillä kävin kuvaamassa Grandessa Beneath Underin, Asa-Noirin ja Ravenscryn keikat. Niistä lisää toisessa postauksessa.

Harrastamaan

Joo, se on mie tuossa aivan vasemmalla, 

pikkuisen yli kaksi vuotta sitten.

Lähtee katsomaan, että vieläkö luovan tauon jälkeen eläytyminen onnistuu vai meneekö hommat ihan häneksi, tai minuksi. Miten sen nyt sanoisikaan.

Serious business. No ei vaines, pitää sitä välillä koittaa vaihtaa 

identiteettiä, ettei vallan kyllästy olemaan oma pitkästyttävä itsensä.

Ostolakko 27/31. Miksi?

Alan olemaan ostolakon kanssa voiton puolella. Aivan järkyttävimmiltä houkutuksilta on vältytty. Muutaman päivän ajan olin aivan varma, että ostan erään filmikameran, jota olen vilkuillut sillä silmällä. Säästyin kuitenkin hairahtumisesta ja asiaa käsitellään seuraavan kerran ensi kuussa. Marraskuu on luvassa 4 päivän päästä ja lakkokin pääsee päätökseensä.

Miksi alunperin aloin ostolakkoon? Kreivittären kanssa pohdimme, että jos tipatontakin vietetään niin olisi syytä joskus viettää shopatontakin. Kirpputorille kamoja raahatessa käväisi mielessä, että onpa tullut tavaraa haalittua ns. löysällä kädellä. Sellaisia mitä "voi tarvita", "onpa halpa" ja "kyllä mie tähän ehkä mahdun"-tuotteita. Järkeä olisi ostaa ainoastaan se paras ja varmasti käytetyin. Vaatteet ja tuotteet joiden käyttökaari loppuu siihen, että toinen lahje irtoaa housuista tai tuote haparoituu käsiin kaiken käytön jälkeen ovat tärkeitä.

Pisti kummasti miettimään eroa kahden käsitteen välillä; mitä haluan on eri asia kuin mitä tarvitsen. En myöskään ole ruokkinut joskus murjottavaa mieltäni ostamalla uusia kiiltäviä asioita, jotka parantaisivat taikavoimillaan oloni tässä kuussa.

En usko, että marraskuussa ostosten tekeminen riistäytyy jollain lailla käsistä nyt lokakuisen lakon jälkeen. Ei ole patoutuneita ostosmielihaluja eikä shoppailuvieroitusoireita. Yksi (paha?) tapa on jäänyt pois lokakuun aikana. En vietä vapaa-aikaani selaillen nettikauppoja ja hyvä niin.

Ainiin ja jos mietitte, että säästyikö rahaa lokakuun aikana; ei säästynyt! Ihminen käyttää sen minkä saakin, joten parempaa ruokaa tuli ostettua. Se minkä haluaa säästää, pitää laittaa syrjään jo alkukuusta jos ei sitä meinaa tuhlata.

Lasagne, the easy way

Seisoin pussiruokaosastolla etsimässä texmexpata-aineksia. 

Voin sanoa, että ihan pikkuisen riemastuin nähdessäni 

valmislasagnepaketin, joka tulisi pelastamaan tulevan päivän.

Joskus vain laiskottaa niin paljon.

Ei hätää, silloin tarvitset:

- Lasagneainekset pakkauksen

- 400g jauhelihaa

- 150g juustoraastetta

- maitoa

- vettä

Ruskista jauheliha, ei tarvitse maustaa.

Mittaa 1 dl juustoraastetta valmiiksi syrjään. Viimeinen vaihe ennen lasagnen uuniin matkaamista on juustoraasteen ripotteleminen lasagnesörsselin päälle.

Kaiken voi laittaa valmiiksi odottelemaan pöydälle jauhelihaa ruskistaessa. Lasagnepaketti sisältää lasagnelevyjä sekä jauhelihaan sekoitettavaa kastikejauhetta (valkoinen pussi).

Maailman yksinkertaisimmat ohjeet joita noudatin taas "vähän sinne päin".

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.

Lisää valkoisen pussin sisältö jauhelihaan, 

sekä kaada perään 3dl maitoa ja 6dl vettä.

Sitten alkoi kapina. En omista suorakaiteenmuotoista vuokaa, jollaista jokainen lasagneresepti näyttää tarvitsevan onnistuakseen täysin. "Ota suorakaiteenmuotoinen vuoka.." No en varmaan ota! Tyylini on puolittaa lasagnelevyjä sopivankokoisiksi pyöreään vuokaan. Tiedän, olen niin erilainen nuori. Kaikki vuokamme ovat pyöreitä. Kiehahtipa kastikesoosi hyvin lasagnelevyjä puolitellessa.

Pohjalle jauhelihasoosia, päälle ripotellaan juustoraastetta pussista. Olen myöskin niin rebel, että jos tehdään lasagnea niin kyllä sen täytyy olla tuhtia. Juustoraasteen päälle lasagnelevyt. Ja näin jatketaan kunnes kastike alkaa loppua. Päälimmäinen kerros on jauhelihakastikesoosia ja se syrjään laitettu 1dl kipollinen juustoraastetta lyödään kerrossörsselin päälle.

35minuuttia uunissa 200 asteessa ja aijaijai, nam nam!

Varoituksen sana, ruoka on todella raskasta ja sillä voi aiheuttaa varomattomuuttaan itselleen ja asuinkumppanilleen jumalattoman ähkyn.

Aamut

Mie olen aamuihminen. 

Varmaan sanan kaikissa mahdollisissa tarkoitusperissä.

Tykkään herätä todella aikaisin, käydä uimassa tai harrastaa liikuntaa ennen aamupalaa. Sitten suihkun jälkeen voi keittää kahvit, laittaa puuroa tai keittää kananmunia. Napata Lapin Kansa tarkastelun alle ja keskittyä siihen.

Mutta en pidä siitä jos ei ole mitään mihin mennä hitaan aamupalan, kahvin ja lehden jälkeen. Valun kämpillä, odottelen, kuulostelen, käyn koneella, tiskaan tiskit, pyörittelen peukaloita. Olen superhuono aloittamaan hommia kotona. Sitä varten pitäisi sulkea kaikki ympäriinsä rullaavat ajatukset ja tarttua toimeen. Aamut tai iltapäivät jolloin pitäisi olla jossain yhdeksän ja puolenpäivän välillä olisivat parhaita.

Nyt on ainakin rauhallista. 

Onkohan pikkuisen liiankin rauhallista?

Pyykkäsin ja siivosin jo sunnuntaina.. Kandimateriaalin lukemisen vältteleminen on varmaan joku taitolaji jossa minut pitäisi palkita. Pitäisi olla joku paikka johon voisi mennä tekemään hommia. Joka olisi lähempänä kuin yliopisto. Kaupungin kirjastossa tulee sellainen olo että ihmiset tuijottavat. Makuuhuoneessa sijaitseva työpöytä on täynnä tavaraa ja pitäisi raivata ensin. Kun istuu selkä oviaukkoon päin, tulee turvaton olo. Ah, mikä ihana tekosyy. Ja minuutit valuvat hukkaan.

Sisältää tuotesijoittelua ja epämääräisyyksiä

Perjantai-iltana vietimme ystäväni Mn kanssa kuorosota kisakatsomoa. Kävin sitä varten ostamassa jotain nautittavaa ja sain myyjäsuosittelun tällaisesta Fiesta del Sol valkoviinistä. Pyysin jotain rimpsakkaa seurusteluviiniä. "Puolimakea, pirskahteleva, keskihapokas, hedelmäinen ja hennon sitruksinen" muun muassa sanoo tuotekuvaus.

Yllättävän hyvä! Hieman juhlavampi kuin vain pelkkä valkoviini. Olen itse vähän huono valkoviinien kanssa ja mielestäni paras lisuke niihin on Sprite zero. Tämäpä onkin sellaista settiä ettei tarvitse lisätä mitään. Hinta ei päätä huimannut, eivätkä promilletkaan. (5,89e & 8 t-%)

Ja vähän suolaista kaverina. Harmi että Rovaniemen settiä näytettiin todella lyhkäisen ajan jakson loppupuolella. Aloitusjakso oli muutenkin todella tylsä, kunnon sillisalaatti! Ensi viikkoa odotella, jos vaikka jotain tapahtuisikin..

Ja koska kuten Opiskelijan Rovaniemi blogissani mainostin, menoja viikonloppuna oli vaikka muille jakaa. Kävin alkuillasta ennen Kuorosotaa myymässä lippuja Genesis esitykseen ja illalla siirryimme M:n kanssa nauttimaan Sinfectin keikkaa Grandeen. Oli yllättävän hyvä setti, sanoinkin ääneen että olisin voinut maksaa enemmänkin kuin 0,5e ekstraa tästä keikasta. 

Onneksi ei kuitenkaan täytynyt, sillä loppukuu on aina loppukuu ja tässäkin kukkarossa on jotenkin tuota ylimääräistä tilaa. Pohdin tuossa juuri, että vaikka ostolakko on pitänyt todella hyvin niin mitään ei ole säästynyt. Ihminen tuhlaa sen verran mitä omistaa. Täytyy varmaan se asuntosäästötili hommata ja laittaa alkukuusta syrjään aina.

Perjantaipärstä. Näytän aina siltä kuin olisin passikuvassa.

Ainiin ja pahoittelen sitä, että tatuointipostaus on vaan lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Olen ollut niin kiireinen etten ole kerennyt kuvauttaa leimoja. Ehkä nyt kun koulun pitäisi hieman helpottaa seuraavien viikkojen aikana. Tekisi mieli ottaa uuttakin mustetta. Tämä kierre ei taida loppua ennen kuin tatuoitava ihotila loppuu.

A Blog With Substance

Kiitoksia paljon!

RedRaven oli pukannut tällaisella haasteella.

Tunnustuksen saatuaan täytyy ensin kiittää haastajaa ja sitten kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestä. Lopulta tulee linkittää tämä kahdeksaan blogiin. Kiitetty jo onkin niin siirrymme kahdeksaan satunnaiseen;

1. Kuvittelin jossain vaiheessa toistavani jotain tiettyjä kaavoja. Esimerkiksi että istuisin aina jommalle kummalle puolelle bussissa tai nukkuvani koko yön vasemmalla kyljellä. Tämä on kuitenkin todettu alitajunta-asiaksi.

2. Vedän stressiherneen nenään jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Sitten pyörin stressipallona miettien kaikkea mitä pitää tehdä. Teen sitä niin kauan että tekemisistä tulee iso pelottava mörkö, joka ujuttautuu mieleni sopukoihin ja sanoo ettei minusta ole mihinkään.

3. Olen vähän koukussa blogi(e)n kirjoittamiseen. Minulla on tämä lifestyleblogi, valokuvausblogi ja rovaniemeläisen opiskelijan ajatuksista kertova blogi. Ei ole järkeä kirjoittaa ja postailla kaikkea yhden blogin alle. Kaikki ei voi mitenkään kiinnostaa kaikkia, joten on helpompi jaotella asioitaan.

4. Olen myös aspartaamikoukussa (light mehut, limpparit, jogurtit..) mikä luultavasti pehmentää aivoni ennen kolmekymmentä ikävuotta niin syvästi, ettei tarvitse blogikirjoitella enää mihinkään.

5. Asia kuin asia, aina pitää olla joku projekti menossa. Jos se ei ole ostolakko niin se on ruisleipälakko tai muista pestä naama-kuukausi, juoksuhaaste tai positiivisuus-perjantai. Tämä kohta on ristiriidassa kohdan kaksi kanssa.

6. Tykkään laittaa ruokaa, tiskata ja siivota, eli suomeksi sanottuna olen aika emäntä.

7. Kärsin liikahikoilusta. Tämä ei ole mikään sellainen "ai sie vähän hikoilet"-juttu vaan hikoilen noin 10 kertaa enemmän istuessani kuin normaali ihminen liikkuessaan. Yliaktiivinen hermostoni määrittää minulle itselleni kuka olen. Häpeän ja häpeilen asiani kanssa. Kaikkea yrttilitkuista kainaloiden botuliinihoitoon on koitettu ja tällä hetkellä käytän aktiivisesti iontoforeesilaitetta tilanteen helpottamiseksi. 

8. Musiikkimakuni on niin laaja, etten itsekään välillä ymmärrä sitä.

Ja haasteen saavat

heini.

Esmi

Vivian

Nani

Paramari

Positiivinenpakana

Lady Narcissa

Lady Grotesca

Ps. Näihin haasteisiin on aina hankala löytää ihmisiä. Jos minulla on lukija, niin miten löydän hänen bloginsa ellei se ole suoraan linkattuna käyttäjän tietoihin, sillä usein profiili on asetettu salaiseksi. Uudet lukijat löytävät uudet blogit yleensä mielenkiintoisten blogien lukijoiden joukosta. Kannattaa linkittäytyä.

Sataakohan vai onko lehdet jo puista maahan pudonneet

Olen unohtanut esitellä yhden takin! Harmi ettei tämä kuva tuo kovinkaan hyvin esille kokonaiskuvaa takista. Ostin elokuun puolella kirpputorilta kolmella eurolla tällaisen polvipituisen villakangastakin. Ei tarvitse talven viimassa kävellä kouluun syystakilla ja useammalla hupparilla. Omistan myös toisen viime syksynä hankitun villatakin, mutta se on niin fiini ettei sen päälle viitsi nakata reppua ja lähteä sohjoon talsimaan.

Sen verran piti ostolakosta löysätä, että kävin hakemassa geeliä sekä hiuslakkaa. Tukka ei pysy takana tuulessa ja tuiverruksessa ilman näitä. Sovimme kyllä aloittaessamme, että hygieniatuotteet, hiustenhoito ym. eivät kuulu lakon piiriin. Olisi ollut vain niin mukava sanoa etten ostanut mitään muuta kuin ruokaa koko kuukautena.

Tein eilen lohikiusausta. Kuva kyllä valitettavasti näyttää keltaiselta mössöltä lautasella eikä mairittele tulosta mitenkään. Hyvää se oli. About 400g perunasipulisekoitusta, 200g lohta, purkki kevytruokakermaa plus vähän mausteita ja uunissa 200 asteessa tunnin. Miksei kaikki ruuan teko ole näin helppoa? 

Ja nyt kun ulkona kuulostaa olevan kunnon myrsky, voin hetken muistella tyyntä viikonloppua. Näkymät eivät valitettavasti ole omalta parvekkeeltani, meiltä näkyy ikkunasta vain vastapäinen kerrostalo.

Upeat värit ja ihana auringonnousu sunnuntaina 07.45-07.55.

Ulkoa tosiaan kuuluu tuulen puhaltaminen, välillä sataa ym. Häätyy kohta lähtä talsimaan kohti yliopistoa, jotta kerkeäisin kerrata vielä hieman ennen ruotsin kirjallista koetta. Sitä ennen kuppi kahvia jotta jaksaa!

Viime tiistainen naama, joka oli unohtunut kameraan. 

Yhtä epäilevästi katson ulos kyllä tälläkin hetkellä.

Otsikko: Harmaja - Sataa

It can't rain all the time

Yritin kovasti lukea ruotsin suulliseen.

Mutta ainahan se on mielessä, reputus. (Kuva aamulla lehdessä olleesta mainoksesta.) Onneksi suullinen meni nyt sitten kuitenkin läpi! Jippii. Keskiviikkona vielä kirjallinen, siis tänään on luvassa svenska grammatik.

Maanantai oli kuitenkin todella harmaa ja plääh. Sumuinen, kostea ja sateinen. Fiilis oli aamulla maansamyynyt, oli sellainen "minusta ei koskaan tule mitään"-maanantaiaamu.

Onneksi lehdessä, jota aamulla luin oli mopsi ♥ 

Kuva ei ole tosiaan palanyt ylhäältä puhki, vaan oli sen verran usvaista vielä kolmen aikaan, että kirkon tornikin jäi vähän utuiseksi.

äksön viikend

Torstain ja perjantain välisenä yönä oli ensimmäistä kertaa käynyt ilma ihan pikkuisen pakkasen puolella. Hilpaisin aamu-uinnille puoli seitsemän (joo, tiedän hullu ku hullu) ja kaikki lehdet näyttivät tältä.

(muutama kuva lisää täällä)

On ollut todella aikaisia aamuja verrattuna siihen, että nyt on viikonloppu. Lauantaina herätyskello soitti kahdeksalta ja tänään ennen kuutta. Töitä ja muuta mukavaa. Lauantaiaamullekin jäi univelkoja, sillä olin perjantaina katsomassa Syöveriä, Dark Floodia ja Mors Subitaa. 

Onneksi en lähtenyt keikoille kovin suurin odotuksin vaan lähinnä kuvaamaan. Dark Flood oli illan positiivinen yllätys, Mors Subita aika peruskauraa ja Syöveri onneksi parempaa kuin uudelta EP:ltä kuunneltuna. Kaksi jälkimmäistä eivät aivan vakuuttaneet keikkameiningillään. Sen sijaan Grandessa tehtiin yleisöennätys ALE:n tapahtumissa. Näytti kuitenkin yleisö olevan lähinnä Syöverin tuttuja ja kavereita levynjulkkareita juhlistamassa. Mitä myöhempään iltaan mentiin, niin sitä vähemmän porukkaa paikalla oli. 

Mors Subitan keikan aikana kylläkin ihmiset tunkivat lähemmäs 'lavaa' mikä oli poikkeuksellista, mutta suotavaa. Yleensä rovaniemeläiset rokkipoliisit seisovat mahdollisimman kaukana lavasta, kuten allekirjoittanutkin tekee jos ei kuvaa.

Keikkakuvia myöhemmin valokuvausblogin puolelle, kunhan kerkeän paneutua niiden käsittelemiseen. Itse pölähdin Grandeen perus huppari+farkut meiningillä saunan jäljiltä, että siitä nyt ei viitsinyt edes todistusaineistoa ottaa.

Nyt on ollut todella vaikuttava yliphotaroinnin kausi. Tekee mieli värkätä ja kokeilla. Nyt häätyisi ottaa ruotsin kirja kauniiseen käteen ja keskittyä. Voin luvata ettei varmaan onnistu kuin 10min kerrallaan. Palkitsisi itsensä iltaisella auringonlaskukuvauksella, jos jaksan lukea yli 3h. Tilanne vaatii lisää kahvia.

Ostolakkovinkki ja ensi-ilta

Mitä ostolakossa voi tehdä huijatakseen itseään? Kannattaa mennä kirjastoon. Kävin lainaamassa kandia varten kirjan ja eksyin tottakai valokuvauksen osastolle. Mukaan tarttui muotokuvauksen opas sekä salamakuvaamisen opas. Kahta kertaa ei tarvitse varmaan arvata että luinko kandimateriaalia vai valokuvausoppaita ennen nukkumaanmenoa..

Musiikkiosastolta lainaukseen lähti 

Eluveitien Evocation I: The Arcane Dominion lätty.

Muotokuvausta tottakai.

Jos ei halua sijoittaa kulttuuriin ihan hirveän kauheasti rahaa, niin voi mennä katsomaan matalabudgettisen katsojan iloksi tehdyn teatterilaboratorion. Genesis esityksen ensi-ilta oli tiistaina ylioppilasteatterilla. Kävin myymässä lippuja, kuvailemassa ja katsomassa ensi-iltatunnelmia. 2 euron lippuhinta oli selvästi kannustanut ihmisiä saapumaan paikalle, sillä ihmisiä oli aivan mukavasti katselemassa 20 minuuttisen esityksen tunnelmia.

Aya leikkii tarjoilijaa.

Ensi-ilta look ja virallinen pönötyskuva.

Joku on saattanut huomata, että blogilistaani on tullut uusi tuttavuus. Päivittelen silloin tällöin muutamien muiden kanssa Lapin ylioppilasteatterin tuotantoblogia. Kannattaa kurkata, jos kiinnostaa mitä Rovaniemellä ylioppilasteatterilla tapahtuu