keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Welcome to my nightmare

Se olo, kun heräät aamulla säpsähtäen, tuskan hiestä märkänä ja todistellen itsellesi olevasi omassa sängyssäsi. Ei, takana ei ole kostea ilta paikallisessa pystybaarissa, vaan todella todentuntuinen painajainen. Zombit ovat jahdanneet sinua, olet ollut unessa kahvilla frankenstainin kanssa tai tipahtanut todella korkealta ja herännyt tunteeseen että kuolet. 

Jokainen ihminen muodostaa painajaisensa alitajuntansa pohjalta. Näen itse usein painajaisia elokuvista tai televisiosarjoista joita on tullut katsottua. Vilkas mielikuvitus sysää tapahtumat liikkeelle jossain kuupan uumenissa. Muistan itse yleensä osia unistani aamulla silloin, kun olen nukkunut noin 7-8h ja herään yllättäen herätyskelloon.


Yksi vahvimmista ja todentuntuisimmista painajaisistani käsittelee putoamista. Nousen yleensä jyrkkiä portaita ylös porraskäytävässä. Itse portaiden nouseminen voi kestää todella pitkään ja olen hyvin huojentunut päästessäni portaat ylös asti. Nojatessani ylimmän kerroksen kaiteeseen ja katsoessani alas sinne mistä olen tullut, kaide pettää ja lähden putoamaan. Putoaminen kestää todella kauan, painottomuuden tunne on ahdistava, sillä tiedän jo rysähtäväni alas. Samalla kun iskeydyn portaiden alapäähän unessa, herään. Yleensä vielä keuhkot tyhjänä ja ihan siinä olossa, että olisin tipahtanut todella jostain korkealta.

Haluaisin haastaa yöllisen painottomuuden pelkoni jollain tavalla ja päästä eroon putoamispainajaisista. Laskuvarjohyppyyn en ehkä olisi valmis, mutta "Bucket listilla" (mitä haluan tehdä ennen kuolemaa) olisi body suspension ja sen avulla itsensä ylittäminen, painajaistan voittaminen sekä maasta luovuttaminen edes hetkeksi.


En nykyään katso hirveästi kauhuelokuvia juuri vilkkaasta mielikuvituksesta johtuen. Sen lisäksi, että painajainen valtaa yöunet, tunnen painajaisten jälkeisenä aamuna itseni hyvin säikyksi. Suihkussa ei uskalla sulkea silmiä hiuksia pestessä ja jokainen narahdus ja rasahdus on varmasti jotain kauheaa. Draamojen sekä fantasiaelokuvien katsominen pitävät yleensä yöunet selkeinä ja järkevinä. Aina silloin tällöin pitää kuitenkin haastaa itsensä jollain post apocalypse elokuvalla, sillä en voi peloista huolimatta vastustaa maailmanloppuun ja maailmanlopun jälkeiseen elämään keskittyviä elokuvia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti