Harmaa maanantai

Heräsin aamulla aikaisin, keitin kahvit, laitoin bläkkiksen soimaan ja kaivoin kandikirjat esille. Mietin, että nyt pitää ottaa härkää sarvista kiinni ja käydä hommiin ennen kuin deadlinet paukkuvat. Olin hetken uppoutunut.

Jonkin tovin jälkeen harhauduin laittaessani pyykkejä koneeseen. Löytyi siinä samalla uutta tekemistä. Lehtikori oli täynnä ja päätin tyhjentää sen. Samoiten roskis. Kävin myös muovipussilaatikon ohimennen läpi, imuroin ja pyyhin pölyt siitä.

Keittiön tason puhdistamista olin pohtinut jo pitkään. Se piti tottakai hoitaa heti pois alta. Kaikki pesun kautta kuivamaan ja tiskipöytä tyhjäksi. Pitihän se jääkaappikin pyyhkiä ja muovilaatikot sekä lasitasot pestä..

Ja piti tottakai laittaa pyykit kuivumaan. Tässä vaiheessa huomasin mihin olin "hukannut" muutaman tunnin tehokasta kandityöskentelyaikaa. Olin jo laittamassa toista pyykkikoneellista tulille kun..

..huomasin katsoa ikkunasta ulos. Mikä ilma! Jos kävisin nopeasti happihyppelyllä kameran kanssa. Vien roskat samalla ja saan hieman tuuletettua päätä ennen kuin jatkan.

Onneksi kävin, sillä joku oli kadottanut sydämensä roskakatokseen ja se sai minut hymyilemään. Minä hukkaan onnekseni vain aikaa. Olen todella hyvä työskentelemään tällä tavoin. En voi keskittyä mihinkään "oikeaan" ellei asunto ole tiptop kunnossa. Nyt koitan aloittaa taas uudelleen ennen kuin löydän itseni pyyhkimästä pölyjä. Parempi varmaan ensi kerralla mennä yliopistolle kirjoittamaan.

Siitä huolimatta ettei kandi ole edennyt, olen kuitenkin saanut aika paljon aikaiseksi tänään. Ei ole sen vuoksi huono omatunto. Sekä oli ihana käydä ulkona. Kirpsakka -7 asteen pakkanen kipristeli varpaissa, kun kävelin rannassa kuvaamassa. 

Pikkujoulut

Vietimme Kreivittären kanssa pikkujouluja. Vain me, hillitön laatikko erilaisia keksejä, juustoja, piirakkaa sekä pullolliset viiniä per nenä. Kreivittären mörkö teki yllärin. Piti aluksi istuskella vain vähän vaatimattomammin, mutta mies pääsi yllättämään ja oli ostanut meille vaikka mitä herkkuja.

Mie hilpaisin kylään alkuillasta ja juorusimme sekä söimme ja joimme pitkälle yöhön. Nightmare before christmas elokuva tuli katsottua pitkästä aikaa myös. Itseasiassa yksi lasillinen glögiä, elokuva ja piparit olivat ainoat jouluisat elementit illassa, mutta eihän se ollut pääasia.

Tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa Chill out viiniä valkkarina eikä ainoastaan punaviininä. Mörkö oli soittanut minun miehelle, että mitä viiniä juon mielelläni ja vinkki oli ollut Chill out. Naureskelimme vain kotimatkalla mörön ja mieheni  kanssa, että "Ai niitä on sekä punkkua että valkkaria, no en tiennyt!" Onneksi ei haitannut, valkoviini oli todella hyvää.

Kreivitär oli tehnyt todella hyvää "makea kohtaa suolaisen" piirakkaa. Mausteinen pohja ja päällä päärynää sekä.. olikohan aurajuustoa vai sinihomejuustoa?

Tämä on kyllä keksihifistelijän ykkösvaihtoehto kaikkiin juhliin. Ei tarvitse ostaa monta pientä pakettia, kun yksi loota sisältää kaiken mitä tarvitsee.

Nyt sunnuntain kunniaksi olen sitten sisältä marinoitu erilaisilla fiineillä juustoilla ja valkoviinillä. Olo on kyllä vähän sen mukainenkin. Tilanne vaatii hieman jouluteetä ensimmäisen adventin kunniaksi. Odottelen jo että saisimme joulukuusen (kuvaa viime vuodelta) viriteltyä taas paikoilleen.

Musiikki & genret

Aina silloin tällöin joku tulee ja lyö sen olennaisen esille kysymällä: "Millainen musiikkimaku sinulla on?" Musiikkimausta vastaaminen on minulle yhtä hankalaa kuin omasta persoonasta kertominen ihmiselle, joka ei tunne minua. Kiertelen ja kaartelen. On helpompaa kertoa kysyjälle, että aika kaupallista ja että en hirveästi innostu tietyntyylisestä räpistä, enkä kuuntele kovin paljoa instrumentaalista musiikkia. Kaikki loppu jää tunteiden varaan. 

Yhtyeitä on samoissa genreissä erilaisia ja eri päivinä musiikkimaku tuntuu vaihtelevan. En voi sanoa kuuntelevani vain raskasta musiikkia tai ainoastaan rockia. Ja jos joku ihmettelee laajaa suosiollisuuttani melkein kaikentyylisille yhtyeille perustelen yleensä sanomalla, että hyvä muusikko ja musiikinrakastaja kuuntelee kaikenlaista musiikkia.

Jos katsotaan Last.fm:n tunnukseni saloja, löytyy kuunneltuja yhtyeitä tällä hetkellä päälle 570 kappaletta. Kymmenen suosituimman joukossa ovat Sara, Katatonia, Turmion Kätilöt, Opeth, Panzer AG, Sonata Arctica, Sabaton, Entwine, Charon ja Marilyn Manson. Helposti kuunneltavaa musiikkia. Esittelen kuitenkin muutaman ryhmän avulla useimmiten kuuntelemiani tyylejä. Genrerajat ovat nyt aivan itse keksimäni ja niihin saa tulla nillittämään jos sanon grindiä trashiksi. Näytän kuitenkin pitkää nenää enkä välitä asiasta. Musiikki ei ole vakava asia, se on sydämen asia.

Melkein poppia, mutta kuitenkin "raskasta"

Melodista, rauhallista ja raskasta. Musiikki on jo melkein poppia, mutta jää rajalle keikkumaan ehkä muutaman raskaamman kitarariffin takia tai siksi että soittajilla on pitkä tukka ja mustat hiukset. Siksi muun muassa; Sara, Katatonia, Opeth, Porcupine Tree, Riverside, Harmaja, Coheed and Cambria.

Äijämusiikki

Kaikkea muuta kuin rauhallista. Takomista, huutamista, agrea ja vihaa kaikkea kohtaan. Toisina päivinä se on paras vaihtoehto. Siksi muun muassa: Sotajumala, Torture Killer, Behemoth, Misery Index, Sabaton, Morbid Angel, Dissection, Rotten Sound, Stam1na, Bathory, Ajattara, Rytmihäiriöä, Raised Fist, Black Label Society.

Itsesäälissä pyöriskelevä emomusiikki

Älkää luulko väärin, pidän siitä. Surulliset melodiat joiden voimalla raahautua päivästä toiseen. Ah, tätä elämän surkeutta ja kurjuutta. Siksi muun muassa; Entwine, Charon, Fireal, Morian, Linkin Park, Dead by April, Takorauta, 

"Gootti"musiikki

Poppia verhottuna tummiin pukeutuneisiin ihmisiin. Niin sanottua goottimusiikkia popin elementein. Kuuntelen siis myös poppia? Siksi muun muassa: Dope Stars Inc, The Birthday Massacre, Blutengel, Emilie Autumn, Wednesday 13, Oomph!, Aesthetic Perfection, Diary of Dreams.

Kolinakonemusiikki, aka "industrial"

Rätinää, pätinää, vinkunaa, kitinää, kolinaa ja särinää. On siellä melodiakin välissä ja joku laulaja jonka ääni on toisessa universumissa alkuperäisestä kaiken sämpläyksen jälkeen. Siksi muun muassa: Hanzel und Gretyl, Angelspit, Turmion Kätilöt, Grendel, Skrillex, Pendulum, Nurzery [Rhymes], 

"Truu iivil mjysik från norvegian"

Kaikista eniten truu. Vielä mieluiten jossain Norjan vuonossa nauhoitettua settiä joka kukaan muu ei ole kuullut. Olen varma, että tämä ryhmä sisältää myös hipsterit. Siksi muun muassa: Deicide, Burzum, Mayhem, Venom, 1349, Satyricon, Gorgoroth, Marduk, Nasum, 

Metsähippimusiikki, aka "folk"

Metsänhenget, juomislaulut, taistoisat viikingit, kaikki käy kansanmusiikin raapaisuun. Viulut ja huilut hoitaa tunnelmallisuuden ja soitetaan musiikkia mieluiten verhottuna nahkaan tai karvaan. Siksi muun muassa: Týr, Eluveitie, Turisas, Metsätöll, Finntroll, Amberian Dawn.

Amerikkalaishenkinen taonta rock

Tattaraa, ei hirveän omaperäistä mutta menevää. NHL-otteluissa soitettavaa tasaista taontaa jonka kruunaa uniikkiääninen laulaja. Siksi muun muassa; Volbeat, Avenged Sevenfold, Mötley Crüe, Mudvayne, Nickelback, 3 Doors Down, Dope.

Suomalainen kiekuva naispop

Kauniita ja vahvaäänisiä naisia laulamassa yksin tai duettona jonkun miehen kanssa. Musiikkivideossa hiukset hulmuten tuulessa ja elämän vaikeuksissa. Levy-yhtiö on syönyt keksit ja nyt nuollaan näppejä ja napataan palkintoja. Siksi muun muassa: Jenni Vartiainen, Chisu, Jippu, Johanna Kurkela, Scandinavian Music Group, PMMP.

Suomalainen elämäntuska rock

Pitäähän se suomalaisen miehenkin sanoa jossain, että nyt ahdistaa ja pahasti. Tai että on hauskaa ja bailataan. Yhtye on luultavasti löytänyt linjansa hamalla viime vuosituhannella ja jatkaa sitä muuttamatta hautaan asti. Siksi muun muassa: Apulanta, Herra Ylppö & Ihmiset, Him, Tehosekoitin, Ismo Alanko.

Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan musiikkia, mutta väheksyn genrejä. Aina jotain tiettyä pitäisi edustaa, niin tyylissä kuin musiikissa. Ei voi valita useampaa, kun yhdestä lasista pitäisi aina vain juoda. Mie haluan syleillä koko maailmaa, niin normaalisti kuin musiikillisestikin. Popista metalliin ja folkista rockabillyyn. Jos en jostain yhtyeestä pidä, niin se ei riipu siitä genrestä ollenkaan johon bändi kuuluu, vaan ihan jostain muusta elementistä.

En kuitenkaan pidä hirveästi keskustella musiikista muiden ihmisten kanssa. Se on makukysymys kuten politiikka ja uskonto. En muista soittajien tai levyjen nimiä enkä fanita oikein verenmaku suussa nykyään enää mitään. Nautin vain niistä inspiraation hetkistä, joita musiikin kuunteleminen minulle tuottaa.

Ps. Anteeksi jos joku vihastuu genrettelystä. Genrettelettekö itse? Kuunteletteko vain ja ainoastaan jotain tiettyä musiikkia? Haluatteko vetää minua kuonoon tämän postauksen takia?

For The Sick and Disturbed

Millainen on maailman paras avomies? Sellainen joka tietää miltä tuntuu, kun on kurja olo, sekä tietää siihen auttavat konstit. Mies toi oma-aloitteisesti kauppareissulta sairastavalle sohvasankarille suklaata ♥

Mies myös tuntee minut ja sanasekoiluni sen verran hyvin, että kirjoittaessani kauppalistaan "lihapiirakka" tiesi hän heti laittaa viestin perään, että olisikohan kyse lihapasteijoista.

Sairastaminen on kauheaa. Mitään ei voi tehdä ja joutuu makaamaan kämpillä. Katson pölypallojen liikkumista, mutta en jaksa imuroida. Kolmas päivä sisätiloissa vetää vähän jo mieltä matalaksi. Nenäsumutteen, Vicksin ja kuumemittarin lisäksi minulla on yksi salainen ase, jolla yritän parannella itseäni.

Kaiken mustan ja violetin keskellä kaivoin esille sateenkaarivilttini. Tämä kummajainen piilottelee yleensä makuuhuoneessa ja heitän sen kylminä öinä peiton päälle. Nyt voin hyvällä omallatunnolla näyttää höpsöltä nukkaantuneen värihirviön uumenissa. Istua tukka pystyssä sateenkaariviltin alla ja tuijottaa televisiota kuin ameba.

Missaan tässä yskiessäni ja päänsärkyillessäni Granden 20v synttärijuhlat, joten hemmottelin itseäni vielä lihapasteijoilla. Pitäisi nauttia ja rentoutua "pakkolomasta", mutta pikkuisen huolestuttaa kaikki mikä jää tekemättä tässä maatessa. Sohvassa on takamuksen muotoinen painauma ja mie en jaksa edes lukea mitään.

Agonoize - For the Sick and Disturbed

Ihmissuhteet; pohdintaa

Olen jostain syystä siunattu aivan mahtavilla tyypeillä ympärilläni. Vuosien saatossa kelkkaan jääneillä ja uusilla yliopistosta sekä siihen liittyvistä harrastuksista mukaan tarttuneilla ihmisillä. Monia ihmisiä on kyllä tippunut vauhdissa sekä jäänyt odottelemaan rauhallisempia tai enemmän aikaa uhraavia kyytejä. Olen ollut mukana hyvin monen ihmisen elämässä hyvin monista eri syistä.

En itse ole paras mahdollinen henkilö vaalimaan tärkeitä ihmissuhteita. Arvostan ihmisiä, jotka ovat kestäneet minua tähän asti, mutta en osaa tai tule sanoneeksi sitä ääneen heille. Osaan välillä olla hyvin kiireinen, itsepäinen sekä itsekäs. Olen kuitenkin yrittänyt parhaani mukaan läsnä ollessani kuunnella ihmisiä ja mitä heillä on sanottavanaan. En ehkä ole osannut vastata odotetusti tai reagoida kuten pitäisi, mutta olen kuunnellut paljon ja sen lisäksi jakanut itsestäni.

Se, että itse kärsin usein kiireestä ja stressistä on opettanut minulle sen, ettei toiselta ihmiseltä voi vaatia liikoja. En kyseenalaista ystävyyttä sen takia etten ole tavannut jotain henkilöä viikkoihin tai kuukausiin. Ystävyys ei ole ajassa mitattava yksikkö. Ystävyys on yhteensopivuutta, vuorovaikutusta ja molemminpuolista tukemista. Se vaikeimmillaan voi osua vain tiukkoihin tilanteisiin jolloin toinen osapuoli tarvitsee sinua todella, mutta kuten vanha sanonta muistuttaa "hädässä ystävä tunnetaan." Voi olla, että joku kelkasta tipahtanut soittaa jonakin päivänä ja minä vastaan, enkä aliarvioi hänen hätäänsä tai meidän välistä suhdettamme pitkän tauon jäljiltä.

Omaan myös todella lyhyen muistin, mikä auttaa ihmissuhteiden ylläpitämisessä. Unohdan pahat asiat, tekemättömät teot ja pienet riidanpoikaset kovin nopeasti. Olen sinisilmäisen naivi ja unohduksen jälkeen uskon ihmisestä kaikkea hyvää, kunnes ehkä toisin todistetaan. Tämä piirre minussa on joskus osoittanut minua harhaan sekä ajanut sellaisiin tilanteisiin, joissa en haluaisi olla mukana. Mutta se on antanut kärsivällisyyttä nähdä ihmisistä myös toinen puoli ja opetella tuntemaan heidät muutenkin kuin pinnnalta. Se on johtanut minut uusiin syvempiin ihmissuhteisiin joissa jaetaan hyvien asioiden lisäksi myös ne pahat asiat.

Minulla ei ole tapana nostaa ihmisiä toistensa edelle, mutta välillä joudun tekemään aikatauluista johtuvia päätöksiä siitä, keitä kerkeän yksinkertaisesti kaiken tohinan keskellä nähdä. Tässä tapauksessa ihmiset joita tapaan yliopiston ja harrastusten kautta tulevat pääasiassa jonossa ensimmäisenä. Heidän kanssa käytäviä ihmissuhteita voi hoitaa samalla ns. "pakollisten asioiden" kanssa yhtä aikaa. Pitkät päivät väsyttävät opiskelijan ja aina ei joka paikkaan sen jälkeen kerkeä revetä. Tämä huomio on lähinnä niille ihmisille, joita en valitettavasti kerkeä nähdä opiskelujen riennoissa aivan yhtä paljon kuin ennen.

Aloin alunperin kirjoittamaan päivitystä siitä, kuinka tunnen itseni usein ulkopuoliseksi. Ennen kuin kerkesin edes aloittaa tunsin itseni typeräksi lähtiessäni purkamaan tilannetta siitä miltä minusta tuntuu kahden päivän sohvalla makaamisen jälkeen. Tapaan ihmisiä joka päivä ja olen ottanut heitä kuluneen syksyn vastaan kiireisenä, stressaantuneena ja räjähdysherkkänä. Enkä todella ole normaalisti koko ajan räjähdysherkkä hermokimppu. Haluaisin antaa itsestäni ulos vain parasta, mutta joinakin aamuina mietin miten se on oikein mahdollista. Kun joku tulee ja kysyy "mitä kuuluu" eikä itsellä ole oikein mitään hyvää sanottavaa siihen, täytyy varmaan alkaa järjestellä oman elämänsä prioriteetteja. 

Viisi asiaa, jotka iltalehti listasi (täällä) asioista joita ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan;

1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää omaa elämääni, eikä elämää, jota minulta odotettiin.

2. Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.

3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta osoittaa tunteeni.

4. Toivon, että olisin pysynyt yhteydessä ystäviini.

5. Toivon, että olisin antanut itseni olla onnellisempi.

Ja mie niin toivon, ettei tarvitsisi yhtäkään noista edellämainituista tulla katumaan itse. Ihmisiä tulee ja menee, sitä aina vain niin kovasti toivoo että olisi itse se ihminen joka jäisi. Kaikista vaikeista asioista, kiireestä ja hankaluuksista huolimatta.

Häät + wiljamigaala = flunssa

Oli kyllä normaalista poikkeava perjantai. Vietin ensin aamupäivän pimiössä vedostaen valokuvia, sitten iltapäivän häissä ja illan Lapin ylioppilasteatterin Wiljamigaalassa. Lopulta pyörähdin sohvalle 22.00 jälkeen ja aloin mittailemaan alati nousevaa kuumettani.

Pimiöstä tulin taas köyhempänä ja tyhjempänä ulos. Flunssassa ei pitäisi ilmeisesti alkaa yhtää millekään. Olin kuvannut kokonaisen 36 kuvan filmirullan tyhjää. On aina mukava huomata heittäneensä rahaa olan yli sekä tuhlanneensa aikaa. Sain kuitenkin muutamat kuvat tehtyä ja pysyin jotenkin järjissäni.

Kummitätini meni naimisiin iltapäivällä, joten kävin maistraattivihkimisessä sekä syömässä hienosti hääseurueen kanssa. Upeat puitteet Valdemari-nimisessä ravintolassa, jossa vietimme aikaa.

Kotona pikalaittautuminen ja siitä ylioppilasteatterille seuraamaan Wiljamigaalaa, jossa palkittiin kuluneen vuoden parhaita. Harmi ettei minulla ole kuvaa asustani, se oli niin nätti. Olin sen verran väsynyt tullessani kotiin että vaihdoin vain yöpuulle ja sohvalle elpaamaan samantien. Minulla oli päälläni musta pitkä hame, musta linkin paita, satiinikorsetti sekä musta neule.

Pääsin tosiaan kotiin ja olo oli hieman tukkoinen. Ibumaxista ja finrexinistä huolimatta kuume alkoi nousta ja veti huippunsa 38 astetta juuri ennen nukkumaanmenoani. Poksuttelin unta kaaleen 12h putkeen, mikä on minulle aika epätavallista. Lauantai meni lepäillessä ja nyt sunnuntaina ajattelin myös vielä lepäillä ettei tule mitään jälkiseuraamuksia.

Missasin valitettavasti eilen illalla Grandessa olleen Profane Omenin keikan, mutta onneksi ei ollut mitään sen vakavampaa tekemistä luvassa. Pieni määrä pakkolepoa ei ole ollenkaan pahaksi. Harmi että tehtävät asiat vain kerääntyvät sohvan pohjalla maatessa, mutta sille en nyt voi mitään.

Hukutit itsetuntoa, hukutit materialla

Yllättävän aikaisin päättyneen, mutta kuitenkin työntäyteisen päivän pystyi kruunaamaan vain postin saapumisilmoitus. Olivat yrittäneet toimittaa pakettia ja en ollut paikalla. Kumma, en yleensä istuskele kotona odottelemassa koko päivää jotain tapahtuvaksi. Noh, takaisin liukkaaseen sohjoon ja postiin!

Restyleltä tilaamani vaatteet saapuivat. Tilasin niiden lisäksi myös luurankokäsi-hiussoljen. Harmikseni tukkaa ei hirveästi ole jäljellä ja solki painaa aika paljon. Nähtäväksi jää (o)saanko taiteiltua sitä hiuksiini kauniisti. Hiuksista ei olekaan tullut mainittua! Kreivitär leikkasi lettini eilen aamulla ja nyt hiuksia on enää vain tuossa päällä, ei takana ollenkaan.

Restylen paketti saapui odotettua nopeammin. Tein tilauksen viime viikon tiistaina ja se oli nyt tänään keskiviikkona perillä. Tosin paketti kyllä näytti siltä, että oli matkannut tiensä Puolasta asti tänne (kuten matkasikin). Kurttuinen, ruttuinen ja sen näköinen, että muutamissa käsissä oli tullut lajitelluksi. Kaikki paketin sisällä oli kuitenkin ehjää, hyvässä kunnossa ja juuri sitä mitä tilasinkin.

Vyötärö kuntoon korseteilla.

Musta liituraidallinen vyötärökorsetti metalliluilla. 

Jos pitäisi perustella niin sanoisin vain, että en voinut vastustaa!

Nahkajäljiltelmää oleva vyötärökorsetti muoviluilla. Jouduin luopumaan edellisestä, kun se jäi liian suureksi ja olen kovasti kaipaillut uutta. Malli edullisesta hinnastaan huolimatta (n. 15e) tukee nätisti keskivartaloa ja sopii ainakin omaan vartalonmalliini hyvin.

Satiini(jäljitelmää?) oleva vyötärökorsetti muoviluilla. Näyttää salamavalossa hieman hassulta, mutta tuntuu olevan satiinia. En tosin kankaita kovin hyvin tunne, niin en osaa varmaksi sanoa. 

Steampunk t-paita! Need I say more?

Ja My little Pony t-paita.

Materialisti minussa on tyydytetty. Voisin kiskaista jomman kumman t-paidoista päälle ja lähteä myymään lippuja sekä katsomaan Lapin ylioppilasteatterin Sattumuksia - näytelmän ensi-iltaa Wiljamille.

Otsikko; Stam1na - Pakkolasku

Matti & Teppo bileet

Arktisen vimman lyhytelokuvien jäljiltä kävin moikkaamassa A:n porukkaa (olivat sushia tekemässä) sekä suuntasin sieltä Ayan kanssa Matti & Teppo bileisiin. Tällaisia bileitä keksitään vain, kun av-mediakulttuurin ja ylioppilasteatterin ajatusmaailmat yhdistyvät. Juhlathan olivat siis yhdistetyt tuparit ja myöhäiset halloweenit.

Saattoi olla, että viinahyytelöä tuli syötyä.

Ja hauskaa oltua kuten J&J näyttävät mallia.

Nenäpäivän nenä kiertämään ensin Ayalta..

Plle ja sitten vielä..

..minullekin! Onpas juhlatuulella oleva hymy. 

Hyytelöllähän ei ole osuutta asiaan!

Perinteistä, av-mediaopiskelijat iskevät niin asunnossa on useampi järjestelmäkamera. Tämä taas tarkoittaa sitä, että on todella tarkkoja epäedustavia kuvia :'D

Lähdin liikenteeseen alkuillasta vähän sillä meiningillä, että katsotaan kuinka käy. Ja kävihän siinä. Sunnuntaiaamuna heräsin reissusta rähjääntyneenä. Sunnuntai menikin omia tuntemuksia potiessa sohvan pohjalla kera pizzan ja henkisen kooman. Kerkesin katsoa hieman elokuvia. Mm. Näin koulutat lohikäärmeesi, Himoshoppaajan salaiset unelmat, Aavikon kukka, jonkun pätkää Ameliaa ja puolet Blondien kostosta, kunnes aivan järkyttävä myötähäpeä iski.

Suihkulla ja kahvilla uuteen viikkoon!

The red carpet costume

Löysin kirpputorilta Link:in paidan, jossa on koristeena iso pitsinen sydän edessä. Paita sopi kuin valettu ja olen todella tyytyväinen että ostin sen (kokeilematta). Yleensä Link:in vaatteisiin ei pety, niin kehtasi ottaa pienen riskin.

Yhdistin paitaan mustat Linkin pillifarkut :'D sekä ristikaulakorun. Kampasin letin vasemmalle puolelle ja panostin hieman meikkiin. Ainut asia johon en panostanut oli kuvien ottamiseen, sillä alkoi olla jo vähän kiire.

Paidan päälle vielä Link:in pitkähihainen vetoketjupaita. (Tämä on se paita, johon meinaan askarrella steampunk rattaita selkään.) Kokonaisuuteen oli piste iin päälle, kun säärystimiä kaapista etsiessäni löysinkin Destroy:in kengät. Lahkeet popoihin ja keikkoja kuuntelemaan ja kuvaamaan Grandeen.

Tällaiset kaunokaiset olen ostanut useampi vuosi sitten huuto.netistä ja aika vähällä käytöllä ovat olleet. Kävellessäni ydinkeskustaan muistin että miksi.. Seisomisessa ei mitään vikaa, mutta käveleminen tuntuu todella pahalta. Jalalla on juuri ehkä puoli kokoa liikaa tilaa tuolla kengissä. Pohjallisista voisi olla apua. Oli myös ihan pikkuisen hankalampi kyykkiä kuvatessa.

Ah, mutta muistin taas miksi fiinimmät kengät jalassa on parempi olo. Mutta oli se vain ihana tulla yöllä kotiin ja ottaa kengät pois. Tuntui että kaikki muu paitsi varpaat laskeutuivat lattiasta läpi. En tiedä johtuuko tämä vai omasta vähäisestä korkokenkien käytöstä vai käykö niin muillekin?

Tänään on luvassa Arktista vimmaa sekä siellä esitettäviä lyhytelokuvia.

Messed up monster

Arkipäivät lopuillaan, mihinhän se viikko taas katosi.

Kävin alkuviikosta kynsilakkaostoksilla, sillä kuulin hurjan kynsilakkavinkin. Olen ostanut aiemmin Dependin lakkoja hintaan 3e/kpl. Nyt sitten sain 3,6e/2kpl:tta, päätin heti santsata neljään. Oikealla oleva sininen on eniten käytetyin, joten sitä tarvitsee aina. Oranssi, vaaleanpunainen ja tumma vaaleanpunainen olivat sellaisia värejä jotka eivät vielä Depend-kokoelmaani kuulu. Odotan innolla vaaleanpunaisen sekä oranssin yhdistämistä mustaan cracked-lakkaan.

Ja uusi lehtitilaukseni kolahti vihdoin ja viimein postiluukusta. Tilaan KG-lehden lisäksi myös Fit-lehteä sekä saan kotiin kannettuna viime jouluna joululahjaksi saamaani Historia-lehteä vielä ensi kuun. En ole oikein inspiroitunut ikinä naistenlehdistä. Nauratti kun KG-lehden mukana tuli jotain Sami Garamin kokkausvinkkejä. En ole uskaltanut vielä avata tuota kaupanpäällistä, kun uskon että se menee Strömssö asteelle. Inhoan kun luvataan sellaista "helppoa ja näppärää" ja oikeasti luvassa on keittiöhelvetti.

Äiti toi Turkista tuliaisia! Käytännön ihmisenä pyysin sukkia ja niitä myös sain! Sekä myös verkkosukkahousut, teetä ja jääkaappimagneetteja jotka estävät pahojen henkien saapumista asuntoon.

"Kuiskaa rakkausruno

kyllä helvetti

luontonsa paljastaa"

Tulostelin tuossa yhtenä aamuna rattaiden kuvia sekä avaimen. Ostin nimittäin samana päivänä kynsilakkojen kanssa mustan perushupparin. Meni hermot kun Restylella ei ollut M- tai L-kokoisena sellaisia hienoja steampunk ratashuppareita. Päätin olla nokkela ja maalaan paitaan itse. Tästä varmaan kirjoittelen DIY neuvot ylös kun pääsen itse paitaan käsiksi.

Saattoi kyllä olla että tilasin Restylelta muuta vaatetta.. 

Pakettia odotellessa!

H&M:n halpis cracked-lakka näyttää toimivan aivan hyvin. Harmi etteivät kynnet pysy pidempään hyvännäköisenä, ei meinaa keretä korjailla huononnäköisiä kynsiä. Onpa kyllä hajanainen olo. Tulin, näin ja kirjoitin ihan mitä sattuu. Parempi olisi tehdä täsmäiskupostauksia yhdestä ainoasta aiheesta, mutta kiireen sattuessa siihen ei oikein ole aikaa.

© Anniina Nissinen 2011

A testaili valoja studiossa ja satuin olemaan paikalla. Varattiin jopa aikaa ensi viikolla niiden tatuointien kuvaamiseen. On hankala sovittaa kahden kiireisen ihmisen aikatauluja yhteen.

© Anniina Nissinen 2011

© Anniina Nissinen 2011

Tässä oli kyllä vain parhaimmistoa. Ne kuvat joissa kaksoisleuka lepattaa, naama näyttää laatikolta ja hampaat näkyvät kuin irvistyshymyilee, eivät edusta ehkä niin nätisti. Kuvittelen itseni mielummin näin ja liputan hieman itsetuntolippua, kun muistelen itseäni irvihampaisena laatikkohirviönä! :D Itsetunnolle käy syksyisin aina jotain, en tiedä mistä se johtuu. Tekee mieli verhoutua jumalattoman kokoisiin huppareihin ja venähtää sängynpohjalle ettei kukaan näe.