Koska on "kevät", niin kaikki on musta-vihreää. Myöskin kynteni, jotka lakkasin kuntoon perjantaiksi. Hieman ennen tämän postauksen kirjoittamista vilkaisin ulos ikkunasta, kun aura-auto veteli tuolla pihalla ja ihmettelin miksi. No siksi, että ulkona on ihan pirusti lunta yön aikana. What, no! Where is my spring?
Ja koska haluamaani tarpeeksi kirkasta ja peittävää vihreää ei yksinkertaisesti ole olemassa niin kynnet ovat lakattu yhdistelemällä vaaleansinistä ja kirkkaankeltaista lakkaa päällekäin. Ihanat! Huomaa vain, että töissä tulee pestyä kädet ilman mitään äksöniäkin miljoona kertaa niin johan näyttivät jo lauantaiaamuna kuluneilta.
Perjantaina oli ihan nätihkö olo. Ainakin ennen kuin survoin hieman tiukalta tuntuvat farkut jalkaani. Pääsiäinen, mikä syntinen häpeäpilkku kymmenen viikon kuntohaasteessa. Olin sekä kipeänä ja jouduin välttelemään liikuntaa, että mässäsin. Mutta koska ostin uudet lenkkarit niin ei hätää! Viime syksynä 10 euron lenkkareihin sijoitus kostautui heti alkukeväästä ja lenkkareista murtui pohja kahdesta kohtaa molemmista kengistä. Ostin uudet mustat siistit lenkkarit, tällä kertaa hieman laadukkaammat. Päällä myös uusi työpaita, joita meillä liikkeellä on kaikilla. Printin väri on niin upea!
Kävin lenkkikenkäostoksilla tosiaan työkaverini E:n kanssa, joka pitää Brutal Magnum-blogia. Yllä olevassa kuvassa istuskelen odottamassa, että E sai laitettua tatuointitavarat kuntoon tikkaamistani varten. Hehkuttelen lisäksi myös hieman uudella nenäkorulla, joka tuli askarreltua paikoilleen samana päivänä aiemmin. Näkyykö naamasta, että jännittää tatuoitavaksi meno? Meinasi puntti tutista, kun mietin viimeksi ilolla jynssättyä olkapäätä ja siitä solisluuhun säteilevää jytinää.
Nenäkoru sopi ilmeisesti pärstään niin hyvin, että monikaan ihminen ei huomannut naamassa perjantaina mitään uutta. Siitäkään huolimatta että nenänsyrjässä on suhteellisen isohko rengas, jonka pallon kanssa tappelin hyvän tovin. Aiemmin ollut vain tappi varustettuna pienellä pallolla.
Viimeisiä piirtelyitä rattaan värittämisen jälkeen. Tällä kertaa ei mennyt onneksi ihan kolmea tuntia, puolitoista ehkä. Ilo olla tatuoitavana, kun näkee miten toisella raksuttaa rattaat yksityiskohtia miettiessä. Olen antanut täydet vapaudet tatuoinnin toteuttamiseen.
Vielä on hieman hinkattavaa, mutta saan kuulemma julkaista jo kuvan, sillä tatuointi ei ole enää niin hirveän vaiheessa kuin aiemmin. Rakastan sitä, kaikkia yksityiskohtia, vihreää, pääkallea sekä rattaita. Ratasteema sekä vihreä väri jatkuvat sitten muussakin kädessä. Tästä tatuoinnista alkaa koko vasemman käden sleeve-projekti, jonka jatkumista odotan innolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti