Arvonnan voittaja ja kosmetiikkalätinää

Laitoin arvonta-postauksen kommentoijat numerojärjestykseen 1-8 kommentin sijainnin perusteella. Tällä kertaa random-generaattorin arpaonni osui Aya:n. Onneksi olkoon! Tulet saamaan palkinnon henkilökohtaisesti perille toimitettuna, kun välimatka on niin lyhyt.

Sain tulevaan blogikirjoituksen "Miksi kirjoitan blogia"-aiheeseen inspiroivia näkökulmia julkiseen kirjoittamiseen. Oli mukava kuulla, että monille teistä bloggaus on jäänyt mielenkiintoiseksi harrastukseksi. Sillä täälläkin aamukahvin lomassa lueskellaan sanomalehden jäljiltä muiden ihmisten blogeja :) Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille, seuraavaa odotellessa.

Halusin vielä lätistä siitä, miten hyvä tuuri minulla kävi tuossa toissaviikolla. Eräs ystäväni oli jonkin aikaa Avonin tuotemyyjänä ja satuin tällöin hänen kauttaan tilaamaan Planet spa:n tuotteita. Löysin tuolloin iholleni täydellisesti sopivan kuorintanaamion, Japanese sake and rise, smoothing face mask. En valitettavasti sen jälkeen ole saanut yhtään Avonin myyjää hyppysiini, jotta olisin voinut tilata sitä lisää. Sinnittelin monta vuotta käyttämällä kuorintamaskia aina vain pidemmin väliajoin.

Kunnes huuto.netin ihmeellinen maailma tarjosi avun! Löysin sieltä avonin tuotemyyjän joka myi juuri tarvitsemaani Planet spa:n tuotetta. Tilasin heti kaksi kappaletta ettei tarvitse ihan jännässä elää, että loppuuko tuubi pian vai ei. Tässä välissä on tapahtunut kaksi väärää ostosta, sillä Planet spa:n tuubit ovat kovin samannäköisiä. Ostin vastaavanlaista tuotetta, mutta White tea, energizing face mask;in sekä jotain läpinäkyvää litkua. Nyt kaappi pursuaa kuitenkin oikeaa tahnaa ja iho kiittää! Sen verran hyvä kuitenkin huomauttaa, että jos olet herkkäihoinen niin tämä tuote ei ehkä ole ykkösvalintasi. 

Nyt pitää lähteä hakemaan kaupasta serpentiiniä ja ilmapalloja ennen töihin menoa!

Timangi-tatuointi 2

Saimme alkuviikosta tosiaan tehtyä toisenkin timantin toiseen jalkapöytääni. Tällä kertaa ei yhtään jännittänyt kiivetä piinapenkkiin, sillä viimeksi tehty vasemman jalan timantin tekeminen ei käynyt ollenkaan kipeää. Päin vastoin, sen tatuoiminen oli yksi miellyttävimmistä kokemuksistani. Jäi päällimmäisenä mieleen, että olisi pitänyt jännittää enemmän!

Muutama kyseessä oleva kirosana pääsi kyllä suusta, sillä oikea jalka oli kymmenen kertaa herkempi työstöalusta uudelle tatuoinnille. Kaikki luut, rustot ja muut joiden päältä jyllättiin tuntuivat kipristelevän kivusta. Maatessani penkissä ja puristaessani nyrkissä olevia käsiäni otsaa vasten mietin taas omaa järkevyyttäni.

Työ saatiin kuitenkin tehtyä pienen kiroilun saattelemana ja hyvin kaunishan siitä tuli. Illalla jalka turposi kuin pesusieni vedestä ja jalkapöydän ihon sekä luun välissä tuntui olevan pieni pussillinen vettä, joka teki kävelemisen todella hankalaksi. Turvotus laski kuitenkin seuraavaksi päiväksi ja on nyt lauantaina jo vallan kivuton.

Tsumtsi tsum. Jalat paketissa operoinnin jälkeen. Vasemman puoleiseen timanttiin lisättiin hieman väriä samalla. Jalkapöydän tatuoinnit ovat niihin kohdistuvan kenkien ja sukkien hinkkauksen vuoksi kuuulemma herkät tulehtumaan, mutta olen saanut omani pidettyä hyvässä kunnossa. En tosiaan ole vain lenkille päässyt keskiviikon jälkeen, mutta otetaan takaisin kun jalka paranee.

Fresh, tekopäivänä otettu kuva. Nyt jo hieman rupea muodustunut tatuoinnin päälle, tuolla se bepanthenissa uiskentelee. Ah, tervetuloa kesä sekä ballerinakengät ja -sukat! Seuraavana vuorossa ensi kuun puolen välin paikkeilla vasemman käden sleeven jatkoa. Ehkä mie kestän sinne asti :P

Kevät pitenee

Arvontaan voi osallistua vielä täällä sunnuntaihin asti.  

Vähemmän kelmuttua kuvaa uudesta leimasta. Sain myös tällä viikolla toisen timanginkin teetätettyä, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla. Tästä kuvasta sen verran, että on kyllä hankala paikka pitää rasvaa tässä. Käden sisäpuoli meinaa koko ajan osua johonkin, pöydän reunaan, hihaan, kylkeen, kaikkiin ovenkarmeihin.. Kaiken kevään tatuoimisen jälkeen meidän asuntomme on kaikista nurkista ja kulmista aivan bepanthenissa.

Työkaveri oli näpräissyt viime viikonloppuna paremmankin kuvan lauantain meikeistä. Näytän huomattavasti enemmän ihmiseltä tässä :D

Lähdössä töihin arkiaamuna, muistaisi vielä, että mikä aamu oli kyseessä. Veikkaisin tiistaita. Tuntuu hassulta näyttää tältä ja lukea töissä Stieg Larssonin "Miehet jotka vihaavat naisia" -kirjaa. Näytän kuulemma aivan kirjan hahmolta Lisbeth Salanderilta mieheni ja äitini mielestä. Le fu, saisi puolet siitä älykkyydestä ja laihuudesta vielä niin jo kelpaisi. 

Kesä tulee hirveää kyytiä. Sää ei sitä kerro, mutta jäätelökioskit kertovat! Ne  kaivautuvat talvisöilöistään esille. Myöskin terassit vaeltavat paikoilleen talviunien jälkeen. Syön jäätelökioskista ostettua jäätelöä ehkä kerran tai kaksi kesässä, mutta kioskien katukuvaan ilmestyminen on merkki.

Ikävä vaan, että sää on tämännäköinen. Nytkin kuuntelen sateen ropisuttelevan takana olevalle ikkunalaudalle ja tiedän ulkona olevan harmaata. Nappaan kilpikonnasateenvarjoni uloslähtiessä mukaan ja juoksen töistä töihin tänään. Vappu on aivan ovella, joka paikassa on jonkun verran lunta. Viime vuonna samaan aikaan olimme piknikillä rannassa. Ei ollut hirveän lämmintä, mutta ei kuitenkaan lunta. 

Toivottavasti ensi postaus jo huokuisi lämpöä ja auringonpaistetta.

Blogin saamat tunnustukset

Olen saanut kaksi blogipalkintoa; "One lovely blog awardin" sekä "Dark sunshine awardin". Molemmat tunnustukset ovat tulleet Katzulta Black Stains on White Wings -blogista. Minulla on sellainen hämärä kuva, että olen jonkun muunkin tai kentien saman tunnustuksen merkeissä kirjoitellut random-faktoja itsestäni, mutta mennään nyt. Teen laiskuudessani yhteishaasteen ja linkkaan tuohon alle 10 blogia, jotka mielestäni ansaitsevat molemmat palkinnot.

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.

Tell who donated you this award and add a link.

2. Kirjoita 7 random faktaa itsestäsi.

Write 7 random facts about yourself.

3. Lahjoita tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle.

Donate this award to 15 blogs/bloggers.

1. Nukahdan nukkumaan laittaessa yleensä alle kahden minuutin. 

2. Kannan aina kameraa mukanani.

3. Minulla on kahdeksan tatuointia.

4. Kysyttäessäni avokiltani yhtä sanaa joka kuvaisi minua, hän vastaa "impulsiivinen", vaikka mielestäni en ole yhtään impulsiivinen.

5. Musiikkimakuni on hyvin laaja.

6. Olen työnarkomaani.

7. Jos nukun yli 7h, muistan yleensä osan unista joita olen nähnyt yöllä.  

Liitä postaukseen award-kuva ja linkitä se henkilö joka antoi sinulle palkinnon. Vastaa sitten kymmeneen kysymykseen. Anna palkinto kymmenelle tai useammalle bloggaajalle. 

Lempiväri: Musta ja vihreä.

Lempieläin: Mopsi, ei edes koira vaan tietty rotu.

Lempinumero: 3, 7 ja 13.

Paras alkoholiton juoma: Kahvi.

Facebook tai Twitter: Facebook.

Intohimoni: Lävistykset ja tatuoinnit.

Lahjojen saaminen tai antaminen: Antaminen.

Lempikuvio: Ympyrä.

Viikon paras päivä: Torstai tai sunnuntai.

Lempikukka: Metsätähti tai sitten se tsinniaa muistuttava, jonka nimeä en koskaan muista.

Perusteluina blogipalkintoihin ovat asiat joita itse arvostan blogeissa; 

1. Nostattaa heti mielenkiinnon, kun näkee että uusi päivitys on ilmestynyt kyseiseltä blogilta

2. Omat blogin pitäjän ottamat kuvat

3. Helppolukuisuus ja hauskat tekstit

Blogipalkinnot menevät seuraaville;

Mustaa pitsiä

Psychobella

The Blood Countess

Brutal Magnum

Once upon a midnight dreary

White Trash Barbie

So called life

Positiivinenpakana

Evil Fate Eternity

Mustaa maitoa

Bury all your secrets in my skin

Viime vuoden puolella tehtyä paria hankintaa olen ihastellut kokonaisuudessaan vasta nyt. Tilasin joulun paikkeilla kaksi Kenneth Lehtisen kehuttua valokuvausaiheista kirjaa, Kuvaa asenteella - vauhtia ja fiilistä sekä Kamoon! Rock- ja festarikuvaus teokset. Kuvaa asenteella-kirja saapui kotiin jo loppuvuodesta, mutta toista kirjaa sai odotella pidempään. Laitoin sitten viestiä kirjakauppaan, että mistä johtuu ettei toista kirjaani ole toimitettu 1,5kk tilauksesta. Tässä vaiheessa selvisi, että kirjahan ilmestyy vasta 2012 maaliskuussa. 

Sitäpä saikin sitten odotella oikein urakalla, mutta nyt kirja on vihdoin kotiutunut. Tarkempi syventyminen kirjaan alkaa, kun saan edellisen iltalukemiseni loppuun. Ensimmäiseksi saapunut Kenneth Lehtisen kirja ei tuottanut pettymystä. Kuvaa asenteella esitteli hyvin kuvauksen perusasioita ja minusta on järkevää esitellä kuvan ohessa myös sen tiedot, eli kameran jolla on kuvattu, linssi, iso-asetukset ym. Pystyy vertailemaan sitten omaan työskentelyyn samoissa olosuhteissa. Ei menneet rahat kyllä hukkaan näiden kanssa.

Olen lenkkeillyt tällä viikolla oikein urakalla. Aikaiset aamulenkit joina väsyttää kävellä, pelastaa kuitenkin aina silloin tällöin upea sää. Ulkona kävellessä voi miettiä, että tämän muut missaavat nyt ja mie näen. Keskiviikkona ja lauantaina olen pitänyt lenkkivapaata, mutta muuten olen käynyt täsmällisesti ulkoiluttamassa itseäni.

Aivan upea keli Jätkänkynttilä-siltaa ylittäessä. Harmitti oikein, että oikea kamera oli kotona. Näkyyhän tuo puhelimen pikkukamerakin venyvän ihan hyviin otoksiin kunhan vain on tarpeeksi valoa.

Ah, ja taas pilviä. Tästä huomaa kevään tulevan, mie alan katsella taas taivaalle ja ihmettelemään.

Dum di dum, töissä perjantaina vähän repsahti, taas. "Bury all your secrets in my skin." 

Vietettiin tyvärten kanssa iltaa vielä lauantaina, leikkasin ja värjäsin Erikan tukan ja hän sai sitten meikata minut. Puhelinlaatuisia kuvia, jotka on otettu vielä sisällä niin vähän tällaista, mutta meikki näytti ihan hyvältä. En hirveästi nykyään itse piirtele kulmakarvojani niin mukavaa vaihtelua. Olen vasemmanpuolisessa kuvassa kyllä niin freesin pikkupojan näköinen ettei tosikaan!

Kosmetiikka-kummitus

En ole mikään kosmetiikkatuotteiden suurkuluttaja. Minulla on ollut samat kolme luomiväripalettia kolmisen vuotta, vaihdan ripsivärin kun se ei elpyynny enää edes vedellä sekä uuden puuterin paikka on silloin, kun pohjasta ei irtoa sävystä enää edes ajatuksen häivähdystä. Siksi Anttilan kosmetiikkaosasto on yhtä vieras minulle kuin miehelle naisen ajatuskiemurat. Sinne oli kuitenkin suunnattava, sillä olin useamman päivän ajan kaivellut avatun meikkivoidepurkin pohjalta topsipuikolla jämiä.

Legendaarisethan siinä kävi kuten aina. Ostan tuotteita niin harvoin, että lempi meikkivoiteeni purnukka oli kerennyt vaihtua ja kesti tovi jos toinenkin ennen kuin löysin sen hyllystä. Ollenkaan ei pakottanut mieltä kello joka tikitti joka sekunti lähemmäs yhdeksää ja kaupan sulkeutumista. Löytyi kuitenkin onneksi oikeaa meikkivoidetta. Voin tukkia ihohuokoseni hyväksi todetulla ja yläasteelta asti palvelleella meikkivoiteella.

Hyvillä mielin heitin vanhan tyhjenneen purkin roskiin. Alkoi ressata väsyneenä aamuisin topsipuikon kanssa räpeltäminen. Meikkivoide kun on sen verran tujua laadultaan, että jos sitä vahingossa menee suoraan vaatteille, se ei lähde pesussa pois. Mustien vaatteiden vaaliminen meikatessa onkin yksi kompastuskivistäni. 

Hellin itseäni uusilla Dependin kynsilakoilla. Kirkkaan pinkkiä sekä tummaa violettia tuli ostettua tällä kertaa. Kokoelma alkaa pikku hiljaa sisältää koko sateenkaaren kirjon. 

Kokeilin pinkkiä lakkaa tänään violetin cracked-lakan kanssa. Mikseivät kaikki kynsilakat sisällä näin paljon pigmenttiä? Lakka levittyi kuin unelma ja vaati vain yhden kerroksen. Ihan mukava yllätys. Viimeksi kun ostin uuden metallinsinisen kynsilakan, joka oli samaa aina ostamaani värimallia, se osoittautuikin heikompi pigmenttiseksi kuin edellinen saman sarjan lakka. Metallinen myrkynvihreä on sellainen väri, jonka haluaisin kotiuttaa vielä kokoelmaani.

Kun ei ole töitä niin aktiivisesti, voi hyvää aikaa käyttää hyödykseen. Lueskelin kandin materiaaleja ja tein muistiinpanoja töissä. Kyllä se kandi tulee sieltä täksi kevääksi, vartokaas vaan! Aiheena promokuvien suunnittelu ja niihin liittyvät konventiot.

Arvonta!

Lupailin jo hyvä tovi sitten pitäväni arvonnan 40 lukijan rajapyykin ylittymisestä. Sattuikin niin onnellinen tilanne, että lukijoiden määrä pyörähti yli 50:nen kuluneen viikon aikana. Joskus kannattaa vitkutella niin saa enemmän arvontaan osallistuvia mukaan! Uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa sekä kiitoksia myös jo pitkään lukijoina olleille.

On ollut mukava huomata päivittäisten kävijämäärien kasvu sekä muutaman kommentin aina silloin tällöin piristämässä arkea. Kaikista kielioppivirheistä ja huonoista sekä välillä sekalaisistakin jutuista huolimatta lukijakunta on pysynyt, jopa kasvanut. Se lämmittää bloggaajan sydäntä. Arvonnan palkintona on  kristallikruunu-kaulakoru sekä pääkallo-huulirasva. 

Erika asetti todella pahan kysymyksen viime viikolla töissä ja jäin miettimään asiaa. Ajattelin tehdä postauksen myös aiheesta lähiviikkoina. Syntyneistä ajatusvirroista johtuen haluaisin, että osallistuisitte arvontaan vastaamalla kysymykseen:

Jos pidät/pitäisit blogia, niin mikä on/olisi syy sen pitämiseen?

Arvontaan on aikaa osallistua sunnuntaihin 29.4 asti.

Skeleton wishes you luck!

Vihreä-mustaa, pääkallen valmistumista ja nenäkoru

Koska on "kevät", niin kaikki on musta-vihreää. Myöskin kynteni, jotka lakkasin kuntoon perjantaiksi. Hieman ennen tämän postauksen kirjoittamista vilkaisin ulos ikkunasta, kun aura-auto veteli tuolla pihalla ja ihmettelin miksi. No siksi, että ulkona on ihan pirusti lunta yön aikana. What, no! Where is my spring?

Ja koska haluamaani tarpeeksi kirkasta ja peittävää vihreää ei yksinkertaisesti ole olemassa niin kynnet ovat lakattu yhdistelemällä vaaleansinistä ja kirkkaankeltaista lakkaa päällekäin. Ihanat! Huomaa vain, että töissä tulee pestyä kädet ilman mitään äksöniäkin miljoona kertaa niin johan näyttivät jo lauantaiaamuna kuluneilta.

Perjantaina oli ihan nätihkö olo. Ainakin ennen kuin survoin hieman tiukalta tuntuvat farkut jalkaani. Pääsiäinen, mikä syntinen häpeäpilkku kymmenen viikon kuntohaasteessa. Olin sekä kipeänä ja jouduin välttelemään liikuntaa, että mässäsin. Mutta koska ostin uudet lenkkarit niin ei hätää! Viime syksynä 10 euron lenkkareihin sijoitus kostautui heti alkukeväästä ja lenkkareista murtui pohja kahdesta kohtaa molemmista kengistä. Ostin uudet mustat siistit lenkkarit, tällä kertaa hieman laadukkaammat. Päällä myös uusi työpaita, joita meillä liikkeellä on kaikilla. Printin väri on niin upea!

Kävin lenkkikenkäostoksilla tosiaan työkaverini E:n kanssa, joka pitää Brutal Magnum-blogia. Yllä olevassa kuvassa istuskelen odottamassa, että E sai laitettua tatuointitavarat kuntoon tikkaamistani varten. Hehkuttelen lisäksi myös hieman uudella nenäkorulla, joka tuli askarreltua paikoilleen samana päivänä aiemmin. Näkyykö naamasta, että jännittää tatuoitavaksi meno? Meinasi puntti tutista, kun mietin viimeksi ilolla jynssättyä olkapäätä ja siitä solisluuhun säteilevää jytinää.

Nenäkoru sopi ilmeisesti pärstään niin hyvin, että monikaan ihminen ei huomannut naamassa perjantaina mitään uutta. Siitäkään huolimatta että nenänsyrjässä on suhteellisen isohko rengas, jonka pallon kanssa tappelin hyvän tovin. Aiemmin ollut vain tappi varustettuna pienellä pallolla.

Viimeisiä piirtelyitä rattaan värittämisen jälkeen. Tällä kertaa ei mennyt onneksi ihan kolmea tuntia, puolitoista ehkä. Ilo olla tatuoitavana, kun näkee miten toisella raksuttaa rattaat yksityiskohtia miettiessä. Olen antanut täydet vapaudet tatuoinnin toteuttamiseen.

Vielä on hieman hinkattavaa, mutta saan kuulemma julkaista jo kuvan, sillä tatuointi ei ole enää niin hirveän vaiheessa kuin aiemmin. Rakastan sitä, kaikkia yksityiskohtia, vihreää, pääkallea sekä rattaita. Ratasteema sekä vihreä väri jatkuvat sitten muussakin kädessä. Tästä tatuoinnista alkaa koko vasemman käden sleeve-projekti, jonka jatkumista odotan innolla.

Tatuointi vol.3 (tälle vuodelle)

Töissä istuskellessa sekä viikonloppuisin tulee saatua aina hienoja ideoita. Istun päivät päästään loungessa tuijottelemassa kun ihmiset ottavat tatuointeja. Aika kuluu ja ideat lentelevät.. Välillä editoin vähän kuvia tai lueskelen. Nyt on menossa Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, joka on muuten hauska!

Onneksi miekin saan välillä vähän täytettä. Ja hiton hienoja ideoita. Pahoittelen myöskin seuraavien kuvien sisältämiä pitkiä mutantti-varpaita. Tässä vaiheessa, jos on hirveä varvaskammo niin voi klikata selaimen kiinni.

Ah, se on niin kaunis. Toiseen jalkaan tulee jossain vaiheessa steampunk-ruskea timantti jossa lukee "perkele". Aaws. Olen tunnettu huonosta huumorista. Haasteellisuuttaa kävelemistä hieman tämä sijainti, mutta sinnikkäällä skeittikenkien nauhojen löystyttämisellä sekä kävelyn välttelemisellä ollaan päästy paranemisvaiheessa hieman eteenpäin. Tatuoinnin ironia haiskahtaa siinä, että se tikattiin pääsiäismaanantaina, ups.

Lauantain extempore ilta

Lauantaina työpäivän jälkeen nukuin muutaman tunnin päikkärit ja heräsin astetta vähemmän flunssaisena sohvalta. Olin aiemmin saanut kutsun tulla istumaan tyvärten kanssa iltaa. Hetken aikaa "lähteäkö vaiko ei lähteä" -tuskissa pyörittyäni päätin, että lähden ainakin juomaan lasillisen viiniä ja moikkaamaan tyttöjä. Kotoa kun täytyisi liikkua vain huimat parisataa metriä. Sitten repesikin laittautuminen aivan käsistä..

Testasin varmaan puolta vaatekaappia ja kaikkia korsettejani tuon hame & paita yhdistelmän kanssa. Yllä oleva yhdistelmä oli kaunein kaikista, mutta pääsiäismässäilyn jälkeen istuminen kyseinen korsetti päällä oli hirveää tuskaa. Liituraitakorsetti on nimittäin just eikä melkein mitoitusta ja sai näin ollen tällä kertaa jäädä odottelemaan ohuempia aikoja.

Päädyin vähän "keveämpään" varustukseen, eli lisäämään paidan päälle Backstreerilta viime keväänä ostamani boleron. Bolero on kokoa XL ja vieläkin liian iso itselleni. Ehkä muistaisin kuitenkin vielä joku kaunis päivä kaventaa kyseisen vaatekappaleen. Kaulaan laitoin ystävältäni M:ltä saadun chokerin, joka kruunasi pitkän hameen valinnan asukokonaisuuteen.

Luonnollisesti meikkipuolellakin repsahti vähän käsistä, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Huulet eivät luonnossa olleet aivan noin vaalean violetit, enemmän tummaan taittuvat. Silmiä suurensin taas hieman rajauksilla sekä luomivärinä mustaa ja hopeaa. Olo parani laittautumisen, tyttöjen seuran sekä viinin vuoksi ja jaksoin viettää iltaa valomerkkiin asti. Sunnuntai menikin lepoillessa, kröhm.

Pitkäperjantai ja lauantaipäivä

Torstaina kaupoissa juokseminen kevyessä flunssassa meinasi käydä hermojen päälle, varsinkin kun puoli Rovaniemeä oli myöskin päättänyt pelkäävänsä pääsiäisenä nälkäkuolemaa. Kävin omaksi ilokseni kaupassa torstaina vielä kahdesti, ensin työasioilla ja sitten omilla ostoksillani. Molemmat klo 17 jälkeen, eli pahimman ruuhkan aikana. Alkossa oli muutama ihminen jonottamassa, kun kävelin ohitse. Kristillinen pyhä my ass, pitkä ryyppäysviikonloppu enemminkin.

Perjantaina olin kipeämpi kuin aiempina päivinä ja jäin kotiin vain himmailemaan hirveää flunssaoloa pois. Kipeän päivän jälkeen en myöskään jaksanut lähteä Innowationin bileisiin reivaamaan, vaan kahvittelin tässä kotona Ayan kanssa alkuillasta. Ystäväni S oli Helsingistä käymässä Rovaniemellä ja tuli teelle sekä saunomaan kanssani loppuillaksi. Ei mennyt pitkäperjantaikaan hukkaan, vaikka näyttikin aluksi, että tukkoisuudesta johtunut klo 7.00 aamuherätys meinasi tehdä päivästä pitkän ja tylsän.

Flunssantorjunta-lääkkeitäkin löytyy kotoa vaikka muille jakaa. Jostain syystä flunssailen nykyään aika tiheään tahtiin, niin on hyvä olla Finrexiä, mehutiivistettä lämmitettäväksi, Otrivinia, nenäliinoja sekä kurkkupastilleja apukeinoiksi. Harmi, etten meinaa oikein osata sitä kaikista parasta lääkettä, eli lepoa. Vähän saatoin muutaman koneellisen pyykkiä pestä perjantaina ja hiljakseen siivoilla, kun päivän aikana meinasi olla tylsää.

Ja sitten pitää helliä itseään. Kummasti piristää se, että vatsa on täynnä, vaikkei ruokaa niin erikoisesti mieli tekisikään. Hyvät kahden tunnin päikkäritkin sai nukuttua tuollaisen hotkaisemisen jälkeen.

S:n kanssa perjantai iltana saunan jälkeen nautittiin vielä voileipiä teen sekä Voice of Finlandin kanssa. 

Lauantaina lähdin puolen päivän aikaan käymään töissä, koska olin kuitenkin menossa kauppaan ja asunnosta oli poistuttava. Oli siis se ja sama käpötellä töihin katselemaan ja ihmettelemään, jos sattuisi ekstempore-asiakkaita näkymään sekä juomaan kahvia. Harmittelin niin Innowationin missaamista, että teki mieli hieman laittautua ennen kotoa lähtöä. Edes töitä varten. 

Päädyin ensimmäistä kertaa tämän tukan kanssa poistumaan kotoa nuttura päässäni. Säälittävän pienihän se on, kun tukkaakin on niin vähän. Mutta ei tyttöjen mielestä kuitenkaan näyttänyt pahalta niin voi olla että sorrun toistekin. Laitoin vaaleanvihreää sekä tummanvihreää luomiväriä ja rajaukset silmiin.

Kotimatkalla kävin vielä kaupassa metsästämässä pientä pakettia mämmiä. Sellaista ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten ostin hirveän 700g jättipaketin jääkaappiin. Myöskin kuohukerma oli loppu, joten päädyin johonkin vispikerman tyyliseen sotkuun. Mämmin maku ei niin puskenut läpi, kun flunssa vähän heikensi makuaistia. Tuli vain unohdettua, miten täyttävää tuo setti oikein on (nyt ei kyllä lasketa kaloreita ja kyllä annoksessa on vielä sokeriakin!) ja söin annosta varmaan tunnin pyöritellen aina välillä lusikallisen kielen päälle.

Uusi header ja pintaremonttia

Aamulla heräsin aivan liian aikaisin vaivaavaan yskään sekä flunssaan.  Katselin hetken aikaa blogia ja vanhaa headeriä sekä mieleeni hiipi muisto siitä, että aloitin viime kuussa tekemään uutta kuvaa. Vähän aikaa kansioita selattuani löysin aiemmin aloitetun headerin pohjan ja muutamilla tasomuutoksilla sekä tekstien lisäämisellä sain itselleni uuden headerin.

Minusta header sopii paljon paremmin tällaisenaan kuin vanha sopi. En kuitenkaan aina pyöri bilemeikeissä ympäri kyliä vaan näytän suurimman osan ajasta suhteellisen normaalilta. Muuttuvat kasvot-teema. 

Teimme pientä pintaremonttia työhuoneessani tällä viikolla. A tapetoi maanantaina samalla tiiliseinätapetilla huoneeni päätyseinän, jolla liikkeemme isoin huone tapetoitiin. Siitä tuli todella komea. Verhotanko, upeat viininpunaiset verhot sekä muutama laatikosto sekä astia työtarvikkeille puuttuvat vielä, mutta suunta on oikea. Haaveilen myös vaihtavani huonekalut teräksiseen lipastoon sekä teräksiseen laatikostoon.

Ennen huonetta koristanut vaalean (mieli)sairaalan -vihreä väri maalattiin päälle siniharmaalla maalilla tiistaina. Väri istuu kyllä huoneeseen hyvin. En ole liikkeen maalaamista ennen maalannut seiniä ties milloin. Varmaan viimeksi vuonna -98, kun sain oman huoneen porukoiden talossa.

Nyt on hyvä tehdä töitä. Olen kerennyt nauttia kevään asteittaisesta saapumisesta ihan eri tavalla kuin viime vuonna. Kaikki on jotenkin järjestyksessä. Jos joku olisi kertonut minulle muutama vuosi sitten, että saan tehdä unelmatyötäni mukavien ihmisten kanssa samassa duunipaikassa niin olisin varmasti vain nauranut ja puistellut päätäni.

Hyvää mieltä vähän varjostaa nyt tämä päällä oleva flunssa, sillä joudun ilmeisesti skippaamaan illalla olevat Innowationin We live for the weekends -bileet. Ja olen odottanut niitä kauan. Mies on lanittamassa ja ottamassa kuppia kavereidensa kanssa mökillä pääsiäisen ja mie sairastelen kotona. Joku minut paremmin tunteva voisi lohkaista, että "tuleepa nyt ainakin levättyä lomalla". Juu, niin tulee. Mietin että millä hömppäleffalla sitä tässä itseään illalla terapoisi.